Täällä jomottelee, mutta eipä näillä vielä synnytetä. Pari päivää on ollut menkkakipuja alamahassa ja selässä ja tänäähän tuo on jo reisiinkin säikinyt kipua ja alamahalla kuristaa välillä ilkeesti. MIks nää ei vois muuttua kunnon säännöllisiksi supistuksiksi niin pääsis synnyttämään. Mä oon jo niin kypsä tähän olotilaan vaikka onhan tässä vielä 1,5vko laskettuunkin aikaa. Yöt oon nyt saanu nukkua yllättävän hyvin. Tuo aamuyön unettomuuskin tuntuu hävinneen. Eilen ruvettiin nukkumaan tuossa 11 aikaan ja 4 aikaan heräsin vessaan ja sit nukuin sikeesti 8 asti kun poika heräs. Illalla hieman miehen kans ässääkin kokeiltiin mut eipä tuo vaikuttanut ainakaan synnytyksen edistymiseen millään lailla. Taidan ruveta netistä ettimään noita akupisteohjeita ja niitä hieromaan. Tahtoo tästä mahasta ja olotilasta jo eroon!
Kiitos synnytyskertomuksista kaikille jotka niitä ovat jaksaneet jo kirjoitella. Ei kenelläkään kuulosta mitenkään kauhukertomuksilta.
Upp3 Ei kannata todellakaan tuntea huonoa omaatuntoa tuosta imetyksestä. Sama se mistä se vauva sen maidon saa, oli sit rinnasta tai pullosta äidinmaitoa tai korviketta niin pääasia että kaikki voi hyvin ja lapsi kasvaa. Itellä toiveissa että imetys onnistuisi paremmin kuin esikoisen aikaan, mutta luulen että jos tämä vauva osaiskin imeä paremmin kuin isoveljensä niin siitä huolimatta se voi kaatua just tuohon että itse en koe sitä kovin miellyttäväksi. Siks hommasin jo varulta tuon kunnon pumpunkin että sais sitten edes pullosta annettua pidempään omaa maitoa. Esikoisen aikaan mullakin oli rinnat tosi verillä ja huusin ääneen ensimmäiset imaisut. Voi toki että se johtu tuosta pojan huonosta imuotteestakin että rinnat meni niin pahaksi ja siihen ei kaalinlehdet eikä lansinohikaan auttanut. Mä lähden aika avoimin mielin tuohon imetykseen, jokainen onnistunut imetyskerta on voitto, mutta väkisin en sitä yritä enkä stressiä ota.
Meemeelle jaksamisia pojan sairastelun kanssa! :hug:
Sanle ja veturi 38+2
Kiitos synnytyskertomuksista kaikille jotka niitä ovat jaksaneet jo kirjoitella. Ei kenelläkään kuulosta mitenkään kauhukertomuksilta.
Upp3 Ei kannata todellakaan tuntea huonoa omaatuntoa tuosta imetyksestä. Sama se mistä se vauva sen maidon saa, oli sit rinnasta tai pullosta äidinmaitoa tai korviketta niin pääasia että kaikki voi hyvin ja lapsi kasvaa. Itellä toiveissa että imetys onnistuisi paremmin kuin esikoisen aikaan, mutta luulen että jos tämä vauva osaiskin imeä paremmin kuin isoveljensä niin siitä huolimatta se voi kaatua just tuohon että itse en koe sitä kovin miellyttäväksi. Siks hommasin jo varulta tuon kunnon pumpunkin että sais sitten edes pullosta annettua pidempään omaa maitoa. Esikoisen aikaan mullakin oli rinnat tosi verillä ja huusin ääneen ensimmäiset imaisut. Voi toki että se johtu tuosta pojan huonosta imuotteestakin että rinnat meni niin pahaksi ja siihen ei kaalinlehdet eikä lansinohikaan auttanut. Mä lähden aika avoimin mielin tuohon imetykseen, jokainen onnistunut imetyskerta on voitto, mutta väkisin en sitä yritä enkä stressiä ota.
Meemeelle jaksamisia pojan sairastelun kanssa! :hug:
Sanle ja veturi 38+2