Ensin
Myräkälle iiiiso :hug:
Ponnistusasennoista sen verran että keskimmäiselle, joka on ainut alakautta syntynyt, ponnistin aluksi seisaallaan. Halusin kokeilla jakkaraa, mutta se ei ollut mua varten. Oli kamala nojata taaksepäin isäntään, ennemmin olisin halunnut nojata eteen. Siinä jäi mulla myös lonkka "lukkoon" (tekee sen herkästi joskus esim. sekstaillessakin...). Niinpä kapusin sitten kiltisti tuoliin. En tykännyt siitä, mutta kun en silloin tiennyt että se on aina salissa valmiiksi laitettuna, niin en kehdannut kieltäytyä kun kätilö sitä tarjosi. Ajattelin että on sen mulle "petannut" valmiiksi, niin mentävähän siihen on...
Jos nyt saisin alakautta synnyttää niin polviseisonta / kontallaan olo kiinnostais eniten.
Darelbeida alakautta on yleensä aina se turvallisin. Kumpikaan tapa ei ole riskitön, mutta sektiossa riskit yleensä suuremmat. Toki asiat joutuu pohtimaan tapauskohtaisesti. Ja harvoin kummallakaan tavalla onneksi mitään sattuu. Ja jos ois sattuakseen, niin sitä ei voi väistää. Mä uskon siihen että se tapahtuu silloin, oli synnytystapa mikä hyvänsä.
Puudutusten ei pitäisi vaikuttaa niin että menee liikuntakyky. Heti puudutuksen jälkeen voi olla jonkun aikaa käsky pötkötellä ja paineita seurataan, mutta sitten pitäisi päästä normisti liikkeelle. Joskus ne vaan menee vähän "vikaan" ja turruttavat liiaksi.
ON; Oli pakko soittaa terkkarille, että tarkastaisi TAAS vauvan asennon. Vaikka musta tuntui etten kehtaa enää soittaa :ashamed: Eilen musta tuntui kuitenkin että hikka oli taas tuossa ylhäällä, vähän tuntui alhaallakin... Ajattelin, että hyvähän se ois tietää jos pieni on kääntynyt. Jos tulee vaikka lähtö niin tietää että nurinpäin ollaan. Paitsi, että kiinnittynythän tämä ei ole joka tapauksessakaan, kun näin pyörii... Joten makuulla kai se olisi mentävä, jos lähtö tulisi. Täytyy nyt vielä varmistaa neuvolassa.
Yöt on olleet huonoja. En ole varma, mutta musta tuntuu kuin olisin herännyt kipeään supistukseen jo parina yönä. Päivisin niitä ei oikeastaan ole, vain sellaisia harjoitussuppareita. Tai sitten mulla on yöllä jotenkin muuten vaan kehno / kipeä olo ja herään siihen...
Mutta alkoi tosiaan pelottaa, että jos tämä ei menekään ihan laskettuun aikaan asti... :/ Eipä ole sellaista tarvinnut ennen pohtia. Piti oikein alkaa miettimään että onko vauvalle kaikki valmiina... No sinkkirasvaa, liivinsuojat ja pikkuvaipat pitää vielä ostaa. Kokeillaan kyllä kestojakin, mutta se on varmasti aluksi sellaista opettelua niiden kanssa, että pitää olla noita kertiksiäkin kotona. Punkka on vielä vintillä, mutta sen ehtii pestä kunhan ollaan tultu nyytin kanssa kotiin.
Sitten hoksin, etten ole pessyt enkä edes etsinyt kaapeista pieniä liinavaatteita
Vauva nukkuu meillä alussa isännän perintökehdossa, ja täytyy etsiä jostain yläkaapista siihen se pieni peittokin... Tänään täytyy nuo hommat laitella ja katsella ne kotiintulovaatteet valmiiksi. Petiä mä en vauvalle petaa koskaan valmiiksi ennen kuin ollaan turvallisesti täällä kotosalla. Se on mummon horinoita, että sitä ei saa valmiiksi laittaa, enkä pääse siitä yli vaan aina se kummittelee tuolla takaraivossa :ashamed: Kyllä siellä patja ja täkki, ehkä joku nallekin on yleensä valmiina ollut, mutta lakanat laitetaan vasta kun nyyti tulee kotiin :heart: Ehtii ne sittenkin.
Nyt vähän kahvia ja sitten sinne neuvolaan. Voisin tällä hetkellä epäillä että on oikein päin mutta eipä niillä mun epäilyillä ole ollut mitään merkitystä aikaisemminkaan... No, joskus oon aavistellut oikein, mutta varmaksi en osaa mitään sanoa.
Sori kun nämä on tällaisia romaaneja aina nämä mun jutut :saint:
T. Tintukka ja tonttu 36+4