**Joulukuun Pikkutontut KESÄKUUSSA**

Heippa!
Kauris-82eipä tunnu äitisi sanat kovin kauniilta.. ei kiva! Toivotaan että asiat kuitenkin lähtisi parempaan suuntaan. :flower:
Ja kaikille teille jotka ovat saaneet surullisia uutisia, oikein iso :hug: ei ollenkaan ole mukavaa luettavaa!
Täällä on paljon juttuja eri asioista.. lukemassa olen myös käynyt useasti mutta kuten neljäskö
sanoi, ei tällä hetkellä ole niin "uutisia" joten kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Huomenna minulla onkin lääkärineuvola ja pääsee kuulemaan sydämen sykkeet =)
Ja äsken kun olin ystävien kanssa syömässä ja laitoin päälleni omat tiukahkot farkkucaprit niin voi pyhä jysäys että oli kamala olla niiden kanssa. Varsinkin kun istui.. huh.. avasin sitten housut jotta sain oltua ja sitten marssin kauppaan ja ostin mammahousut ja päätin hylätä nyt kokonaan omat housut..
Muuten olotilassa ei muutoksia, vointi edelleen hyvä. Ruoka maistuu liian hyvälle mutta onneksi kiloja ei ole tullut kun noin 1 kg.. vaikka syön kuin hevonen
Rakenneultra meillä sitten 3.8.. onneksi on loma heinäkuun ja paljon kaikkea kivaa niin ei ehdi niin miettimään.. loma kun menee aina nopeasti!

Hyvää jatkoa kaikille ja voidaan hyvin ja uusiakin oli tullut, paljon tervetuloa vaan mukaan!!!

Hipu+ vilpertti 13+0

 

Hei kaikki,

Tulin tänne foorumille hakemaan tietoa kaikesta ja päätinkin liittyä mukaan. Esikoista odotan ja LA 20.12 ja synnärinä KOS, jouluvauva siis tulossa

Raskaus oli semmoinen yllätys alkujaan että ultrassakin ollaan käyty jo kolmeen kertaan selvittämässä viikkoja, neuvolassa kerran ja muuten juostu lääkärissä hakemassa sairaslomaa joka viikko.

Pahoinvointi alkoi jo viikolla 5 ja jatkunut viime viikolle asti todella pahana, vuodelevossa alusta asti. Anoppi kertoi kampaajansa vinkistä käydä akupunktiossa tuon vuoksi ja sehän tepsi! En olisi ikinä uskonut, mutta onneksi menin epäilyksistäni huolimatta. Meinasin perua ajan samana aamuna, oli nimittäin niin hirveä olo, mutta lääkäriltä pois tullessa olo oli jo kuin lottovoittajalla. Sen jälkeen pahoinvoinnista ei ole ollut tietoakaan, mitä nyt edelleenkin tietyt hajut etoo (homejuusto :x )

Pahoinvoinnista kun pääsin eroon niin sitten alkoi aivan järkyttävät menkkamaiset kivut (syy jonka takia tänne foorumille alun perin tulinkin). Pelkäsin jo, että jotain kamalaa on sattunut, mutta onneksi te saitte mieleni rauhottumaan, kiitos siitä kaikille.

Tämän lisäksi mahani on ollut sekaisin koko raskauden ajan. Sairastan ärtyneen suolen oireyhtymää ja se on leimahtanut todella pahaksi. Ja ihan kuin sen takia ei saisi juosta vessassa tarpeeksi, (puolen tunnin välein) niin pissalla sitäkin useammin. Öisin pitänyt herätä aikasemmin kerran, nykyisin kolme kertaa yössä käymään. Hyvästi yöunet siis :'(

Allergioista on ollut myös harmia. En edes tiennyt ennen, että olen allerginen esimerkiksi tomaatille ja koivulle.. Raskaus toi mukavasti esille nämä, enkä tietenkään saa syödä mitään allergialääkkeitä. Toivottavasti ei tule vaan mitään muita enää tietoon, kuten esim suklaa-allergia, joka oli jollain äidillä Vauva tulossa-sarjan jaksossa

Ja ehkä kaikkein pahin juttu minusta on talirauhasten villiintyminen. Minuun iski ilmeisesti akne, ikää 23, eikä minulla ole ollut elämäni aikana kuin korkeintaan 10 finniä! Tukka tuntuu rasvaselta 24/7 ja muutenkin likainen ja turvonnu olo.. Suihkussa käyminen on ollut yhtä tuskaa kun pyörryttää ja oksettaa. Jospa se tästä rauhottus..

Olen todella yllättynyt siitä miten kamalaa tämä raskaana oleminen on.. Olen kovasti koittanut miettiä positiivisia puolia enkä ole keksinyt kuin yhden, himot ovat nousseet pilviin! Saapa nähdä miten kauan tuo rakas mieheni jaksaa katsella minua kun koko ajan kiehnäämässä vieressä Mutta niin, ehkä ne iloiset asiat alkavat sitten kun tuntee vauvan liikkeitä, tai viimeistään kun saa rakkaan vihdoin syliin :heart: Ehkä tämä kärsiminen on sen arvoista kuitenkin.

Sitä pitikin kysyä, että onko kenelläkään muulla ollut jo ongelmia suonikohjuista? Minulle on tullut jo näin lyhyen ajan sisällä ainakin 20 uutta suonikohjun alkua, osa todella pahan näköisiä ja jalat turvoksissa koko ajan. Ostin jo hädissäni ensin lentosukat ja myöhemmin 2 paineluokan sukat, mutta eivät ne ole auttaneet pätkääkään. Mikä siis avuksi?

Ainiin ja minullakin on kissa tiennyt raskaudesta jo ennen minua, ihan ensimmäisistä viikoista alkaen. Kisuparka on heittäytynyt ihan vaaviksi, kehrää vieressä jatkuvasti ja etsii tissiä mitä imeä Ja hyvä vahtikissa siitä on myös tullut, en saa mennä edes vessaan yksin kun toinen pitää huolta.

Onnellista odotusta kaikille

teenake ja sintti 13+1

 

:hug: kaikille huonoja uutisia saaneille.

