Maanantaita!
Olipa rankka viikonloppu. Sinne sun tänne viiletettiin koko ajan ja oli paljon asioita mietittävänä. Nyt olen ihan tyytyväisenä kotona yksin tekemässä töitä... kuten näkyy.
Yritin lukea tekstit tarkkaan, mut en tiedä menikö multa jotain ohi. Kävikö Gerbera teillä joku katsomassa asuntoa? Ikävää, että teillä sairastellaan. Meilläkin on kaikilla pientä flunssaa, mut ei nyt ainakaan vielä mitään sen suurempaa ja toivottavasti ei tulekaan. Tsemppiä.
Mietin muuten paljon teitä kaikkia viikonloppuna. Mm. Epeliä, että onkohan siellä jo jakaannuttu?
Me käytiin lauantaina katsomassa sitä taloa. Heti kun astuin sisään näin sen talon potentiaalin ja sen kuinka ihana koti me siitä saataisiin. Toisaalta samalla sekunnilla tajusin, että kuinka paljon rahaa ja työtä se vaatisi, eikä meillä ole oikein kumpaakaan niistä. Me ei olla oikein ehditty asiasta jutella, mut mies laskeskelee, että mitä siitä voisi tarjota ja kuinka paljon menis korjaukseen rahaa (rakennusalan ihminen kun on). Aikoi myös tarkistaa paristakin paikasta, että onko siihen remontointiin mahdollista saada tukia, kun on suojeltu kohde. Jos se tuntuu rahallisesti järkevältä ratkaisulta, niin uskon, että jätetään tarjous. Se olis sit semmonen talo, että siitä ei tarvitsisi koskaan muuttaa mihinkään jos vaan työt pysyy samoilla nurkilla. Mut huoh, kun on vaikea asia. Monta kertaa oon myös miettynyt näitä muita asiaan vaikuttavia tekijöitä, kuten mun valmistumista ja työn hakua, aikaa matiaksen kanssa ja sitä toivetta siitä toisesta lapsesta. Vaikka en hetkeäkään kadu meidän aikaisempia ratkaisuja, niin ymmärrän nyt hyvin, miksi jotkut haluaa sen talon, 2 autoa ja koiran, ennen kuin tulee lapsia...
Mä olin myös jotenkin toivonut, että jos se olis semmonen talo, jossa vois asua samalla kun remontoi, että josko me päästäisiin jouluksi omaan kotiin. No eipä kyllä päästä. Vaikka se ostettaisiinkin, niin menee ainakin yli talven, ennen kuin siihen voisi muuttaa.. Onneksi asutaan nyt edullisessa vuokrakämpässä. Mut siitä tuli sit joulustressikin. Mulle kun se joulu on niin äärettömän tärkeä ja kun viikonloppuna oltiin mun vanhemmilla, totesin, että en halua sinne enää jouluksi vaikkakin mun sisko ainakin meitä sinne odottaa...
Oikeastaan nyt on semmonen vaihe menossa, että oon oikeasti ihan onnellinen ja tyytyväinen, mutta mulla on nyt tosi monta tärkeää (sekä pientä että isoa) asiaa pakko miettiä ja ne stressaa aika paljon. Jo se, että sais yhden asian päätökseen, veis jo seuraavaa eteenpäin.
Sori sekava oma napa juttu, mut oli pakko tulla purkautumaan, kun ei aivot oikein nyt luonnistu työ ja koulujuttujen oheen.
Nyt kuitenkin yritän päästä työjutuissa taas eteenpäin...
Voikaa ihanaiset hvyin!
Haleja,
-k-
Olipa rankka viikonloppu. Sinne sun tänne viiletettiin koko ajan ja oli paljon asioita mietittävänä. Nyt olen ihan tyytyväisenä kotona yksin tekemässä töitä... kuten näkyy.
Yritin lukea tekstit tarkkaan, mut en tiedä menikö multa jotain ohi. Kävikö Gerbera teillä joku katsomassa asuntoa? Ikävää, että teillä sairastellaan. Meilläkin on kaikilla pientä flunssaa, mut ei nyt ainakaan vielä mitään sen suurempaa ja toivottavasti ei tulekaan. Tsemppiä.
Mietin muuten paljon teitä kaikkia viikonloppuna. Mm. Epeliä, että onkohan siellä jo jakaannuttu?
Me käytiin lauantaina katsomassa sitä taloa. Heti kun astuin sisään näin sen talon potentiaalin ja sen kuinka ihana koti me siitä saataisiin. Toisaalta samalla sekunnilla tajusin, että kuinka paljon rahaa ja työtä se vaatisi, eikä meillä ole oikein kumpaakaan niistä. Me ei olla oikein ehditty asiasta jutella, mut mies laskeskelee, että mitä siitä voisi tarjota ja kuinka paljon menis korjaukseen rahaa (rakennusalan ihminen kun on). Aikoi myös tarkistaa paristakin paikasta, että onko siihen remontointiin mahdollista saada tukia, kun on suojeltu kohde. Jos se tuntuu rahallisesti järkevältä ratkaisulta, niin uskon, että jätetään tarjous. Se olis sit semmonen talo, että siitä ei tarvitsisi koskaan muuttaa mihinkään jos vaan työt pysyy samoilla nurkilla. Mut huoh, kun on vaikea asia. Monta kertaa oon myös miettynyt näitä muita asiaan vaikuttavia tekijöitä, kuten mun valmistumista ja työn hakua, aikaa matiaksen kanssa ja sitä toivetta siitä toisesta lapsesta. Vaikka en hetkeäkään kadu meidän aikaisempia ratkaisuja, niin ymmärrän nyt hyvin, miksi jotkut haluaa sen talon, 2 autoa ja koiran, ennen kuin tulee lapsia...
Mä olin myös jotenkin toivonut, että jos se olis semmonen talo, jossa vois asua samalla kun remontoi, että josko me päästäisiin jouluksi omaan kotiin. No eipä kyllä päästä. Vaikka se ostettaisiinkin, niin menee ainakin yli talven, ennen kuin siihen voisi muuttaa.. Onneksi asutaan nyt edullisessa vuokrakämpässä. Mut siitä tuli sit joulustressikin. Mulle kun se joulu on niin äärettömän tärkeä ja kun viikonloppuna oltiin mun vanhemmilla, totesin, että en halua sinne enää jouluksi vaikkakin mun sisko ainakin meitä sinne odottaa...
Oikeastaan nyt on semmonen vaihe menossa, että oon oikeasti ihan onnellinen ja tyytyväinen, mutta mulla on nyt tosi monta tärkeää (sekä pientä että isoa) asiaa pakko miettiä ja ne stressaa aika paljon. Jo se, että sais yhden asian päätökseen, veis jo seuraavaa eteenpäin.
Sori sekava oma napa juttu, mut oli pakko tulla purkautumaan, kun ei aivot oikein nyt luonnistu työ ja koulujuttujen oheen.
Nyt kuitenkin yritän päästä työjutuissa taas eteenpäin...
Voikaa ihanaiset hvyin!
Haleja,
-k-