***JOULUKUUN VAUVAMASUT 2009 JOULUKUUSSA***

Sukkapari, niin se on tehtävä, ei uskalla oottaa todella kipeitä suppareita kotona, ettei synny tonttu tuohon kuutostien laitaan. Pakko rampata siellä vaikka joka yö :| .

Dare, jospa myö kaikki ( tuubikin ) tuolla uudella osastolla treffataan ens viikolla ...

Hitto, viimeisin kätilö teki ihan sikakipeen tutkimuksen ja vieläkin tiputtaa verta. Eipä ole miulle vielä koskaan noin ronskia tutkimusta tehty . Nyt aina silloin tällöin suppailee, mut harvemmin, toivottavasti sais ensiyönä nukuttua, alkaa voimat olla loppu, kun viimeyönä en nukkunut yhtään ja päivällä torkuin vaan tuossa reilu parituntia...

millekkäs päivälle tehtäis refvit .. mie sil käyn ainakin tiistaina.. ja tuubilla tais olla maanantaina käynti jos ei sitä ennen ala syntymään..elikkä laitetaanko keksiviikosta etteenpäin..?

vittiläinen kun pitäs päästä nukkumaan edes hetkeks kun koris poika pitää laittaa äänekosken reissulle aamu tuimaan jo.. mutta kun .. :headwall:

no mie yritän edes mennä pitkälleen..man on sitä mielt että ei mittään kiirettä jos kerran kovia pakkasia ens viikolla.. :xmas: ..tuntuu että roikkuu kylkiluissa kiinni..

 

.... B) ...
Nyt tänään tultiin kotiin...ja kyllä kyyneleet tuli silmiin kun näin Emman, kauhee ikävä. Olin äippäpolilla siis kaikki 10päivää!!! maanantaina käynnistettiin ilmapalloilla..klo9..
Poika syntyi sektiolla 7.12.09 klo23.27, paino 4,2kg ja pituus 52cm.
Poika terve ja mun mies pääsi leikkaus saliin.

Tuun kertomaan enemmän myöhemmin...

Dubbla mom & Emma 1½v ja Poikatonttu 4päivää

 

sukkapari kiitos halista.. :hug:
ja sydänkäpyselle onnittelut pojasta..
tääl olo hiukan helpottanu..mut saas nähä miten yö menee..

 

:heart: käpynen :hug: onneittelut pojasta..

ja joillakin oli neideistään ihania kuvia.. en tajunnut eilen kommentoida :xmas: .. niin sulosia.. :heart: ..mie olen nukkunut *hurjan pitkän pätkän* 3.5 tuntia putkeen..asiaa auttoi aika varmasti kun mies hieroskeli kipeetä selkää ja jalat.. ja kun manu ei meinannut rauhottua mylläkykseltä nukkumaan niin *silitteli* vielä marokkolaisen lastenlaulun kanssa toisen unten maille :heart: ...

"kaveri" oli änkeemässä meille tänään päiväkaffelle..minä kilesin tulemasta :ashamed: :snotty: ..en nyt vaan jaksa sen ihmisen exiä ja nyxiä ja koiran opetusta sisäsiistiksi..jne..jne.. :headwall: ..loukkaantukoon jos loukkaantuu.. oman äitinikin visiitin peruutin..sanoin vaan että mummo on hyvä ja menee vaikka metsään pelottelemaan koiran kävelyttäjiä.. :headwall: ..ihan vaan kun kuulema en voi sopia sektiota muuten kuin hänen vapaa päivien mukaan.. ..mie yritän tuota pähkäillä tän päivää täällä, että mitähän se ihminen nyt oikein tarkoitti ja leppäilen...

koripallopoika lähtee kohta äänekoskea kohden .. tja minä kuulema pääsen takasin pitkälleen.. :saint:

oikein ihanaa lauantaita kaikille nyytin nuuhkijoille, nyytin hakijoille ja niille jotka vieltä nyyttiään kanniskelee massurepussa :heart: :hug:

Dare ja manu39+5

 

Onnea sydänkäpyselle pojasta!

Keskiviikkona oli neuvola ja torstaina painoarvio äippäpolilla. Tyttönen oli kasvanut mukavasti, painoa nyt arviolta 2,9 kg.

