Joulukuun toivevauvat 2012 *MEIDÄN KUU!!!*

Ceecee, täällä on myös yks yökukkuja... Meillä on joka toinen yö parempi, eli herää n. 2-3 kertaa syömään ja nukkuu 3 tuntia putkeen. Ja sitten on ne toiset yöt kun on hereillä tunnin välein eli torkkuu tissillä ja jos yritän laittaa omaan sänkyyn hän herää viimeistään puolen tunnin päästä ja haluaa yllätys yllätys rinnalle. Sitten nukahtaa 6-8 aikaan aamulla ja nukkuu puolille päivin, hurraa. Oman jaksamisen takia olen kyllä luovuttanut tuon oman sängyn suhteen, nukkukoon sängyssä meidän kanssa kun siten saan edes jotain tunteja lepoa.

Yritän vielä viikon sinnitellä jos saisi tämän imetyksen sujumaan ja sitten otetaan kyllä tutti käyttöön, koska poika selvästi rauhoittuu uneen kun saa imeä. Kaalinlehdet auttavat kyllä turvotukseen, ja olen korjannut imetysasentoa ja otetta, mutta nännit paranevat tuskallisen hitaasti. Se eka imaisu, tsiisus mä olen alkanut pelkäämään sitä aloitusta. Loppua kohti kun tissi tyhjenee niin helpottaa, mutta ei tästä mitään nautintoa saa. Parempia aikoja odotellessa...

Napatynkä irtosi eilen, ja napa haiskahtaa vähän eli pieni tulehdus sinne on päässyt. Olen nyt puhdistanut septidinillä, toivottavasti menee ohi. Hirveitä tälläiset jutut, mistä ei ole mitään kokemusta niin saa pelätä koko ajan, että tekeekö oikein, oikeilla otteilla jne.

Ai niin, ja eka kylvetys eilen. siitä vauva tykkäsi, lämmin vesi oli selvästi mieleen

Uskomatonta että synnytyksestä on nyt yli viikko. Tästä se aika lähtee kulkemaan ja kohta nämä jo ryömivät :heart:

 

Paljon onnea kaikille vauvautuneille! :heart:

Lueskelen paremmalla ajalla teidän tarinoita ja synnytyskertomuksia!

Meidän poika syntyi 25.12. 52cm ja 3225g.

Paremmalla ajalla synnytyskertomusta!

 

081012, meillä on ollu tosi samantyyppiset synnytykset ja vielä aikalailla samaan aikaan. Teidän vauva ehti maailmaan parikyt minsaa ennen meitä

Tavallaan ihanaa kuulla, etten ole ainut imetyskivuista kärsivä! Vertaistuki tuntuu hyvältä Mulla on nännit vieläkin ihan haavoilla, ja kuten joku sanoi, tsiisus ne ekat imaisut tuntuu kauheilta ja melkein ihan pelottaa imetyksen alotus, mutta kyl se sitten vähitellen helpottaa niin että pystyy jo muutakin miettimään. En muista sanoinko jo rintakumin olevan käytössä, en kyllä vois ajatellakaan imettäväni ilman sitä jo noiden kipujenkaan puolesta (varsinainen syy on kuitenkin mun pienet nännit, vaavi ei löydä niitä). Lisäks mä keitin pari tuttia käyttöön, koska tää välillä selvästi haluu lohtutissiä, eli vaikka ois just syöny ni alkaa hamuta ja kitistä ja sit ku pääsee rinnalle ni ottaa sen vaan suuhun mut ei ime yhtään Mietityttää vaan se, et mistä tiedän koska on oikeesti nälkä ja koska vaan tissi-ikävä...

Mulla heruu maitoa imetyksen aikana myös toisesta rinnasta, ja olen nyt maidonkerääjällä ottanut sitä talteen. Nännihaavoista ei ole tullut näkyvää verta maitoon, mutta satutteko tietämään, et kun noita haavoja kuitenkin on, ni voiko sitä maitoa ihan turvallisesti kerätä ja antaa sit vauvalle?

