Kävin tänään neuvolassa mittauttamassa hemoglobiinia, kun väsymys tuntuu päivä päivältä vaan pahemmalta. Kohta en oikeasti enää saa itteäni sängystä ylös, vaan nukun koko loppuraskauden.. :/
Hemoglobiini oli 122 (viimeksi 137) ja neuvolan tädin mielestä sekään ei vielä niin huono ole, että väsyttäisi niin kamalasti. Tultiin siihen tulokseen, että poika vaan laittaa äitin nyt todella koville muuten vaan.
Painoa oli tullut parin kuukauden aikana nyt 800g yhteensä.
Ensi viikolla sitten kun on oikea neuvola-aika, varataan aikaa sokerirasitukseen, otetaan vasta-aineet verestä, pissatestit yms..
Loppuviikon sain saikkua, että saan levätä kunnolla. Jos tuntuu, ettei vieläkään helpota niin maanantaina varaamaan aikaa lääkärille.
Liikkeitä täällä tuntuu joka ilta nukkumaan mennessä.
Joskus koviakin, varmaan tuntuisi jo mahan päällekkin kunnolla. Poikalainen vaan kun lopettaa potkimisen heti miehen laittaessa kättä vatsalle.
Kotiintulovaatteita en ole vielä ehtinyt kunnolla miettiä. Jotain mielikuvaa jo on siitä, että mitkä olisi kivat. Minut tuntien, kerkeän mielipidettäni vaihtamaan vielä useaan otteeseen.
vauvan huonetta en ole vielä päässyt laittamaan edes aluilleen.. Ostettiin toukokuun lopulla omakotitalo, jota nyt rempataan ja sen aikaa joudutaan asumaan vielä kerrostalossa.
Stressaavaa aikaa. Nyt jo hommat kyllä sillä mallilla, että tässä kuussa irtisanotaan tämä asunto ja ens kuun loppuun on tavarat kannettuna talolle.
Sitä malttamattomana odotellessa.
Eilen käytiin Ikeassa ostelemassa vessan kalusto. Tarttuipa mukaan sitten sellainen pupu-pyyhe/kylpytakki vauvalle, pieni pussilakanasetti sekä lipasto johon ostettiin se hoitotaso vielä.
Eli ei mikään turha reissu, vaikka mies vähän jupisikin kun selkä vääränä tänään kantoi laatikoita sisälle.
neljäskö:llä kyllä hirmusen turvattoman oloinen työpaikka. Itsekkin olen hoitoalalla, mutta vanhainkodissa. Meilläkin on kyllä arvaamattomia asukkaita jonkin verran, yhtään vaaratilannetta ei onneksi ole päässyt vielä syntymään. Yksi oli jo lyömässä mahaan kerran, mutta topakasti selitin olevani raskaana ja että minua jos lyö, tulee isompi vahinko. Jätti sitten onneksi lyömättä ja tyytyi sanalliseen puoleen. Muuten on sitten fyysisesti todella raskas työpaikka ja monesti joutunut miettimään omaa jaksamista. Työkaverit käskenyt jo välillä hellittämään, oma luonne kun antaisi vielä periksi. Nyt kyllä tämä viikko sairaslomalla, joten josko sitä taas hetken jaksaisi paremmin.