***JOULUN ODOTTAJAT*** Lokakuu

Toivottavasti koirat nyt löytyis... ja jos ei niin ehkä miehes ainakin vähän viisastui ja seuraavalla kertaa sitten tosiaan korjaa sen lukon. Se on kumma kun noille miehille saa useaan otteeseen sanoa jostain asiasta ja siltikin se jää hoitamatta tai tehdään just niin kun EI pitäny tehdä...
Meilläkin kerran kun oltiin menossa viihteelle, sanoin ukolle että laittaa koirille ruuat valmiiks silläaikaa kun vien ne ulos, mutta EI anna niitä ruokia vielä, kysyin viä että onko ymärretty ja oli kuulemma. No siinä sitten puin vaatteita päälle ja samalla koirat tulee suunpieliä lipoen mun luo ja kysyin mieheltä että et kai sä nyt vaan antanu niitä ruokia? joo, eikö ois saanu?? Voi jumalautsi mä suutuin sille kun just olin kieltäny antamasta ja tää menee antamaan...oli senverta huppelissa etti ollu kuunnellu mua taas yhtään. Siinä sitten viivästy mun lähtö puolellatoista tunnilla kun en voinu viedä koiria ulos kun ne oli just syöny ja toi isompi on niin iso että sillä on aika iso riski saada mahalaukunkiertymä.

 

Hei taas.

Kiva kuulla että ajatus ihmisen pojan esittämisestä saa kannatusta, täytyy nyt vaan löytää joku laulutaitoinen ja vielä ku joku säestäis akustisella kitaralla niin itkut on taattua kamaa. Mrs Nobody, sama homma, tippa tulee vieläkin linssiin kun tuon biisin kuulen tai sitä nuotin vierestä lauleskelen automatkalla ja ajattelen omaa poikaa :heart: Sit oon ajatellu et jos tuo ei kelpaa kirkossa esitettäväksi niin sitte toinen ois se mikko alatalon enkelibiisi.. mikä sen nimi onkaa, jotain siin lauletaan "laudat lahoimmat, tuon sillan jonka yli kaikki lapset kulkevat.." tms. Muistaako tietääkö joku laulun nimen?

ASRAI ja PMMJ !!!??? Missäs te ootte?? Kuulumisia kaipailisin vai oonko lukenu huonosti ja hypänny yli? :ashamed:

:wave:

 

Helkky: me ei olla kummeja vielä kovin syvällisesti pohdittu, mut ainakin kaksi samaa kysytään kuin esikolle. Meillä kun kummivaihtoehdot on aika vähissä. Ja kysytään sitten joskus lähempänä laskettua aikaa, tai sitten kun vauva on syntynyt, saa sitten nähdä... Esikoiselle kysyttiin kun kummit olivat ekaa kertaa kotona neitiä katsomassa.

Muumiäiti: Mulla lääkärineuvola joskus rv 36, eli sillon on sitten samalla se synnytystapaarviointi. Sillon sit näkee, pääseekö vielä ylimääräiseen ultraan.

Meillä lapsi ihan kastetaan, vaikka ei uskonnollisia ollakaan. Se vaan on se tapa...

Maukkis: oisko tuo takaa-ajamasi biisi ihan suojelusenkeli nimellä? En ole ihan varma...

Jeps, nyt on vielä helpottuneempi olo kuin eilen, on viimeinen koulupäivä takana ja nyt voi alkaa valmistautua paremmin vauvan tuloon. Ei tarvii koulua kummemmin stressata. Onhan noita kirjallisia tehtäviä, mutta se kuitenkin on ihan eri asia kuin harjoittelu ois vielä siihen päälle... Ensi viikolla neiti on kotona maanantain ja tiistain, sitten saa mennä loppuviikkona hoitoon niin mä saan koulujuttuja tehtyä ja sinne opollekin pitää mennä. Ainut mikä vielä vähän stressaa, on se saanko kuitenkaan sitä sairaslomaa... :/ Jos en saa, niin sitten menee vaan neljä viikkoa opiskeluaikaa hukkaan, ei voi mitään. Ja kelassa pitää käydä selvittämässä et pitääkö sitten tästä kuusta hakea sairaspäivärahaa jos sen sairasloman saan, vai pidänkö opintotuen... Ja sitten perun ensi kuun opintotuen. Luulis että tossa peruutuksen päättämisessä siellä ei kauan mene.