Mitäs muuta, unohdin ihan kokonaan mistä kaikesta piti puhua... Onnittelut ja tsemppaukset ainakin mahoistaan päässeille ja niiden kanssa vielä odotteleville

Julia ja poika 5pvää

 

Julia, tosi tuttu juttu toi lohtutissi meidän poika ei nukahda/nuku ilman että saa imeä.. Mua neuvottiin, että tuttia voisi kokeilla ehkä viikon päästä kun imetysote pelittää kunnolla, koska tutin kanssa on taas erilainen imuote. Jospa saisin pojan sitten nukkumaan omassa sängyssään vähitellen. Tää vertaistuki on todella hieno juttu täällä palstalla!!

 

Julia_ tulin tuolta tulevista kesäkuisista ihailemaan teidän tarinoita ja muistin lukeneeni juuri imetyksestä seuraavan jutun Mitä tehdä, kun imetys sattuu? toivottavasti on jotain apua

 

Onnea Pepsimaxille pojasta!:flower:

Meillä yöt menee myös usein tissillä torkkuen, poika herää heti jos yritän siirtää sen pois vierestä. Imee usein ja pitkään, jopa 1,5 h voi olla tissillä ja sitten saattaa nukkua vain 15-30 min ennen kuin haluaa taas rintaa. Iltapäivällä ja alkuillasta melkein nukkuu pisimpään, jopa 3 h kerralla. Ollaankin tehty niin että vauva nukkuu ihan suosiolla meidän sängyssä mun kainalossa koko ajan, jotta voin itsekin nukahtaa imettäessä vauvan siitä häiriintymättä, muuten en saisi öisin yhtään unta. Sitten kun vauva alkaa kitistä niin röyhtäytän sen ja käännän kylkeä jotta voin tarjota toista tissiä, sitten taas nukahdan. En huolehdi mistään rytmistä tai omassa sängyssä nukkumisesta nyt kun ei näin pienellä vielä kuulukaan olla rytmiä. Sitten kun syö yöllä vain pari kertaa niin yritän nukuttaa omaan sänkyyn, siihen asti saa olla meidän kanssa. Imettäminen itsessään onneksi sujuu hyvin, ei satu oikeastaan lainkaan. Tosin ukkeli onkin jo reilut 3 viikkoa että nännit on ehtineet ja karaistua.

 

Onnittelut kaikille vauvan saaneille ja tsempit teille jotka vielä odotatte :heart:

 

Onnittelut kaikille vauvautuneille!1 <3

Täällä edelleen yhdessä koossa. Supistuksia tulee tasasin väliajoin, mutta loppuu myös aika nopeasti. Katotaan mahtaako alkaa tulla itsekseen vai joudutaanko käynnistykseen.

Meillä menee näillä näkymin uus vuos appivanhemmilla, jollei oo tullu lähtlä synnärille.

Susanna# 1 & LillaMy(joks näyttää masussa viihtyvän) 40+6 <3

 

Nukkumisesta, oon pitänyt kiinni tämän vaavin (kuten ekankin) kanssa että pääsääntöisesti nukkuu omassa sängyssä. Tosin nukahdan itse välillä kun syö ja siinä sitten koisitaan vierekkäin joku tovi. Nukun paljon paremmin kun vauva ei ole vieressä, jotenkin oonihan kipsissä kun vauva on vieressä enkä liiku lainkaan. Siinä menee sitten kaikki paikat jumiin. Täällä vissiin tiheän imun kausi, kun muuten on tyyppi syönyt pari kertaa yössä mutta viime yöä roikku kahdesta kuuteen tissillä koko ajan. Meinaan ensi yönä kaataa nania kurkkuun jos tyyppi jatkaa samaa rataa... Muuten yöt menee meillä hyvin.

Nyt iltapuuuhiin,
Undu & tytsy

 

Onnea taas uusille vauvautuneille

Yöt menee meillä melko kivasti. Mies syöttää vauvan puolen yön ja yhden välillä, mä menen aikaisemmin nukkumaan. Yleensä vauva heräilee ekan kerran syömään 3-4 välillä ja seuraavan kerran 7-8 välillä. Viime yönä ei tullut yhtään yösyöttöä. Mies oli syöttänyt ennen yhtä ja vauva herätti minut ekan kerran ennen kuutta. Noustiin vaihtamaan vaippa ja syömään ja sitten nukuttiin vielä muutama tunti. Välillä on huonompiakin öitä. Parhaiten tyttö nukkuu yöt mun kainalossa, joten olen suosiolla ottanut viereen nukkumaan, että saadaan itsekin nukutuksi. Ilmeisesti tuo kuitenkin on aika hyvä nukkuja

Nyt tyttö heräilee, joten vaipanvaihto kutsuu

 

Todennäköisesti tyttö herää juuri, kun alan kirjoittelemaan.. Katsotaan kuinka paljon ehdin siis..

