A
AnniinaA
Vieras
Hei!
Nukkuminen tuntuu olevan kaikilla huonompaa kuin aiemmin, sama täällä. Silloinkin kun saan omat jalkahermoni lääkkeellä rauhallisemmiksi ja nenän tukkoisuuden hellittämään, ei välttämättä nukuta yhtään. Jostakin luinkin, että elimistö valmistautuu synnytyksen jälkeiseen aikaan, jolloin nukutaan pätkissä eli mäkin saatan torkahtaa pari kertaa päivän aikana, kun muutenkin joudun sohvalla makaamaan. Tietysti jos todella väsyttää koko ajan, kannattaa yrittää jotenkin helpottaa nukkumistaan (tyynyillä, sopivalla lämpötilalla, särkylääkkeellä jopa?), mutta enimmäkseen kai tähän pitää vain sopeutua.
Moneen päivään ei ole ollut voimakkaita supistuksia kuin ihan muutamia ja huolestuttaa, etten vielä keskiviikon tarkastuksessakaan saa käynnistyslupaa. Näiden kipujen vuoksi en voi kolmesta ässästäkään toteuttaa kuin saunomista enkä siitä ole koskaan oikein välittänyt. Tuota nännien hieromista olen nyt kokeillut useana päivänä, mutta eipä tunnu meikäläisellä vaikuttavan. Ahdistaa tuo joulun lähestyminenkin, kun en ehtinyt ostaa kaikkea vielä ennen kuin hermokipu alkoi ja jos joudun sittenkin synnyttämään vasta lasketun ajan tienoilla, meille tulee riisuttu joulu. Kyllähän mies tietysti käy kaupassa ohjeiden mukaan ja kaikkea saa valmiina, mutta kotoa käsin on vaikea ohjeistaa, mitä laatikoiden valinnassa otetaan huomioon, mitä lisukkeita pitää muistaa ym. Jotenkin on sitä paitsi vaikea ajatella tulevaisuutta (=jouluaattoa), kun haluaisi vain edistyä tässä synnytysasiassa. Muilla samoja tuntemuksia?
Libero, uskoisin synnytyslääkärin osaavan paremmin arvioida lantiosi kokoa, kun hänellä oli röntgenkuvakin käytössään. Mullakin on pienet ulkomitat (157 cm, 55 kg) mutta ekassa raskaudessa lantio rtg-kuvattiin ja sisämitat olivat hyvät, joten se ei pelota. Kivunlievitys sen sijaan jännittää vielä tälläkin kertaa, koska viimeksi mulla ei epiduraali tehonnut lainkaan, ilmeisesti se oli mennyt väärään paikkaan. Kuulin tällaisesta mahdollisuudesta vasta jälkeen päin ja vaikka se ei vissiin kovin tavallista ole, kannattaa pitää mielessä, että jos otatte epiduraalin eikä se auta yhtään, vaatikaa uutta, sillä sen kuuluu kyllä auttaa hyvin.
Edellä Milla kaivautui viltteihin. Mulla on yhä edelleen niin kuuma, että olen avojaloin t-paidassa ja kesähousuissa enkä päiväunillekaan voi mennä peiton alle. Mutta muistan aiemmasta, että heti kun ""sisäpatteri"" lähtee ulkopuolelle, täytyykin käyttää kahta villatakkia päällekäin ja rintoja palelee koko ajan...
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Nukkuminen tuntuu olevan kaikilla huonompaa kuin aiemmin, sama täällä. Silloinkin kun saan omat jalkahermoni lääkkeellä rauhallisemmiksi ja nenän tukkoisuuden hellittämään, ei välttämättä nukuta yhtään. Jostakin luinkin, että elimistö valmistautuu synnytyksen jälkeiseen aikaan, jolloin nukutaan pätkissä eli mäkin saatan torkahtaa pari kertaa päivän aikana, kun muutenkin joudun sohvalla makaamaan. Tietysti jos todella väsyttää koko ajan, kannattaa yrittää jotenkin helpottaa nukkumistaan (tyynyillä, sopivalla lämpötilalla, särkylääkkeellä jopa?), mutta enimmäkseen kai tähän pitää vain sopeutua.
Moneen päivään ei ole ollut voimakkaita supistuksia kuin ihan muutamia ja huolestuttaa, etten vielä keskiviikon tarkastuksessakaan saa käynnistyslupaa. Näiden kipujen vuoksi en voi kolmesta ässästäkään toteuttaa kuin saunomista enkä siitä ole koskaan oikein välittänyt. Tuota nännien hieromista olen nyt kokeillut useana päivänä, mutta eipä tunnu meikäläisellä vaikuttavan. Ahdistaa tuo joulun lähestyminenkin, kun en ehtinyt ostaa kaikkea vielä ennen kuin hermokipu alkoi ja jos joudun sittenkin synnyttämään vasta lasketun ajan tienoilla, meille tulee riisuttu joulu. Kyllähän mies tietysti käy kaupassa ohjeiden mukaan ja kaikkea saa valmiina, mutta kotoa käsin on vaikea ohjeistaa, mitä laatikoiden valinnassa otetaan huomioon, mitä lisukkeita pitää muistaa ym. Jotenkin on sitä paitsi vaikea ajatella tulevaisuutta (=jouluaattoa), kun haluaisi vain edistyä tässä synnytysasiassa. Muilla samoja tuntemuksia?
Libero, uskoisin synnytyslääkärin osaavan paremmin arvioida lantiosi kokoa, kun hänellä oli röntgenkuvakin käytössään. Mullakin on pienet ulkomitat (157 cm, 55 kg) mutta ekassa raskaudessa lantio rtg-kuvattiin ja sisämitat olivat hyvät, joten se ei pelota. Kivunlievitys sen sijaan jännittää vielä tälläkin kertaa, koska viimeksi mulla ei epiduraali tehonnut lainkaan, ilmeisesti se oli mennyt väärään paikkaan. Kuulin tällaisesta mahdollisuudesta vasta jälkeen päin ja vaikka se ei vissiin kovin tavallista ole, kannattaa pitää mielessä, että jos otatte epiduraalin eikä se auta yhtään, vaatikaa uutta, sillä sen kuuluu kyllä auttaa hyvin.
Edellä Milla kaivautui viltteihin. Mulla on yhä edelleen niin kuuma, että olen avojaloin t-paidassa ja kesähousuissa enkä päiväunillekaan voi mennä peiton alle. Mutta muistan aiemmasta, että heti kun ""sisäpatteri"" lähtee ulkopuolelle, täytyykin käyttää kahta villatakkia päällekäin ja rintoja palelee koko ajan...
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Ja VOIMIA edelleen teidän huusholliin.
terveisin milla