Tänään mennään taas vähän ostoksille, peilikaappi ja eteiseen lamppu pitäisi löytää että ne saisi viikonlopulla paikoilleen. Mä jo suunnittelin, että maalaamiset saataisiin valmiiksi viikonlopun aikana, niin mä pääsisin sitten ensi viikolla viemään sinne vähän tavaraa jo. Tai ainakin siivoamaan kaapit niin että sinne voi sitten jotain viedä... Saas nähdä onko maalarit samaa mieltä mun kanssa. Mä kun voisin laittaa hommiin niin paljon vauhtia että päästäis muuttamaan jo viikon päästä viikonloppuna... :saint:

Mutta nyt alan hätistelemään porukkaa liikkeelle, että pääsee sitten ajoissa kotiinkin tänään. Mä haluan ehdottomasti saunaan perjantain kunniaksi.

Hyvää viikonloppua kaikille. :wave:

Shamandalie ja Torsti 30+4 :heart:

 

Kiiuska, mulla oli tuota vaivaa tossa joskus kuukaus sitten :x . Onneks siitä on nyt päässyt eroon, aikasta kiusallista esim. lenkillä ollessa :ashamed: ...

Meidän lapsen kastaa kirkkoherra, vaikka emme millään lailla uskonnollisia olekaan. Sama herra oli vihkipappimme, ja hän on anopin tuttava, rento tyyppi. Sopii mulle hyvin ja joka tapauksessa haluan kasteen, en nimiäisiä, kun kerran kirkollisveroa maksetaan.

 

tivoli kurja kuulla että sullakin on ollut tätä. uskaltaako tässä jumpassa enää käydä.. teitkö sä jotain asian eteen vai hävisikö vaiva itsestään?

Asiasta viidenteen. Meillä kyllä kastetaan mutta kun ei tiedetä minkä nimiseksi, etunimi on mutta toista nimeä en keksi pojalle mitenkään ja nimiä olen miettinyt ihan huhtikuusta asti

 

Kiiuska, vaiva hävisi samalla kun kohtu nousi ylemmäs. Kiva oli vaikka kävellessä pysähtyä jalat ristissä aivastamaan ja samalla keskittyä siihen, ettei lirahda :ashamed: . Mut siis samalla kun maha kasvoi palleaan saakka ja vauva ilmeisesti pääsi sitä myötä ylemmäs, niin vaivakin hävisi. Eilen tosin lenkillä tunsin välillä hirvittävää vessahätää ja painetta alavatsalla, vaikka vasta olin kotoa lähtenyt, ja kohta taas paine väheni. Vauva ilmeisesti siis painoi tonne alas ja sitten nousi taas ylemmäs. Mä en oikeesti voi enää lähteä lenkille ilman, ettei koti pysy lähellä tai ole paperit taskussa ja pusikko lähellä . Noloa.

 

Moikka!

Minttuliina:Mulla on nyt jo neuvolat 2 vkon välein ja sitä viimistä lääkäriä ei ole jos ei ongelmia tule.

Joku kyseli miten jotkut saaneet kokoarvioita; meillä ei neuvolassa kokeilla muutakuin ihan lopussa mahan päältä suuntaa antavaa arviota. Äitipolilla jos joutuu käymään niin siellä ultrataan ja arvioidaan painoa joka käynnillä. Mun ei oo ainakaan vielä tarttenut käydä.

Tänään oli neuvola ( rv29+5):
Paino laskenut reilussa 2vkossa 100g eli syömisten tarkkailu on auttanut
Paineet 114/72
Valkuainen + (pissanäyte pitää viiä maanantaina)
Hemoglobiini laskenut 107--->rautaa syömään
Sf-mitta 30,5-31cm (omilla käyrillään huitelee)
RT
Sydänäänet 147 ja liikkeet ++
Puhuin nuista huimauskohtauksista terkkarille ja sen mukaan ne johtuu kun kohtu painaa isoja laskimoita ja veri ei kierrä kunnolla jalkoihin, sekä mulla vaikuttaa niihin myös matala verenpaine ja se et kohtu niin korkeella ja vauva ylläällä et pallea ihan läjässä..Ja siitä johtuu nuo äkilliset hengästymiset esim. kun vessanpytyltä nousee.

