***JOULUN ODOTTAJAT*** Lokakuu

ihan kauheaa,että tuollaista tapahtuu!! en voi kuvittellakaan suruanne.elämä on joskus epäreilua!

:hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:

onneksi sulla on se lapsi siinä muistuttamassa että elämä jatkuu,ja toivottavasti sulla on nyt paljon tukijoukkoja ympärillä auttamassa ja lohduttamassa!

voimia paljonpaljon!

:'( :'( :'(


(jäi kyllä omat murheet heti jonnekki häpeämään....)

 

Voi ei :'( Suuri osanotto täältäkin, enkeleitä ja voimia :hug: :hug: :hug: Ei sitä osaa edes kuvitella, miltä susta tuntuu, kamalinta mitä voi tapahtua :'( Toivon todella, että sulla on suuri tukijoukko ympärilläsi, ja onneksi myös lapsi pitää arjessa mukana :hug: Ei tälläisessä tilanteessa osaa sanoa mitään järkevää, mutta ajatuksissa olette ja enkeleitä kyllä sinne lähetän :hug:

 

Liinulille täältäkin oikein paljon voimia ja :hug:

 

Liinuli: Ihan kamalaa... yritä jotenkin jaksaa ja osanottoni... :hug: En osaa sanoa muuta.
Porsche: Kiitti... on tää aika vaikeaa kun ei tiedä mitä pitäis tehdä. Tuntuu ettei helpota vaan vaan vaikenee ajan myötä!
Sätsen: Kyllä ehdin jo miettiä että missä oikein kuppaat. Kiva kun ilmoittauduit! Ja kiitti tosi paljon tuosta "ilkeän äitipuolen" leimasta!

 

Tajusin saman tien mmiten tahditon olin kun valitin samaan hengenvetoon miten vaikeaa mulla on vaikka Liinulille tapahtui ihan kauheita. Anteeksi, olinpas tosi idiootti!! :ashamed: :ashamed: :ashamed:

 

:hug: osanottoni koko perheelle suureen suruunne :'(

 

Liinuli, osanotto suruusi minunkin puolestani, tuntuu pahalle.
Anteeksi jos kysyn liian henk koht mutta mihin miehesi kuoli?
Ymmärrän kyllä jos et halua vastata.. :hug: :hug:

Kiva kun kävit Schätzen ilmoittautumassa =) ,
sulla oli fiksu mielipide tehy asiaan, täysin samoilla linjoilla.
Ja sitten toi mitä vastuulliseen äiti rooliin tulee, ajatukset on ihan samanlaisia täälläkin vaikka olen tullut äidiksi jo kahdeksan vuotta sitten.
Mut voin lohduttaa että oma lapsi saa kyllä elämän postiivisesti uuteen uskoon siinä mielessä että tollaiset kännireissut jää kyllä väliin ja ja vaikka reissuja tulisikin on se käyttäytyminen "hillitympää".
Tosin mä tunnen joitakin äitejä jotka ei ole muuttuneet miksikään vaan sama ralli jatkuu kun teinivuosina, se on surullista.
Kyllä sitä silti bailata saa ja kyllä mäkin osaan jos sille päälle satun! Muistan kun yhdelläkin reissulla jäi korkokengän korko jonnekin matkalle, ja aamulla oli tytöillä ihmettelemistä että missä se mami on rymynny kun näkivät mun ihan entiset korkkarit eteisessä

Jajepoolle onnea uuteen kotiin! :flower:

 

samaa mäkin mietin kuin porsche,että mihin liinuli miehesi menehtyi...? ihan vain siltä kantilta mietin että oliko täysi yllätys,esim kolari,vai oliko tiedossa riskistä esim rauhanturvaajatyö,tai masennus tai muu sairaus.....?
että kuinka puun takaa tuli,se varmasti vaikuttaa surutyöhönne.....

suuri osanottoni vielä ja rauha hänen sielulleen. :'(

 

Sanattomaksi tässä menee. Osanottoni ja jaksamista arkeen. Valtava suru kohtas teän perhettä, enkä edes yritä sanoa ymmärtäväni, miltä teistä tuntuu. Ei varmaan voi ymmärtää ko semmonen, jolle on samoin käyny. Toivottavasti sulla on lähipiirissä ihmisiä, keltä saa tukea. :hug:

 

apaa lainaten: sanattomaksi tässä menee! Osanottoni suureen suruusi, toivottavasti tyttäresi sekä tuleva pienokainen auttavat sinua jatkamaan olemassa olollaan.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vierellä käy.