Ja tervetuloa uudet mukaan:wave:

Muisku78&Tatomira pohtivat tuolla monen monta sivua sitten sitä, että ihmiset ihmettelevät kun ei vaihdeta autoa ja asuntoa. Meillä on sama. Nyt on siis kolmas tulossa ja tilaa meillä on 3h+k, joten pärjätään muutama vuosi ainakin lasten yhteishuoneella. Muut ei vaan sitä ymmärrä!! Ja autona meillä on tosi tilava farmari, niin siitäkin kauhea haloo, ettei lapset sinne mahdu.. Miten niin ei??!!

Taskurapu84 me kuulutaan kanssa tyksin piiriin ja saatiin vaan samanlainen kirje, ei mitään riskilukuja.

Masun käsittelystä meillä 3v. saattaa välillä sylissä ollessaan painaa vahingossa mahaa, mutta pyytää kyllä anteeksi, kun muistutan ettei vauvaa saa painaa. Mutta tämä 2v...huh huh.. on muutaman kerran suuttunut mulle jostain todella kauheasta asiasta, kuten siitä että roska-auto ei tule tänään meille, ja sanonut "mä lyön sitten vauvaa" ja yrittänyt osua pienillä nyrkeillään mahaan.. periaatteessa ne tilanteet on niin koomisia mutta on asiasta pojan kanssa keskusteltu vakavasti ja aina sillon halailee mahaa ja pyytää vauvalta anteeksi.. millastakohan mustasukkaisuutta tulee kun vauva maailmaan putkahtaa? Samainen 2v. on itse joutunut olemaan veljen kumivasaran alla melko usein ensimmäisten kuukausien aikana, kun on ikäeroa vaan reilu vuosi.

Synnytystä olen miettinyt melko vähän. Ei se kuitenkaan mene niin kuin on etukäteen suunnitellut. Esikoisesta mulla meni lapsivedet kotona kun suutuin kilpikonnalle, joka pissasi lattialle Sairaalassa olosta en paljoakaan muista.. olin kuulemma ollut välillä tajutonkin, kun oli niin kauheat supistukset. Sen muistan että mies syötti mulle mansikkajogurttia supistusten välissä epiduraali mulla laitettiin 4kertaa, mutta se ei tehonnut. Ilokaasun voimalla synnytin 48tunnin synnytyksen jälkeen. Kätilö ei antanut mun valita ponnistusasentoa. Pyysin saada olla kyljelläni, mutta täti käski mut perinteiseen puoli-istuvaan ja käsillä nilkoista kiinni.. tosi luonnollinen asento 120kiloiselle Hyvä tuki minulle oli ilokaasunaamari, jonka samainen kätilö poisti minulta ponnistusvaiheessa.. Lopulta vauvalla alkoi sydänäänet heikentyä ja hänet autettiin maailmaan imukupin avulla.
Toisen lapsen synnytys olikin unelmaa verrattuna ensimmäiseen=) Menin sairaalaan supistelujen vuoksi ja olivat jo lähettämässä minua takaisin kotiin, kun lapsivedet meni suihkussa (parasta oli kun kätilö ihmetteli, miksen ollut tajunnut ottaa lapsivettä säilöön, jotta he olisivat voineet tarkistaa sen olleen lapsivettä..sehän on suihkussa helppoa ) Mieheni nauroi, kun oli käynyt kotiin soittelemassa, että käytävällä oli kuulunut, kuinka olin laulanut suihkussa pikkukakkosen postin tunnaria supistusten aikana Tällä kertaa epiduraalia ei edes yritetty, vaan sain kohdunkaulan puudutusen ja se tunne oli ihana Tälläkin kertaa minulla oli tuki ja turva ilokaasunaamarista ja sanoinkin kätilölle, että sitä ei sitten minulta viedä! Sovimme, että kätilö kääntää jossain vaiheessa sieltä tulemaan pelkkää happea, jos tarve niin vaatii, mutta minulta salaa. Seitsemän tuntua vesien menon jälkeen pikkukakkosemme syntyi kahdella ponnistuksella minun ollessani haluamassani kylkiasennossa=)
Oho, tulipa synnytystarinat kerrottua oikein kunnolla, mutta pointti oli se, että vaatikaa saada tehdä sitä mikä teistä tuntuu hyvältä!!!

Vointeja kaikille:heart:

Paveliina ja ruttu 15+3

 

Heissan pitkästä aikaa!

Suuret osanotot niille, joita on suru vielä tässä vaiheessa kohdannut. Ja tervetuloa uusille tulokkaille!

Mielenkiinnolla olen seurannut tuota teidän keskustelua siitä, että lemmikkieläimet vaistoavat raskauden! Tosi jännä juttu, uskon kyllä täysin. Olisi kiva kokea omalla kohdallakin. Meillä ei vaan ole lemmikkejä.

Rasvailua olen pikkuhiljaa alkanut harrastamaan, mutta en vielä säännöllisesti. Silloin kun jaksaa ja muistaa. Jotenkin kuvittelisin, että se on tärkeämpää sitten siellä loppuvaiheessa, kun maha alkaa oikeasti olla jo mahdottoman iso.

Oma vointi on jatkunut tosi hyvänä, oikeastaan normaalina. Jotain pieniä vihlaisuja silloin tällöin. Mulla ei oo missään vaiheessa tehneet mitkään hajut pahaa, enkä koe hajuaistini mitenkään parantuneen. Iho-ongelmaan kävin hakemassa apua ihotautilääkäriltä. Tietysti normaalit lääkkeet on pois kuvioista, mutta hän määräsi minulle paria raskaana oleville sopivaa ainetta, joten saa nähdä kuinka alkaa vaikuttaa. Toivottavasti parempaan suuntaan! Hiuksissa ei tosiaan minkäänlaista paksuuntumista huomattavissa :kieh:

