**Joulukuun Pikkutontut KESÄKUUSSA**

Ideh :hug: Mulla ei ole varsinaista masennusta ole koskaan ollut, mutta mielialat vaihtelee varsinkin nyt ja kai se on ihan normaalia. Enpä usko, että siitä lapselle mitään haittaa on. Eikös tämä tuleva vauva ole teidän esikoinen? Silloin uskoisin, että on vielä enemmän tuollaisia tunteita. Mutta tänne on hyvä tulla purkautumaan kaikista tunteista ja hyvä jos siitä on edes pientä apua :flower:

 

Jaksamista ja todella syvät pahoittelut kaikille huonoja uutisia saaneille

Ihan karmeaa väsymystä! Normaalisti olisin jo ollut pari tuntia hyvää vauhtia unten mailla, mutta tänään piti viikonloppua varten etsiä mekkoa ja vasta päästiin kotiin ja saatiin isommat nukkumaan. Toivottavasti tämä loppuu pian!

Sattuuuko teillä kun mahaa painellaan? Esim ultrauslaitteella tai dopplerilla? Mulla on vatsalla kaksi pistettä, joihin sattuu oikein todella, niin että tahattomasti nytkähtää, jos niitä painaa. Ultraus ja kuuntelu on tosi inhottavaa, kun aina varmasti osuu niihin kohtiin. En kyllä aikaisemmista raskauksista tällaista muista :O

Toinen asia mitä mietin, on että tulinkohan nyt syrjityksi töissä. Meillä on kannustettu kovasti käymään tietynlaisia koulutuksia, jotka työnantaja kustantaa, mutta kun minä esittelin muutamaa, joihin voisin mennä, vastaus oli EI, perusteena että jään lokakuun lopusta äitiyslomalle, joten työnantaja ei tule hyötymään minun kouluttamisestani. Siis miten niin ei tule hyötymään? Työsuhde on kyllä ihan vakituinen ja muillekin on niitä myönnetty, eikä ne tiedot nyt ihan vuodessa/puolessatoista vanhaksi mene. Työnantaja on iso organisaatio. Olen kyllä ollut aika tunneherkkä monessa asiassa viime aikoina ja nyt vallan kiukuttaa, sanokaa nyt onko siihen aihetta...

Tsoin - ihan pihalla unen puutteesta, paljonkohan noita viikkoja edes on..?

 

Ideh, tutulta kuulostaa! Itselläni on ollut enenevässä määrin masennuskausia nyt yhdeksän vuotta. Esikoista odottaessa ajattelin vielä, että se on jo taakse jäänyttä elämää, mutta sen jälkeen olen pikkuhiljaa tajunnut, että luultavasti kipuilen näiden asioiden kanssa vielä kauan, hyvin mahdollisesti loppuelämäni. Se on ollut vaikea hyväksyä. Olen miettinyt myös, onko minulla oikeus hankkia lapsia, joita en luultavasti jaksa itse kokonaan hoitaa, vaan ovat päiväkodissa, vaikka itse olen kotona saikulla välillä.:ashamed: Onneksi on ihana mies, joka tukee ja kannustaa ja on minun puolellani, ja äiti, joka kehuu, miten onnellisen ja hyvinvoivan sekä hyvinkasvatetun pojan olemme saaneet aikaan! Usein vaan pelkään puolisonkin jaksamisensa puolesta, kun hän kantaa niin ison vastuun perheestämme. Lapselle olen onneksi jaksanut olla läsnä, koittanut satsata päivän pirteät hetket siihen, kun lapsi on kotona ja vielä hereillä. Minun rakas, ihana ja suloinen nelivuotiaani, joka sanoo kun kysyn, että miltä sinusta tuntuu kun äiti sairastaa masennusta, että "ihan tavalliselta". Se on hänelle niin normaalia.: /

Alkuraskaudesta oli usein todella ristiriitainen olo, ajatukset olivat tyyliä "mikä HULLU päähänpisto tämä nyt oli, miten ikinä selviän pikkulapsiajasta". Toisaalta tämän lapsen saaminen jo nyt on osittain masennuksen ansiota. Aluksi oltiin nimittäin sovittu, että toinen tulee vasta, kun valmistun, mutta kun viime syksynä opinnot taas venyivät sairasloman takia, mies ehdottikin vauvaa jo tässä vaiheessa. Syynä se, että valmistumisesta ei tiedä, mutta olisi kiva saada lapsille jollain lailla järkevä ikäero (meillä se siis tarkoittaa ei liian pitkää eroa). Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin!