Onnittelut taasen vauvan saaneille!!:flower::heart:Jännäksi menee tuleeko lopuista joulukuun vauvoista tammivauvoja..
Ja hyvää tulevaa uutta vuotta jok'ikiselle!!

Yöt tosiaan menee meillä 2-3syötöllä ja tyttö nukkuu hyvin väliajat, ei edes oo yrittänyt hereillä seurustelemaan.. Nyt oon yrittänyt siirtää hiljalleen omaan sänkyyn nukkumaan, missä on muutama yö hyvin mennytkin.. Välillä vaan äitille on iskenyt ikävä ja oon jättänyt aamuyön syötöstä viekkuun..
Oonko mä muuten ainoa, joka ei osaa nukkuessaan/kyljellään syöttää??? Mun on aina pakko nousta ylös syöttöä varten, ei tuu mitään muuten.. Onneksi tyttö on nopea yösyömäri, joten itseä ei oo haitannut (ainakaan vielä)..

Onko muut vauvan saaneet jo varailleet ristiäispäivää tms.??? Meillä tosiaan päivä varattu tammikuun lopulle..

Julia, ei tarkempaa tietoa tuosta, voitko kerätä siitä toisesta rinnasta samalla maitoa, mutta luulis, että jos vauva voi imeä rikkinäisestä rinnasta, niin miksei sitä sitten voisi kerätäkin...

Meillä tyttö on tyytyväinen tapaus, kunhan vaan saa ruokansa.. Nyt muutamana iltana tosin on ollut lievää itkuisuutta, tuntuu olevan sekä nälkäinen, että väsyinen, mutta ei osaa kumpaankaan rauhoittua.. Onneksi sylittelyyn rauhoittuu niin, että hetken kuluttua onnistuu syöminenkin.. Rinnalle kyllä nukahtaa, mutta ongelma meinaa olla se, että heti herää kun laskee sylistä pois.. Onneksi ei mitään vakavia ongelmia kuitenkaan ja nyt kun ikää on kohta 4viikkoa, niin näytettäis tuolta koliikilta ainakin välttyneen.. huoh..

Nyt on muuten piakkoin aika perustaa uusi pino.. Tuolla vauvapuolella näyttänee jo olevan jouluvauva-12 ketju, mutta perustetaanko me oma ketju samalla nimellä joulukuun toivevauvat -12 vai liitytäänkö tuohon jo olemassa olevaan?? Saattaa olla tyhmä kysymys, mutta kysympä kuitenkin.. Itse olisin oman ketjun kannalla..

Sofi ja "lelli" 3+vko

 

ristiäiset on meillä 9 tai 10 helmikuuta,en oo vielä pappia varannu. sit vasta varmistuu päivä. mut maaseututalo on varattuna meille. aion päästä helpolla! mun ei tarvii ku kukka hommata kastepöydälle. muut tulee tarjoilun ja paikan mukana. meillä oli tuon taaperon kaste siellä viime vuonna ja olin niin tyytyväinen et hoidan tänki kasteen samalla lailla. yritänki täs taaperoo unille,et voisin soittaa kirkkoherran virastoon. jos ny tästä lähen,ni se herättää tuon vauvan TAI kiipee pinniksestä pois :headwall:

 

Poika syntyi 31.12.2012 klo 03:19 4070g 52cm, ihana tapaus, mutta todella rankka kokemus! Kirjoittelen lisää kun joskus päästään kotiin

 

Tiituh Onnea pojasta

Täällä yöt menneet aikalailla 2-3heräämisellä ja välillä tuo sitte päättää valvoo syömisen päälle oikeen kunnolla. Nyt pari yötä menny vähän paremmin ja on simahtanu heti ruuan ja vaipan vaihdon jälkeen. Saa sitte nähdä kuinka pitkään tietyn rytmin saamiseen vie aikaa... Melko väsyny itekkin ollu noitten valvomisien takia, mutta onneks mies ollu kotona niin on autellu tarpeen tullen.