Meillä oli toinen neuvola tällä viikolla ja päästiin nyt ekaa kertaa kuulemaan sydänäänet! Olipa niitä kiva kuunnella :heart: Syke oli 150 paikkeilla. Neuvolantäti muuten sanoi, että jotkut päättelevät sykkeen avulla sukupuolta, tietääkö joku aiheesta enemmänkin?? Aika jännä, jos siitä voi oikeasti päätellä jotain. Painoa oli tullut viime nla:n jälkeen n. 100g/viikko, jonka vuoksi täti kysyi että syönkö ihan normaalisti :O Kyllä vain, ja varmaan vähän enemmänkin kuin normaalisti! Verenpainekin oli yhä hyvä. Kysyin myös neuvolasta sen tarkan riskiluvun, sitä kun ei tullut kotiin asti (kirjeessä oli vain että kaikki normaalia, ei kohonnutta riskiä - kuten tainnut olla muillakin), niin se oli ollut 1:18 000, eli oikein hyvältä kuulosti =) Seuraava neuvola onkin sitten taas noin kk:n päästä, toivottavasti siellä sais jälleen kuulla sydänääniä! Neuvolassa selvisi, että olin sen np:n jälkeen tulkinnut viikkoja väärästä sarakkeesta, joten olen oikeasti vielä yhden päivän pidemmällä, joten huomenna alkaa jo 15. viikko

Hankintoja ei edelleenkään ole tullut edes mieleen tehdä, tosin pakollisia äitiysvaatehankintoja, kun ei vanhat housut oikein enää tunnu mukavilta ja pitää yrittää masua vielä piilotella töissä

Mutta kaiken kaikkiaan nyt on menty eteenpäin aika iloisin ja luottavaisin mielin, kun kaikkein riskialttein aika on nyt onneksi ohi. Toivon kovasti, että jatkokin menee hyvin. Hyvää kesäistä odotuksen jatkoa myös kaikille muille :xmas: odottajille!

Joululahja2011 13+6

 

Uusille taas tervetuloa!

Ihanasti on tiellä lemmikit reagoineet raskauksiin. Meillä ei lemmikkejä ole joten ei ole kokemusta asiasta.

Kauris-82 Tosi ikävästi äitisi sulle taas sano. Ehkä hän tarvitsee vähän aikaa uutisen sulattamiseen, mut jos tollaset puheet jatkuu niin itse ainakin sanoisin aika suoraan et jos haluaa olla tekemisissä niin sit saa pitää tollaset ajautkset omana tietonaan. Todella ikäväähän se olis jos joutuisit edes hetkellisesti laittamaan oman äitisi kanssa välit poikki mut sun pitää ensisijaisesti ajatella omaa mielenrauhaasi ja teidän omaa pientä perhettä. :hug:

Tänään taas löysin vahingossa äidin luona ruotsalaista viikolehteä selatessa oikein rohkasevaa tutkimustietoa. Tutkimuksen mukaan vuoden kolmena viimeisenä kuukautena synnyttävillä äideillä on kaksinkertainen riski sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen, verrattuna keväällä tai kesällä synnyttäviin. Sit kun oli vielä se toinen tutkimus että jos raskauden alkukolmannes osuu siitepölukauteen niin lapsilla on reilusti suurentunut ruokaaine-allergia riski. Niin ei voi muuta todeta kun että tosi hyvään aikaan ollaan kaikki raskauduttu.

(.) Uusi raskuasoire on ilmaantunut. Rinnoista tulee puristamalla väritöntä esimaitoa. Kuopuksesta sitä tuli kanssa näillä viikoilla niin piruttain piti suihkussa eilen testata. Rinnat on muutenkin tänään olleet kipeet. Kuopuksen kanssa olin näillä viikoilla Kättärin synnyttäneiden osastolla työharjottelussa ja imetysohjauksen antaminen oli aivan tuskaa kun joka kerta kun näin imettävän äidin niin rinnoissa tuntu heti se herumisrefleksi mikä tulee kun rinnat alkaa täyttymään liikaa.

Fantaihana 15+1

 

huomenia.. Ja tervetuloa uudet!

meillä oli aika raskas juttu illalla liittyen tähän seksuaaliseen kansakäymiseen miehen kanssa..:headwall: mulla on tän raskauden aikan tullut inho kaikkeen kosketukseen,en siis siedä jos joku koskee minuun. Tää on mulle ihan jotain outoa,en pysty nauttimaan rakastelusta kun rupeaa yököttämään ja ihan vatsa menee ympäri ja oksennus meinaa tulla ja se kosketus ja läheisyys,se on jotain todella ahdistavaa. Itkuhan mulle tuli kun en voinu itseäni hallita yhtään vaikka kuinka yritin ja oli pakko vaan sanoa etten pysty. mies todella onneksi näki että mulla on ihan fyysinen paha olo. Ooli sitten siinä lähellä niin kauan että nukahdin,mutta kyllä jäi pienet traumat,olen ihan järkyttynyt kuinka mun kroppa on muuttunut ja kaikki tuntemukset,ettei niitä voi edes hallita...:|

Tänään on neuvola,hirveästi on taas kysyttävää...mulla ärsyttävästi vaihtuu neuvolantäti nyt joka kerta,ei ole se varsinainen töissä ja sitten laitetaan kelle vaan..tulee sellainen olo,että me neuvolan asiakkaat ollaan jotain esineitä. ärsyy. Jos ei ole muutosta tulossa niin vaadin siirtoa edelllisen paikkakunnan neuvolaan,jossa meidän perhettä kuunneltiin ja hoitaja ei vaihtunut joka kerta.
Suonikohjut! voi taivas,mulla niitä tuli esikoisen kanssa ja ovat taas alkaneet vaivata,vasemman jalat kohjut on jo kipuilevat ja täytyykin seurata ettei tule tulppaa..: / tästä seksi asiasta en voi neuvolapsykalle puhua kun se on niiiin nynny eikä osaa asioitaan,ollaan lasten asioissa sen kanssa jouduttua tekemisiisn eikä siitä mitään hyötyä ole missään.

sykkeistä joku puhui. mulla ainakin oli esikoisella (tyttö) isommat sykkeet jopa lapsen nukkuessa kuin pojasta jonka sykkeet oli maks 145 aina kun tytöltä oli aina 145 ylöspäin...


synnytyksestä oli joku laittanut kertomusta... itsellä ollut kanssa eka imukuppisynnytys,jota en suunitellut,epiduraali ei auttanut,menetin verta ymm oli kauhea synnytys,toisen kanssa työstin synnytyksen kulkua ja valmistin itseäni henkisesti synnytykseen ja synnytys meni luomuna,joten mä itse uskon että synnytystä voi suunnitella ja se menee suunnitelmien mukaan jos tuntee kroppansa käyttäytymisen.. mulla nyt takana kaksi hyvin erilaista synnytystä ja tämän kolmannen haluan osujuvan ilman epuduraalia kanssa,toivelistaan aion laittaa paljon asiaa.. on totta että ksoakaan ei tiedä miten synnytys menee mutta oma valmistautuminen valmistaa jo paljon ainakin minua..

katselin noita mun viiikoja neuvolakortista ja kyllä ne viikot on samat mitä mä itse lasken jolloin saan lasketuksi ajaksi 2.12...ja se kone kättärillä sai 4.12 ja se kätilö sanoikin että se on ruotsalainen kone ja laskee päivät ruotsalaisela tavalla.