Itse olen asennoitunut niin, että luultavasti masennun synnytyksen jälkeen. Teen suunnitelmia sen ehkäisemiseksi, mietin kuormittavia tekijöitä ja miten niitä voi välttää, ja koitan keksiä tukiverkkoja ja toimintasuunnitelmia hankalien tilanteiden varalle. Valmis kontakti mt-hoitajaan on aika must, viimeksi oli aika tuskaa lähteä sitä hankalassa tilanteessa etsimään.

Tällaisia ajatuksia. Et ole yksin.

 

Päivitetty taas tähän asti :wave:

Keikkatyökiireitä ollut pari päivää ja vielä tänään ja huomenna olisi tiedossa töitä. On kyllä kiva päästä aikuisten juttuihin kun pääasiassa kuitenkin on noitten lasten kanssa kotona. Miehellä vielä reilu 3 viikkoa isäkuukautta jäljellä, joten yhteistäkin aikaa onneksi jää =)

Poppeliini ja kolmas muru 15+4

 

Aurinkoinen moi!

Täällä olisi kans yksi uusi, joka haluaa liittyä tähän ketjuun

Miulla on LA 19.12, synnäri on EKKS, ja toinen lapsi :heart:

Tosiaan, esikoisen sain tammikuussa 2011, joten pieneksi jää ikäero sisaruksilla, hyvä juttu!

Tuosta masennuksesta, miulla on kans ollu masennusta (söin lääkkeitä) n.3 vuotta sitten, ja olin ihan varma, että sairastun synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Vaikka isoja masennusoireita ei oo nyt ollu,niin mie jollai tavalla tiiän, että se sairaus kulkee tuossa rinnalla, vähäh sillee varjossa. Synnytyksestä on nyt n. 5kk ja ei oo sitä masennusta tullu Tietty miulla on kyllä niitä synkkiä päiviä vielläkin, mutta ei niin paljon. Ja ne päivät onneks menee ohi.

Hitto kun oon nyt vähän vihanen itelleni, kun tänää siivoilin ja vähän nostin painavempia tavaroita:ashamed:, niin nyt sillee välillä koskee mahaan..Sillee nipistää kovasti. Hitto. Pelottaa, et jos siellä on jotakin tapahtunu. Tästä lähtien jää nostelut väliin tai ainakin vähemmälle! Onneks tänään on just neuvola, niin voin tuosta kertoa siellä. Vaikka mitäs se neuvolatäti pystyy tekemään, kun eihän sillä sitä ultralaitetta oo..

NeitiAurinko ja Murkula 13+4

 

Pikaisesti moikkaan kaikkia taas!
Uusia tulee vielä mukaan, joten taas saa aloittaa erityismoikkauksilla ja tervetulotoivotuksilla heille!! Kiva. :wave:

Juhannussuunnitelmia ei tällä paljon ole. Ei sinänsä, en kovin erikoisia kaipaakaan. Se riittää, että on pitkä viikonloppu tiedossa, kun perjantain saa olla vapaalla. Mennään varmaan avomiehen vanhemmille grillailemaan ja ehkä käydään kavereiden luona poikkeamassa. Hekin ovat kyllä vanhemmillaan viettämässä perheen kanssa jussia, mutta sieltä löytyisi rantasauna ja uimismahdollisuus. Eli mikäli sää suosii... Ja siellä on kaveri, jolla LA syyskuussa, joten saisi ihan reilusti jutella vauvajuttuja!

Kavereiden koira, kultainen noutaja, tulee tänään illaksi meille hoitoon. Tuskin kuitenkaan saan paljon vahvistusta raskaudesta ja eläinten vaistosta, koska ei ole niin paljon kokemusta kyseisen koiran käytöksestä mua kohtaan muutenkaan. =) Mutta kiva joka tapauksessa vähän käydä iltakävelyllä ja rapsutella toista korvan takaa! Toivottavasti osaa käyttäytyä kylässä!

(.) Ei oikeastaan uutisia. Samaa suht rauhallista rataa mennään, uusi viikko!

Sari ja Pömppä 16+0

 

Tsoink Mulla ei sinänsä itse toimenpiteet satu (ultra, dopplerilla kuuntelu tai edes kohdun korkeuden kokeileminen) mutta sen jälkeen tuntuu loppupäivän kurjalta masussa. Ei sovi siis vissiin turhaan painella pientä lyttyyn.

