Hei vaan teille kaikille ! En ole pystynyt kirjoittelemaan tänne palstalle, mut seurannut olen joka päivä. Mä olen ollut niin suruissani tän raskauden etenemisestä ja epävarma. Mähän vuosin verta useamman viikon ja soittelin apua tai neuvoja neuvolasta. Vastaus oli aina, että ihan normaalia, ja onhan se hyvä, jos "se" tulee ulos jos ei ole kunnossa. No, 2,5 viikkoa sitten pimahdin ja vaadin päästä ultraan, koska mullahan oli ollut juuri ennen tätä raskautta keskenmeno. Ultralääkäri löysi multa hematooman, joka vuosi ja sain Lugesteronia tukemaan raskautta. Koko ajan olen pelännyt, että vauva on kuollut ja nähnyt keskenmenosta unia. Tänään kävin np-ultrassa ja vauva oli ihan aktiivinen ja turvotuskin oli 1mm ja toisen mittauksen mukaan 1,3mm. Veriseulan tuloksia en edes halunnut kuulla, vauva on niin tervetullut meidän perheeseen, että emme voisi edes ajatella aborttia. Lugesteron-kuuria jatketaan nyt viikolle 20 asti ja jos olisin töissä, niin sairasloma olisi alkanut nyt, et hissuksiin tarttee olla. Monta ihanaa ultra kuvaa saatiin ja itku tuli jo siellä ultrassa kun pikkunen pyörahteli masussa. Musta tuntuu vaikeelta mennä neuvolaan, kun mä tunsin et siellä ei välitetty meidän hädästä ja puhuttiin vauvasta kuin "se" ei olis niin tärkeä ja olis parempi kun tulis pois vaikka vika ei ollut vauvassa vaan tää hematooma vaivas. Nyt tuli kauhea vuodatus omista asioista...
Toivon, että kaikilla meillä etenis raskausaika hyvin ja saatais iloita tästä ihanasta lahjasta.
Tuulia ja sydänkäpynen (12+1 ja ultrassa tänään 12+3, ota tästä sit selvää, mut la ei muuttunut)