Tervehdys pitkästä aikaa!
Lueskellut olen ahkerasti, kirjoitellut liian laiskasti. Täällä alkoi
huonovointisuus viikolla 6+0, joka oli lähinnä ajoittaista etovaa oloa, huipentuen 7+6 oksennukseen ja päättyen 8+0. Nyt olen melkein viikon ollut hyvävointinen, mikä toisaalta pelottaa. Olo on kuin ei raskaana olisikaan, ja mietityttää onko mahamatkustajalla kaikki hyvin.
Yksityistä varhaisultraa mietin edelleen. Hinnat ovat aika kovia ja töissä on ollut kiireitä, joten en ole sinne sitten saanut mentyä. Malttaisikohan odottaa julkisen ultraan, parhaimmillaan se olisi jo parin viikon päästä, pahimmillaan kuukauden.
Eka neuvola on myös takana. Eipä ollut järin ihmeellinen käynti; saldona kasa esitteitä ja lähete ultraan, jonne odottelen innokkaasti kutsua.
Kertomisesta: vielä ei olla kerrottu, juhannuksena varmaan paljastuu osalle kavereista. En ole ollut kovin raitis ja hyvätapainen, joten juomattomuuteni tullaan taatusti huomaamaan. Muille täytyy kertoa sitä mukaan, kun alkaa kaverit epäilemään. Suvulle kertominen tuntuu melkein kauheimmalta, meidän kummankin vanhemmat ovat sellaisia juorukelloja ja päivittelijöitä, että asiasta tietää heti heille kertomisen jälkeen puoli maailmaa. Ja jos jotain sattuisi, niin ei jaksaisi olla sitä kaikille selittelemässä. Joten toivotaan, että asia pystytään salaamaan suvulta mahdollisimman pitkään
. Ja musta on kaunista, että tää on toistaiseksi mun ja mieheni välinen salaisuus.
Komeita mahoja porukalla! Mun maha näyttää ihan normaalilta, eli siinä on sellainen lämmittävä läskivuori suojaamassa pientä
. Toivon, että tällä ruumiinmallilla pikkuinen pysyy piilossa vähän pidempään.
lanttu-anttu + retiisi 8+6