Onko muilla ummetus vaivana? Mulla se on taas tosi pahana, eikä mikään auta; väännän kuituja, juon paljon, syön marjoja puoli kiloa per ilta, sekä käytän levolacia... En haluais kokea samallaista tunnetta kuin kuopusta synnyttäessä kun suoli meinas räjähtää joka supistuksella Silloin en saanut edes peräruisketta kun vauva ei laskeutunut vasta kun ponnistusvaiheessa ja lapsivettä mennyt (napanuoran luiskahtamisvaara) joten jouduin pötköttelemään koko synnytyksen sängyllä :/ Onneksi oli lyhyt synnytys(2,5h). Jos jollain ois vinkkejä ummetukseen niin otetaan vastaan!!!

Maikka+nelonen 29+5

 

Ummetusta ei täällä ole ollu mutta tota virtsankarkailua kylläkin. Nyt ei enään ole sillain kun on tosiaan kohtu noussu ylemmäs ja oon reenannu jonkinverran noita lihaksia muta jos kova hätä on ja aivastaa niin sitten voi kyllä lirahtaa...eikä se ole yhtään kivaa! Ummetukseen en kyllä osaa antaa muuta neuvoa mitä Maikka on jo kokeillut...paitsi tietty liikunta.

Mitenkäs tänne saa muuten lisättyä kuvan? masukuvan oisin halunnu laittaa...

 

Niin liikunta unohtu tuosta mun "itsehoito"listasta; reippaalla 40min sauvakävelylenkillä käyn joka päivä, circuitin lopetin tällä viikolla kun se ei tuntunut enää hyvältä ja alko heikottaa lopussa.

Mä en osaa neuvoa tota kuvan laittoa, kun mulla se ei hyväksy kuin tonne profiiliin laittamisen kun kuvassa se lopputunnus väärä (jpge tms.) enkä osaa vaihtaa...

 

Tännään on ollut ihana päivä.
Tirppa on myllinyt mahassa ihan jatkuvasti ja sekös hymyilyttää.
Pitänee muistaa tää tunne hiljaisena päivänä... :heart: :heart: :heart:
Aamulla oli jopa hetken raivotarjonnassa mut nyt on kyllä pää kyljessä ja kintut toisessa. :heart:

 

Ei uni tuu niin kirjottelen tänne..jostain syystä on oudon pirtee olo. On kyllä vilkas palsta tää..tuntuu että nää omat höpinät "jää jalkoihin" varsinkin kun nyt vasta liityin joukkoon :ashamed: mutta kirjottelen kuitenkin jos joku lukis
Täällä puheltu kummeista: meillä tulee olemaan hikiset paikat vielä sen asian kanssa koska mun mielestä ei ole enää ketään sellasta kenet kummiksi haluaisin
tärkeimmät ihmiset on jo näiden kahden kummeja. Joutuu kyllä miettimään kun ei kuitenkaan halua pyytää vääriä ihmisiä.

Neuvolakäynneistä kun on ollut puhetta niin oon joutunu käymään supistusten,selän ja väsymyksen takia useammin mutta muuten olis kait kerran kuussa vaan. Ultrassa käytiin siinä niskapoimussa ja sitten yksityisellä (kun ei täällä päin ole rakenneultraa) viikolla 19. Se rakenneultra olikin sitten meidän tietämättä 4d ja nähtiin pikkasen kasvot mutta harmi ei siitä kauheesti saanu selvää kun oli niin pieni ja kasvot niin kiinni kohdunseinässä. Eikä suostunu liikkuttamaan päätään sieltä että ois saatu vähän vettä siihen väliin että olis näkyny paremmin. Sukupuoltakin yritettiin tiirailla mutta vähän auki jäi..mutta mulla on aavistukseni ja lääkärikin vihjaili tytön suuntaan mutta totesi että takuuseen ei mene. Me ollaankin yritetty olla ajattelematta/kertomatta että kumpi olis..mutta kyllä mulla on vahva tunne tytöstä. Saas nähdä sitten

Mä haluaisin käydä varmuuden vuoksi vielä kerran ultrassa vaikka sitä ei mulle kuuluiskaan. Kysyin kuitenkin lääkäriltä että onko mahdollista päästä edes siihen "koko-arviointiin" kun synnytyskin pelottaa ja edellinen oli aika iso (4kg). En tiedä sitten kuinka helpolla siihen pääsee..kait noi on tarpeeksi päteviä syitä..kauheelta kyllä tuntus odottaa loppuun asti tosta viikolta 19 asti :| kyllä se vauveli ois kiva nähä vielä kerran ja varmistaa että on ok ja että ei oo valtava.