Tissillä täälläkin alussa roikuttiin koko ajan ja jos laski pois niin huuto alko. Annoin sitte tutin ja tuo helpottikin paljon, saa tehtyä muutakin kun vain istua sohvalla imettämässä.

Ristiäisiä ei olla kauheesti vielä mietitty. Tarvii keskiviikkona soitella isyydentunnustus aikaa ja kirkkoherran virastoon, että miten niillä olis noita aikoja helmikuulla. Yhtä tiettyä lauantaita vähän mietittiin, mutta voi olla että tuosta tulee sanomista kun haluttas pitää nuo lauantai-päivänä eikä sunnuntaina. Meillä asuu sukulaiset enemmän tai vähemmän kaukana niin sillä tuo lauantai olisi parempi.

Kävin tänään ostamassa meille puntarin. Alko vaivaan itteä, että paljonko on painoa lähteny synnytyksen jälkeen ni tarvi tuo kapistus ostaa. Vanhat farkut mahtu helposti jalkaan ja jopa oli hiukka isotkin Ja eipä tuo mikään ihme ollukaan kun on lähteny tän puolentoista viikon aikana 10kiloa painoa pois. On kyllä ennenkin lähteny tehokkaasti kilot pois synnytyksen jälkeen, mutta ei ihan näin nopsaa.. Ihan normaalisti on tullu syötyä ja herkuteltuakin, mutta imetys näköjään vie ne kilot edelleenkin niin ku aikasempaa.

Nyt tyttö kutsuu... Hyvää uutta vuotta kaikille

 

Tiituh: onneksi olkoon pikku pojasta! =) :flower:

 

Onnea Tiituh pojasta! :heart: Ja tsemppiä vielä mahakkaille viime hetkille!

Synnytyskertomusta jos rustailis, muistin varassa mennään, en ole vielä sairaalasta saanut epikriisiä tms.

Jouluaattoaamuna mulla alkoi tulla pikkuhiljaa napakoita supistuksia. Heräilin niihin puoli kahdeksan aikaan ja yhdeksän maissa muistan kellotelleeni viiden minuutin välein tulevia kipeitäkin supistuksia. Noh, ne sitten päivän mittaan aina välillä helpotti ja muuttui epäsäännöllisiksi, välillä taas napakoitui ja joutui ihan hengittelemään. Saatiin aatto kuitenkin vietettyä, vaikka illalla meinasin, että aika kivuliaita on jo supistukset. En päivän mittaan niitä kuitenkaan kellotellut, mutta kun tulimme kotiin yhdentoista aikaan illalla, oli supistukset sen verran kivuliaita, että kävin niitä laittelemaan ylös. Tulivat noin viiden minuutin välein, mutta pärjäsin vielä kotona hyvin. Pikkuhiljaa tihenivät ja puoli kolmen aikaan tulivat 3-4 min välein ja kipu oli siirtynyt reisiin, selkään ja alavatsaan. Ajattelin, ettei tässä lähtö kuitenkaan varmaan ole lähellä ja soitin synnärille, että mitä sanovat, mennäkö näytille vai ei. Noh sanoivat, että tervetuloa vaan jos siltä tuntuu. Miehen kehoituksesta lähdettiin sairaalaan ja oli muuten melkoinen yllätys itselleni, että olin 5cm auki ja meidät passitettiin suoraan saliin!

Olin niin hämmästynyt, kun epiduraalia jo tarjottiin, mutta tässä vaiheessä tyydyin vielä kokeilemaan ensin oxynormia ja ilokaasua. Kummastakaan ei ollut juurikaan apua. Ilokaasusta tuli olo kuin olisi ollut illan baarin tupakkakopissa. Pyysin siis hetken päästä epiduraalin, jonka sain ja sen laitto kyllä oli epämiellyttävää, mutta ah se autuus sen jälkeen!

