kiitos taas kaikille tsempanneille!
shamandalie sitä toivon minäkin,että jonakin päivänä mies huomaisi että niistä kallonkutistajapelleistä on oikeasti apua....hän on niin vaikea tapaus että varmaan menee kauan ennenkuin pääsee edes alkuun,muuta sitten joskus.samoin toivon myös että joku päivä,oltiin sitten yhdessä taas tai eri puolilla maapalloa,hän tulisi minua kiittämään siitä että hänen tukenaan olin vaikka hän kohteli minua kuin likaista sukkaa,kiittäisi vilpittömästi että olin vierellä vaikka hän ei pisti vastaan.silloin en enää kaipaisi edes anteeksipyyntöä huonosta kohtelusta ja syytöksistä.minulle olisi niin tärkeätä että hän ottaisi avun vastaan,koska on ansainnut parantua.
sätseen ensin ajattelin että kun pidän pari palaveria siskon kanssa aina tilanteen vaatiessa,pystyisin luottamaan että tärkeimmät asiat saataisiin yhteisymmärrykseen.mutta kun ensimmäisen kerran yritin hienovaraisesti mainita jostain,niin sisko oli totaalisesti puolustuskannalla;ei se siitä johdu vaan koska ja sitten tuli jo syytöksiä että minun lapsi on aiheuttanut jotain minkä hän on itse aiheuttanut,ja sen päälle pitkä litania mistä kaikesta asia johtuu,syytti mm lapsensa isää..... ja ymmärrän että siskoni tuohtuu,enhän minäkään halua kuulla siskoiltani arvosteluja omista kasvatustavoistani!neuvolasta otan kyllä vastaan kaikki neuvot mitä kulloinkin tunnen tarvitsevani.
joten päätin että enää en puutu siskoni kasvatusasioihin,vaikka hän sanoikin että kyllä hän mielellään kuuntelee mitä vinkkejä neuvolasta sain.
tänään oli se neuvola,ja kävi tuuri! koko aamun harmittelin sitä kun neuvolatätini on sellainen optimistinen myötäilijä,ja minusta tuntui että todella kaipaisin jonkun terveydenhuollon ammattilaisen ja tilanteeni tuntevan rehellisen ja suoran mielipiteen asiasta,kun olin ihan sekaisin että vaikka minusta tuntuu etten halua muuttaa siskoni ongelmien sekaan niin pitäisikö minun yrittää silti,kun talokin pestiin ja tavarat kaikki vietiin,vai onko minulla mitään mahdollisuutta pärjätä siellä vauvan kanssa vai uuvunko heti.
ja oman neuvolahoitajan viivästellessä luokseni tulikin juttelemaan se kesäsijainen,juuri häntä olinkin kaivannut juttuseuraksi asiasta! ja hän oli todella huolestunut,että taisin saada siskosta ja siskon tilanteesa vain lisästressiä jo valmiiksi vaikeaan tilanteeseeni,ja oli ehdottomasti sitä mieltä ettei minun pidä lähteä sitä sotkua asumaan kun pelkkä asiasta puhuminen sai minut itkemään.eli sain vahvistuksen tunteelleni että muutto ei olisi hyväksi minulle eikä lapsilleni,toisin kun ehkä siskolle,joka vähättelikin epäröintiäni ja painosti muuttamaan.
joten neuvolasta lähdin sillä tunteella että ihanaa että on joku joka pistää minut ja perheeni etusijalle! ja olin ja olen edelleen varma että teen tosiaan perheelleni oikein kun teen päätöksen oman vointini mukaan.olisi pitänyt uskoa vaistoani eikä alistua painostukseen ja vähättelyyn.nyt on kauhea urakka siirtää tavarat takaisin ja omille paikoilleen,mutta tulipahan siivottua!
joten ihanan talo saa nyt jäädä siskoni murheeksi,minä keskityn siihen että saan omassa kodissa kerätä voimia vauvaa varten.eli jäänkin asumaan vanhempieni naapuriin.
neuvolakuulumisia sen verran,että paineet ja muut hyvät,ja
sf oli 35.....! mielestäni aika huimaa viikoilla 31+5,vai kuinka normaalia??