Verenpaineet on ollu tässä raskaudessa niinkuin edellisessäkin tosi hyvät,mulla on raskaana ollessa paremmat paineet kuin normaalisti!!
Painoa on tullut vajaa 2 kiloa vaan,laihtunu olen. Sekin meni samalla lailla viimeks..ja mulla on näitä ylimääräsiä kiloja tässä joten näin vähänen painonnousu ei ole pahasta

Hemppa mulla kanssa vaan nousee..hassua kun noita mun tietoja kattoo niin pitäs olla tooosi iskussa,kaikki ok!! Mutta kun toi selkä..se on vaivannu joka raskaudessa. Ja kaikki nää sata muuta vaivaa..no mutta pitää olla tyytyväinen ettei tarvii rautaa syödä,ettei oo sokerit tai paineet koholla
yms sittenhän tää ois entistä vaikeempaa.

Hohhoijaa..nyt rupeskin sitte väsyttää niin että pää meni ihan jumiin. Ja masussa alko mylläys ja HIKKA! Onkos teiän pikkasilla usein hikka?? Kun musta tuntuu että tällä on varmaan 10 kertaa päivässä!! Mut eikös se ole hyvä merkki,harjottelee nielemistä ja hengittämistä!?!
No jooh..mä meen nyt nukkumaan. Aamusta kirppareille,voi kun löytäs lapsille jotain kivaa pitkästä aikaa.(jos vaan selkä ja toi häpyluu on samaa mieltä!) Ja uskaltaiskohan ostaa ekan vaatteen tulevalle jo?? Meillä on kyllä tytön ja pojan vaatteita,tietenkin,mutta haluisin ostaa tälle tulevalle edes muutaman "oman" vaatteen nyt alkuunsa. Jos jotain neutraalia beigeä tms löytyis että menee kummallekkin.
Morjens ja jaksamisia kaikille :wave:

 

Mauahtavaa se Mikko Alatalon biisi on suojelusenkeli. Meillä pojan isä kaverinsa kans soittivat sen ristiäisissä ja isi lauloi pojalleen.

Kummeista ollu myös puhetta, yksi naispuolinen on valittu, mutta muuten ei tietoo oikeen vielä. Lapsen isä yhden kaverinsa haluis, mut jotenki sellanen olo et kun ei tiedä miten meenkään käy niin pitäisikö sitten yhteyttä kuitenkaan.
Ja vauva kastetaan kirkkoon, samoin poju kastettiin tosin ei kirkon tiloissa. Ei mitenkää uskonnollisia olla kans, mutta molemmat itekki kuulutaan kyllä kirkkoon. Jotenkin se vaan tuntuu niin luonnolliselta.

Neuvolastakin joku oli kysellyt niin meillä jatkossa kahdenviikon välein ja rv 36 lääkärineuvola. Ummetusta täällä ei oo vaivana, pikemminkin vähän välii menee masu ihan sekaisin. Tuntuu et se jotenki potkis suoleen tavaran pihalle.