Tässä välissä taisi aamuvuoron kätilö tulla töihin ja teki sisätutkimuksen -> olin täysin auki! Klo oli noin kahdeksan aamulla, kätilö sanoi, että puhkoo kalvot, ja vauva varmaan pian syntyy! Noh kalvot puhkaistiin, mutta epiduraali vei tehon supistuksilta (kerkesin pyytää pari lisäannostakin, kun teho loppui ), joten ponnistamisen tarvetta ei tullut. Laittoivat sitten oksitosiinin tippumaan ja supistukset vähän tehostuivat. Puoli kahdentoista aikaan kätilö sanoi, että kyllä vauva ennen puoltapäivää syntyy, niin päästään syömään. Aloin pikkuhiljaa ponnistamaan, puolimakuulta siitä ei tullut mitään, joten kätilö ehdotti kyljeltään ponnistamista. Se olikin ihan mainio idea! Usko meinasi kuitenkin loppua kun tuntui, että se viimeinen voima ponnistaa puuttui. Jostain voima kuitenkin löytyi ja ihana poika syntyi 11:58. Mies oli ihanasti tukena koko synnytyksen ajan. Ja oi että sitä tunnetta, kun sai oman pikkuisen syliin! Salissa sitten vielä ensi imetys, vauvan punnitukset ja mittaukset, pesut, aamupalat meille ja sitten osastolle.

Terkkari kävi tänään kotikäynnillä ja kertoi tuosta synnytyksen kestosta, niin muistaakseni koko kestoksi oli laitettu 11h, ponnistusvaihe 23 min ja jälkeisvaihe 7min. Itse selvisin kahdella repeämällä, joita ei tarvinnut ommella. Vointi on ollut aivan loistava, enkä olisi ikinä uskonut, ettö synnytys voi mennä niin hyvin. Todella positiiviset kokemukset jäi.

Osastolla seurattiin sitten poitsun sokereita, jotka ei millään meinannut pitää. Jouduttiin herättelemään syötöille kahden tunnin välein ja lisämaitoa piti antaa joka syötöllä. Mulla ei maitoa tullut oikeastaan ollenkaan, vaikka poika oli rinnalla viisikin tuntia putkeen. Kävi kyllä jo harmittamaan koko tilanne! :/ Mutta sitten ihmeen kaupalla mulla nousi maito to-pe välisenä yönä, vauvan sokerit pysyi, lisämaitoa ei enää tarvittu ja päästiin kotiin perjantai aamuna.

Nyt maitoa tulee reilusti. Rinnanpäät mullakin oli alkuun ruvella. Liputan kyllä Lansinohin puolesta! Mulla auttoi todella nopeasti, kun vaan hölväsin sitä joka imetyksen jälkeen.

Täälläkin poika nukkuu yöt mun vieressä, vaikka alkuun meinattiin, että omassa sängyssä tottakai! On vaan niin paljon helpompaa, kun on siinä vieressä.

Terkkari kävi tänään kotikäynnillä. Poitsun paino jo 3370 grammaa eli melkein 150 grammaa yli syntymäpainon. Ihanaa tietää, että maitoa tulee riittävästi ja ei kuulemma tarvitse olla sokereistakaan enää huolissaan, eivät enää laske, vaikka nukkuisikin 3-4 tuntia putkeen.

Nyt tuli järkyttävän paljon tekstiä! :ashamed: Kiva jos joku jaksoi lukea.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! :wave:

 

tiituh, onneks olkoon pienokaisesta:flower:

Täällä ei olla vielä ristiäisiä mietitty. Aletaan järkeileen sitten tossa uudenvuoden jälkeen noita hommia. Täällä kanssa pitäis hoitaa tuo isyydentunnustus juttu ja kaikkea muuta. Hommaa riittää. Neuvolaankin pitäisi soittaa, että tänne on pienokainen syntynyt

Kävin eilen puntarilla ja huomasinpa, että kaikki raskauskilot lähteny! Sinne meni kaikki 8 kiloa. Ei tuu ikävä.
Ja täytyy myöntää, että täällä on vähän ikävä sitä raskausmahaa. Outoo koskettaa mahaa kun ei ole sellaista jättiläistä tuossa jota pitäisi varoa.

Juu uutta ketjua varmaan pitäisi järkätä! Nyt kun kerran mennään uuteen kuukauteen ja vieläpä ihan uuteen vuoteen. Kuinkahan monta kertaa tällä kertaa onnistun kirjoittaan edellisen vuoden vuosiluvun? Täytyy taas totutella kirjoittamaan vuosiluku oikein

 

Raskauskiloista: Minulla ne reilu 9kg jäi sairaalaan ja eilen, kun kävin kotona puntarilla, oli taas kilo lähtenyt, vaikka herkkuja on tullut syötyä, enkä ole harrastanut liikuntaa. Syöminen kyllä ollut aika epäsäännöllistä. Olen kyllä tyytyväinen, että pääsin niistä kiloista noin helposti eroon.