Juhannus vietetään hyvässä porukassa kavereiden mökillä, on jo kolmas peräkkäinen juhannus kutakuinkin samalla porukalla, reilu kymmenisen henkeä meitä siellä aina on. Jussi kuluu mukavasti grillin äärellä seurustelessa. Kaippa siellä kaikki enemmän ja vähemmän kaljaa juo, onneksi osa vähän hillitymmin niin on mullakin selväsanaista seuraa siellä. En jotenkin häiriinny lainkaan vaikka olisinkin ainoa limpparilinjalainen, en ole muutenkaan kovin viinaanmenevä niin ei tuossa juuri eroa ole.

Omaa napaa: Maanantaina on meillä siis taas ultra, silloin ois ollut se punktio jos oltaisiin haluttu mutta nyt ne ultraa sit vaan kun ei haluta sitä. Pakko sanoa että olen kateellinen teille muille, te kaikki odotatte ultria ja nautitte vauvan näkemisestä, niin mekin ekalla kerralla ennen kuin niskaturvotuksesta tuli puhetta. Nyt koko ultrauksen ajan on kauhusta jäykkänä ja koko ajan pelkää että sieltä löytyy jotain hämminkiä. Vasta aina ultran jälkeen uskaltaa hengittää normaalisti ja nauttii taas raskaana olosta. Melkein odotan että olisi jo kaikki ultrat käyty ja saisi vaan keskittyä mahan kasvatukseen! Nyt ei niin paljon kauhistuta toi ultra kun mitä jännitti sitä erikoislääkärin tekemä ultraa, siellä kun oli kaikki kunnossa niin en usko että mitään dramaattista nytkään löytyy, mutta sellainen pieni pelko on perseessä. Eli piiiitkä viikonloppu tulossa kun maanantai aamuna 9.45 on toi ultraus.. Onneksi ukolla on vapaa päivä maanantaina niin se pääsee mukaan. Yksin en halua mennä.

Kovasti malttamattomana odotan että alkaisi liikkeitä tuntumaan! Kohta alkaa 16. raskausviikko, ehkä niitä kohta alkaisi ensisynnyttäjäkin tuntemaan. Pari haamuliikettä olen ollut tuntevinani, mutta ei mitään selkeitä ja säännöllisiä. Ukkokin eilen hytkytti mun masua ja hyssyteli mua sen jälkeen olemaan hiljaa ja piti tiukasti kämmeniä vatsalla, sanoi että piti varmuuden vuoksi kokeilla jos jotain tuntuisi Taitaa siis hänkin odotella että tuntisi pikkukaverin potkuja :heart:

Lemmikeistä, meidän kaksi koiraa ei kyllä mun mielestä ole reagoineet raskauteen mitenkään.

Olisi kiva kuulla mistä kaupungista te olette, toki noista synnäreistä sen näkee mutta voisi tässä jokainen huutaa omansa? Itse siis olen Jyväskylässä, Tampereelta muutettiin tänne vuosi sitten.

Susimieli ja Pieni 14+5

 

Hei kaikille! Olisin tyrkyllä mukaan kasvavan mahani kanssa, jos vielä joukkoon mahtuu

Laskettu aika sattuisi 24.12., sairaala MKS ja tulossa olisi kolmas pikkanen

Ennestään kotona mellastavat 2-vee kaksospojat, joten hulinaa riittää eikä se näköjään tästä vähene vielä pitkään aikaan. Vahvasti on nyt tällä kertaa tyttöolo, vaikka viimeksikin olin vähän sitä mieltä että tyttöjä tulee Hyvin meni eka kolmannes, vähän oli kuvotusta ja sektioarven kipuilua mutta muutoin ei ole huomannut raskaana olevankaan. Jännityksellä odotan minkälaista tulee olemaan tämä yhden odottaminen

Jaaha, hiljaista on olohuoneessa joten täytyykin rientää katsomaan mitä töllöntöitä tuo jälkikasvu nyt tekee!

t. Tirppa ja "Hertta"

 

Tervetuloa uusille, mukavaa että vielä tässä vaiheessa tulee uusia mukaan :xmas:

Juhannus suunnitelmaton hyvin työpainoisia eli la ja su töissä, mutta pyhärahojen voimin sekin menee ihan hyvin
Ens jussin saa olla kotona niin kuin koko pitkän kesän- eli ajatukset tulevaan vaan

Täällä olo ok. Pahin väsymys väistynyt ja oksennankin harvoin. Hajut ja näöt oksettaa eniten, kaikki kakkaan ja limaan liittyvät ei ole mun juttu nyt ollenkaan..
Mutta muuten onnekas ja odottava olo :heart:

odotettu tasan rv 15 :heart::heart:

 

Uusille taas tervetuoloa!