Ensiviikolla laskettuaika, ohhoijaa, jo on aikakin. Sain eilen illalla jonkin asteisen hermoromahduksen.. kun tuntu etten vaan enää jaksa yhtään tätä raskaanaoloa!!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Iiriksen äiti 39+2

 

Onnea vauvoista :heart:

Kyllä on turhautunut olo. Eilen illalla alkoi yhdeksän aikaan supistukset, jotka olivat aika kipeitä ja tulivat 5- 10 min. välein. Olin NIIN varma, että vihdoin tulisi lähtö. No, eipä tullut. Yhteen asti tuli säännöllisinä ja tuntuvina ja hyytyivät sitten. Neljän aikaan nukahdin... Tämä vauva oikein kiusaa äitiään, kaikki edelliset ovat tulleet maailmaan heti säännöllisten supistusten alettua.

Tovotaan kaikille paljon supistuksia tälle päivälle! B)

motherof5 38+3

 

huomenia!
Kylläpä täällä monia kiusataan supistuksilla, yrittäkäähän jaksaa ja koittakaahan nauttia omasta ajasta se taitaa kohta meillä kaikilla loppua :heart:

Meillä ainaki tuon esikon kans pääsee jo kuitenki niin helpolla kun on aika omatoiminen, niin kyllä se mietityttää että mites kohta ku tää tirppa syntyy, taitaa olla kädet täynnä työtä

Täällä olot ihan ok, makuultaan nouseminen yhtä tuskaa mut muuten jos tekee jotain tai ei ns makoile niin kaik hyvin..

s-a-j ja tirppu 37+5 :wave:

 

Hei, tulinpas uteliaisuuttani ja hieman haikeenakin kurkkaan tänne. Mulla oli viime vuonna LA 18.12 ja jouluaattona syntyi meille pikkuprinsessa :xmas:

Tsemppiä kaikille!

 

Uh, kamala yö takana, lapset nukkui meidän kanssa, ukkeli patjalla tytön kanssa ja poitsu miun viekussa sängyssä, ja kun poika on sellainen potkija ja mottailija unissaan että . Pissalla ramppasin muutaman kerran ja nyt ihan väsy olo..

Pojalla eilen otettiin selkäydinnäyte uudestaan ja monta putkiloa verta kun selvittävät syytä mistä tuo kasvohalvaus taas pamahti päälle. Tänään heti aamusta lähtivät miehen kanssa uudestaan tutkimuksiin, lisää verikokeita ja muita juttuja. Ite tuun hulluksi täällä kun mietin et mitä se pikkumies taas saa kestää. Ei parane oma olokaan ollenkaan ja itkettää kokoajan.
Selässä on luultavasti kasvain ja kehossa pieniä patteja muutama. Neurofibromatoosi 2 on diagnoosi ja odotellaan perinnöllisyyslääkärin vastaanotolle että tiedetään onko tytöllä ja tulevalla lapsella ja tietty meidät vanhemmat tutkitaan.. Onneks pääsen eroon tästä masusta maanantaina, pääsen itekkin tukemaan poitsua tuleviin sairaala-aikoihin, ei tuu uudesta vuodestakaan oikein valoisaa ja kaunista aikaa..

Tsemppiä kaikille ja onnea uusista nyyteistä.:heart:

meemee ja stella di natale 38+6

 

voi meemee :hug: ..ei ole mitäänn niin kamalaa kuin seurata lapsen sairastamista..meillä on ollut onnea omien suhteen, ainakin tähän asti, mutta sivusta olen seurannut veljenpoikani kaikenlaisia tutkimuksia koko kaksivuotisen elämänsä aikana. Miulla jos olisi ollut sama tilanne niin oisin ollut varmasti ihan riekale..
pikkumiehelle ISO :hug: ..

 

Kiitos Darelbeida, se tässä kamalinta on et syyskuussa 2008 tuli eka kasvohalvaus, sit tasan vuos siitä 2009 sattumalöydöksenä aivokasvain kun kuvattiin et miks kasvohalvaus on tullut.
Ihan puskan takaa tuli myös leikkausjonohoitajalta soitto et tervetuloa maanantaina osastolle ja tiistaina leikkaukseen, oli ihan sellainen häh olo et pommi iskenyt ja kovaa, vajaa viikko aikaa totutella ja sopeutua tähän uutiseen. Oli joku sekaannus, lääkärin piti meille tästä leikkauksesta ilmoittaa mut meille puhui vaan jostain löydöksestä joka tutkitaan ja sit päätetään että mitä tehdään.. Nyt tutkimukset jatkuu ja tekee niin kipeää, mutta täytyy vaan olla vahva ja kestää, vaikka välillä tuntuu ettei ole enää mitään toivoa... Ja kun sitä kasvainta siellä aivoissa edelleen on, kaikkea ei pystytty leikkaamaan pois. No pääasia ettei ole kasvanut siitä leikkauksesta.

