MinzuS Hyvin on hedelmöittynyt munikset teillä, tuostahan jää jo pakkaseenkin monta alkiota! Jaan muuten sun kokemuksen siitä, että on vaan hienoa kun jotain vihdoinkin tapahtuu! Olen ollut ihan tajuttoman hyvällä tuulella siitä lähtien kun maanantaina varmistui että pääsen punktioon ke. Huomisaamun punktiokaan ei juuri jännitä, ainakaan nyt just.
Mitään pikkupikkunippailuja isompaa ei munasarjoissa tunnu mullakaan, vaikka niitä follejahan onkin siellä vaan 5. Ei Pregnylin jälkeenkään, eli Hunajabubu ja sani-sani, nou pänik! =)
Matsalu Ihanaa että pääsette sittenkin hoidoissa eteenpäin jo tässä kuussa! Onnea!
Etsiskelin muuten eilen keskusteluketjua/palstaa, jossa miehillä olis mahdollisuus vertaistukeen lapsettomuushoidoissa, kun tuo mun rakkaani oli vähän kade kun meillä on täällä niin hyvin tsemppi päällä ja monta muuta samassa tilanteessa olevaa. Eipä löytynyt, kumma juttu.. Miehillä taitaa olla aika yleisestikin sellainen kokemus, että jäävät sivustakatsojiksi näissä hoitojutuissa, kun naiset keskittyy omaan napaan samoin kuin hoitohenkilökunta, eikä välttämättä voi/osaa kavereillekaan puhua. Erityisen vaikeaa luulis olevan niillä miehillä, joilla lapsettomuuden syy on itsessä. Minä ainakin tunsin piston omassatunnossa tässä asiassa, ja aion huomioida oman rakkaan jatkossa paremmin. Mutta jos löytyy tuollaista palstaa/ketjua, niin vinkit olis tervetulleita!
Mitään pikkupikkunippailuja isompaa ei munasarjoissa tunnu mullakaan, vaikka niitä follejahan onkin siellä vaan 5. Ei Pregnylin jälkeenkään, eli Hunajabubu ja sani-sani, nou pänik! =)
Matsalu Ihanaa että pääsette sittenkin hoidoissa eteenpäin jo tässä kuussa! Onnea!
Etsiskelin muuten eilen keskusteluketjua/palstaa, jossa miehillä olis mahdollisuus vertaistukeen lapsettomuushoidoissa, kun tuo mun rakkaani oli vähän kade kun meillä on täällä niin hyvin tsemppi päällä ja monta muuta samassa tilanteessa olevaa. Eipä löytynyt, kumma juttu.. Miehillä taitaa olla aika yleisestikin sellainen kokemus, että jäävät sivustakatsojiksi näissä hoitojutuissa, kun naiset keskittyy omaan napaan samoin kuin hoitohenkilökunta, eikä välttämättä voi/osaa kavereillekaan puhua. Erityisen vaikeaa luulis olevan niillä miehillä, joilla lapsettomuuden syy on itsessä. Minä ainakin tunsin piston omassatunnossa tässä asiassa, ja aion huomioida oman rakkaan jatkossa paremmin. Mutta jos löytyy tuollaista palstaa/ketjua, niin vinkit olis tervetulleita!