Hei,
Onnea kovasti jisse ja firesun!
Tsemppiä loppuhetkien kanssa kärsiville!
Nyt pitkä kertomus synnytyksestä ja ekasta viikosta. Oon sitä pikkuhiljaa kirjotellut aina kun on ollut aikaa. Jääpä sitten itsellekin muistiin
Hyvin nukutun yön jälkeen tuli ensimmäinen supistus sunnuntaiaamuna klo.10.15, johon heräsin. Siitä parin minuutin päästä meni lapsivedet. Onneksi olin sopivasti sängyssä, koska lääkärin käsky oli hakeutua heti vaakatasoon napanuoran esiin luiskahtamisen vuoksi. Soitettiin kätilöopistolle ja he käskivät tulla ambulanssilla sairaalaan. Tuleva isä pakkasi sairaalakassi loppuun ja ambulanssi tuli hakemaan n. klo.11.00.
11.30 oltiin sairaalassa ja meidät vietiin suoraa synnytyssaliin. Lääkäri tuli tässä vaiheessa ultraamaan ja varmistamaan perätilan. Jalat edellä siellä oltiin tulossa edelleen ja lääkäri varmisti, että vauva oli alle kolme kiloa ja koska olen melko pitkä, niin myös lantiossa pitäisi olla tarpeeksi tilaa vauvalle. Röntgeniin ei tässä vaiheessa enää menty kipeiden supistuksen vuoksi. Tällöin olin sormelle auki ja kohdunkaulaa jäljellä 0,5cm. Supistuksen tulivat jo säännöllisinä 2-4minuutin välein. Lääkäri suositteli alatiesynnytystä ja päätimme yrittää synnyttää alakautta, joka oli kyllä todella hyvä päätös.
En saanut liikkua sängystä perätilan takia, mutta supistuksiin auttoi oikein hyvin ilokaasu, lämpöpussi ja synnytyslaulu+joogahengitys ja niillä mentiikin sitten loppu avautumisvaihe. Puoli yhden aikaan olin saanut petidiinipiikin. Kahden aikaan rupesi tuntumaan, että kivut olivat sen verran kovia ettei niitä enää meinannut kestää ja pyysin kätilöä paikalle. Opiskelija sanoi kätilön tulevan tarkastamaan tilanteen kolmen aikaan. Opiskelija taisi kuitenkin ymmärtää ilmeestäni, että kätilö pitäisi saada paikalle heti. No, pian hän tulikin ja joutui tarkistamaan kaksi kertaa, kun ei ollut uskonut, että täysin auki ollaan ja lapsi oli jo tulossa. Jouduin kuitenkin pidettämään ponnistamista, että saatiin koko arsenaali paikalle, joita perätilasynnytyksiin tarvitaan. Huoneessa taisi olla parhaillaan kahdeksan ihmistä. 14.20 alkoi ponnistaminen ja 14.42 rakas tyttömme syntyi. Väliliha jouduttiin leikkaamaan , kuten aina perätilasynnytyksessä.
Synnystys oli kaikin puolin aivan mahtava kokemus ja upeaa kaikella tapaa. Olen niin onnellinen, että pääsin kokemaan alatiesynnytyksen ja ilman tujumpia kipulääkkeitä, kuten haaveilinkin. Olo synnytyksen jälkeen: MY BODY ROCKS! Kaikesta siitä tiedosta ja taidosta, jonka olen hankkinut hengityksestä ja synnytyslaulusta, oli todella suuri apu. En ikinä olisi uskonut, että miten suuri.
Siitä sitten illan suussa vauvan kylpyjen ja äitin suihkun jälkeen päästiin lähtemään osastolle. Saimme perhehuoneen, joten mies pystyi olemaan koko ajan meidän kanssa, joka oli aivan ihanaa. Siinä sitten harjoittelimme elämää vauvan kanssa. Äiti voi hyvin synnytyksen jälkeen ja kolmantena päivänä istuminenkin jo onnistui.
Torstaina pääsimme kotiin. Ensimmäinen päivä kotona oli jännittävä ja samalla ihana. Matkalla kotiin äitiltä pääsi itku, nyt sitten ollaan viemessä kotiin tätä kauan odotettua rakastamme. Itkuja on päässyt muutenkin joka välissä äitiltä varmaan enemmän kuin tytöltä, joka ei kyllä turhasta itke. Äitiä taas liikuttaa kaikki ihana vauvassa.
Lauantaina oli aamulla kontrolli sairaalassa keltaisuuden takia, ja valitettavasti keltaisuutta oli tullut ja jouduttiin jäämään taas vuorokaudeksi sairaalaan. Keltaisuus teki vauvasta uneliaan ja huonosti syövän, joten nyt sitten pakkoruokaillaan ja äitin harmiksi pullolla, että saadaan varmasti tietty ruokamäärä sisään. Onneksi kuitenkin omaa maitoa tulee hyvin, joten nyt syödään pullosta äitin evästä. Toivottavasti päästään taas pian rintaruokintaan ja tyttö huolisi vielä rintaa. Se on mulle kovin tärkeää ja helpottaisi elämää paljon. Tiistaina on seuraava kontrolli ja lääkärin mukaan fifty-fifty, että joudutaanko taas jäämään sisään. Toivon kovasti että ei! Tuskin enää saadaan perhehuonetta, joten jouduttais olemaan sairaalassa kahdestaan vauvan kanssa.
Onko jollain kokemusta tosta keltasuudesta ja pulloruokinnasta ja silti imetys onnistunut? Vauva oppi onneksi imemään jo oikealla otteella ja hyvin ennen pulloa.
Leppis ja tyttömme 7päivää