 

meemee tsemppii ja voimii,koeta jaksaa :hug:
tääl nukuttu 4h suht hyvin,kunnes poika tuli meijän väliin ja en saanu sit nukutuks kun se on niin räkänen,tyttökin aamulla sano et nuhanen olo..masentaa kun just edellinen flunssa ohi ni sit niillä uudestaan..jotain kivaa tänään mummi tulee lapset hakee 12 aikaa sinne yökylään ja tuo huomenna 17 aikaa kotiin..vähä saa olla rauhas ja miehen kans kahen kun ti sit on käynnistys vihdoin..pitäis jaksaa kaupassa käydä ainakin ja hiukan siivota..
kaikille jaksamisia paljon :hug: :heart:

 

Huh, 12sivua tekstiä sitten viime käynnin! anteeksi, en millään ehtinyt kaikkea lukemaan nyt :ashamed:

Onnea kaikille vauvan saaneille! :heart:

Täällä poika on nyt viikon ikäinen, ja aivan ihana, kuinkas muutenkaan Imetin vaan pari päivää ja sitte päätin että saa olla esikoisen tapaan pullovauva, ei ole imetys minun juttu. :ashamed: hävettää noin sanoa, ja varmasti etenkin niistä voi kuullostaa pahalta ketkä haluais imettää muttei se onnistu.. :/ mutta eikös se ole jokaisen äitin oma päätös imettääkö vai ei, rintamaitoa vauva kuitenkin ainakin vielä saa. ja saa läheisyyttä myös isiltä pulloruokinnan ansiosta :heart: suurin "ongelma" imetyksessä on tuo 1v4kk poitsu joka myös päivät kotona ja kaipaa hoivaa ja hellyyttä, joten aika tuntuu loppuvan kesken kun imetykset kesti vähintäänkin tunnin ja siinä esikko huutaa vieressä ruokaa tai kakka housussa... jotkut eivät varmaan koe tällaista vaikeaksi, mutta ite oon sen verran lyhytpinnainen ja tahdon kaiken sujuvan nopeasti ja helposti, joten pulloruokinta on meille se paras vaihtoehto. tuntuu vaan niin ärsyttävältä selittää kaikille "tissitysfanaatikoille" miksi en imetä vaikka se hyvin onnistui. tai ainakin siihen asti onnistui hyvin kunnes tisseistä alkoi tihkua veri kun pojalla niin järkyttävä imuteho että huuto ja itku aina pääsi kun poika oli rinnalla, ei oikeen herkkua imetellä tunnista toiseen. vaikka tiiän että semmosta se alku on, kun tissit ei oo tottuneet, mutta silti. rintakumin kans vauva ei imenyt eikä kaalinlehdet ja lansinoh kerenneet rinnanpäitä imetysten välissä ollenkaan "eheyttää"..

ja rintapumppuna mulla avent isis, aivan ihana kampe yhdellä kädellä pumpattava, joten voi hyvin touhuta muuta samalla kun lypsää. maitoa tulee yhdellä lypsyllä yleensä n. 150-180ml ja lypsän 4-5krt päivässä.

poitsu nukkuu hyvin, menee unille illalla n.klo 22, syö n.klo 1 ja seuraavan kerran n.klo 4-5. periaatteessa kerran yössä herätään syöttämään kun noustaan muutenkin jo klo 5-6 kun esikkokin silloin heräilee

esikko on ottanu vauvan ihan hyvin vastaan. isistä vaan on hirveän mustasukkainen kun on niin isinpoikaa,että. hirveää kitinää ja itkua aina kun isi hoitaa vauvaa,mutta siihen on totuttava, ja mies hienosti ottaa esikon mukaan hoitotoimiin..

kestovaipat on olleet alusta asti käytössä, pysyny iho erittäin hyvänä! sairaalassa kertikset kerkes aiheuttaa vähän vaippaihottumaa mutta kestot on hoitaneet ihon kuntoon.