Imettämisestä: Imettäminen takkuaa edelleen ja tuntuu, että ei se varmaan koskaan tule kunnolla onnistumaankaan. Se onnistuu aamuisin hyvin, mutta sen jälkeen tuntuu, että maito ei riitä ja varsinkin öisin täällä on aikamoiset huudot, eikä rinta enää kelpaa. Olenkin suosiolla antanut sitten kunnolla korviketta, viime yönäkin meni ensin 70ml ja parin tunnin päästä vielä 60ml. Sitten nukuttiin puol 10 asti. Pikkuisen tunnen itseni välillä epäonnistuneeksi, kun imetys noin takkuaa. Sitten pelkään myös, että omat syömiset aiheuttaa vatsavaivoja pikkuiselle, mieskin meinasi, että jos ei muuta, niin vaihdetaan kokonaan korvikkeelle.

Ristiäisistä: Meillä on ollut puhetta, että pidetään ristiäiset miehen vanhempien luona, kun minunkin vanhemmilla on vähemmän matkaa sinne. Miehän en kuulu kirkkoon, mut onneksi mun mies vielä kuuluu, niin ristiäiset onnistuu. Ensi viikolla on lastenvalvojalle aika ja sen jälkeen pitää alkaa miettimään niitä ristiäisiä. Varmaan ne pidetään tammi-helmikuun vaihteessa, jos onnistuu ja varmaan miehen äiti on isosti apuna niissä järjestelyissä. Nyt pitäisi alkaa miettimään sitä kolmatta nimeä, meillä kun meni kaksi nimeä vaihtoon, koska lapsi ei näyttänytkään miehen mielestä enää siltä ensimmäiseltä nimeltä ja toinen nimi ei tuntunutkaan hyvältä.

Näpätynkä irtosi viikko sitten. Meilläkin se alkoi haisemaan pari päivää ennen irtoamista ja olemmekin puhdistaneet napaa desinfiointiaineella joka vaipanvaihdoin yhteydessä. Nyt se ei enää haise, mutta varalta edelleen puhdistetaan sitä.

Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta 2013!

 

tiituh onnea vauvasta!

).( täälläkin on pieni herra viikon vanha ja tietysti: maailman ihanin! Mitään ongelmia ei ole ollut, superrauhallinen eikä turhia huutele. Syöntivälit on sellaista 4-6h luokkaa. Esim iltasyöttö oli klo 23 ja nyt just söi eli 4.30 käytännössä 2:lla yösyötöllä mennään, kun jatkaa unia aamuisin tuonne klo 10-11. Välillä tietty tiheämpää, kun tilaa lisää safkaa. Sisarukset edelleen ihan myytyjä ja rakastavat pikkuveljeään ihan ehdoitta, niin paljon pitäisivät sylissä kuin antaisin ja mukana jokaisessa vaipanvaihdossa. Nyt kun herra jaksaa olla pieniä pätkiä hereillä niin ihailevat vieressä jokaista ilmettä ja elettä. Keskiviikkona olisi 1. neuvola, niin nähdään vähän painonkehitystä.

Alkaako nyt olla kaikki synnyttäneet?

 

Meille syntyi 28.12. tyttö <3 4kg, 54cm. 41+5.

Synnytys alkoi itsestään supistuksilla, jotka kuitenkin laantuivat salissa ollessa. Kalvot puhkaisiin ja oksitosiinilla vahvistettiin. Lopulta pitkän ponnistamisen jälkeen ja imukuppi yritystenkin jälkeen lapsi ei syystä tai toisesta laskeutunut tarpeeksi alas, oli myös avotarjonnassa ja ilmeisesti hieman ahdas oli lantionikin. Kiireellisen sektioon siis päädyttiin. Kokemuksena synnytys+sektio oli kamala, sillä lapsen terveys alkoi olla jo uhattuna. Nyt on siis maailmassa yksi synnytyspelkoilija lisää, mutta eiköhän aikakin hieman kuulla muistoja. Olen toipunut hyvin sektiosta, pääsimme jo eilen kotiin. Nyt olemme siis vihdoin onnellisesti peini uusi perhe <3 ja tyttö on aivan ihana <3

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

 

Onnea taas vauvautuneille! Ja hyvää uutta vuotta!