EevaN ja Pieni 15+6

 

EevaN oli pakko tulla sen verran kommentoimaan ennen töihin lähtöä, että et todellakaan ole ainoa joka ei kestä kosketusta tai muutakaan sellaista. Mulla on ihan sama. En tiedä kehtaanko edes tunnustaa, mutta meillä ei seksiä ole harrastettu yli kuukauteen :ashamed: kun mä en vaan pysty. Pahoinvointi on ollut niin kamalaa ja vielä kun se iltaisin yltyy niin en todellakaan pysty ajattelemaankaan mitään sellaista. Vaikka nyt olo on jo paranemaan päin ja vointi päivisin suht ok, niin silti ei tee mieli mitään seksiin liittyvääkään. Mies on monesti yrittänyt lähestyä ja eilen kun varmaan huomasi että iltapäivän ja alkuillan touhusin jo aika normaalisti niin tuli sitten illalla kyhnäämään viereen kun lapset meni nukkumaan. En sanonut mitään mutta mitä enemmän hän siinä kyhnäs niin sitä enemmän mun tuli huono olo ja sitten alkoi oikeen raivostuttaan koko touhu. Ois tehny mieli oikeen huutaa et lopeta nyt jo!! Mut enhän mä voi, toinen raukka ihan puutteessa. Yhtenä yönä näin untakin että hän oli löytänyt jonkun toisen naisen kun ei ollut jaksanu enää oottaa et milloin tämä rouva ois valmis taas lemmenleikkeihin.
Mut joo, mä en siis tosiaan kans jotenkin siedä ees sitä kosketusta. Ja tämä pätee myös lapsiin. nIin ihanaa kun oiskin niitä paijata ja ottaa syliin niin siitäkin läheisyydestä tulee vähän huono olo. Tuon en kyllä ole kauheasti antanut haitata sillä en voisi olla halailematta pikkuisia =) No toivotaan että tämä vaihe menee meiltä pian ohi. Kaikkihan tässä kärsivät.

Mutta nyt töihin valmistautumaan!
Muisku 14+4

 

EevaN, et ole ainoa. Täällä kanssa haluttomuutta ja toisinaan hyvin vahvaa kosketus"inhoa". Mulle tämä on tuttua edellisistä, joten ei miehellekään ihan uutena asiana tule vaikkakin aina sama keskustelu käydään miksi ei kiinnosta.
Meilläkin ollut tässä raskaudessa kk paussi parhaimmillaan, kunnes reissuun päästiin. Siellä itsekin jotenkin innostu ja tuli viikon aikana kolmesti oikein harrastettua- eli etelän reissua vaan kaikki varaamaan niin himotkin löytyy, tosin vaan hetkellisesti
Mä en jotenkin osaa ottaa mitään paniikkia asiasta, toki mietin monesti mitä voisin asialle tehdä..
Olen myös huomannut että jos mies ehdottelee tökeröllä tavalla (mielestäni) niin en pääse edes ajatuksen tasolle asian kanssa, homma jää siis jo siihen. Joten on tää mieli hyvin erikoinen ja vaihteleva
Mutta yritetäänhän nauttia jokainen omalla tavallaan raskaudesta, eiköhän jokaisella ole ne omat pulmat

Dopplerista myös joku kai kyseli/oli puhetta. Minä hommasin sellaisen pari viikkoa sitten Huutonetistä. Mulle pelastus ja oikea aarre. Kuuntelin eilen miehen mieliksi ja pikkuinen jumppasi niin että jumputus kävi vaan. Hyvät sydänäänet kanssa löysin riehumisen keskeltä.

Vauvan sykkeestä, mä kuulun siihen porukkaan joka ei usko sykkeen vaikuttavan sukupuoleen. Kaikista edellisistä ollut aika samoja silloin tällöin kun niitä kuunneltu. On hyvin paljon vireystilasta syke kiinni. Muuttuuhan meilläkin syke kun liikutaan ja jumpataan
Eli minä en lähtisi sykkeistä miettimään tulokkaan sukupuolta (myönnän että itse tein niin esikoista odottaessa) sen sen mukaan olisi tyttö pitänyt tulla, mutta nakki pojalta löytyy haarovälistä

odotettu 14+6 :heart:

 

neuvolasta palattu.. oli mukava kätilöopiskelija sijaisena ja on vielä seuraavallakkin kerralla kun on neuvola..ymmärsi hyvin mun tunteet ettei ole mukava kun hoitaja vaihtuu joka kerta. selvisi että se meidän varsinainen terkkari ei ole enää ollenkaan töissä siellä:headwall:

paino on noussut melkein kilon viikossa,mut koska lähtöpaino on ollut niin matala niin ei haittaa toistaiseksi.
sykkeet oli 160 eli korkeat,hyvin kuului...kohdun korkeus oli 15,5cm ja ylin kohta on navan kohdalla..eli niinkuin olin itsekkin tunnustellut..
Mutta,hemoglobiini oli vain 90 joten selittyi tämä mun huonovointisuus,ekalla kerralla oli 145 joten,laskenut hurjasti,saan ruveta rautaa popsimaan...ja lihanhimokin selittyi tämän myötä ja kävinkin hakemassa pari kiloa lampaanlihaa herkuksi...naminam!
Seuraava neuvola onkin sitten viikolla 22 eli 1.8...



Ihana myös etten ole yksin näiden tuntemusten kanssa,olen itse aika järkyttynyt tälläisestä,kun en ole koskaan kuullut kokemuksia tämänmoisesta raskausoireesta voimia siis meille ja ymmärrystä meidän miehille tänä raskaana aikana..