tuon verran oli esikoiselta vasta ihan vikoilla viikoilla,että oliko silloin pieni maha vai nyt iso?
vyötärönympärys oli 95,joka tosiaan hillitymmin kasvaa,kuin myös paino;
+360
tällä hetkellä tullut siis tasan 10kg yht.
pyysin ylimääräisen neuvolalääkäriajan kohdunsuun tarkistusta varten,tosin sain vasta 24.10,johon on...kaksi viikkoa! siinä ajassa ehtii tapahtua vaikka mitä.toisaalta enää en stressaa niin paljoa tuota kohdunsuun tilannetta,koska aika lähellä laskettua jo ollaan,ja joka päivä lähempänä,joten ennenaikainen synnytys ei olisi enää yhtä vaarallista kuin esim 2kk sitten.
ei vitsi,te kun täällä keskustelette (vaatteiden)
SILITTÄMISESTÄ,niin väsyneenä luen joka kerta että
SIITTÄMISESTÄ.....!! :headwall: :ashamed:
joo ehkä tämä vauva-aihe liittyy aivoissani niin paljon siittämiseen että se tulee ekana mieleen....
tuitsu komea masu! mulla ei lopussakaan ollut noin isoa,johtuukohan siitä että mulla kohtu takana.... mikäs sulla on masun sf kun noin mahtava on...? ihan vain mielenkiinnosta että vaikuttaako mahan malli mitenkään.....niin ja onko vauvasi pää alhaalla?
ja heh,ihana sun jatkokommentti rintsikoista!
mulla kyllä ihan sama,yhdet ainoat menee,ja nekin on kaarituettomat imetysliivit..... :ashamed: kaarituelliset kävin heittämässä jorpakkoon jo ekojen raskausviikkojen aikana,ku alko varustus turpoo niin et tuntu tosi epämukaville tuet.ja mä kans peseilen jatkuvasti,onneks on kuivausrumpu.pesun aikana käytän joitain urheilutoppeja...nyt pitäis netistä tilata parit laadukkaat imetysliivit valmiiks.ovat vaan aika kalliita....
pi pa re kiitos kommentista....! juuri tuollaisia kaipaankin! tosiaan halusin siskoani ja lastansa auttaa,en vain silloin tajunnut miten syvällä heidän ongelmansa ovat,etten pysty itseäni siihen sekoittamaan ilman pahoja seurauksia.no,nyt on autettu ja sitten onkin aika unohtaa sisko ja keskittyä omaan perheeseen,ettei joudu lapsi kärsimään....
on tosiaan vaikeaa kutsua miestä exäksi,kun kuitenkin hänestä välitän eikä ero ollut sellainen -en enää ikinä halua nähdä sitä-tyyppinen.olkoon sitten mies,vaikka ei minun olekkaan.eikä kyllä mieskään,ennemmin poika....tai nuorimies.
kestovaippoja haluaisin käyttää tällä vauvalla,mutta nyt voimat on niin rajalliset että voi olla etten ainakaan ihan heti synnytyksen jälkeen jaksa.....harmi.
liplap osanotot isoäitisi poimenosta!
minunkin isoisä "lähti pois" tänään illalla,oli jo oikeastaan helpotus,hänelle ja lähimmille.oli jo pitkään huonona,sairasti altseimeriä(miten sitte kirjotetaankaan),eikä ymmärtänyt enää ihmisi,tuttuja,ei kävelemistä eikä pidätyskykyä taikka nielemistä,ja monta kertaa on vanhainkodista kiidätetty sairaalaan kun hoitajat ei olleet ehtineet vahtia että olisi saanut tarpeeksi nestettä ja sitten kuivui ja sydän pysähteli.tätini,sairas itsekkin,hoiti kyllä viimeiseen asti.
mutta nyt on rakas pappakin päässyt lepoon.on rauhaisa mieli tämän puolesta(ja kunnia hänen muistolleen).
suuri kiitos taas teille joulukuiset että olette niin myötäeläviä ja kannustavia,tämä on ihan mahtava joukko! toivottavasti kaikki saisitte terveet lapsoset syliinne kunhan aika on kypsä!
misse erityisesti lepoon!