Upp3 ja Eemeli 1vko

 

Onnea kaikille vauvan saanneille! Nyt tämän hetkinen tilanne 13 tyttöä ja 14 poikaa :heart: :heart: :heart:

Itsellä synnytys alkoi 5.12 klo. 11.30 supistuksilla, jotka tuli ensin 15min välein. niitä tuli sitten pitkin päivää epäsäännöllisesti 5-15min välein ja klo. 17 -> alkoivat tulemaan alle 10min välein, mut edelleen epäsäännöllisest. kotona kärvisteltiin kunnes klo. 21.00 oltiin äippäpolilla, päästiin käyrille, sisätutkimuksessa 3cm auki ja kalvorakkula pullotti. sen jälkeen mentii ukon kans käppäilemään ½tunniks pihalle ja ooteltiin että alkaa tapahtumaan. takaisin kun mentiin, niin päästiin suoraan saliin. pääsin hönkäilemään ilokaasua. sitten n. klo 22.40 meni lapsivesi. soitin kätilön paikalle, joka ehdotti epiduraalia ja sanoi, että nyt alkaa sitten supistukset koskemaan toden teolla. menin vessaan siistimään itteäni, tässä vaiheessa tuli vasta se limatulppa. seuraava suppari tulikii siellä vessassa ja se oli sitten tooosi kipeä. eikä ollu ees sitä ilokaasua saatavilla... äkkiä sänkyyn, kätilö laittoi mulle tipan. anestesialääkäri tuli jossain vaiheessa (täs vaihees hävis ajantaju, kun teki niin kipeää). joka supparin kohdal ajattelin et selvisinpäs tästäkii hengissä... sain epiduraalin, mut ei vienny kokonaan kipua pois, jossain vaihees oli 6cm auki, kait ennen 00.00. seuraavaks tutki vähä jälkeen puolen yön, olin 10cm auki, mut ei saanu ponnistaa. sain lisää epiduraalia ja ukko oli ihan paniikis kun mua koski niin kovast. se vauhkos vieres et eiks voi mitää tehdä, jotain lääkettä antaa. kätilö tais vastata siihen et nyt menee synnytys niin kovalla rytinällä eteen päin ettei voida muuta tehdä kun odottaa että luonto hoitaa hommansa. loppujen lopuks poika syntyi 00.55 su 6.12 ja vain 10min.ponnistamisen jälkeen! :heart: sain pojan heti syliin, puunaamisen jälkeen syötin heti rintaa ja poika osasi heti syödä. lisämaitoo sai jo synnärissä, kun mulla oli se r-diabetes. osastolla sai myös moneen otteeseen lisämaitoa. kotiin päästiin, kun poika oli 2vrk vanha. syöttöpunnitukses veti 40ml rintamaitoa.

noh, oltiin oltu kotona pari päivää (päästiin kotiin tiistaina). huomasin sitten torstaina että multa roikkuu jotain ylimääräst haarojen välistä ja istukan kalvoahan se oli. joten torstaina tehtiin tutkimusten jälkeen kaavinta klo. 18.00 illalla ja siitä syystä jouduin yöpymään osastolla... arvatkaas ulvoinko koko illan... onneks olin huoneessa yksin, niin mies sai tuoda pojan illal ja heti aamul aikaseen, niin ei tartten pumpata maitoo kertaakaan. ja toimenpide tehtiin spinaalipuudutuksessa, niin sain heti imettää.. vuoto väheni selkeesti sen toimenpiteen jälkeen ja eilen ennen kotiutumista otettiin crp, joka oli 20 ja hb oli 117. nyt syön kyl rautaa hb:n nousemisen tueks, mut onneks selvisin noin vähällä. ja kamalintahan koko hommas oli se, kun joutu vauvast olemaan erossa kokonaiset 10h putkeen...

:hug: kaikille kärvistelijöille!!!

 

meemeelle iso voima :hug: ja paljon tsemppiä

ja sydänkäpyselle ONNEA pojasta! :flower:

Mä itse olen herännyt taas vaihteeksi viideltä miettimään mm. synnytystä ja en itseni kannalta vaan että vauvalla menee kaikki hyvin. Oon jotenkin nyt ihan vauhkoontunu mahdollisten loppuvaiheen ongelmien kanssa, alotan aamunikin heti ensimmäisenä kuulostelemalla vauvaa, että varmasti liikkuu ja pitkin päivää herättelen heti jos ei oo liikkeitä tuntunu jne. Pitäis kai relaa jotenkin, mutta olen "alalla" töissä, joten kai tässä tieto lisää tuskaa mitä kaikkea voi vielä sattua...Ja oon melkoinen jännittäjä ja stressaaja luonteeltani, kun sille päälle satun.