 

Heippa

Uusille tervetuloa ja surun kohdanneille :hug: Täällä mennään edelleen samoissa kun ennen. Tissit kipeet ja väsymys ihan kamalaa (varsinkin kun nyt on ollu pari pidempää työviikkoa), iltaisin meinaa pahaolo vaivata, varsinki jos tulee nälkä eikä tee mieli syödä

Lemmikkieläinten vaistoamisesta, meillä on 5 vuotias koira joka on ollut meillä viime syksystä. Nyt melkein muutama kuukausi sitten huomasin selvän eron koiran luonteessa, hän on aina ollut hyvin omissaoloissa viihtyvä, mutta nyt on kokoajan mun jaloissa ja seuraa ympäri asuntoa. On siis siellä missä minäkin, on hyvin "reppana" uskoisin hänen vaistoavan tulevan vauvan. Kun taas vanhempieni koira (olen hänen kanssaan päivittäin tekemisissä) on aina ollut ihan sylivauva, joka kiipeää syliin ja nousee vasten ymym.. karttaa mua?? tai no ei karta, mutta on selvästi hyvin loukkaantunut mulle. Tätä nyt on jatkunut kuukauden verran. Outoa. Meidän kissa on vasta pentu niin hänen käyttäytymisestään en osaa sanoa aistiiko vaiko ei..

Minä myönnän kanssa että seksuaaliset halut ovat aivan nollassa, viimekerrasta on jo kaksi viikkoa! eikä tee mieli ei yhtään, ällöttää ajatuskin?? normaalisti olen hyvinkin aktiivinen voi mies parkaa, jospa tähänkin tulisi muutos vielä jokupäivä

Eilen tein ensimmäisen vauva hankinnan, ostettiin ystäviltä autoon turvaistuin jossa on se teline ettei tartte leikkiä turvavöidenkanssa. Aivan ihana, pitihän sitä tutkia kokoilta Muita hankintoja en ole vielä uskaltanut tehdä, elokuussa o rakenne ultra niin ehkä sitten sen jälkeen. Tosin mamma vaatteita on pitänyt ostaa, housut ovat varsinki sellasia jotka eivät yksinkertaisesti enää tunnu hyviltä päällä. HYI! onneks kesällä saa pukeutua rennosti. On vielä paaaljon ihmisiä keiden en tahdo tietävän raskaudesta Nyt täytyy jatkaa töitä..

Joulumamma ja vauva 11+6 HUOMENNA VIHDOIN 12 ja eka kolmannes ohi tätä on odotettu

 

Kauris-82 voi ei, sun äitis kommentteja :hug: anna niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos! Tiedän, ettei se oo helppoa, kun sanojana on oma äiti, mut eipä tommoset kommentit kovin kivoja oo.

lemmikeistä on ollut juttua ja itse en voi ainakaan sanoa, että meillä elukat olis mitään tajunneet Kuitenkin mun raskausaikoina meillä on 3 eri koiraa ja kissoja ollut ainakin 6kpl eikä yhdenkään käytös oo mitenkään osoittanut, että en mistään mitään olisi tajunneet. Ehkä ne on vaan harvinaisen tyhmiä elukoita.
Tällä hetkellä on koira ja 4 kissaa ja samanlailla ne käyttäytyy kuin ennenkin.

EevaN olipas sulla hb laskenut!! Ei oo ihme, jos vähän heikottaa! Otetaanko teillä joka nla-käynnillä hb? mä kun katselin äitiyskorttiani viime raskaudesta, niin koko raskausaikana se tarkistettiin vain 3 kertaa, mikä on musta aika vähän.

Mä kävin eilen katselemassa helsingissä bebesissä äitiysvaatteita ja kävelin liikkeestä tyhjin käsin ulos pyöritellen päätäni, että ei se oo tyhmä joka pyytää... siis ihan perus puuvillainen naruolkain toppi 39€?!?!?! maksaako joku oikeasti tollasen summan perustopista??? Yhden kivat housut siellä oli, mut hintakin tosiaan oli niin paljon, että en parin kuukauden käytöstä periaatteessakaan maksa sellasia summia.
En vaan tiiä, että MISTÄ niitä äitiysvaatteita sitten hankkisi H&M:n rääsyt on tosiaan rääsyjä, toinen toistaan karmeampia rättejä rivissä roikkumassa kivat olohousut sieltä sai, mut mitään, mitä kehtais julkisella paikalla päällensä laittaa ei todellakaan löytynyt. Tilasin nyt ellokselta yhden kesämekon ja topin, jotka toivottavasti menee raskausaikanakin (ei äitiysmallistoa) ja syksyksi mulla on yhdet mustat suorat housut ja aattelin äitiysfarkut tilata ellokselta, mut paitoja. Jos ne on sellasia, et niitä kehtais töissä käyttää niin hinnat on useamman kymmenen euroa ja valikoima on todella suppeaa. Kuitenkaan en viitti mitään hirveitä summia pistää äitiysvaatteisiin. Ei oo helppoa! Kuitenkin tää maha vaan kasvaa kasvamistaan!

Tänään tuli taas aamulla pelästys, pyyhittäessä tuli sitä ruskeaa verta (ei oo enää viikkoon tullut ja nyt sit taas) ja maha alkoi sattumaan ihan älyttömästi. Istuin pöntöllä kaksinkerroin enkä pystynyt liikkumaan mihinkään, kun tuntui, että isketään puukkoa kylkeen. Piti pyöräillä töihin, mut sattui niin paljon, etten voinut ees kuvitella niin tekeväni! Pari tuntia sitä kipua kesti ja meni sit onneksi ohi, mitä lie sekin sit oli.

tatomira ja eikka 12+2

 

Hellurei :wave:

Ajattelin rustata vähän pitkästä aikaa. Joku sanoikin, että näillä viikoilla ei tuu juttua ihan samalla tavalla kuin ensimmäisillä tai viimeisillä viikoilla... Ja mulla vaikuttaa paljon se, että ollaan kerrottu raskaudesta jo kaikille tärkeille ihmisille (ja vähemmän tärkeille jos vaan on tullu puheeksi ), että nyt saa jutella niitä vauvajuttuja ihan livenäkin päivät pitkät Mistä minä ainakin nautin! Onneksi on ympärillä sukua ja kavereita, ketkä jaksaa olla innoissaan ja kysellä ja jakaa omia kokemuksia.

teenake, sun kirjotusta oli hauska lukea! Ajattelin nimittäin varmaan sata kertaa, että NIINPÄ ja just tuolta mustakin tuntuu! Erityisesti tuo, että en ois ikinä osannu ajatella, kuinka kamalaa tämä raskaana oleminen on. Nyt mulla tosin on pahoinvointi ja väsymys helpottanut, mutta ensimmäiset kymmenen viikkoa oli ihan kamalaa. Erityisesti henkisesti, ois pitäny olla ylen onnellinen ja haaveilla vauvajuttuja jne., mutta mää vaan mietin päivästä toiseen että tämä on KAMALAA enkä enää ikinä halua olla raskaana enkä takuulla selviä tästä. Täältä oli lohduttavaa lukea muidenkin saman tapaisia ajatuksia, mutta kun on niin paljon niitäkin, kellä ei ole mitään inhottavia oireita, niin tuntui oikein pahalta katsoa sitä onnea ja hehkutusta, kun ei itse pystynyt samaan. Tuli sellainen olo, että mikä mussa on vikana ja ei meille varmaan pitäis edes syntyä vauvaa kun en voi iloita tästä raskaudesta tai edes ajatella muuta kuin omaa pahaa oloa. Mutta nyt onneksi olo on ihan eri, viimeset pari viikkoa on ollu jo mukavia ja ihania Mutta minusta neuvolassa ja muuallakin sais puhua enemmän siitä, että odottavalla ja synnyttäneellä äidillä saa olla negatiivisia ajatuksia omaa raskautta ja vauvaa kohtaan, saa olla väsynyt ja toivoa, ettei koko vauvaa olisi olemassa. Kun nämä ajatukset saa vapaasti tunnustaa niin niihin saa apua ja jossain vaiheessa huomaa, että se olikin paha fyysinen olo ja väsymys joka sai nuo tunteet aikaan. Tsemppiä kaikille, kellä odotus on syystä tai toisesta hankalaa :hug: Odotan esikoistani, joten omasta kokemuksesta en voi sanoa, mutta niinhän nuo viisaammat puhuu, että sitten kun sen vauvan saa syliin, niin kaikki on ollut odottamisen arvoista :heart:

Petipuuhista, meillä oli tuossa viikoilla 8-11 aika hiljaista mun oksentelun ja huonon olon takia. Mutta ah, sittenhän se riemu repesi kun olo helpotti :kiss: Eipä ole pitkään aikaan petipuuhat ollu näin mukavaa ja molemmin puolin ihanaa! Kannatti odottaa joku viikko, nyt sujuu entistäkin paremmin.

Synnytyksestä, olis kyllä hauska nähdä synnytysunia! Tämä on tosiaan ensimmäinen raskaus, joten mulla ei ole hajuakaan, mitä synnytys voi tuoda tullessaan... Ehkä siksi en oo uniakaan tms. nähnyt. Kun en tiedä, mistä pitäis uneksia Mutta ihan positiivisella mielellä ainakin vielä mietin synnytystä, mulla ei ole mitään pelkoja tai jännityksiä. Ja olen ollut kerran epiduraali-puudutuksessa leikkauksen takia monta tuntia, joten tiedän, että se passaa mulle.

Omaa napaa, mekin käytiin vihdoin ensimmäisessä ultrassa Eli np-ultrassa tällä viikolla. Ja voi sentään, mikä siellä köllötteli :heart: Kyllä mentiin hiljaiseksi sekä minä että mieheni, hymyt korvissa eikä mitään saatu sanottua! En tiennytkään, kuinka hyvää kuvaa sieltä massusta saa jo näillä viikoilla. Kaikki olennainen löytyi, turvotusta ei ollut liikaa, ja kotiin saatiin monta ihanaa kuvaa. Nyt on kaikki huoli pois (vaikka en kyllä osannut kovin huolehtia aikaisemminkaan), ja kova luottamus siihen, että siellä se meidän vauva nyt kasvaa ja kehittyy ja jouluna sitten saadaan se uuteen kotiin :heart: Olo on kyllä niin onnellinen, että! Kantelen nuita kuvia mukana, että saan varmasti esitellä kaikille mummoille ja täteille ja setille Ihanaa.

Ei muuta nyt, onnellista kesää meille odottajille :flower:

pusukka & vauva 12+6

Ai niin, lisäystä päivittäjälle: laskin itse alussa la:n väärin, joten vaihdatko la:ksi 23.12. Kiitos!

 

tatomira,ei ois varmaan mitattu tuota hemppaa jos en olis sanonut että haluan kaikki mittaukset kun on niin paha olla ja seinistä pidellen kiinni menen eteenpäin...eli uskon että vain tarvittaessa mittaavat,ens kerralla tietenkin että nähdään onko rauta auttanut,tai jos ei upea nyt auttamaan niin sit pitää soittaa että laittaa lähetteen labraan. parissa viikossa pitäisi helpottaa. mulla on onneksi tuo ystävä laajasalon neukkulassa jonka luona voin tarvittessa käydä niin hän mittaa..
Niin piti vielä sanoa että paha olo,siis yökötys on tullut takaisin...terkka sanoi vaan että sehän on hyvä merkki:headwall: kertoo etä raskaushormonia on tarpeeksi mut ei tää silti herkkua oo. ootan tän raskauden loppuun pääsyä jo kovasti!

 

Moippis! Johan mie eile vasta mainihin siitä et paha olo on helepottanu..eikös tänää sit tullu oksennus :x
Pitäs käyvvä seuraavax päikkäreille et jaksan illalla mennä töihi.