Omasta tilanteesta, sekava edelleen. Ollaan nyt keskiviikosta oltu täällä n 200km päässä pojan kanssa ja isukki pitänyt puhelimella yhteyttä. Yllätyin täysin kun ihan oma-aloitteisesti soitti pe päivällä ja illemmalla vielä uusiks. Edelleen sanoo että kaikki on vielä mahdollista, että ei ole mitään päätöstä tehnyt, lähettelee pusuja molemmille jne. Silti toisaalta myös vähän toppuuttelee esim että on meillä pojan kanssa siellä koti, kävi sitten miten kävi jne. En tiedä, pelottaa mua kovasti mitä tuleman pitää, mut enpä mä voi oikeen tilanteelle enää enempää. Viimeyönä mietein kohtaloa, jos pystyis jättää kaiken sen käsiin ja katsois mitä tulee. Jos pystyis ite olee pahemmin ottamatta yhteyttä ja katsois miten hän ottaa. Vihdoin hän ainakin näki itsekin juomisensa ongelmana ja on siihen hakenut apua, yllätti mut todellakin. Jotenkin haluaisin piristää häntä, siis jotain ei näihin ongelmiin liittyvää vaan jotain mikä näyttäisi että meilläkin on vielä hyvä kuitenkin olla yhdessä ja hauskaa, en vain tosiaan keksi mitä se olisi oikeen. Olisi kiva saada hänet huomaamaan että on vielä tunteita ja kaipaakin välillä, kieltämättä onhan se ollut melko mahdotonta kun ollaan oltu yhdessä melkein 24/7.

Sitten asiasta kahvikuppiin ja kyselyä kehiin...
Miten teillä kellä jo useampi ennestään on synnytyksen kestot mennyt? Vähän pelottaa kun tuo esikoisen synnytys kesti 4h 42min niin miten toisen kanssa. Mulla viel jouduttii käynnistelee oksitosiinin kanssa ja tuo tosiaan laskettu siittä kun säännöllisesti alkoi supistaan.
Anteeks jos tuota kysytty jo monesti ennenkin, jotenkin niin "pöhnässä" elänyt tänkuun et ei muista mitään.
Sitten toinen että tupakoikos täällä ketään odottajista? vai onko lopettanut raskautuessaan? Mä oon lopettanut ja nyt näiden ongelmien myötä tekee ihan hirveesti mieli kokoajan. Siis oikeesti jännä kun ei tähän asti ollu ongelmaa niin nyt mielessä toistuvasti. Ja kysymys ei oo sen takii et oisin aloittamassa, vaan ihan mielenkiinnosta kun en muista et ois ollu puhetta.

Nyt ite aamupalalle kun poju nukkuu ekoja päikkäreitä.
Kiitos edelleen kaikille kommenteista ja tuesta. Vaikka välillä jotkut vähän pahalta tuntui, niin jotenkin kyllä ne kuitenkin pistää miettii ja vähä availee omii silmii.

Elviiratar 30+6

 

Tuitsu: hienoa et on nyt helpottunut olo. Kyllä ne liikkeet tosiaan tekee ihmeitä omalle mielelle.

Myrskynmerkki: kyllä mä ainakin (ja varmasti moni muukin ) lukee viestit, tosin kaikkia ei aina tule kommentoitua. Mutta luettua tulee ihan varmasti. :hug: Torstilla ei oo ollut hikkaa, mutta esikoinenkaan ei tainnut kertaan hikata... Se on varmaan jännä tunne. Mun tekis kans mieli mennä ylimääräiseen ultraan, mutta sinne ei pääse jos ei synnytystapa arviossa lääkäri meinaa et pitää mennä kokoarvioon... Yksityisellä jossa käytiin alkuraskauden ultrassa, mainosti et heiltä saa tarkat koko arviot ja silleen, mut tiedä sitten oisko se niin tarpeellista... Meillä nyt kun on muuttokin tässä edessä, niin koittaa sitten säästää kuitenkin. Vaikka tärkeäähän vauvan hyvinvointi on, mutta eipä se tolla ultralla muutu... Saa nähdä, miehelle en oo vielä mitään asiasta maininnut. :saint:

Meillä isäntä on lähdössä uuteen asuntoon maalailua jatkamaan, me jäädään tytön kanssa sisälle kuluttamaan sadepäivää... Tiskivesi on jähtymässä, ja kun oon sen vuoren selvittänyt ois tarkoitus maalailla vesiväreillä. Kuluu se sadepäivä sisälläkin. Neidin päiväunien jälkeen ollaankin sitten lähdössä käymään mun vanhemmilla, neiti jo innoissaan odottaa kun tietää et mennään bussilla.

Mä taidan nyt mennä tiskailemaan niin saa senkin sitten pois murheista...