Täällä vielä edelleen yksi tuskastelee vatsansa kanssa :'( tahtoisi jo niin kovasti oman vauvansa syliinsä... Maanantaina neuvolassa sanoi taas, että mikä päivä vain voi synnytys alkaa, mutta eipä mitään kuulu! Torstaina on seuraava neuvolakontrolli, jos vauva viihtyy masussa vielä sunnuntaina, sitten pitää tilata kontrolli naistenklinikalle ensi tiistaiksi ja sitten katsovat, mitä tehdään. Lapsivesikin oli vähentynyt, alkaa vain hiljalleen huolestuttaa, ettei vauvalla ole mitään hätää. Taidan tänään yrittää tehdä pitkän kävelylenkin ja sen jälkeen mennä saunaan

Ciru+nuppu 40+5

 

sydämelliset onnittelut kaikille vauvautuneille :heart:

Voisin nyt kertoa enemmän synnytyksestä ja meidän sairaalassaolosta..

Keskiviikkona 12.12 menin siis kontrollikäynnille diabeteslääkärille ja ultraan. Käyrillä ei ollu tarpeeks sykkeitten vaihteluita, eikä liikkeitäkään.. Kävin sitten ultrassa välillä ja lääkäri huomas että istukan toiminta on hieman heikentyny. Laitto mut viel käyrille ja kun menin uusestaan ultrattavaks, oli siellä erikoislääkäri, joka sano että jäisin osastolle, jotta voidaan säännöllisesti ottaa käyriä ja että muutaman päivän sisään käynnistettäis..
Seuraavana päivänä oli sitte taas ultra ja lääkärin mielestä oisin voinu lähtee kotiin, mutta sanoin etten uskalla kun en tunne vauvan liikkeitä juurikaan.
Perjantaina 14.12 lääkäri tuli sanomaan että ois hyvä lähtee kotiin, mutta tulisin kuitenkin lauantaina ja sunnuntaina käymään käyrillä ja maanantaina sitten todennäkösesti käynnisteltäis.. Itkua tihrustaen, huolesta soikeena sitten lähdin kuitenkin kotiin!

Lauantaina 15.12 klo 12 menin sitten käyrille taas. Käyrä oli tosi tasasta, enkä tunnin aikana tuntenu kun pari liikettä, vaikka join kylmää vettä ja kätilökin kävi heiluttelemassa mahaa... Kerran sykkeetkin laski, mutta ajattelin että anturi oli vaan liikkunu ja rekisteröi mun sykkeet.
Kätilö sitten sano mulle et hän soittaa lääkärin kattomaan ja hänen mielestä en enää saa lähtee kotiin, vaan lapsi on saatava ulos! Ja sanoi myös, että jos lääkäri vielä meinaa laittaa mut kotiin, niin hän puhuu lääkärin ympäri..
Lääkäri tuli, katto käyrää ja sano heti, etten kotiin enää pääse! Siinä vaiheessa huokasin helpotuksesta, että mun huoli otettiin nyt tosissaan.. Ultrauksen jälkeen laitto mut synnärin puolelle tarkkailuhuoneeseen jatkuvalle käyrälle.
Olin jonkun aikaa ollu käyrillä kun lääkäri tuli sanomaan että ruetaan käynnistelee, että on turha enää pitkittää.. Sain ensimmäisen sytotec murusen klo 15.15 joka sai aikaan vaan tosi heikkoja supistuksia.. Joittenki supistusten aikaan vauvan syke laski hetkeksi.. Sitten tuli pidempikestonen lasku ja kätilöillä kesti hetken saada sykkeet taas nousemaan! Tämän jälkeen lääkäri tuli sanomaan että sektioon mars! Kello oli jtn puol 7 illalla kun mua alettiin kiireellä valmistella leikkaukseen ja olin ihan puulla päähän lyöty ku kaikki tapahtu niin äkkiä, eikä mies ees päässy mukaan.
Saliin mentiin juoksuaskelin ja siellä sain selkäytimeen puudutteen, joka puudutti kaulasta alaspäin. Ei menny kauaa kun mua jo revittiin auki ja pian lääkäri sano, että napanuora on kerran vartalon ympäri, poika on silmät auki ja sitte kuuluki maailman ihanin ääni, pieni parkasu ja mammalla tuli heti itku :heart: klo 19.19 syntyi maailman ihanin nykerönenä mitoin 2690g ja 47cm, pistein 8/10/10 :heart: inhottavinta oli kun ei saanu pientä heti syliin, vaan se vietiin alakertaan, isin nähtäväksi..
Puol 9 aikaan olin osastolla kun olin ensin saanu lääkettä vapinoihini, jotka puudutusaine aiheutti. Sitten sain ihanan poikani syliin :heart: pian mies joutuki lähtee ja jäin kahden pojan kans.. puolenyön aikaan pojan verensokerit tultiin mittaamaan ja ne oli sen verran alhaalla, että poika joutui lastenosastolle sokeritippaan :/

Seuraavana aamuna nousin ite jaloilleni ja pääsin poikaa katsomaan pyörätuolikyydillä. Myöhemmin kävin omin jaloin suihkussa, eikä haava muutenkaan kovin vaivannut, vähän tietysti hidasti liikkumista ja oli hankala yskiä, mutta tosi hyvin palauduin jokatapauksessa

Oli tosi rankkaa henkisesti käydä vaan neljä kertaa päivässä syöttämässä omaa lasta..
Poika pääs tipasta 19.12 yöllä ja 20.12 sain hänet viereen osastolle :heart: seuraavana päivänä ois ollu kotiutus, mutta sokereissa oli yks raja-arvo ja halusivat vielä seurata seuraavaan päivään ja suuren pettymyksen kera jäin sit vauvan kanssa lastenosastolle yöksi..

Lauantaina 22.12 päästiin vihdoin pienen miehen kanssa kotiin :heart:

paino on nyt noussut hienosti ja oli eilen neuvolassa jo 2965g

Huh kun tulikin romaani, pahoittelut!

onnea kaikille vuoteen 2013

YP & poika 2vko 3pv :heart:

 

Meille syntyi tyttö 26.12! 4112g ja 52cm!
synnytys oli nopea ja helppo ja tyttö maailman ihanin! :heart:
Imetyskin sujuu loistavasti ja maitoa piisaa hyvin!

Onnea kaikille muillekkin vauvautuneille! :flower: onkohan monikin vielä mahan kanssa kotona?

 

Täällä on ainakin yksi, joka vielä mahan kanssa on kotona..
Meijän tytöstä tuleepi nyt sitten vuonna 2013 syntynyt.

Myöhäiset hyvät uudet vuodet kaikille! (Tai no eihän nyt kauheen myöhäiset)

Täällä tosiaan asukki viihtyy yksiössään. Saas nähdä, että koska me saadaan tuo ihanuus tuolta maailmaan. Toki olis jo halu saada tuo tyttö tuolta syliin, mutta kun viihtyy, niin minkäs sille voi.

Ja nyt se ajatus sitte katkes... Oli vielä äsken kauheesti mielessä kaikkea, mutta mun muistini ja ajatukseni kun ne hyppelehtii sinne sun tänne.

No jos sitä suuntais syömään. Hyviä päivänjatkoja kaikille! Ja hyvää vuotta 2013!

Susanna#1 & LillaMy 41+1<3

 

ONNEA KAIKILLE VAUVAUTUNEILLE :flower:

Meidankin vauvasta tulee 2013 vauva. Tytto haluaa ollakin sitten vanhin, eika nuorin... l.a. oli lauantaina... mitaan oireita synnytyksesta ei kylla pahemmin ole ollut. Huomenna mulla on aika katilolle, joka aikoo kohdunsuuta venytella... jos ei silla lahde, buukkaavat kylla kaynnistys ajankin jo valmiiksi. Ois se kiva nyt syntya, kun lapsetkin lomalla viela 7.1. asti...

Eikohan se tasta... kovin on malttamaton mieli ja tahtois tyton jo syliin... isosisaruksetkin alkaa oleen kyllastyneita, kun ei pikkusisko veilakaan ole syntynyt.

Mua vahan jannaa, et kuin iso tama on, kun 10.12 tehdyn ultran mukaan vauva jo silloin oli 3.3kg:O

Mutta Hyvaa Uutta Vuotta kaikille :wave: