Huhhuh. Minä olen nauttinut lämpmistä päivistä, mässäilystä ja kaikesta mahdollisesta. Ihanaa olla hetki kotona ja huoahtaa, kun huomenna suunnataan taas reissuun. Mukavaa kyllä nähdä sukua. Tosin mässäilyn jälkeen on vaikea päästä normaaliin ruokailuun kiinni, vaa'alla uskaltanut vielä käydäkään.
Ummetus vaivaa edelleen, nyt on syönnin alla luumut ja saa nähdä auttaako vai pitääkö turvautua apteekin tuotteisiin. Inhottava olla kun koko ajan mahassa painaa :/ .
Töihin ei ole ollut yhtään ikävä! Vuoden painoin putkeen ilman lomaa, kun aloitin sijaisena ja sain siihen perään vakituisen paikan. Nyt on ollut ihanaa, kun ei tarvitse kuunnella sitä metakkaa ja hulinaa, mikä meillä työpaikalla yleensä on. Siis ole ohjaajana kehitysvammaisten palvelutalossa ja siellä on välillä sellainen elämä, että. Itsekin saa välillä korottaa ääntään, että viesti menee perille - tosin ei tiedä kuinka pitkäksi aikaa
. Työ on raskasta, mutta onneksi on suht paljon niitä hyviä hetkiä ja ehdottomasti hyvä työporukka, joten jaksaminen on huomattavasti helpompaa. Yötyö vaan tuntuu nykyisin raskaalta, vaikkei ennen siltä tuntunutkaan :/, kummasti se raskaus muuttaa kroppaa.
Olipas nyt stooria, mutta vähän minustakin jotain tänne.
Ainiin, ostettiin tänään yhdistelmät, käytetyt. Tuntuu vähän aikaiselta, mutta sattui saamaan läheltä (eli näin ne) ja hinta oli ikään nähden passeli. Pikkuhiljaa alkaa tavaraa jo kertyä varastoon. Vanhemmilla oli tallessa vanna, jossa minä ja veljeni ollaan kylvetty ja se on ollut jo silloin perintövanna! Muovi on huomattavasti kestävämmän tuntuista kuin nykyisissä vannoissa, mitä olen nähnyt. Pinnasänkykin tulee perintönä, on kiertänyt jo pitkään suvussa, ikää on sängyllä vissiin 40 vuotta!