Sekavat tunteet Mun mielestä on raskauden aikana ihan normaalia et välillä miettii et oliko raskaus ihan hyvä idea, se on tavallaan osa sitä vauvan tuloon valmistautumisprosessia. Kahden ekan kanssa ei niitä ajatuksia niin tullu, mut nyt kun kotona on kaks riehujaa niin välillä ehdin sekunnin verran miettiä et olis pitäny lapsiluku jättää yhteen niin olis elämä aika paljon helpompaa. Mut aika nopeesti ne ajatukset unohtuu. :xmas:

Sokerirasituksessa kaikki kolme arvoa oli koholla. No eihän se minään yllätyksenä tullu. Tiistaina on neuvola ja sillon saan mittarin kotiin et saan alkaa tekemään kotiseurantaa. En vaan tiedä pajonko mä viitsiin siellä Lontoossa sokereita mittailla, kun se ruoka mitä syödään on afrikkalaista ruokaa eli aika tärkellyspitoista. No katotaan miten käy.

Fantaihana 15+2

 

Tuntemuksista on ollut juttua, mulla on ollut myös näitä "olikohan tää nyt ihan viisasta" ja "haluanko todella tän vauvan". Ne on kamalia kun ne iskee oikein kunnolla päälle! Mutta kyllä haluan tämän vauvan ja olen valtavan onnellinen siitä että olen hänet myös saamassa. Välillä vaan kaikki tuntuu pelkältä mustalta ja negatiiviselta, välillä loistan kilpaa auringon kanssa.
Susimieltä kiinnostaa ihmisten olinpaikat, no minä oon Ylöjärveltä.

Omaa napaa sen verran että ostin toissapäivänä säkillisen vauvanvaatteita yksityiseltä myyjältä, nyt niitä pikkasia on oikein mukavasti ja saan hypistellä niitä ja haaveilla miltä vauva niissä näyttää.. Siis tosi onnellinen olo on nyt. Mies tosin meinasi saada hepulin kun aloin sitä säkkiä purkaa ja ensimmäiset vaatteet mitä sieltä nostelin oli pinkkiä Hello Kittyä..
Sanoin kyllä että minun mielestä meille tulee tyttö kun tää iltapahoinvointi on välillä kyllä ollut niin kamalaa ja kun se siellä ultrassakin vaan nukkui niin että se piti herättää, siis ihan tytöltä kuulostaa minusta..! =)

Tiikeli 13 + 5

 

Jaahas onpas tullut uusia mukaan... mukavaa ja tervetuloa! :wave:

Tiikelin tavoin täällä myös Ylöjärvi edustettuna.

Omista tuntemuksista sen verran, että tätä kolmatta odottaessa on tullut isoimmat pohdinnat; "Oliko tämä fiksu idea?" tai "Että pitikin sattua!" Tämä kun oli se yllätystapaus... mutta toisaalta kolmatta ei ehkä koskaan olisi tehtykään, jos olisi myöhemmäksi jätetty. Näillä mennään mitä meille on suotu. =)

garden ja juniori 15+6

 

Jahas, yksi kaveri tajunnut facebookissa mun viestit väärin jo usempaan kertaan ja kommentoinut niitä sillä tavalla että niistä paljastunut osittain että olen raskaana (kaveri siis tiennyt jo pitkän aikaa). Vaihdoin sitten profiilikuvaksi yhden ultrakuvan, joten eipä tarvitse enää miettiä ketkä kaikki jo tietää . Olin ajatellut että ehkä vielä pari viikkoa voisi pitää matalempaa profiilia, mutta eipä tuo nyt haittaa.

Listaa päivittelen huomenna. Nyt nukkumaan kun aamulla on taas töihin

Poppeliini ja kolmas muru 15+4

 

Paikkakunnasta Mie olen Salon seudulta
Tänään oli neuvola ja paino hiisautunut taas ylöspäin...en nyt määriä ilmota, mutta liikaa...Ahdistuksen ahdistus...Jatkossa pidettävä suu enemmän supussa ja syötävä terveellisempää sapuskaa.. :ashamed:
Sydänäänet täti sai heti kuulumaan (näytin asiantuntevasti kohdankin, mistä pikku tirriäisen yleensä kuulee ) Siellä se pumputteli ja syke oli jotain 150 huitteilla
Eilen oli paikalliset tori-päivät ja äitini innostui sitten ostamaan laatikollisen vauvan vaatteita...Miten niin innokas mamma?
Päivät olivatkin neuvolan mukaan tänään 13+2, joten en tiedä kohta enää itsekkään millä viikoilla tai päivillä olen Siivottiin tänään varastoa ja olo on nyt niin rampautunut, että vedin särkylääkkeen naamariin ja suikkaan pian petiin päin!! Tälläset suppeet pikapäivitykset väliin...