Hyvää viikonloppua kaikille. :wave:

Shamandalie ja Torsti 30+5 :heart:

 

täältä nyt ei kovin hilpeää kerrottavaa,toivottavasti ei masenna muita.
eilinenkin päivä mennyt vain itkiessä.
tuntuu tosi pahalta,kun tuntuu ettei ole kotia missään.haluaisin löytää oman kodin jostain,tuntuu että en halua enkä pysty nyt ottaa lisätaakaksi siskon vaikeuksia uudessa kodissa,stressiä on muutenkin tarpeeksi.eilen meillä oli välienselvittelykohtaus,joka johtui väärinymmärryksestä,mutta sain kerrottua siskolle ex-mieheni tilanteen,ja miten se vie minulta voimat.asiaa helpotti,että sisko on niitä harvoja jotka näki viime odotuksessakin miehen ahdistuksen,niin tietää ettei kyse ole miehen itsekkyydestä.
jokatapauksessa,nyt on voimat niin lopussa,harmittaa että kaiken piti osua just raskausaikaan,oon niin ärsyttävän tunteellinen nyt,alan itkeä ihan hysteerisesti ihan pienestä ja sitten just suuttuessani kiihdyn nollasta sataan sekunnissa,ja sit jo tulee fyysisiä oireita.....

sairaalakassi pitäis tosiaan jo alkaa laittaa,ei tiedä miten käy tän stressailun kanssa vaikuttaako synnytyksen alkamiseen.

emmaako se oli jolta koirat oli karannu? todellakin nyt sun vauvasi vointi menee koirien edelle! tietenkin koiria pitää etsiä,mutta nyt se on jonkun muun kun sun tehtävä!! jälkiviisas on turha olla ja ottaa siitä riidanaihetta miehen kanssa,kumpikaan teistä ei arvannut että koirat karkaavat juuri nyt..... koirillakin on kuitenkin sen verran vaistoa liikkua luonnossa,ettei sen takia pidä vauvan terveyttä riskeerata.ja sun koiraskin kuulostavat olevan tollasia peruskoiria,jotka pärjää,ettei mitään jalostettuja pikkupuudelichinhuahuamitäkaikkianiitä onkaan kauniita koiria,jotka painii tosiaan ihan eri luokassa,joita ei kyllä parane pästä teiden lähellä karkuun,kun niiltä on rodunjalostuksessa ne luonnolliset vaistotkin jääny ihan eri tasolle.......joten hyvä kun keskityt tärkeimpään eli vauvaan!! :wave:

tosta kastetilaisuuden laulusta,mä halusin että laulettiin yhteislauluna se maan korvessa kulkevi-mikä tosin kai on virsikirjassakin,mutta jätettiin pois synkimmät ja uskonnollisimmat säkeistöt.

nyt en jaksa kommentoida muuta,voimia elviirattarelle,ja kiitos kaikille tännepäinkin voimia lähettäneelle!!

ja oikein hyviä voimia kaikille!! ihanaa että anni76kin oli asiat hyvin!!

 

Tänään sitten menin ja ostin ison nipun 56-62 centtisiä vaatteita tytölle, höpötin kaverin kanssa kaupungilla vauva-asiaa tuntitolkulla ja nautin kahvilassa palan ihanaa suklaakakkua. Ulkona on kiva syyssää ja kohta pääsen koiran kanssa lenkille. Illalla on ohjelmassa ehkäpä vauvan vaatteiden inventaariota, kirjan lukemista tai leffan katselua kynttilän valossa. Mä siis otan nautiskelun kannalta tämän päivän, olen sen ansainnut.

Maha-asukki on entisestään aktivoitunut ja herättelee potkuillaan jo öisinkin. Hikkaa en ole tunnistanut vielä.

Mukavaa viikonloppua kaikille muillekin, ja erityisesti Tuitsulle, menninkäiselle ja elviirattarelle parempaa mieltä!

 

Heipsan!
Pissan lirahtelusta - mulla lirahti, kun oksensin rajusti. Oli ihan kamala, kun ei voinu tehdä mitään. Pää pytyssä ja :ashamed: Muuten ei ole lirahtanut, mutta kun hätä tulee niin pitää päästä pian, pidätyskyky ei ole entisensä.

Hikkaa olen havinnut pari kertaa, se on sellainen tasainen hytkäys. =) Kun potkut ja liikkeet ei tule niin tasaisen säännöllisesti.

Vieläkään en voi tuudittautua iloon, että ä-loman voin aloittaa marraskuun alusta. kun ei ole sijaista vieläkän löytynyt. Ahdistavaa! Ja sit mietityttää, että vaikuttaako minun stressaaminen vauvaan...
Pinkeiju 28+5

 

Jahas. Koirat löyty ja haettu paikalliselta koiratarhalta.
Viimesen päälle väsyneitä ovat. Huomenna päivystävälle eläinlääkärille aborttipiikkiä hakemaan.

Maha tuntuu päivä päivältä isommalta. Herkästi vielä tuntuis supistelevan. Otettava vaan iisisti ja päivä kerrallaan.

 

Enkuli: Kiva kuulla että koissut löyty, eivätkä päätyneet suden suuhun. Nyt sitten vaan se ovi sellaseen kuntoon ettei pääse toistumaan,seuraavallakertaa ei ehkä käy yhtä hyvin...

Omaanapaa: Täällä ei mitään kummosempia ole tapahtunu, on lenkkeilty ja mässäilty hyvää miehen kans niin että nyt on ihan ähkypulla olo... :/ Sen siitä saa! Miks tätä oloo ei muista koskaan sillon kun sitä karkkia ja muuta roskaa syö, vaan aina vasta sen jälkeen???
Huomenna pitäis ehkä mennä sukuloimaan ja kavereita kattoon...anoppi ei oo mun mahaa viä nähny ollenkaan ja tänään kun soitti niin sano et haluaa nähdä mut ennen kun poksahdan.

Eipä tässä muuta, viikonlopun jatkoja!

 

olen perustanut kerhton äideille ja isille joiden vauva syntyy vuodenvaihteessa tai alkuvuodesta 2008! Tervettuloa keskustelemaan! lähetä minulle viestiä niin saat salasanan

 

Moikka!!!!!

Myrskynmerkki: Täällä ei ole hikkaa ollut vielä ainakaan havaittavissa... Esikoinen hikkaili vatsassa taasen useita kertoja päivässä. =)

Elviiratar: Edelleen voimia ja jaksamista teille... ja suuri :hug:

Enkuli: Kiva, että koirat lopulta löytyi. =)

Oma(.): Mä en tiedä, että mitä tekisin näitten liitoskipujen kanssa. Perjantaina siivouksen jälkeen vaivannut ja eilen illalla oli jo tosi pahana. Mies oli aidosti huolissaan, kun mä en oikeesti pysty kävelemään kunnolla. Mun pitäis mennä huomenna töihin... Jännittääääää!!!!!!!
Eilen oli ihanan rento päivä. Oltiin koko perhe anopin ja apen mökillä ja oli kivaa vaan olla... =) Syötyä tuli eilen todellakin liikaa... Tuli oikein huono omatunto, kun nyt on niin hyvin pystynyt olemaan syömättä herkkuja. Pikkuinen on ollut tosi aktiivinen taas ja välillä oikein sattuu tonne kylkeen, jos sattuu esim. sohvalla makaamaan kyljellään, niin potkua tulee kylkeen heti ja napakkaita sellaisia... Niin ja näitä suppareita on alkanut tulla jonkin verran... Muuten ei ihmeempiä... =)

Riikkuli 31+0

 

heippa, pitkästä aikaa..

Ei oo yhtään jaksanut kirjoitella, mutta jospa nyt kans tähän lokakuun pinoon jotain rustais.

Ensinnäkin, Elviirattarelle sekä Menninkäiselle voimia :hug:

Neuvolakuulumisia torstailta, jolloin oli rv 30+4 :
Sydänääniä kuunnellessa vauvalla oli hikka, ja se kuului hassulta ja sen erotti hyvin sydänäänistä (meidän pikkusella on päivittäin monta kertaa hikka).
* Painonmuutos +1225/vko (65kg, muutos yhteensä n.12kg)
* Turvotus + -
* RR 120/64
* Pissa puhdas
* Sf-mitta 28 (keskikäyrällä mennään)
* tarjonta rt
* :heart: 140
* Liikkeet ++

Ja mulla on nyt ollut jo edelliskerrasta lähtien kahden viikon välein neuvola, ja nyt taas parin viikon päästä uudelleen. Olikos se niin, että rv 36 lähtien olis viikon välein?

Muuta omaa ( . ) Ei oikein mitään uutta. Eilen kävin aika pitkällä kävelyllä, kun oli niin ihana syksyinen sää.. Aikas etanavauhtia kyllä menin! Ja supisteli jonkun verran lenkin aikana, mutta sitten aina hidastin entisestään vauhtia. Kyllä virkisti kivasti, vaikka olikin sen jälkeen fyysisesti raihnainen olo.
Pikkunen möyryää tosi kovasti, tuntuu ettei paljon ole enää ylimäärästä tilaa, kun kunnon potkuja ei kauheesti enää tule, vaan semmosta kääntyilyä joka tuntuu aika ilkeeltä, välillä tuntuu että nahka menee ihan kohta poks On se vaan ihana silitellä vauvaa kun se on ihan tossa pinnalla ja tuntuu pää tai peppu, tai kantapää jolla se tekee tosi kipeetä! :heart: Alkaako muilla oleen mahan kans jo tosi tukala olo välillä? Mulla varsinkin iltasin tuntuu, että maha olis melkein kurkussa asti, ja sit on tosi vaikee olla, ei oikein voi kunnolla istua, ja seistessä sit taas jalat ja selkä kipeytyy, ja maatessa tuntuu että ruoka nousee ylös :x Mutta eipä tässä hirrrveen pitkä enää ole kun vauva tulee :xmas:

Käytiin eilen ravintolas syömässä, tavallaan mun äitiysloman alun kunniaksi, kun se alkaa nyt keskiviikkona.. Oli hyvää ruokaa, tosin maha oli taas ihan ähkypuhku sen jälkeen!

Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille, ja hyviä vointeja

mmiilia & kidius 31+0 :heart:

 

Heippa!

Ilmottaudun mäkin ketjuun mukaan. Toista odottelen, viikot 29+3.
Laskettu aika 20.12...

 

Hei!

Oho, kirjoitin vahingossa viestini syyskuun listaan. En osaa siirtää sitä lokakuulle.

Siellä olis erityisesti Pi pa re: lle asiaa......

Terv. Illu 29+1

 

Heipat taas kaikille!

Kiva et osalla teistä on ollu aikaa vähän itsensä hemmotteluunkin! Todellakin ollaan se ansaittu.

mmiilia: Mustakin tuntuu et alkaa tila käydä masussa vähemmäks... Mullakaan ei nimittäin enää tunnu sellasta muksintaa vaan just sellasta möyrintää ja kääntyilyä. Ja tosiaan välillä tuntuu tosi inhottavalta ja se näkyy ja tuntuu tosi selvästi kun poitsu siellä vähän nojailee seiniin.

Myrskynmerkki: Meidän pikkusella on kans tosi usein hikka, monta kertaa päivässä. Kyllä on aika jännän tuntusta kun rupee nykii...

Elviiratar: Ensinnäkin, voimia vaikeaan tilanteeseen. Itse varmasti osaat tehdä oikeimman ratkaisun joten en edes yritä neuvoa...
Mä poltin kans ennen raskautta, tosin aika vähän. Silti kyllä teki tosi paljon mieli polttaa varsinki aluks, kun tiesi ettei voi. Mut pääsipähän siitäkin tavasta eroon, olis muuten voinu olla aika vaikee saada itteensä lopullisesti niskasta kiinni... Nykysin ei tuu mieleenkään polttaminen ku ihan tosi harvoin ja savun haju suorastaan ällöttää.

 

Elviiratar kyseli tupakoinnista.... Täällä kanssa yks, joka poltti ennen raskautta. Tosin tupakointi loppui kuin seinään kun sain raskaudesta tietää. Sitä ennen poltinkin n. 1,5 askia päivässä... :ashamed: Olin oikee teho tupakoitsija.. :ashamed: Täytyy myöntää että tupakanhimoa on ollu pariin otteeseen, mutta en polta raskausaikana, en imettäessä ja toivottavasti en enää koskaan. Mies kanssa poltti 1,5 - 2 askia päivässä, mutta nyt hänkin on ollut polttamatta jo 2kk tulevan pikku tyttömme (ja itsensä) vuoksi. :heart: