Onnea
Haltia ja kaikki muutkin nyytin saaneet, jos olen unohtanut onnitella :flower:
Kaikki niin odottaa synnytystä paitsi minä...
Surutyötä synnytyksen suhteen olen tässä tehnyt ja hyväksynyt pikkuhiljaa ajatuksen siitä, että ei mulla ole muuta vaihtoehtoa kuin sektio :'( Lääkäri oli jutellut myös kollegoidensa kanssa ja yksissä tuumin olivat sitä mieltä, että alatiesynnytyksessä on mun kohdalla liian iso riski kohtuarven repeämiseen.
Täytyy ajatella niin, että raskaus on matka, jonka synnytys päättää. Tapahtuipa se millä tavalla hyvänsä. Ja synnytyksen jälkeen alkaa se suurin ja ihanin matka yhdessä vauvan kanssa :heart: Se vaan tässä vaiheessa raskautta korostuu tuo synnytyksen merkitys. Myöhemmin sitä ei niin kamalasti ajattele, tärkeintä on itse lapsi ja se että hän on turvallisesti saatu syliin :heart:
Syntymäpäiväkin on jo sovittuna, mutta en sitä paljasta vielä... Sen takia, jos joku tuttu lukee tätä
Halutaan sitten "yllätyksenä" ilmoittaa kun vauva on syntynyt.
Mutta kyllähän ne ennen laskettua aikaa sen sektion haluavat suorittaa. Joten mulla ei ole tässä kahta täyttä viikkoa enää aikaa... :/ Pelottaa ja hirvittää. Isännällekin sanoin, että voiko tässä vaiheessa vielä perua koko homman
Sairaalakassi on pakkaamatta, samoin tonttusen kotiintulovaatteet on valitsematta. Puhumattakaan pullasta, joka on leipomatta, jouluverhot vaihtamatta, vauvan petivaatteet etsimättä kaapeista... Ja ties mitä muuta
Täytyis alkaa toimimaan, koska voihan se synnytys käynnistyä ennen sovittua päivääkin...
Limatulpasta sen verran, että viides raskaus menossa enkä ole koskaan moista tulppaa nähnyt
Nyt saunaan.
T. Tintukka ja tonttu 37+6