 

Kitty :hug:

Uusille tervetuloa mukaan.

Tunteista on ollut puhetta. Täälläkin ne vaihtelee laidasta laitaan. Välillä tuntuu, etten jaksa tätä raskautta ja välillä on taas niin ihanaa. Nyt on taas tasainen vaihe päällä. Pahoinvointikin on mukavasti alkanut hiipua. Toivoa on, että ne nollassa olleet seksihalutkin palaisivat.

Minulla oli myös lääkärineuvola viikolla. Kaikki oli hyvin. Ja lääkäri oli asiallinen. Kiva oli kuulla, ettei minun tarvitse mennä äitiyspolille ainakaan vielä. Sanoin, kyllä lääkärille etten halua sinne ja hän kyllä ymmärsi. Sanoi, että kyllä lääkeasiat voidaan hoitaa heidänkin toimesta kuntoon. Neuvolantäti kun ehti jo mainita äitiyspoli käynnistä. Ymmärrän kyllä siellä käynnit, jos tarpeellista, mutta minulla ollut ne käynnit aika turhia ja sitten sinne on jämähtänyt sinne koko loppuraskaudeksi. Tässä raskaudesta, kun haluaisin nauttiakin. Minusta siellä äitiyspolilla tulee aina tunne, että hoidetaan sairasta, eikä raskautta.

Minulla tuo maha on hyvin alhaalla ja siitä varmaan johtuu välillä voimakaskin painontunne. Pyöräillessä on tosi inhottava olo. Tuntuu, että maha hankaa istuimeen. Toivottavasti on vain väliaikaista.

Täällä taas + pikkuinen 13+7

 

Tervetuloa uudet mukaan :wave: Kiva kun olette tienne tänne löytäneet!

Nyt on niin paljon kommentoitavaa, että varmasti jotain unohtuu

Kauris :hug: Tuntuu varmasti pahalta, että juuri se ihminen keneltä toivot tukea ei ole sitä valmis antamaan. Toivottavasti kyse on jostain äitisi hämmennyksestä, josta hän pääsee yli. Kuten muutama muukin oli jo sanonut, jos ei ala asenne muuttua sano suoraan, että susta tuntuu pahalle tuollaiset puheet ja kaipaat tukea äidiltä!

Susimieli :hug: Eikö nyt ole niin, että turvotuksen lisäksi ei ole löytynyt muuta hälyttävää? En oikein osaa lohduttaa sua vaikka haluankin, joten lähetän paljon haleja ja positiivisia ajatuksia:heart:

Mä kärsin myös finneistä raskauden aikana. Teininä ei ollut finnejä juuri lainkaan. Nyt sitten varmaan senkin edestä

Myös mulla on muutaman kerran vilahtanut mielessä, että olikohan ihan fiksu veto tämä pikkukakkonen. Koulut kesken ja esikko alta 2v vauvan syntyessä. Minustakin se kuuluu prosessiin ja esikoista odottavien kohdalla siihen äidiksi kasvamiseen. On se vaan iso elämänmuutos ja sitä pitääkin pohti aetukäteen!

Lemmikeistä... Meidän labbis tajusi tuon lapsen olemassaolon kunnolla vasta kun tuo lähti liikkeelle Ei mitenkään sensitiivinen otus meillä. Siskoni yritti meidän sairaalassoloaikana viedä koiralle vauvnhajuista rättiä ja antaa samalla herkkuja, jotta saatais positiivinen mielleyhtymä liitettyä vauvan tuoksuun. Ei tuo rättiä haistellutkaan, kuolas vain herkkujen perään. Kotona sitten väkisin tungettiin vauvaa koiran haisteltavaks ja toinen oli ihan, että mitä te duunaatte

Minä olen Vantaalta. Juhannukseksi mennään minun äidin luo landelle täysihoitoon

Mä luulen, että sain eilen migreenikohtauksen. Näkö sumeni vartiksi ja sen perään alkoi aivan tajuton päänsärky ja oksetusolo. Kaksi panadoliakaan ei meinannut auttaa ja koko ilta meni makkarissa maatessa. Jos joku kärsii migreenistä, kerro voisko olla sitä tuo eilinen. Ja voiko raskaus laukaista moista, koskaan aiemmin ei ole ollut mitään vastaavaa ollut.

Mango ja Kieppuli 12+5

 

Uusille tervetuloa mukaan:wave: Mukavaa kun teitä vielä ilmoittautuu

Kauris noi sun äitis kommentit on kyllä todella ajattelemattomia:kieh: kannattaa varmaan sanoa sille asiasta ihan napakasti.Tuskin se noin puhuis kenellekkään ystävälleen niin miksi sitten omalle tyttärelleen.Eikö tajua pilaavansa tuolla teidän välejä.Jaksuja sinulle:hug:

Vauvan sykkeistä ollut puhetta.Mäkään en niihin 100% luota mutta mulla on kyllä sykkeet pitäneet paikkansa.pojilla oli syke korkeintaan 145 ja tytöllä aina vähintään tuon.Lisäksi mulla on muutenkin eronnut ihan toisistaan poikien ja tytön odotukset.Poikien aikaan hekuin ja tytön aikaan sain finnejä enemmän kuin koskaan aikaisemmin elämässäni.Poikien odotusaikana ei ollut mitään vaivoja mutta tytön aikaan oli vaikka mitä ja varsinkin liitoskipuja riitti.

Tunteista Muutaman kerran on käynyt mielessä että aika helpolla jo pääsia jos tätä pikkuista ei ois tulossa.Ei enään yövalvomisia, imetysongelmia, vauvassa kiinni olemista ja vaipparallikin kohta jo helpottais.Mutta oon kyllä niin onnellinen että saan kokea tän raskausajan vielä kerran kaikkine pahoinvointeineen ja kipuineen koska on tää niin ainutlaatuista aikaa samoin kun vauva-aika on niin ihanaa vaikkakin kuluttavaa:heart:Ja kun tämä jää meidän viimeiseksi niin siksikin yritän nauttia tästä 100%

juhannus suunnitelmat meille tulee mun äiti vierailulle ja sitten ollaan ajateltu pyytää vielä ystävä perhettä lapsineen meille grillamaan ja viettämään aikaaMukavaa oleilua siis tiedossa.

(.) Äitiysvaatteita on jo käytössä ja ne tuntuvat päällä mukavilta.Ens viikolla mun äiti tulee meille vierailulle ja on varmaan parisen viikkoaMukava kun saa päiviksi aikuiseuraa.Pojatkin on taas koko ajan kotona niin arkikin taas hieman muuttuu villimmäksi mutta on se ihanaa kun niitä taas ehtii nähdä enemmän kun tuntuu että kun ovat viis tuntia päivässä muualla niin aika vähäiseksi se niiden kanssa oleminen jää kun sitten koko iltapäivän ja illan leikkivät tuolla pihalla ja kotona käyvät vaan syömässä.
3v totes tänään ruokapöydässä "musta on mukavaa kun meillä on vauva" (tarkoitti tuota 1-vuotiasta) sitten totesin sille että "äidistä on kiva että ***** kasvaa vielä ennen kuin vauva syntyy eikä oo silloin enään ihan pieni. Johon 3-vuotias "vielä ei voi tietää onko vauva tyttö vai poika" ihanaa kun tykkäävät pienistä ja miettivät masuvauvaakin vaikka ei niin paljon siitä vielä puhukkaan.
Tuntuu mukavalta kun tää masu on jo selkeä raskausvatsa eikä keskivartalolihavuuden näköinen ja se kun kaikki jolle ollaan kerrottu on onnitelleet ja ottaneet asian tosi hyvin eikä oo tullut mitään typeriä kommentteja.
Mutta nyt täytyy lähteä laittamaan ruokaa pöytään ja syömään.

metästähti ja pompula 14+3

 

Uudet päivitetty listoille mukaan! Tervetuloa =). Eiköhän meidän kasvavaan joukkoon hyvin vielä mahdu mukaan :wave:

Juhannus on meillä vielä(kin) vähän auki. Mahdollisesti käydään Keski-Suomessa kääntymässä, mutta mitään ei olla kunnolla päätetty. Jos mua pyydetän töihin niin menen kyllä.

Paikkakunnasta Tampereelta ollaan

Tunteet tää raskaushan oli pieni ylläri (tai no voiko sitä edes yllätyksesksi sanoa jos luottaa whistle imetykseen <-- ja imettää enää 2-3x päivässä...). Alussa oli tosi positiiviset fiilikset, sit iski paniikki et miten me selvitään ja nyt katson ihan luottavaisin mielin ettenpäin. Itsekin jo ajattleen että liian helpolla sitä pääsisi jos olisi vain nuo 2 lasta

Kauris tsemppiä äitisi kanssa :hug:

Lapset nukkumassa, joten tämä äiti taitaa mennä pötkölleen hetkeksi sohvalle ja sitten nukkumaan. 4 keikkatyövuoroa verottivat ihan kiitettävästi, vaikka itse töissä jaksoinkin hyvin ja kivaa oli tehdä töitä.

Poppeliini ja kolmas muru 15+5

 

ideh: Tääl pääs on sairastettu masennusta ja anoreksiaa, mikä tekee tästä ykkösen oottelusta sit vähä jännempää.. : /
Ristiriitaset ajatukset on siis tuttuja mullekin, mutta eiköhän ne vähän "kuulu" asiaan. Varsinkin tuo anoreksia kummittelee välillä ja meinaa sekoittaa pään...

 

masennuksesta mä sairastin masennusta kahden ensimmäisen odotuksen aikna ja sen jälkeen vielä kun olivat syntyneetkin kunnes tajusin että apuakin voi halea ja asioista pitää uskaltaa puhua. masennus johtui lasten isän juoksuista joista en hyväksynyt mutta ei ollut voimia lähteäkkään.
Nyt kun tulin raskaaksi ,olin tosi ahdistunut että miten taas jaksan,kun mielessä oli vain kkuinka raskausta se silloin oli kahden pienen vauvan kanssa,isompi oli 1,2 vuotta kun poika syntyi. tässä raskauden edetessä olen keskutellut ammatti-ihmisten kanssa ja olen saanut ajatukset auki.. että eihän mulla ole ollenkaan samanlainen tilanne nyt kuin silloin,on vain yksi vauva hoidettavana,yhden vain yöjuoksut ja syöttämiset,ja ihana mies rinnalla,joka on arjessa mukana,eikä käyttäydy typerästi. Lisäksi esikoinen täyttää jo ensi keväänä 7 vuotta joten varmasti hänestä saan apua..

mulla on jonain öinä tuillut tosi kova kipu tuonne oikeaan mumnuaisen tienoille,aivan hirveää,alkaa tosi äkkiä ja loppuu jonkin ajan kuluttua,tulee juuri öisin ja on tosiaan munuaisen kohdalla,viime yönä tai klo 11 jälkeen heräsin kipuun ja kävelin miehen luo joka oli tietokoneella,sitten pöyrryin,ihan vain siihen hirveään kipuun kun se tuli nin äkkiä ja oli tosi kovaa,mies säikähti ihan jumalattomasti eikä uskaltanu jättää mua yksin enää. Ja yhtä nopeasti kuj siihen heräsin se sitten loppuikin. tosi outoa.

Eevan ja pieni 16+2

 

Huomenia!

Kauris: voi että, tuntuu tosi pahalta, että siun äiti on tuolla lailla sanonu Se on kuitenkin ihkaoma äiti. Toivottavasti tajuais muuttaa asenneettaan! Vaikka ihminen olisi kuinka vanha, niin sillä ei oo MITÄÄN oikeutta loukata toista ihmistä sanoillaan. Jos äitis jatkaa samaa linjaa, niin sano rohkeesti, että miltä siusta tuntuu. :hug:


Tuntemuksia: täälläkin tunteet heittelee ihan laidasta laitaan välillä.. Etenkin kun tää toinen tulee ihan putkeen ekan jälkeen, niin välillä miettii, että olisiko kuitenkin pitäny odottaa vielä vähän aikaa, ja että miten ihmeessä tulen toimeen 2 pienen kanssa, kun mies on töissä.
Mutta nuokin on ohimeneviä juttuja,onneks. Koska miusta on kuitenkin tosi ihana asia, että sitten lapsosilla on tosi pieni ikäero.
Ja sitten on se isoin huoli: nimittäin kun esikoisessa oli tosi suuri riskilukema, että saadaan vammanen vauva (mutta terve onneksi tuli :heart: ), niin nyt pelottaa, että jospa nyt sitten se nalli napsahtaa, ja tällä kertaa saadaankin jollain tapaa sairas vauva.. Mie tiedän, että huolehtiminen etukäteen on aivan turhaa, mutta välistä tuo ajatus tulee kummittelemaan mieleen..

Paikkakunta Mie oon Imatralta

Äitiysvaatteet Vaikka viikkoja on vasta näin vähän, niin on ihan pakko siirtyä ja äitiysvaatteisiin. Normaalin farkut puristaa niin mahottomasti jo, ja niissä on ihan kauhee tukala olla. Pitäis vaan käydä kattelemassa vaikka HM:ltä lisää housuja..

Neuvolakäynti Perjantaina oli se neuvola, ja hyvin kuulu sydänäänet. Painokin on vähän laskenu. Ekassakin raskaudessa paino laski vähäsen alussa. Olin kyllä vähän yllättyny, et paino ei oo noussu, koska on siis ollu niiiiiin turvonnu olo, et ei tosikaan! Sokerirasituksen tuloksetkin oli tosi hyvät

NeitiAurinko ja Murkula 13+6

 

EevaN voisko sulla olla munuaisikivi joka ton kivun aiheuttaa? Aika hurjalta kuulostaa. Mä kävisin kyll tollasen kivun kanssa lääkärissä.

Tää viikonloppu on aika kauhee. Mulla on töitä perjantai illan ja eilen ja tänään päivävuorot 8-20. Jo kaks iltaa oon tullu kotiin ja nukahtanu sohvalle ja joskus puolen yön paikkeilla kun herään oon jatkanu unia sängyssä. Esikkoa oon ehtiny nähdä molempina aamuina ennen töihinlähtöä mut kuopus on sillon vielä nukkunu niin kun illallakin kun tuun kotiin.
Toisaalta on kiva että pojat saa olla isin kanssa ihan keskenään mut kyl se ettenkin tolle 1v kuopukselle on aika pitkä aika ilman äitiä. On mulla aikasemminkin, eli ennen kuopusta ollu tällasia putkia mut sillon esikkokin on ollu jo isompi.
Pomo joka listat tekee on lapseton niin ei näköjään tule asioita ajateltua lasten kannalta. Muutenkin oon huomannu että toiveet pitää tässä vaiheessa esittää aika tarkaan, ennen kun tajusin toivoa että yövuorojen välissä olis ainakin kaks vapaayötä niin oli laitettu vaan yks vapaayö väliin ja kun yövuoron jälkeen saan nukuttua vaan kuopuksen päiväunien aikana niin ei yks nukuttu yö korvaa edellsien yön 7 tunnin univajetta millään. No kohta on syyskuun alku ja jään eka lomalle ja sitten äitiyslomalle.

Huomenna täytyy löytää äitiyshousut ja pakata, tiistaina on aamulla neuvola ja sitten iltapäivällä lähdetään Lontooseen. Nyt alkaa tuntua ihan kivalta päästä vähäks aikaa muualle ja kyllä me jotenkin se viikko pärjätään tän vanhan sukulaistädin luona. Pärjättiin me toissakesänä kolme kuukautta siellä Nigeriassakin toisten nurkissa.

Aina unohtuu jotakin. Eli Helsingissä asutaan.

Fantaihana 15+4

 

Onnea uusille ja tervetuloa mukaan!

Mua vähän ihmetyttää lääkärineuvola, kun täällä se on vasta viikolla 28, ellei aikasemmin tarvitse..kauheen kauan joutuu vielä odottamaan..
Kauhulla ootan sokerirasituskoetta, ku kauhee piikki kammo (etenki suonen ronkintaan) ja siellä sit joutuu ihan kahdesti ojentamaan käden :x

Omassa navassa ei erikoisempia..rakenneultra 15.8. sekin justiinsa ku vaihtuu 21+0..eli tosi kauaks senki venytti.. :O

Huomenna poks ElliEemeli 12+6

 

Valitusta: Kaamea olo! Vaikka olen nukkunut ihan kunnon unet, olen väsynyt, huimaa ja hengästyttää pienikin liikkuminen. Kohdun seudulla nippailee ja vihloo vähän jatkuvasti, ja meinaan pillahtaa itkuun melkein mistä vain syystä. Onneksi ei ole sentään tarvinnut oksentaa, vaikka lähellä kyllä oli ennen töihin lähtöä! Kiva olla toista viikkoa uudella osastolla töissä ja koittaa olla skarppi ja tehdä hyvä vaikutus... :'( Näitä vähemmän hehkeitä raskauspäiviä. Tulisi jo ilta, että pääsisi kotiin nukkumaan!

 

lääkärineuvola on täälläkin vasta joskus loppupuolella, esikon kanssa oli kaks kertaa mut nykyään taitaa nt-ultra korvata sen ekan lääkärineuvolan. Tosin ei se lääkäri paljon tee, ainakaan meillä, sisätutkimuksen tekee ja sit se on siinä, ainakin jos ei erikoista ole.

sokerirasituksessa taas ainakin täällä, otetaan kolme verikoetta, eli nolla näyte, tunnin näyte ja kahden tunnin näyte.

swerfiel :hug: Toivottavasti huomenna on taas parempi päivä.