Olin aivan ajatellut tulla vuodattaan omia juttujani, mutta liinulin kohtalo sai kyllä omat "ongelmat" tuntuun ihan naurettavilta, ihan hävettää :ashamed: No, jospa sitä vaikka oppisi itse arvostamaan enemmän tätä hetkeä, sillä koskaan ei voi tietää milloin se hetki on viimeinen...

Liinulille iso :hug:

Terv. Nora ja Vilma 31+4

 

Liinuli, iso osanottoni ja suuri rutistus! Voimia suureen suruusi!

 

Riikkuli: Edelleen samoilla linjoilla sun kanssa, et jos tyttö ois tähän asti voinut olla kotona, niin en nyt hoitoon veisi...

Snoopy: mä palautin sen esitietolomakkeen heti seuraavalla neuvolakerralla. Tosin vielä aamulla ennen neuvolaan lähtöä kirjoitin tytön nimen paperiin. Mua vaan on alkanut jälkeen päin ärsyttää se... Kun keksittiin (tai siis mä keksin... ) hyvän kokonaisuuden, ja sitten mies halus et se etunimi tulee paperiin. Ja mä oisin sen halunnut pitää salassa ristiäisiin saakka... Toivottavasti nyt sitten tulee poika, kun ei sitä voida etunimeks laittaa kun just miehen veljen poika kastettiin sille nimelle mikä meillä on sairaalan paperissa. Ja :hug: , toivottavasti totut pian lomailemaan ja lepäilemään.

Jajepoolle onnea uuteen kotiin. :flower:

mmiilia: onneks ei ollut vielä lapsivettä.

Voi liinuli. :'( :'( :hug: :hug: :hug: :hug: En osaa sanoa kuin että paljon voimia ja jaksamista. Otan osaa. :'(

Kuten muutkin on jo kirjoittaneet, niin ei omat "ongelmat" (vaikka olisikin ilman hettomerkkiä) tunnu enää miltään. :'( Vielä voimia Liinulille, en osaa sanoa mitään enää, joten lopetan tällä kertaa tähän...

Shamandalie ja Torsti 32+5 :heart:

 

suuri kiitos kaikille!! kyllä tukijoukkoja onneksi on.. en ole kotona pystynyt olemaan koska tämä tapahtui kotona.. nyt alkais olemaan sitten ajankohtaista kotiinpaluu ja vauvan t6avaroiden laitto, vaikka kaikki oli kyllä tarkoitus mieheni kanssa laittaa yhdessä, sillä ei nyt oikein löydy innostusta..

mieheni sairasti epilepsiaa.. sai kohtauksen kun oli kahdestaan tytön kans kotona, onneks tyttö osas soittaa itse mulle ettei mennyt shokkiin.. ambulanssin tullessa oli jo eloton koska oli tukehtunut oksennukseen... ambulanssimiehet sai elvytettyä, mutta aika oli liian pitkä.. pieni toivon kipinä oli vielä kun teholla yrittivät kaikkensa aivojen säästämiseksi ja että olisi herännyt mutta näin ei käynyt. sitten kun tajusin ettei enää miten ole tehtävissä toivoi vain että rakas pääsee rauhallisesti ilman kipuja taivaan kotiin katseleen ja suojelemaan meitä!! suru ja kaipuu on suunnaton!! :'( :'( :'( :'(

 

