Heissan kaikille! Ja onnittelut vauvautuneille.
Meillekin viimein syntyi viime yönä (eli 5.12.) tyttö klo 02.16. Pieni mustatukkainen (koivunkäpy se sun unes kävi toteen) ihanat hymykuopat omaana, 3000g ja 47cm.
Eilinen tosiaan meni koko päivä kauheilla kivuilla, 7 min oli supistusten väli koko päivän. Mutta kun ei kohdunsuulla tapahtunut yhtään mitään muutosta, niin..
Illalla menin 10 aikaan kysymään että mitähän pöksyihin valahti, kun verta holahti. No käyrille pistivät, edelleen 7min väli supistuksissa eikä kohdunsuulla yhtään mitään muutosta aamuun nähden. Sanoin sitten etten kertakaikkiaan pysty niillä kivuilla nukkumaan. Lupasivat sitten kipupiikin ja nukahtamislääkettä.
Joka paikka oli ihan täynnä, niin mentiin saliin. Sain piikin ja pillerin joskus puol 12. Kohta tuli kätilö että 2 synnyttäjää ilmoittautu just sisään et sali pitää saada käyttöön. Siirsivät sitten tarkkailuhuoneeseen toisen naisen kans nukkuun.. Nukahtamistabu alko vaikuttaan mut kipupiikistä aiheutu päinvastaista. Pää oli ihan sekasin ku nukutti mut samalla kivut oli sietämättömät. Pyörin ja huokailin tyynyyn, yritin seistä, makoilla ja olla kontillani; mitenkään ei ollu hyvä. Puol 2 kutsuin sit kätilön paikalle, että ei tästä tule mitään kun ei kipupiikki auttanu. Kätilö teki sisätutkimuksen. Siinä vaiheessa ei puhunut mitään, sanoi vaan et siirrytään takasin saliin että toinen nainen saa nukuttua. Siirryttiin sit takasin saliin ja minä melkein itkua väännän että miksi se tekee niin kipeää. Kätilö paukas että oon 9cm auki ja saan alkaa synnyttämään. No paniikkihan siinä iski, että kipulääkettä ja mieski kaukana. Että kai mä sentään saan soittaa sille.. Sillä välin ku soitin niin kätilö haki toisen kätilön paikalle, sit vaan selälleen, limatulppa irrotettiin ja kalvot puhkastiin. Kolmella ponnistuksella vauva synty, aivan luomuna ilman ensimmäistäkään naarmua.
Olo on aivan mahtava, alapäässä ei mitään vikaa mut yläpää vähän taivaissa
Aina oon sanonu etten ikinä luomuna synnytä, mut ei se niin kamalaa ollutkaan Pakon sanelemana
Luen myöhemmin teidän jutut ja omankin kertomukseni Ei ehkä ihan kaikki tullu ilmi
Meillekin viimein syntyi viime yönä (eli 5.12.) tyttö klo 02.16. Pieni mustatukkainen (koivunkäpy se sun unes kävi toteen) ihanat hymykuopat omaana, 3000g ja 47cm.
Eilinen tosiaan meni koko päivä kauheilla kivuilla, 7 min oli supistusten väli koko päivän. Mutta kun ei kohdunsuulla tapahtunut yhtään mitään muutosta, niin..
Illalla menin 10 aikaan kysymään että mitähän pöksyihin valahti, kun verta holahti. No käyrille pistivät, edelleen 7min väli supistuksissa eikä kohdunsuulla yhtään mitään muutosta aamuun nähden. Sanoin sitten etten kertakaikkiaan pysty niillä kivuilla nukkumaan. Lupasivat sitten kipupiikin ja nukahtamislääkettä.
Joka paikka oli ihan täynnä, niin mentiin saliin. Sain piikin ja pillerin joskus puol 12. Kohta tuli kätilö että 2 synnyttäjää ilmoittautu just sisään et sali pitää saada käyttöön. Siirsivät sitten tarkkailuhuoneeseen toisen naisen kans nukkuun.. Nukahtamistabu alko vaikuttaan mut kipupiikistä aiheutu päinvastaista. Pää oli ihan sekasin ku nukutti mut samalla kivut oli sietämättömät. Pyörin ja huokailin tyynyyn, yritin seistä, makoilla ja olla kontillani; mitenkään ei ollu hyvä. Puol 2 kutsuin sit kätilön paikalle, että ei tästä tule mitään kun ei kipupiikki auttanu. Kätilö teki sisätutkimuksen. Siinä vaiheessa ei puhunut mitään, sanoi vaan et siirrytään takasin saliin että toinen nainen saa nukuttua. Siirryttiin sit takasin saliin ja minä melkein itkua väännän että miksi se tekee niin kipeää. Kätilö paukas että oon 9cm auki ja saan alkaa synnyttämään. No paniikkihan siinä iski, että kipulääkettä ja mieski kaukana. Että kai mä sentään saan soittaa sille.. Sillä välin ku soitin niin kätilö haki toisen kätilön paikalle, sit vaan selälleen, limatulppa irrotettiin ja kalvot puhkastiin. Kolmella ponnistuksella vauva synty, aivan luomuna ilman ensimmäistäkään naarmua.
Olo on aivan mahtava, alapäässä ei mitään vikaa mut yläpää vähän taivaissa
Aina oon sanonu etten ikinä luomuna synnytä, mut ei se niin kamalaa ollutkaan Pakon sanelemana Luen myöhemmin teidän jutut ja omankin kertomukseni
Ei ehkä ihan kaikki tullu ilmi