Miehenkin sain jo raivostumaan, ku nalkutan kuulemma heti aamutuimaan kun täällä kireenä taas vaihteeksi vauhkoon siivoomisen kanssa. En osannu odottaakaan, et tää loppuaika ennen synnytystä ois näinkin kuluttavaa. Välillä on niin ihanaa ja sit taas tuntuu ettei se synnytyksen hetki ikinä koita. Kai sitä sen takii toi pinnakin kiristyy, kun vielä nukkuukin niin huonosti...Vauvan saanti syliin on jo kuitenkin niin lähellä ja toisaalta niin arvaamattoman kaukana, kun ei voi yhtään tietää milloin pikkuinen haluaa saapua vanhempiensa iloksi!

Noh, ehkä tääkin päivä tästä kirkastuu. Voimia paljon kaikille ja kivaa päivää! Ja sori purkautuminen, mutta kun...te varmaan tiedätte!

diiselikissa + :xmas: 37+6, huomenna poks poks :heart:

 

Dare, joo keskiviikko kuulostaa hyvältä, mitenhän sais tän meijän tontun tajuamaan, et älyis tulla jo . Paitsi taitaa tuubi olla ottanu meistä jo varaslähdön tai sitten ei ole muuten vaan kerennyt koneelle.......en mie yhtään pie kirjaa, kuka täällä pyörii :saint: :saint: :kieh: ...

Viimeyön sain nukuttua tosi hyvin, pelkäsin, että taas ne turhat supistelut alkaa, mut ei onneksi. Oli kyllä univelkaa ihan kiitettävästi...

Ja paljon onnea kaikille, keille oli vauvoja tullut :flower: :heart: :heart: ...

Ja Meemee, siulle voimia oikein paljon, on niin käsittämätöntä, kun yhdelle ihmiselle annetaan niin paljon kestettävää, onneksi sie saat vauvan kohta syliin ja voitte keskittyä taas perheeseen paremmin, ilman jatkuvaa odottelua ja raskauden vaivoja :hug: ...

Upp3, kiva kuulla, että teillä menee hienosti. Saa nähdä, mitä tuosta miunkin imetyksestä tulee, ne rintakumit ahistaa jo valmiiks ja ilman niitä ei ees tule kuuloonkaan, että voisi imettää, rinnat koko ajan muuten verillä.

Jessie + :xmas: 37+4

 

Onnea kaikille vauvansa saaneille :flower: ja niille jotka vielä odottavat nyyttiään :hug:

Synnytyskertomusta:
yöllä 1.30 heräsin vessaan ja selässä tuntui tuttu jomotus. Menin puoleksi tunniksi takaisin sänkyyn ja sen aikana tuli muutama supistus. Supistukset oli tosi lieviä ja päätin nousta ylös. Supistuksia tuli todella epäsäännöllisesti aikavälillä 5-20min.


Klo.04.45 soitin lasetnhoitajan meille kun muutama terävämpi supistus oli tullut, muuten olivat todella lieviä ja aikaväli edelleen 5-20min. Soitin synnärille ja kysyin onko ruuhkaa jos tullaan tarkistuttaa tilanne kun aikasemmat synnytykset olleet nopeita mut nyt tuntuu jotenkin hassulta kun supparit niin lieviä. Toivottivat tervetulleeksi.

05.35 kirjauduttiin sairaalaan sisään ja 45min ei yhtään supistusta, olin ihan varma että kotio saadaan lähteä. Kätilö sanoi että katsotaan tilanne ja yllätys yllätys paikat 7-8cm auki!!! Olin itsekkin että tä

Siitä suoraan saliin ja käyrällä alko supistuksia tulemaan 3min välein. Et aika hyvään aikaan sitten mentiin. Ilokaasulla ponnistusvaiheeseen asti ja 15min ponnistamisella syntyi meidän potra poika 4590g ja 53,5cm klo.09.15. Ensin yritin sängyllä kun siinä valmiina olin, mutta eihän siitä tullu mitään. Äkkiä jakkaralle ja siinä meni 5min ni poika ulkona. Muutama tikki, mutta nopeasti siitäkin parantui. Kaiken kaikkiaan oli hallittu/hillitty synnytys josta jäi hyvät muistot :heart:

