Kiitos kaikille onnitteluista, Muillekin vauvautuneille suuret onnittelut.
Kopion toisesta keskustelusta kun en ehdi kirjoittaa nyt uutta.
Täällä me ollaan edelleen sairaalassa. Toivottavasti päästäisiin huomenna kotiin.
Synnytys siis käynnistyi silloin 28.11 aamulla supistuksilla klo 5.36. Kun soitin 7.30 sairaalaan, annettiin lupa lähteä kotoa. Pakattiin tavarat ja lähdettiin noin kello 8. Matkalla supistukset lisääntyivät, ja voimistuivat. Sairaalalla 9.00 kätilö otti vastaan, olin 2 cm auki. Vauvan sydänkäyrää otettiin n 20 min jonka jälkeen saimme siirtyä synnytys saliin. Vesialtaaseen laskettiin vettä, ja samaan aikaan mies hieroi selkääni kätilön ohjeiden mukaan kiinalaisella kammalla, olikohan guasha ja hermoratoja vyöhyketerapian tapaan. Supistukset voimistui, menin kylpyyn. Kelluin n 2 h, jonka jälkeen oli pakko nousta ylös, kun supistukset oli niin voimakkaita, ettei synnytyslaulu ja vesi enää riittäneet. Hoitaja tarkasti kohdun suun tilanteen 3cm auki ja lyhentynyt kokonaan pois. Kätilö laittoi akupunktioneuloja selkään ja sain ilokaasua. Istuin jumppapallon päällä ja mies hieroi, supistuksia tuli edelleen n 2-5min välin, ja voimakkaita olivat. Ilokaasu auttoi ihanasti. Tätä kesti jonkun aikaa, ja toivoin, että saisin jotain lisää, kun kivut alkoivat olla sietämättömät. Lääkäri tilattiin laittamaan paikallispuudutus kohdun suulle. Se oli pieni puudutus ja ei poistanut tuntemuksia, vei supistuksilta vain terävimmän huipun akupunktioneulojen tapaan. Samalla jatkoin ilokaasua, mies tuki minua vieressä. Taisi syödä lounaan. Kun kivut alkoivat olla liian suuret huusin kätilöä keksimään jotain muuta kivun lievitystä. Hän tarkasti kohdun suun tilanteen, ja olinkin rentoutunut paikallispuudutuksen avulla niin hyvin, että olin auennut 5 cm:stä 9 cm , mitään puudutusta ei enää voinut antaa. Sain odotella lupaa ponnistaa. aihdoin asentoa, huusin, etten kestä enää. Siirryin synnytysjakkaralle ja mies istui takanani, kätilö oli edessä. Välillä ponnistin jakkaralla, välillä nousin kävelemään. Mies hieroi selkääni ristiselästä aina häntäluuhun asti sitä mukaa kun vauva siirtyi alemmas ja painoin luitani. Se tuntui ihanalta. Kätilö kuunteli kokoajan toiveitani, kehui ihanasti, ehdotti hyviä asentoja, oli allonharjalla tajuten mitä tunnen. Lopulta ponnistin jakkaralla. Lapsivesi tuli vasta siinä vaiheessa, ja oli yllätykseksi vihreää. Kätilö tuki välilihaani lämpimällä hauteella ponnistusvaiheessa ja se oli ihanaa. Helpotti ponnistussuunnan löytämistä ja pehmitti paikkoja. Ponnistusvaiheessa tuntui, että lapsi ei synny koskaa, antin kätilöltä, että kauanko vielä menee, enkö ikinä saa vauvaa syliini. Lopulta vauva sukelsi maailmaan napanuoran läpi. Napanuora oli kiertynyt vauvan kaulaan, mutta lapsi pääsi itse sen alta pois. Vauva oli aluksi violetti ja veltto, ja kyselin onko sillä jokin vikana. Lääkäri sanoi, että kaunis ja terve poika. Sai ensin 8 pistettä, toinen meni violetista väristä, toinen velttoudesta.Sain kuitenkin vauvan heti rinnalle, ja odotettiin istukan syntymistä. Se oli helppoa, mies leikkasi napanuoran ja kylvetti vauvan. Kätilö ompeli minut. Sain välilihaan 5 tikkiä ja häpyhuuliin molempiin 2. kuulemma se oli vähän, ja eipä nuo kipeät ole olleetkaan. Vauva sai seuraavaksi 9 pistettä ja sitten 10. Lepäsimme synnytyssalissa, vauva ei ensin osannut imeä, mutta rintakumilla se onnistui. Sen kerran jälkeen ei rintakumia ole tarvinnut käyttää,. Kertoi vaan vauvalle mistä on kysymys. Saimme perhehuoneen. Vauvan mitat olivat 50cm pään ympärys 33, ja paino 3280g. Vauva oli tänään lääkärintarkastuksessa ja on täysin terve. Vain bilirubiiniarvo on 260 kun kotiin pääsee jos se on alle 250, nyt pidtää pitää vauvaa uv lampun alla huomisaamuun asti. Se onkin vaikeaa, sekä äidille että vauvalle. Toinen huutaa sydäntä särkevästi ja silti pitää tuolla lampun alla pitää. Minä olen toipunut tosi hyvin. Ulostaminenkin onnistuu jo. Maito nousi rintoihin ja siitä varoituksen sana, mulla kävi niin, että rinnat on nyt isommat kuin vauvan pää. Ne on niin pinkeät, ettei vauva saa kunnolla imuotetta, en pysty liikuttaa käsiä ilman että sattuu, molemmat painaa ehkä kilon ja rinnan ympärys on yhtä iso kuin vatsan ympärys oli raskausaikana. Satuu ihan kamalasti ja kuumottaa, on vaikeaa olla kun särkylääkkeet ei auta, tekemäni rinnan lämmitin on auttamattomasti liian pieni, saati sitten ostamani imetysliivit, kuppikoko on valehtelematta varmasti g tai jotain, oleminen on tuskaa. Kaikille ei varmasti käy näin, mutta ei ole kivaa, maitoa heruu niin, että ruokkisin tällä määrällä toisen vauva, joten maidon kerääjät taisi olla hyvä ostos. No kai tämä hellittää. Alapään kipua en edes tunne tänän rintakivun rinnalla. Synnytyksestä jäi hyvä ja positiivinen kokemus. Olen onnellinen, ja tyytyväinen, että se meni melkolailla luomusti, kaikki mitä toivoin toteutui, kokonaisuudessaan se kesti 7 tuntia. ponnistusvaihe 20min. Tiesin kokoajan missä mennään. Ainut mitä jännitin oli, että onko vauvalla kaikki hyvin, ja kun en tiennyt koska se loppuu, mutta täytyy sanoa, että jostain syystä se synnytys on jo nyt vain kaukainen muisto, rakkaus lapseen on jotain niin ihmeellistä. Miten tuo pieni voikin olla niin ihana.
Nyt vauva taas itsee, täytyy mennä sängyn vierelle lohduttamaan. Toivottavasti bilirubiiniarvot laskee hoidon avulla ja pääsemme huomenna kotiin. Kuulemma ennen aikaisesti syntyneillä lapsilla ne usein on korkealla.
Kaikille positiivista odotusta, se synnytys voi olla myös ihana kokemus, itse olin siitä yllättynyt.
Haltia ja pikkupeikko 3 päivää