Lauantaita kaikille...
Aamulla saimme ruhtinaalisesti nukkua pidempään, kun tytöt olivat heräilleet itsekseen ja kerrankin leikkivät erittäin sopuisasti ja mukavasti. Vähän ennen kuin nousin ylös alkoi masustakin Pieni herättämään, olipa mukava tapa herätä :heart: . Tosiaan vähän enemmän joka päivä alkavat liikkeet tuntumaan - ja joskus oikein komeitakin tönäisyjä, ihana kun ei tarvitse olla niin kovin huolissaan.
Viime yönä näin unta että katselimme vastasyntynyttä poikavauvaamme - eli nyt olen tässä odotuksessa nähnyt sekä tyttö- että poikaunia. Aiemmissa molemmissa näin pelkkiä poikaunia, ja niinpä meillä onkin nyt kaksi tyttöä
.
Välillä oikein harmittaa kun ei ole mitään merkkejä siitä kumpaa merkkiä tuolla vatsassa kasvatellaan, mieliteoista tms. ei voi päätellä mitään kun ei niitä juuri ole. Vauvanvaatteita pari kertaa hypistellyt muttei tunnetta kumpaankaan suuntaan niin en selvästi sukupuolellisia vaatteita aio ostaa - ainakaan vielä. Neutraaleja vaatteita katselin mutten löytänyt mitään kivaa :/ .
Lähinnä olen ajatellut että jos hankintoja vauvanvaatepuolella tehdään niin mieluummin sitä pienintä perusvaatetta, ja ehkä pieni toppapuku sen mukaan minkä kokoiselta äp-puku vaikuttaa (ovat kai pienentäneet sitä edes vähän aiemmista vuosista?).
Loput vaatehankinnat voi tehdä sitten kun näkee millainen persoona sieltä tulee. Isoja kasoja tyttövauvan vaatteita ollaan jo myyty ja annettu eteenpäin - ei taida olla muita kuin sellaisia mitä ei raaskinut eteenpäin antaa. Toisaalta hyvä niin, eipä ole isoja kasoja lajiteltavana ja selvitettävänä enää
.
Vointi on ollut oikeastaan oikein hyvä, tosin aika pitkiä yöunia tulee kiskottua kun ei päivällä ole mahdollisuutta nukkua (mitä nyt välillä meinaa pöydän ääreen torkahtaa jos on joku pidempi excel-taulukko työn alla :ashamed: ). Selkäkivutkin sain kuriin, mies näytti muutamia hyviä selkäjumppaliikkeitä ja olen niitä toisinaan tehnyt.
Kuopuksenkin odotuksessa meni kaikki oikeastaan loistavasti, mutta kyllä se viimeinen reilu kuukausi oli aika hankala olla - tuntui että selkä oli tulessa ja alaosastolla tuntui siltä että vauva tipahtaa justiinsa ulos; vihlontaa jne. Silti meni yliaikaiseksi. Ja silloin tosiaan olin esikoisen kanssa kotona ja hienosti sain huilailtua päivälläkin - nyt pitäisi töissä jaksaa... No, kolme kuukautta tasan vielä ennenkuin ä-loma alkaa (eli 8.11. virallisesti jos kaikki hyvin menee).
Onneksi työ ei sinänsä ole fyysisesti raskasta eikä ihan pelkkää istumatyötäkään, saa liikkuakin reilusti ellei istumaan pysty. Nyt jo välillä jos on liikaa syönyt on sellainen tunne että pakko olla jaloillaan jonkin aikaa. Ainoa että jos loppuvaiheilla en pysty lainkaan istumaan niin se tekee vähän hankalaksi työskentelyn - mutta toivoin kovasti että jaksan loman alkuun.
Viimepäivinä on iskenyt joku ihme kärsimättömyys tämän raskausajan suhteen, vaikka ollaankin jo komeasti viikolla 21+5 en jaksaisi millään odottaa :ashamed: . Onko muilla samoja tuntemuksia? Toki työ ja lapset vievät aikaa nopsaan eteenpäin, mutta pelkään tosiaan että viimeisistä viikoista tulee superpitkiä.
Nyt sentään pieni liikkuu enemmän, tuntuu konkreettisemmalta tämä odotustila. Olen myös huomannut etten millään meinaa muistaa sitä että vatsa ihan oikeasti kasvaa kokoajan, jotenkin se kasvoi tähän mittaansa niin nopeaan ja oli siinä pidempään että nyt ihan tulee ihmeteltyä miksei taivukaan niin helposti ja miksi joku takki kiristää
.
Olen aiemmissakin odotuksissa omannut aika suuren vatsan (pituutta kun on itselle siunaantunut hurjat 157cm), niin kauhulla taas odottaa lopun norsuoloa. Ehkä täytyy nyt tosissaan ottaa kaikki irti tästä olosta kun vielä ei ole kolotuksia ja vatsakin on vain 'vähän' tiellä.
Mites teillä muilla, onko olo mukava vai jopa superhyvä? :flower: =)
- Terhikki 21+5 -