Rakenneultraonnitteluja taas viime päivien kävijöille!
Punahattu, esikoisen kohdalla mulla oli vahva poikaolo sykkeiden takia, ja se piti kutinsa. Nyt en tiedä; ensin oli tyttöolo mutta olen - taas - alkanut sykkeistä aavistella poikaa.
Terhikki, minäkään en edellisodotuksen aikana oikein osannut ostella vaatteita kun ei tiedetty sukupuolta (ei nytkään, mutta ehkä vielä selvitetään =)). Kivoja unisex-värisiä löytyy kuitenkin aika vähän. Oloa kyselit, ja se on ihan suht ok täällä. Väsymys on kaamea, mutta siihen vaikuttaa myös tuo huonosti nukkuva esikoinen. Onneksi mitään muita vaivoja ei ole, kuvotus jo loppunut, ei selkävaivoja tai pahoja liitoskipuja, suppareita melko harvoin ja nekin niitä harmittomia.
Joo, ja hetkittäin olen
kärsimätön minäkin! Mietin esim. synnytystä paljon enemmän kuin esikoisesta näillä viikoilla. (Eli
Kamomilla - kyllä sitä toista kertaa asialle lähteväkin jännittää! Tosin mulla synnytys kyllä ei ollut mikään kovin onnistunut kokemus ja olenkin miettinyt, olisiko ihan pelkopolin paikka jo.) Toisaalta olen iloinen, kun vielä edes muutama kuukausi menee ja saa tuo esikko vielä vähän kasvaa. Hänhän vasta täytti vuoden, ja olisi aika hurjaa kyllä jos olisi jo toinenkin hoidettavana. Ikäeron takia en vielä ole osannut mustasukkaisuutta pelätä (tämä siis vastauksena
MarttaN:lle, toivottavasti joku muu osaa vastata).
Käpylehmä, olen miettinyt paljonkin millainen kakkosesta tulee. Ykkösellä kun on aika vaativa luonne ja temperamentti, ollut ihan pienestä pitäen, ja toivon tietysti kädet kyynärpäitä myöten ristissä että toisesta tulisi vähän tasaisempi tyyppi. Saapa nähdä!
Härkänainen, minäkin olen koko kesän odottanut, koska se kesä alkaa
. Kesäkuu oli aivan kamala, heinäkuun alku samaten eikä nyt lopussakaan koko ajan kaunista ollut. Elokuu on taas ollut sateista, vaikka täällä etelässä onneksi kuitenkin suht lämmintä ja luontokin vielä täysin vihreä, eli jos vielä kelit kaunistuisivat niin kesää olisi ihan kivasti vielä jäljellä.
Petite-ten lapsilukukyselyyn ei vielä pitäisi vastata
kun ei ole vielä sitä toistakaan käsissä
. Mutta joo, esikoisen kanssa on kyllä usein ollut sellainen olo että ei ikinä enää, ja aika kauhuissani olen nytkin. Halusimme esikolle sisaruksen, kun uskomme että sisaruksista on toisilleen iloa ja hyötyäkin elämässä, mutta kieltämättä suhtaudun aika pelolla tulevaisuuteen. Kuten jo mainitsinkin, esikoisen vauva-aika on ollut todella rankkaa, eikä kyllä kovasti valoa ole vieläkään tunnelin päässä. Pelkään, että kahden pienen kanssa vasta pimahdankin. Mutta vastauksena kuitenkin, että never say never
. Voihan se olla, että sitten vanhoilla päivillä kuitenkin innostumme iltatähdestä.
Naputtajalle hyvää reissua ja
Kuulapyssylle sekä
Nasulle jaksuja verenpainetaudin kanssa, kaikille muillekin oikein hyvää viikkoa!
Ai niin ja
Naputtaja - kannattaa seurata Huuto.netiä ja/tai vaikka tätä Kaksplussan myyntipalstaa, moni haluaa myydä äitiyspakkauksensa tai ainakin jotain vaatteita/tavaroita siitä. Saisit varmasti halvemmalla kuin maksamalla Kelalle sen hirmu summan.
t. Grynna 20+6