Paljon onnea Kati tytöntyllerön johdosta !
Meikäläisen laskujen mukaan meistä kirjoittelijoista jäljellä on vielä 8 eli Nenna, Hannele, punatulkku, Taina, Sohvi, Orvokki, Mariia ja Meri. Korjatkaa jos joku unohtui. Muut on joko taustailemassa tai unohtuneet jonnekin...
Niin niistä synnytyskertomuksista...olen kyllä niitä lueskellut muistakin ketjuista ja ihan mielenkiintoista on tietää miten kullakin on mennyt. Niinhän se on että kullakin se oma synnytys on yksilöllinen ja tuskin kellään samanlaista on. Kipuakaan en pelkää, tottakai se kuuluu asiaan, pitää vaan muistaa että se on positiivista kipua. Ehkäpä olin tuossa yksi päivä sitten niin herkällä tuulella etten halunnut repeämisistä lukea. Täällä Ruotsissa kirjoitetaan jatkuvasti lehdissä noista kuinka nykyään repeilyt on lisääntyneet ja nyt vasta on alettu kätilöjä uudelleen kouluttaa täällä Tukholmassakin että osaisivat hoitaa hommansa niin että vältyttäisiin suuremmilta vammoilta. Ovat kuulema niin stressaantuneita ja kiireisiä että siksi niitä tulee enemmän kuin ennen. Ei antanut Hansukaan kymmentä pistettä ja papukaija merkkiä täkäläiselle sairaanhoidolle, vaikka hänkin suuressa sairaalassa oli. Ehkä suuren sairaalan vika onkin ainaisessa kiireessä, en tiedä. No onneksi tuon sairaalan henkilökunnan koulutus on aloitettu marraskuussa mihin minä olen menossa, joten toivotaan että saan sitten itselleni tällaisen uudelleen koulutetun kätilön.
Mulla on maha kova kuin kivi, mutta mitään merkkejä ei poksahtamisesta kuulu. Tuntuu ettei se maha enää kasvakaan vaan että raukka on tuolla niin tiivissä paketissa että ei mahdu enää liikkumaan. Liikkeitä on harvaksetaan, mutta kun sitten olen keskittynyt oikein liikelaskentaan niin kyllä se siellä myllertää. Varmaan tuo vauvakin ajattelee että tylsää tuon äidin kanssa täällä kotona kun se vaan makaa, kun mies tulee illalla töistä kotia ja puhuu mahalle niin johan alkaa sellainen myllerrys että. Ei mulla tämä mahakaan ole mihinkään sivuille levinnyt, eli edestä päin katsoessa ei huomaa ollenkaan että olisin raskaana...eli saas nähdä jos vaikka olisikin sitten poika joka on tulossa. Ja mitäs sitten kaikille vaaleanpunaisille vaatteille tehdään ? Kauhean vaikea keksiä pojalle nimeä joka kävisi sekä täällä Ruotsissa että Suomessa. En kummiskaan mitään selkeästi ruotsalaista nimeä halua. Tytön nimi on kyllä keksitty jo ajat sitten.
En ole vielä joulua valmistellut ollenkaan, tai no kinkku on ostettu ja piirakat leivottu. En tiedä saako täältä laatikoita mistään, pitäisi jaksaa lähteä noista isommista marketeista etsimään. Tänään taidan vihdoinkin pystyttää joulukuusen...jos jaksan. Jotenkin tuntuu että aivan sama tuleeko joulu vai ei, kahdestaan täällä kotona kärvistellään, ikävää kun on tottunut että aina vähintään tusina ihmisiä on ympärillä. Niin ja ei pääse edes joulusaunaan ! No voihan se olla että ollaan laitoksellakin aattona, sielläkin saattaa olla ihan kiva tunnelma.
Nyt on alkaneet sitten kaikki kyselemään että vieläkö olen kasassa. No pitänee malttaa vastailla ystävällisesti. Tuntuu että noita muita sukulaisia jännittää enemmän tämä vauvan tulo kuin minua. Melkein eivät kuulema saa nukuttuakaan kun odottavat niin kovasti. Meikäläinen on äidin puolelta eka joka aloittaa uuden sukupolven ja siellä siis tuskin maltetaan odottaa uutisia.
No taas jotain tajunnanvirtaa tuli laiteltua kun ei tosiaan muutakaan tekemistä.
Kirjoitelkaa te vauvan saaneetkin omasta arjestanne jos ehditte.
Mariia 38+0
) Eli siis synnytystä odotellessa! Hauskaa sunnuntaipäivää kaikille kanssasisarille! Ja kiitos synnytyskertomuksista!
))
