(.) Meidän edellinen nopea synnytys sai seurakseen vähän hitaamman version, mutta ei paljon. Kipeähköt supistukset alkoivat klo 17.30 ja tulivat heti tasaisesti 5 min välein. Tunnin jälkeen soitin synnärille, että milloin kannattaisi tulla. Oli kätilö vähän sitä mieltä, että ei välttis vielä mut sovittiin et tulen edes näytille, kun lapsetkin oli sopivasti anoppilasta. Sairaalaan tultiin n klo 19 ja olin vasta reilulle 2:lle sormelle auki, mut ei kanavaa enää. Miehen kanssa oltiin vähän hölmistyneitä, että kotiinko tästä lähdetään takaisin, mut kätilö totesi et yleensä uudestaan synnyttäjällä avautuminen on nopeampaa, että mennään saliin katsomaan tiheneekö. Sinne kun päästiin ja sain ilokaasumaskin niin, johan alkoi tapahtumaan. Supistukset tulikin ihan perätysten ja miehelle naureskelin, että onneksi lähdettiin etten olisi kotona kyllä selvinnyt kivun kanssa ilman ilokaasua. Kätilö antoi meidän olla tosi keskenään, lieneekö tuo noro-virus syynä tähän, mut ei siis paikalla ollut yhtään. En siis tiedä yhtään missä vaiheessa olin kokonaan auki, kun tutki tuossa välissä mut varmaan kerran vaan. Yhtäkkiä alkoi tuntumaan kakkahätää ja käskin miestä soittamaan kelloa, että pääsen vessaan. Kätilö totesi sen vaan olevan pää ja lupasi, että saa antaa mennä työnnöt fiiliksen mukaan. Oli tosi hankala yrittää rentouttaa itseään, kun loogisesti tuntui että pitäisi pidätellä eikä työntää, mutta kyllä se fiilis vaan selkärangasta sitten jostain tuli
yhtäkkiä kätilö taas vaan hävisi ja uusi tuli suoraan tilalle tilanteeseen, että homma oli loppusilausta vaille. Hanskoja yritti epätoivoisesti käteen siinä rytäkässä, kun ilmoitin että nyt se tulee. Miehelle vaan totesi tyynen rauhallisesti etsimään kellon, että saadaan lisäjoukkoja paikalle. Ponnistus tietty tuntui vähän enemmän, varsinkin kun ihan lopuksi kätilö käski jättää kaasun pois eli siis ulkona 21.27, kestoksi 1. supistuksesta alkaen taisi tulla 4h. Mut hienosti poitsu mahtui tulemaan vaikka meinasi olla nenä jumissa. Kokoa kuitenkin oli 4360g ja täytyy sanoa etten ikinä ennen ole nähnyt kenelläkään noin suuria käsiä ja jalkoja eikä kyllä ollut kätilökään. Supermukava kätilö oli! Yhdessä kolmestaan tutkittiin istukka ja napanuoran suonet ym. Napanuora oli muuten niin tyylikkäällä umpisolmulla, että pisti ihmetyttämään. Ei näköjään kuitenkaan ole näköjään poitsun kasvua haitannut, mutta istukka oli kyllä pienempi kuin tytöistä eli 666g. Poika muuten ihan täydellinen, mutta kielijänne on vähän tiukka eli se napsastaan syvemmäksi ennen lähtöä, joka tapahtuu tänään tai huomenna riippuen, jos sairaalaan tarvitaan jollekin lastenlääkäriä niin tsekkaa meidät kotiin samalla, mut jos ei, niin sitten kotiin vasta joulupäivänä. Vähän ehkä harmittaa, jos missaan isompien lasten lahjansaannit ym, mut toisaalta tiedän että mies ja anoppi tekevät heille täydellisen joulun. Vauva on ihana tietysti, mutta jännä kun on kuitenkin "jo" 3. ja tämäkin on ihan erinäköinen kuin sisarensa! Miten meidän geeneistä saa 3 noin erinäköistä persoonaa?! Jotenkin mun mieltä kuitenkin tässä lämmittää, että poika syntyi kaikista vuoden 365:stä päivästä maailmaan juuri 2 vuotta sitten kuolleen rakkaan isäni syntymäpäivänä, en voi uskoa sitä vieläkään?! Isä olisi täyttänyt 70 vuotta. Kai se isän etunimi täytyy jonnekin laittaa, ei tätien mieliksi vaan ihan omaksi. Osaan kuvitella kuinka ylpeä isä olisi ollut siitä, että poika syntyi hänen juhlapäivänään, jos olisi ollut vielä elossa. Ikävä isää tuli kova, kun muutenkin tämä joulun aika on sellaista muistojen ja perinteiden kunnioittamista. Miehen kanssa toisillemme kerrotaan, että meillä aina tehtiin niin ja näin pienenä, tehtäisikö meilläkin ym. Mutta sellainen oli siis meidän synnytystarina, kaikki enemmän kuin loistavasti ja oma vointini taas älyttömän hyvä, yhtään en revennyt taaskaan. Suoraan pediltä pääsin itse suihkuun ja omaan huoneeseen. Näköjään vähän hormonit sekaisin, kun tähän aikaan valvon, mutta niinhän mä olen tehnyt viimeiset 5 viikkoa raskaudesta
kai sitä pitäisi yrittää vähän vielä nukkua, mutta nälkäkin jo alkaa vaivata mua. Olisi pitänyt varata synnytyskassiin eväitä mukaan tätä hetkeä varten. Ei voi sanoa, että ensi kerralla sitten, koska kyllä nyt on meidän lapsilisiä täynnä. En voisi kuvitellakaan täydellisempää perhettä itselleni!!!
Enpä ollut viimeinen, nyt jäädään jännittämään loppujen synnytyksiä