~ Marsu ja siskit + masu-asukki 15+1 ~

 

Hiljasempaa joo todella täs kohtaa kun alun huolet ja ultrat on saatu käytyy ja on tällänen tasanen vaihe odotukessa
Mitäs mammat meinaa juhannuksena tehdä? Me lähdetään mökille

Seuraava neuvola kuun lopulla, on sit lääkärineuvola. Ja rakenne uä 12.8, niitä odotellessa

Astre ja Eemeli 12+4

 

EevaN, neljäskö ja muutkin seksuaalisista haluista puhuneet. Sama meininki täällä, eli ei meininkiä mies on ollut kyllä niin paljon töissäkin matkoilla ettei olla nähty. Mutta juu fakta on se ettei mua nappaa. Plus pakko myöntää että varsinkin alussa myös vähän jännitti koko puuha "ettei nyt vaan mitään sattuisi". kun on km takana niin sitä tulee helposti vähän ylivarovaiseksi. Ja sit mä oon pikku päässäni myös päätellyt niin, että lääkärithän määrää heti seksikiellon päälle jos vuotoja tulee session jälkeen... ja koska mulla mitään vuotoja tullut viime kkm:stäkään niin parempi olla harrastamatta koko tohua kun siinä ilmeisesti joku riski on.... joo tiedän tyhmää keilailua

Aste, eikös sulla ollut se kilpirahasen vajaatoiminta? Saatko sen puitteissa mitään erikoisseurantaa, extraultria tms?

viena&pilke 13+3

 

Ai niin dopplerista oli puhe, olen samaa mieltä mitä Kahlan tuossa jo kirjoittelikin. Eli toi kiva komppi ja taustatuki se on. Juurikin itse myös sen huuti.netistä huusin, ei tullut niin kalliiksi. Mulla on toi näytöllinen vehje.

Mites te jolla on näytölinen doppler: näyttääkö se välillä teille ikään kuin pelkkiä lukuja, mutta niin ettei selkeää sydänääntä kuulu? mulla ainakin yleensä kohdusta kuuluu hirmu trafiikki, kun tyyppi ilmeisesti pyörii, sitten näytöllä vilahtaa 156 (voi olla pitkäänkin), mutta sykettä on vaikeempi kuulla Sitten välillä voi kuulua sitä "hevosenlaukkaa" mutta näytöllä eie näy mittää.

 

petipuuhat meillä niitä on harrastettu ihan normaalisti, ihan niin kuin edellisilläkin kerroilla. Tosin pari yötä sitten torkahdin kesken kaiken, en varmaan kovin pitkäks aikaa koska mies ei mitään huomannut.

(.) Huomenna pitää heti aamusta raahautua sokerirasitukseen. Mä oon aivan varma että jään siinä kiinni ja sen takia tuntuu niin turhalta käydä siinä. Meillä on oma terveysasema keittiönikkunan alla mut sieltä suljettiin labra viimevuonna joten nyt täytyy lähteä bussimatkan päähän.

Esikko huomasi että tässä ihan meidän talonyhtiön naapurissa on tänään sirkus. Se on sellanen pieni aika onneton sirkus mikä taitaa tulla joka vuosi. En ollu ajatellu sanoa siitä mitään mut kun poika sen mainoksen itse bongasi ja mulla sattuu olemaan vapaa-ilta töistä niin pakkohan sinne on mennä.

Fantaihana 15+2

 

viena Ainakaan tiedossa ei ole mitään erikoisseurantaa ton vajiksen takia Ainoastaan labrat 3krt raskauden aikana, en sitte tiiä jos niist jotain tulee et ultraillaanko sitten?! Synnytystapa arvioon pääsen sit loppu raskaudessa kun edellinen päätty sektioon ja oli hankala synnytyskin.

Synnytystä oon miettin ku toivoisin kovasti alatie synnytystä Mut sen näkee sitte joskus.

Seksistä oli myös puhetta, täällä vähän sama meininki ettei meinaa tehdä miel, mul kyl johtuu siit ku oon ihan hirveen väsyn :/ Ehkä tää täst

 

Pakko vielä muuten kommentoida noihin uniin joist oli puhetta aikaisemmi. Mä nään hirveesti unia joihin mun entisen poikaystävät liittyy, varsinki viimeisin jonka kanssa tuli melkein 6 vuotta oltua, myös teini iän poikaystävät on unissa mukana. Yks yö näin seksi unia arnold schwarzeneggerista oon nähnyt ainakin kerran synnytysunen, synnytys alkoi yllättäen ja olin ihan paniikissa kun en ollut valmistautunut millään tavalla km unia oon myös nähnyt, varsinkin alussa ja ennen np ultraa ku pelotti ettei sisällä kasvakkaan kukaan. Nyt alkaa taas unet rauhottumaan

Astre kyseli juhannus suunnitelmista, täällä ihan vaan kotona ollaan koska mies on töissä

Miten muuten muilla kaverit ovat suhtautuneet raskauteen? mun paras ystävä oli aluksi ihan innoissaan, ja nyt pikkuhiljaa yhteydenotot vähenee ja jos puhunki jotais raskausjutuista niin heti hiljenee eikä kommentoi millän tavalla. Mul on jotenkin niin loukkaantunut fiilis ton takia, ollaan oltu jo vuosia parhaimpia ystäviä ja nyt käytös on toi.. Sano vaan että noh, nyt täytyy sit hankkii uusii ryyppykavereit?? sit soittelee kännissä kuinka kivaa on ymymym ja sit seuraavana päivänä soittaa et oli niiiiiin ihana ja mukava ilta ja baaris oli niin kivaa ja olin niiiiin kännissä ymymym!! me yritettiin kuitenkin raskautua viime lokakuusta lähtien, eli on hyvin odotettu lapsukainen tulossa. mua ei kiinnosta mitkää baari / kännijutut yhtään. anteeksi tilitys ja omaan napaan katsominen mutta pakko päästä purkautumaan

 

Hello,
Me ei olla vielä kerrottu kun mun vanhemmille, kai sitä pian voisi kertoa. Sunnuntaina ehkä pitää yhdelle kaverille kertoa, ollaan menossa Helsinkiin Kaisafestiin ja ensin olisi tarkoitus palloilla muutama tunti kaupungilla ja nyt jo mietin, että mistä kehitän aina vessan, kun tuntuu, että koko ajan on pissahätä... niin siinä vaiheessa voi olla pakko kertoa =o)
Mulla on kilpirauhasen vajaatoimintaa, joku sitä kyseli. Käyn kerran kuussa labrssa ja sitten tulokset kuulemassa äitipolilla. Samalla kertaa on aina ultra eli pääsen näkemään vauvan kerran kuussa, joku korvaus siitä, että hyppään äitipolilla jatkuvasti. Vaikkein meiltä ole sinne kuin 10 km, niin töissä saa sepitellä selityksiä lääkärikäynneistä, kun en ole vielä sielläkään kertonut mitään.
Mulle tuli tänään postissa yhteenveto viimekäynnistä siellä, joka oli samalla nt-ulta. Siinä sanotaan näin:" vaginaalisessa ultraäänessä suuria hankaluuksia saada näkyvyyttä. Istumapituudeksi saadaan 56, mikä vastaa 11+6 raskausviikkoa. Epävarmaksi niskaturvotukseksi saadaan 1.1 mm. Syke näkyy." Tuo "epävarma" tuossa mietityttää, miksei ne määrännyt uuteen nt-ultraan, jos se kerran on niin epävarma toisaalta, kai se olisi sitten näkynyt, jos sitä olisi reilusti enemmän ollut.... no, en tiedä. Veriseulassa kävin samalla kertaa ja siitä tulee sitten tietoa kahden viikon sisällä, jos siinä on jotain, muuten ei tule mitään.
Mulla on tänään ollut (taas) pientä kipuilua munasarjojen kohdalla. Onkohan ne kohdun kasvukipuja vai mitä?
Juhannuksesta, ollaan varmaan lähdössä keskiviikkona Kuopioon mökille, vaatimattomat 550 km ajamista...

Porina 12+6

 

Porina Aika jännä et noinkin paljon eroa tos vajiksen seurannas raskaus aikana Tääl ei todella minnee ultrii pääse ja vaan 3krt raskauden aikana labrat.... No nyt ainakin oli hyvät arvot ku kävin ekat otattaas raskausajalt, TSH 0.06 ja T4V 19

 

Astre, niin tuntuu olevan. Mulla myös arvot ok, mutta mulla on leikattu toinen kilpparilohko pois, en tiedä vaíkuttasko se... mutta tuskin sentään =)

 

Hei!

Voisiko vielä yksi matti myöhäinen liittyä mukaan =)?Olen plussauksesta saakka lukenut teidän joulukuisten ketjuja,mutta en vain ole saanut aikaiseksi ilmoittautua mukaan.Nyt kuitenkin ryhdistäydyin ja päätin kirjoittaa tänne. Meille olisi tulossa toinen ja virallinen la olisi 30.11,joten huolitteko minut silti tänne joulukuisiin ?Tuo on neuvolan ja ä-polin mukainen raskauskiekolla laskettuaika,mutta menkoista laskettuna(hedelmöitysajankohta selvillä) ja np-ultran perusteella la olisi 2.12.Joten siksi katson kuuluvani enemmän teihin kuin marraskuisiin.Sitäpäitsi plussaushetkestä asti olen teidän ketjua lueskellut,en marraskuisia...noh,kylläpäs nyt menee heti kättelyssä kauheaksi selittelyksi :ashamed:.Ai niin ja synnytyssairaalana olisi KYS.

Paljon on ollut monenlaista keskustelua täällä ja monesti on tehnyt mieli kommentoidakin,mutta kun en ole saanut vain aikaiseksi.Ehkäpä sitä tulee sitten tulevaisuudessa jotain kommentoituakin.Teillä on tosi mukavan tuntuinen porukka täällä ja muutamat naurutkin on saanut välillä nauraa.Huonoja uutisia on saanut myöskin lukea ihan liikaa,halit kaikille ikäviä uutisia saaneille.Sitä ei kyllä toivoisi kenellekään.Itsekin joskus olen menetyksen kohdannut.

Liikkeiden tuntemisesta sen verran,että jotain pieniä hipaisuja täällä on jonkinverran tuntunut.Vielä en kyllä satavarmasti uskalla sanoa onko ne nyt vauvan liikkeitä,mutta kyllä ne vahvasti siltä kuitenkin tuntuvat.Esikoisesta tunsin rv 19,joten ihan hyvin ne voisi ollakin niitä.Rakenneultra täällä on 19.7 ja en millään malttaisi odottaa sitä.Tulevana maanantaina neuvola ja kiva päästä ihan neuvolaan kuuntelemaan sydänääniä,mullakin tuo doppleri kyllä kotoa löytyy.Vaikka näytöllinen onkin,niin en mä kyllä mitään sykkeitä saa siihen näkyviin vaikka syke kyllä kuuluu.

No eikai tässä nyt tälläerää tämän enempiä höpinöitä,palaan asiaan paremmalla ajalla... :wave:


adalmiina 16+1

 

Tässä tulee sitten tuutintäydeltä omaa napaa:

Mulla on jotenkin niin turhauttava olo. En tiedä, että johtuuko se osittain raskaushormoneista vai mistä. Välillä mietin, että haluanko oikeasti tätä lasta ja tuleeko musta edes hyvä äiti kun olen sairastanut masennusta ja paniikkihäiriötä jo ennen raskautta. Nyt on kuitenkin ollut ihan hyvät fiilikset tähän asti, mutta nyt taas jotenkin oon ihan allapäin.

Tänäänkin kilahdin taas omasta ulkonäöstä ja murehdin sitä, että pääsenkö ikinä tulevista raskauskiloista pois kun jonkin verran ylipainoa on. Ennen painoin reilu 60kg ja nykyään kiloja kertynyt 80kg hujakoille. Muutenkin olen aina ollut hirmuinen ulkonäköstressaaja. salikorttikin mulla on ja hirveen huono omatunto siitä etten ole jaksanut siellä varmaan kuukauteen käydä.

ja pelottaa myös se, että voiko mun omat masennukset ja mielialan vaihtelut vaikuttaa vauvaan raskauden aikana ja kuinka todennäköistä on, että mahdollinen masentuneisuus jatkuu raskauden jälkeen.

Onko kukaan muu täällä odottavista äideistä sairastanut masennusta tms?

Ja vaikka viestin alussa pohdinkin, että haluanko tätä lasta niin kyllä mä tiedän, että mä haluan. En mä muuten olisi tätä 2,5vuotta toivonut. Tuntuu vaan niin typerältä nuo ristiriitaiset ajatukset.

Sitä vaan näköjään kaipaa avautumista ja ei ole oikein kavereitakaan kelle jutella niin tänne sitten tulin ajatuksiani vuodattamaan