Täällä on äidillä ekaa kertaa pitkästä aikaa hetki itselleen... sekä neiti että isukki ovat molemmat nokosilla
, joten vois vaikka kirjoittaa synnytyskertomusta.
Lapsivedet tosiaan meni viime viikon to-pe välisenä yönä. Mentiin nukkumaan tuossa 23:30 aikaan ja jo siitä vartin päästä heräsin aivan outoon tunteeseen. Kummallinen pahanolonaalto meni koko kropan läpi ja ajattelin että mitä ihmettä tää nyt oli... siitä sitten ajattelin nousevani vessaan, kuului pieni *rits* ja tunsin että nyt hulvahti jotain lämmintä ja PALJON housuihin. Juoksin siitä sitten vessaan käsi haarojen välissä... ( en muuten oo noussu moneen kuukauteen niin nopeesti sängystä
) ja vessassa totesin tilanteen, että jeps, lapsivedethän ne... Ei kun mies hereille ja soitto TAYS:iin että miten kävi. Sanoivat, että voin käydä rauhassa suihkussa ja vaikka syödä ja lähteä sitten tulemaan. No, äitiyspolilla pistivät käyrään ja lääkäri tutki.... kohdunsuu sormelle auki ja pituutta tais olla 1.5 cm, supistuksia ei tullut ja passittivat takaisin kotiin. Sanoivat, että tulen aamulla uudestaan takaisin.
No, oltiin kotona takaisin joskus aamukolmelta. Siinä automatkan aikana alkoi tulla ekat supparit, niitä tuli 5-10 minsan välein. Ei kovin kivuliaita, mutta ihan tuntuvia kummiskin. Sinä yönä ei enää nukuttu ( jännitti sen verran ja olokin oli vähän tukala ) joten kellottelin suppareita ja kävin suihkussa. Aamulla takaisin polille ja vaikka supparit oli jo ihan tuntuvia- ei mitään edistystä kohdunkaulan suhteen! Klo 12 uusintatutkimus ja tilanne ei edelleenkään edennyt :'( . Melkoisen kivuliaita supistuksia tuli 5 minuutin välein ja kestoa oli n. 30 sek joka supparilla... huokailin ja marssin pitkin käytäviä, kävin suihkussa ja yritin hengitellä rauhallisesti. 12 tuntia tätä tilannetta kesti ja sitten supparit iltapäiväkolmelta pikkuhiljaa loppuivat. Olin jo aika poikki - en ollut nukkunut koko yönä ja ruoka ei maistunut. Mies lähti kotiin ja vauvan sydänääniä seurattiin edelleen. Illalla lääkäri teki päätöksen, että lähden kotiin, la aamuna klo 9 käynnistykseen. Tässä vaiheessa olin ihan poikki ja odotin vain omaan sänkyyn pääsyä. Kotona nukuin n. tunnin ja sitten alkoi supistella kivuliaammin n. tunnin välein. Onneksi sain nukuttua supistusten välissä ja kerättyä voimia.
La aamuyöstä supistukset alkoivat voimistua todenteolla. Meidän piti olla yhdeksän jälkeen sairaalassa, mutta loppujen lopuksi kivut alkoivat olla niin sietämättömät että lähdettiin jo aikaisemmin. Supistuksia tuli 10 minuutin välein ja meikäläinen sai tosissaan tehdä töitä että pystyi olemaan vaikertamatta. Kahdeksan jälkeen oltiin sairaalassa, nyt oli paikat auenneet jo kahdelle sormelle ja kanava kadonnut - jes, ei kun synnyttämään eikä käynnistystä tarvittu!
Salissa tarjottiin ilokaasua ja olin tässä vaiheessa TODELLA tuskainen - jokainen supistus tuntui siltä että ylä -ja alaruumista revitään irti toisistaan! Salissa taidettiin olla jotain puoli kymmenen aikaan aamusta ja säännöllisesti oli supistellut jo 3.5 tuntia todella kipeästi. Ilokaasu onneksi helpotti jonkin verran ja olo muuttui siedettävämmäksi, keinuttelin keinutuolissa ja hengittelin kaasua. Lisäksi jouduin tippaan, kun tulehdusarvot olivat nousseet ( vesien menosta oli yli 30 tuntia ). Pikkuhiljaa ilokaasun teho alkoi heiketä, kätilö tutki että olen 3 cm auki - ei kun anestesialekuri paikalle ja epiduraali! Olin jo aivan poikki kun lääkäri vihdoin tuli, suppareita tuli n. minuutin välein ja huohotin ja imin kaasua kuin viimeistä päivää! Helpotus oli suuri kun epiduraali alkoi vaikuttaa...
Vähän yli tunnin päästä kätilö tutki kohdunsuun tilanteen ja sanoi, että ponnistuttaako,... sanoin että joo, vähän tuntuisi siltä - no, ei ollut ihme - olin jo täysin auki!
Eli avauduin 3 cm ->10 cm vajaassa puolessatoista tunnissa. Muutama harjoitusponnistus ja sitten itse toimiin... Vauva syntyi 14 min ponnistuksen jälkeen kasvotarjonnassa. 9 pistettä ja ei nirhaman nirhamaa! :heart: Istukka syntyi siitä 6 minuutin päästä. Vauva ei heti päässyt rinnalle lyhyen napanuoran takia.
Kaikki meni siis oikein loistavasti ja rakkaus tuota pientä suppusuuta kohtaan on aivan hurja! :heart: :heart:
Bilirubiiniarvoissa on ollut häikkää ja imetyksessä ongelmia :'( , varsinkin kun neito oli melkoisen pieni 2780 g syntymäpainoltaan. Niistä sitten ehkä joku toinen kerta kun on rauhallinen hetki kirjoittaa
Tästä tulikin melkoinen romaani... :ashamed: - meenpä lukemaan muidenkin kertomuksia ennenkuin herättelen neidin syömään.
Täällä tuntuu moni saaneen alkukuun vauvan
ja palsta on melkoisesti hiljentynyt :|
Jaksamisia kaikille kärvistelijöille ja tsempit - kohta tekin saatte ne parhaat mahdolliset joululahjat! :heart:
Killi ja "topi-tyttönen" 6 vrk :heart:
