Heippa
Onnea uusille äideille!
Täällä poika jo viikon ikäinen, miten aika voi mennä näin nopeesti... Tuntuu ettei koneellekaan ehdi, on vaan niin ihanaa tuijotella pientä tuhisijaa
Voisin tähän koittaa pientä synnytyskertomusta rustaa...
Elikkäs su-aamuyöllä 30.12. kahden aikoihin alkoi supparit noin 7min välein, kestoltaan 45-60s. Niiden välissä sain ehkä juuri torkahdettua. Ajattelin mennä sohvalle nukkumaan, en viitsinyt miestä herätellä, kun supparit olivat hyvin hallinnassa. Aamu kahdeksalta mieskin heräili ja sanoin, et on alkanut tuntumaan. Vatsa alkoi myös toimia. Päivän mittaan kellottelin suppareita ja sama 7min väli jatkui, poltto alaselässä vain hieman lisääntyi, mutta edelleen pystyi olemaan kotona. Neljän aikoihin vastaanotin sängyssä supparia kun tunsin, että jotain holahti housuihin. Olin varma, että vedet meni, mutta vessaan päästyäni huomasin sen olevan kirkasta verta. Siitä sitten päätin, että lähdemme sairaalaan näytille. Matkaan meni 45min. Sairaalassa olin 2cm auki ja kätilö yhdessä lääkärin kanssa tutki verenvuotoa ja epäili sen olevan avautuvasta kohdunsuusta, ultralla istukka oli normaali. Siitä pikkuhiljaa siirsivät saliin. Salissa laitettiin vauvan päähän pinni ja minut tippaan. Olin toivonut, että saisin olla liikkeellä mahdollisimman pitkään, mutta siihen se kariutui, mutta kaikki oli vauvan parhaaksi. <3 olisikohan kello ollut iltakahdeksan kun olin 4cm auki ja totesin, että voisin ottaa epiduraalin, joka sitten aika pian laitettiin, minulla se ei vaan vienyt polttoja alaselästä. Sillä sitten mentiin loppuun asti. Juuri kun olin avautumassa 10cm kätilö joutui "hetkeksi" varmaan lähemmäs 45min poistumaan toiseen synnytykseen. Oli kiva pidätellä siinä ponnistusta. Kun vihdoin päästiin ponnistamaan, taas kätilö joutui hetkeksi poistumaan, mutta käski siinä silti kuitenkin ponnistella, meinasin kysyä, ottaako isä sitten kopin jos se sieltä tulee ulos. Noh, eipä tullut. Yli kaksi tuntia aktiiviponnistusta takana ja totesin, et sit loppuu voimat. Ehdotin itse imukuppia, ja melko pian lääkäri tulikin. Ensin leikkasi tilaa, joka ei tuntunut missään, ensimmäinen imukuppi hajosi, toisella saatiin poika ulos. Voisin väittää, että koko synnytyksen kivuliain kohta oli imukupin asentaminen. Tosiaan 31.12. klo 03:19 syntyi ylisöpö poika painaen 4070g ja pituutta oli 52cm, pipo 36cm. Mulla oli maha niin pieni, ettei kukaan uskonut,että nelikilonen ois tulossa. Loppuvaiheen kaameet turvotukset nostivat painonnousun 10kg, joka oli jo pari päivää sitten lähtenyt.
Sairaalassa oltiin yksi extrapäivä kun poika joutui keltasuuden vuoksi sinivalohoitoon, jota ei onneksi kestänyt ees vuorokautta. Nyt huudetaan vatsavaivoja.
Rytmi on vielä hakusessa, päivisin nukutaan jopa 5h putkeen ja öisin tapitellaan silmillä ja huudetaan vatsavaivoja. Tänään tulee neuvolantäti kotikäynnille, joten taidan alkaa hiukan laittaa paikkoja!
-tiituh ja poika 1vk 2pv