Hei!
Tuolta marraskuisita tulin kuulumisianne katselemaan, ja voi ei, mikä suru on Liinulin perhettä kohdannut :'( Syvimmät osanottoni suureen suruunne! Tämä on taas niitä tilanteita, joita ei saisi kenellekään tapahtua :hug:

 

suuri kiitos kaikille!! kyllä tukijoukkoja onneksi on.. en ole kotona pystynyt olemaan koska tämä tapahtui kotona.. nyt alkais olemaan sitten ajankohtaista kotiinpaluu ja vauvan t6avaroiden laitto, vaikka kaikki oli kyllä tarkoitus mieheni kanssa laittaa yhdessä, sillä ei nyt oikein löydy innostusta..

mieheni sairasti epilepsiaa.. sai kohtauksen kun oli kahdestaan tytön kans kotona, onneks tyttö osas soittaa itse mulle ettei mennyt shokkiin.. ambulanssin tullessa oli jo eloton koska oli tukehtunut oksennukseen... ambulanssimiehet sai elvytettyä, mutta aika oli liian pitkä.. pieni toivon kipinä oli vielä kun teholla yrittivät kaikkensa aivojen säästämiseksi ja että olisi herännyt mutta näin ei käynyt. sitten kun tajusin ettei enää miten ole tehtävissä toivoi vain että rakas pääsee rauhallisesti ilman kipuja taivaan kotiin katseleen ja suojelemaan meitä!! suru ja kaipuu on suunnaton!! :'( :'( :'( :'(

Vielä oikein monta :hug: sinulle ja tytöllesi. En osaa edes kuvitella kuinka suuri suru sulla nyt on... :'( Edelleen oikein paljon voimia, ja mikäli tuntuu siltä että haluat tuntemattomille avautua, niin kaikki me joulukuiset ollaan täällä sitä varten. :hug: Vaikka ei osattaisi mitään sanoa, niin voit uskoa että mielessä olet ja kaikki toivotaan sulle paljon voimia tulevaan. Uskallan näin kirjoittaa nyt kaikkien nimissä...

 

:'( Liinulille: :hug: Ei osaa sanoiksi pukea niitä ajatuksia mitä päässäni on mutta kovasti toivon voimia sulle ja tytöllesi. Ja tulevaisuuteen. Sulla on vahva ja järkevä pieni tyttö ja varmasti sitä tulee olemaan myös tuleva lapsikin.

Nyt tuntuu niin toisarvoiselta omat asiat että taitaa tän päivän kuulumiset olla tässä.

Maukkis ja jorma 34 tasan.

 

Sanat ei riitä kertomaan kuinka pahoillani olen... :'( Voimia sinulle ja perheellesi... Olen ihan sanaton... ja Todella, todella pahoillani puolestasi... :hug: Koita jaksaa ja paljon voimia! :hug:

 

Sanat ei riitä kertomaan kuinka pahoillani olen... :'( Voimia sinulle ja perheellesi... Olen ihan sanaton... ja Todella, todella pahoillani puolestasi... :hug: Koita jaksaa ja paljon voimia! :hug:

 

Liinulille :hug: ! En oikein osaa sanoa mitään, mutta jaksamista sinulle.

 

Osanottoni! :hug: :hug: :hug:

 

osanottoni suureen suruun :hug: hyvä että on apujoukkoja. vasta myöhemmin osaa arvostaa sitä. ota kaikki apu vastaan mikä tarjotaan. itse en aikoinani osannut ottaa kun jäin leskeksi 3kk. ennen vauvan syntymää. tuntui vain että yksin täytyy pärjätä. voimia kauheasti

 

Liinulille syvin osanottoni :hug: :'( . En osaa sanoa nyt juuri muuta :'( .

***
Olen pitänyt hiljaiseloa täältä. Ei ole ollut oikein mitään raportoitavaa ja olen huomannut itsestäni "sisäänpäin kääntymisen" eli pohdiskelen kaikkea synnytykseen, vauvaan ja äitiyslomaan liittyvää itsekseni. Ei ole ollut samanlaista tarvetta jakaa asioita, kuin alkuraskaudessa.

Odotan jo kovasti vauvan tuloa taloon, synnytys pyörii mielessä ja vauvakuume on palannut. Minäkin alan pian olla kyllästynyt raskaana oloon, vaikka ihanaa aikaa tämä on ollut. Nyt vaan olisin jo valmis seuraavaan vaiheeseen. Perhevalmennukset ja rv 30:n ylitys lienee pistänyt ajatukset rullaamaan ja odottamaan tulevaa. Tehyn lakkoilu ja irtisanomiset mietityttävät samoin kuin teitä ja suorastaan suututtaa :kieh: . Ensisynnyttäjänä en tunne minkäänlaista myötätuntoa tehyläisiä kohtaan . Olen myös sitä mieltä, että he ovat kutsumusammatissaan ja palkkavaatimuksissakin pitäisi muistaa ammattietiikka. Työ- ja virkamiesoikeutta opiskelleena en voi mitenkään ymmärtää Laitinen-Pesolan vaatimuksia ja lupauksia. En jaksa jauhaa aiheesta täällä, kun olen siitä työpaikallani ja kotonani puhissut päivät pitkät.

Kävin tänään moikkaamassa kavereita Helsingissä ja he kehuivat, kuinka hehkeältä näytin. Tuli niin hyvä mieli tuosta pienestä kohteliaisuudesta ja itse asiassa hehkeä olo mulla olikin aurinkoisessa stadissa pyöriessäni =) . Ostin vauvalle Kampista unilelun, mutta mitään muuta ei enää tarttunut mukaan. Hankinnat alkaa pikkuhiljaa olla kasassa ja loput laittelen lomallani. Enää 4 työpäivää ja sitten jään lomalle ja suoraan sen jälkeen äitiyslomalle. Aika on hujahtanut vauhdilla, mutta on tätä tulevaa hetkeä jo odotettukin .

Viime neuvolan raportissani painoa oli nyt pullahtanut 8 kiloa ja Sf-mitta oli 30 cm. Yläkäyrillä siis aina vaan. Väsymystä ja mielialojen heittelyä on ollut, mutta toisaalta energian puuskiakin on riittänyt. Toivottavasti virtaa riittää vielä pitkälle.

tivoli 31+2

 

:'( :'( :hug: halauksia ja enkeleitä sinulle ja tyttärellesi.

Meillä oli tapana katsella yhdessä tähtiä,
kun ne kimaltelivat tummana taivasta vasten.
Nyt kun sinua ei enää ole,
katselen niitä yksin kyynelten läpi ja suren.
Ehkä sinä olet yksi tähdistä ja ehkä sinä
katselet minua nyt,
minua pientä, yksinäistä tähtitieteilijää.

 

Ihan kauheaa :'( Paljon voimia sulle ja tytöllesi :hug:

 

Liinuli :hug: osanottoni :'( koita yrittää levätä edes vähän. Onneksi sulla on pikkuiset jotka pitävät sut arjessa kiinni. ja ota kaikki apu vastaan, sun ei tarvi olla yhtään sen vahvempi kuin nyt pystyt. päivä kerrallaan eteenpäin...

Eräänä yönä näin unta
että kuljin merenrannalla Herran kanssa.
Taivaalla välkehti kuvia elämästäni.
Huomasin, että niissä
kaikissa oli jalanjälkiä hiekassa.
Joskus jälkiä oli kahdet,
joskus vain yhdet.
Elämäni vaikeissa kohdissa
näin vain yhdet jalanjäljet ja sanoin:
Herra, sinä lupasit kulkea aina kanssani.
Mikset sinä ollut rinnallani,
kun tarvitsin sinua kipeimmin?
Herra vastasi: ""Niissä kohdissa
joissa olet nähnyt vain yhdet jalanjäljet,
lapseni, minä kannoin sinua