E-V-A ja poika 1vko+4pv

 

tuli noista rinnanpäistä mieleen etä kuulemma kun viikkoa-paria ennen synnytystä alkaa hieroo nännejä halkaistula sitruunalla niin se karaisee niitä. huonekaveri sano että toimii se hälä kuminki oli jo 5 mukelo ja jokaisen kohdalla oli sitä harrastanut. ite aloin läträämään lansinohia jo muutamaa päivää ennen synnytystä eikä oo nännit ollu läheskään yhtä kipiät ku muista.
meillä nukuttiin yöllä! pätkä sammu jälkeen 9, söi jälkeen 11, 2aikaan ja joskus 4.30-5.50? kun oli vaippa falskannu ja illan seurustelut jäi pitämättä kun jäpä nukku. sit söi vaille 8 ja 11 aikaan heräili toviksi seurustelemaan ja taas se nukkuu ja mulla sanoo tissit poks..

onnea vauvautuneille!

 

Onnittelut kaikille vauvan saaneille Ja pikaisesti ilmoittamassa täällä että meidän nyytti päätti vihdoin kanssa syntyä ja juuri kotiuduttiin.

Eli 8.12. klo 8:22 syntyi ei niin pieni poika 3980g, 52cm ja pipo 37cm, viikkoja tasan 40. Synnytys oli erittäin nopea ja meinasi tapahtua kotona. Maanantaina illalla alkoi ensin ilmeisesti vatsatauti ja samalla tuli jonkin verran epäsäännöllisiä polttoja. Jossain vaiheessa iltaa aina kovemman supistuksen jälkeen aloin lisäksi oksentaa ja lopulta kävin sairaalassa kääntymässä. Pitivät tunnin verran käyrillä, mutta olin vain kahdelle sormelle auki eikä tilanne muuttunut supistuksista huolimatta sinä aikana niin sain palata kotiin kolmen maissa yöllä. Aamulla supistukset kuitenkin alkoivat olla sietämättömiä ja alkoi olla myös ponnistamisen tarve niin soitettiin ampulanssi paikalle. Ensin tuli kolme palomiestä ja sitten odoteltiin lääkäriä. Palomiehille meinasi jo tulla hätä, kun tunsin tarvetta ponnistaa, mutta onneksi lääkäri ja ampulanssi miehet saapuivat vihdoin paikalle. Lääkäri ehti jo tehdä päätöksen että synnytetään kotona, mutta vauva päätti nousta vielä hieman ylemmäs niin päätettiin lähteä sairaalaan ja pikkumies oli ulkona aika pian kun sinne päästiin ilman mitään kivunlievitystä. Muutama tikki tuli ja olo on ollut paljon parempi kun viime kerralla, vaikka kaikki menikin niin äkkiä. Sairaalasta kotiuduttiin tosiaan vasta äsken kun tälläkin pojalla on paino mennyt alaspäin paitsi tänään oli saatu 10g lisää eiliseen nähden ja saatiin lupa kotiutumiseen. Imetystä ja syömistä nyt taas harjoitellaan.

Saini ja Tintti 4vrk

 

ONNEA Saini pojasta! :flower: Teillä on ollut vauhdikasta ja jännää!

 

Meille syntyi poika rv.37+2 eli 10.12. klo. 20.05. Pojan syntymäpaino oli 2790g, pituus 48,5cm ja py 35cm. Laitan synnytystarinaa myöhemmin, juuri tultiin kotiin.

Apila ja poitsu 2vrk

 

Rinnanpäistä Kahden aikaisemman lapsen kohdalla mulla on ollu tissinpäät verillä viikkoja. :| Olen lätrännyt Bepanthenia joka imetyksen välissä, mutta silti ne oli välillä verillä ja KIPEÄT tosi kauan.
Nyt sitten VASTA luin tuosta Lansinohista ja ostin sitä, aloitin laittamaan sitä heti sairaalassa eikä rinnanpäät ole olleet YHTÄÄN kipeät, ei juurikaan edes hellät. Laitan sitä nyt vain aamulla ja illalla. SUOSITTELEN! :wave:

 

Meemeelle ihan ekaksi iso :hug: On kamalaa kun lapsi sairastaa ja joutuu ravaamaan tutkimuksissa. Meillä ei varsinaisesti sairasteta mitään, mutta keskimmäistä on tutkittu neuron puolella. Otettu paljon labroja, tehty magneettitutkimus nukutuksessa yms. On raastavaa antaa lapsi tutkittavaksi ja piikiteltäväksi :'( Eikä niiden asioiden selittäminen lapselle ole helppoa. Kovasti voimia teille! :hug:

Sitten oman navan ympärille, joka on löysistynyt sitten viime kerrasta (ei tosin järin pienentynyt...).

Meille syntyi ihana, ihana prinsessa 9.12 klo 10.07 sovitusti sektiolla (39+2). Neitokaisen strategiset mitat 3390g, 48cm, py 34.5cm. :heart: :heart:

Sektio oli tällä kertaa ihan positiivinen kokemus. Kerron siitä jossain vaiheessa tarkemmin. Mutta puudutukset ja kaikki sujui hyvin, vauvan sain rinnalle heräämössä reilun parin tunnin ikäisenä. Siihen asti oli ollut isillä kenguruhoidossa :heart: Toimenpiteen jälkeenkään en ole ollut pahemmin kipeänä. Pidin lapsen alusta asti vierihoidossa ja eilen tultiin jo kotiin.

Paino oli vauvalla laskenut eiliseen sellaiset 300g, mutta oli vielä sallituissa rajoissa, jotta päästiin kotiin. Maanantaina tulee neuvolantäti punnitsemaan pientä. Sairaalassa lapsi nukkui päivisin ja yöt valvotti Siksikin varmaan paino laski. Nyt tuntuu että maito on noussut, joten pieni hörppää yhden tissin ja nukkuu sitten tyrmässä useamman tunnin. Vähän kuitenkin tulee ressattua tuolla painoasialla :/ Kakka on kuitenkin alkanut vaihtumaan keltaiseksi ja sitä tulee enemmän kuin yksi päivässä. Pissaakin tulee, määrää tosin hankala arvioida noista pintakuivista vaipoista Kestoja ei olla vielä kokeiltu.

Sisarukset on haltioissaan ja nuuhkuttelevat vauvaa innoissaan. Sylivuoroja pitää jaella, kun kaikki haluaisivat pidellä vauvaa.

Onnea kaikille vauvaantuneille :flower: :flower: Teitä taisikin olla useampi.
Ja uusiakin oli tullut, tervetuloa :flower:

Kärvistelijöille jaksuja, näin ihanaa aarretta kannattaa jaksaa odottaa :heart:

T. Tintukka ja tonttu-neiti 3 vrk.

 

Kylläpä tuntuu hankalalta löytää aikaa tulla tänne tutkailemaan, vaikka kyllähän tuo vaaveli nukkuukin päivisin että aikaa olisi. Aina vain on jotain tekemistä.

Mutta siis, neiti on nyt reilun viikon ikäinen ja ollaan törmätty yhteen onkelman poikaseen, nimittäin eipä millään haluaisi nukkua omassa sängyssään (pinniksessä äitiyspakkauksen laatikko).

Illalla syötellään, vaihdellaan vaipat puhtaisiin, ollaan hissuksiin hämärässä valossa. Laitetaan uninen pieni sänkyynsä ja menee muutama minuutti niin alkaa tuhnutus ja häslääminen, aivan kuin yrittäisi itsensä herätellä vaikka nukuttaa.
Sitten alkaa itku joka muuttuu hetken päästä huudoksi vaikka menemme antamaan tuttia, silittämään jne. Alkaa hamuamaan suulla, ja jos ottaa tissille, imaisee vähän ja nukahtaa. Nukkuisi kyllä siinä lähellä oikeinki tyytyväisenä, mutta auta armias jos laittaa takaisin sänkyynsä, sama paniikin hakeminen alkaa taas hetken päästä.

Kuulostaako kellekään tutulta? :ashamed: Onkohan asialle mitään tehtävissä?

Todella raastavaa kuunnella pienen paniikinomaista itkua ja kun sen saa rauhoitettua (yleensä juurikin tissillä jos ei muuten) niin pian alkaa uudelleen. Muutama yö tässä on ollut parempi, mutta myös muutama näitä huonompia ja äitin, isin ja pienen unimäärä on kyllä niinä öinä todella surkea

Muuten neiti on todella hurmaava, rakas, ihana mussukka mutta nämä yöt kun saisi jotenkin paremmiksi ja tuon huudonomaisen itkun jollain veks niin..

Tetasha :heart: Milli 10vrk

 

Tulin vaan toivottamaan yhteisesti OIKEIN PALJON ONNEA kaikille vauvaantuneille :heart: :heart: