JOULUKUU 2006, UUSIN KETJU

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hannele76
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jaa juu ja mulle tulee tuo vauva-lehti. Aika kivoja juttuja mutta sitä samaa tarinaa aika usein. Kuten imetyksestä ja vauvan hoidosta.
Ajattelin lopettaa tuon heti ensi vuoden keväällä kun tulee vuosi täyteen.

 
TUULIMAMMA
Onnea kovasti pienokaisen syntymän johdosta!!!

TAINA
Naulankantaan. Kyllä laitit asiaa, noin se juuri on, koska itsekin ehkä aiemmin kuuluin tuohon, että koiria pystyy rakastaa kuin omaa lastaan, mutta ei se ole samanlaista rakkautta sittenkään, kuin verrata oman kohdussa kasvaneen lapsen rakkauteen, siitäkin huolimatta että koirat ovat todella tärkeitä. Jokin rakkaudellinen ero siinä vaan on. Ei sitä tiedä ennen kuin kokee:) eikä oikeen osaa selittä vieläkään...
Meillä muuten koirista puheenollen, ovat hyvin kiinnostuneita ja hoivaamisviettiä varsinkin vanhemmalla koiralla. Heti kun vauva itkee se juoksee mun luo ja sitten menee kehdon viereen istumaan; ikääkuin hei, huomaatko vauva itkee.

lila ja vauva 1vk 2pvä
 
Lilalle ja Tuulimammalle poksahtamis onnittelut ! Päivitän listaa Hansun osalta kuten hänen kanssaan olen sopinut. Eli maanantaina klo 12 sain Hansu pikku pojan ! Ihanaa tahtoo kans pian oman kainaloon...Päivitän myös Tuulimamman tiedot samalla.

JOULUKUU 2006
LeeLoo 33v - 1. - LA 1.12.
Santr@ 29v - 1. - LA 1.12.
Nenna - 3. LA 1.12./26.11.
Tirlittan 29v - 2. - LA 2.12.
Sanna 32v - 3. - LA 5.12.
Suluho 32 - 3. - LA 5.12.
Hannele 30v- 1. - LA 6.12. LKS
Minni 21v. -1.- LA 6.12. LKS
Lila68 - 38v. 1. - LA 6.12 - NKL- POIKA 25.11 (38+3) 3385g 52cm pää 33cm
Anna 37v - 1.- LA 8.12.
*fanny* 21v - 1. - LA 8.12.
punatulkku 25v - 1. - LA 8.12. - TYKS
mo 30v - 2. -LA 8.12, Hyvinkää
Lydia 34v - 2. - LA 8.12.
Äiti-78 - 4. - LA 9.12. LKS
Viivi-82 24v? - 1.? - LA 10.12.
Kira 29v. - 1. - LA 10.12.
Heinä 29v. 1. LA 10.12
Minzi-26v-2- LA 10.12. TAYS
Hanna 27v-1.- LA 11.12
Hannamari 23v - 1. - LA 12.12.
Taina 25 v - 2. LA 12.12.
Jeenu - 1. - LA 13.12
Sohvi78 28v. - 1. - LA 14.12
Leppis LA 15.12. - kaksoset -tyttö ja poika- 8.11.
Alisa – 2.- LA 15.12., Seinäjoki
Jane 28 v. - 1. - LA 16.12.
Tarja 26v. - 3. - LA 16.12.
Tuulimamma 35v - 2. - LA 16.12. - LKS - 29.11 tyttö 2870 g, 47 cm
Kati 25v - 2. - LA 17.12.
manta-28v-1- LA 17.12.- TAYS
Hansu 31 v - LA 17.12. - Tukholma Karolinska - 4.12 poika 2900 g, 48 cm
Ilo 30v - 2. - 18.12 (??) - HUS
Leea LA 19.12.
Orvokki 25v. – 2. – LA 21.12.
Vera 22v - 1. - LA ?
Sanna O. 37v. – 2. – LA 23.12. -TAYS
Niisku 22 v. -1. -LA 25.12.
Mariia 36v. – 1. – LA 25.12. SÖS Tukholma
Meri 31 v. - 1. - LA 26.12.
Vilma 28v. -2.- LA 28.12. TAYS
Iines 32v. -1. -LA 29.12.
Inna 27v - 2. - LA 30.12. - SatKS
Lellu 26v. - 1. - LA 31.12. TYKS
mimmi 34v. – 1. – LA 31.12.

 
Kirjoittelempa vielä muutenkin muutaman rivin...

Meillä oli sukulaisia vierailulla perjantaista ja äsken lähtivät. Nyt oli kyllä ihan mukavaa kun kävi joku välillä, siivosivat, paistoivat piirakoita ja torttuja sekä osasivat kulkea ilman opastustakin. Ihan mukava katkos näihin meikäläisen päivärutiineihin. Joka siis nykyään tahtoo olla pelkkää joko sängyssä tai sohvalla makaamista...

Nyt on viikon verran olleet jalat ihan hullun turvoksissa. Ihme jos ei kohta tule jalkapöytään raskausarpia, niin kireällä on iho kokoajan. Ja sitten kun nämä jalat on tällaiset pökkelöt että varpaat tuskin etes osuu maahan niin sitten sitä kompuroi joka paikassa. Toissapäivänä iskin varpaan sängynjalkaan ja varmaan tuli joku pikku murtuma kun meni ihan mustaksi ja eilen vielä teloin samaa varvasta pöydän jalkaan. Nyt ei sitten mennäkään mihinkään ulos kun mitkään kengät ei enää mene jalkaan, pitänee varmaan kohta sujauttaa ukon nelikuutoset jalkaan :) Minä siis vaan täällä makaan jalat kohti kattoa, huoh...

Jotenkin nyt tuntuu että taas jaksaa odottaa ainakin viikon hermoilematta, kyllä nuo vierailut kummiskin vaatii veronsa. Eilen tuli kyllä sellainen kateuden pistos kun Hansu lähetti tekstiviestiä pojan tulemisesta että minäkin haluan äkkiä oman vauvan viekkuun. Ihanasti niillä oli kaikki mennyt ja vaikutti niin onnelliselta kun pikkuinen tuhisi vieressä. On se niin ihmeellistä että ei oikein osaa kuvitellakaan kuinka valmis pakkaus tuolla masussa jo onkaan.

Meidän ketjussa tuo keskiväli näköjään alkaa ensin purkautumaan, joten jännityksellä odotellaan että kukahan seuraavaksi. Jos saisi valita niin mulle kävisi ensi viikolla tosi hyvin niin pääsisi jouluksi vielä kotiin ; ))

Mariia 37+0
 
Moikka!

Meidän pieni tyttömme päätti tulla maailmaan kuukautta etuajassa, tyttö syntyi rv 35+4, 30.11. Pituutta neidillä oli 45 cm ja painoa 2160 cm. Vaikka tyttö pikkuinen onkin, niin erittäin reipas ja terhakka. Päästiin jo tänään kotiin vaikka tyttö joutui olemaan vastasyntyneiden tehollakin pari päivää, se oli kuitenkin vaan rutiini käytäntö kun syntyi etuajassa.

Kirjoittelen huomenna enemmän, nyt täytyy mennä neitiä herättelemään syömään.

Olo on ihan uskomattoman epätodellinen mutta suunnattoman onnellinen!!!!

ONNEA LILA, TUULIMAMMA JA HANSU!!!

T: Lellu + Tintti 5 vrk
 
JOULUKUU 2006
LeeLoo 33v - 1. - LA 1.12.
Santr@ 29v - 1. - LA 1.12.
Nenna - 3. LA 1.12./26.11.
Tirlittan 29v - 2. - LA 2.12.
Sanna 32v - 3. - LA 5.12.
Suluho 32 - 3. - LA 5.12.
Hannele 30v- 1. - LA 6.12. LKS
Minni 21v. -1.- LA 6.12. LKS
Lila68 - 38v. 1. - LA 6.12 - NKL- POIKA 25.11 (38+3) 3385g 52cm pää 33cm
Anna 37v - 1.- LA 8.12.
*fanny* 21v - 1. - LA 8.12.
punatulkku 25v - 1. - LA 8.12. - TYKS
mo 30v - 2. -LA 8.12, Hyvinkää
Lydia 34v - 2. - LA 8.12.
Äiti-78 - 4. - LA 9.12. LKS
Viivi-82 24v? - 1.? - LA 10.12.
Kira 29v. - 1. - LA 10.12.
Heinä 29v. 1. LA 10.12
Minzi-26v-2- LA 10.12. TAYS
Hanna 27v-1.- LA 11.12
Hannamari 23v - 1. - LA 12.12.
Taina 25 v - 2. LA 12.12.
Jeenu - 1. - LA 13.12
Sohvi78 28v. - 1. - LA 14.12
Leppis LA 15.12. - kaksoset -tyttö ja poika- 8.11.
Alisa – 2.- LA 15.12., Seinäjoki
Jane 28 v. - 1. - LA 16.12.
Tarja 26v. - 3. - LA 16.12.
Tuulimamma 35v - 2. - LA 16.12. - LKS - 29.11 tyttö 2870 g, 47 cm
Kati 25v - 2. - LA 17.12.
manta-28v-1- LA 17.12.- TAYS
Hansu 31 v - LA 17.12. - Tukholma Karolinska - 4.12 poika 2900 g, 48 cm
Ilo 30v - 2. - 18.12 (??) - HUS
Leea LA 19.12.
Orvokki 25v. – 2. – LA 21.12.
Vera 22v - 1. - LA ?
Sanna O. 37v. – 2. – LA 23.12. -TAYS
Niisku 22 v. -1. -LA 25.12.
Mariia 36v. – 1. – LA 25.12. SÖS Tukholma
Meri 31 v. - 1. - LA 26.12.
Vilma 28v. -2.- LA 28.12. TAYS
Iines 32v. -1. -LA 29.12.
Inna 27v - 2. - LA 30.12. - SatKS
Lellu 26v. - 1. - LA 31.12. TYKS 30.11 tyttö 45 cm, 2610 kg
mimmi 34v. – 1. – LA 31.12.

 
Hansulle ja Lellulle onnittelut!!!!! Ja meille vielä "kärvisteleville" kärsivällisyyttä (minä paraskin sanomaan) =)

Käytiin koko perheen voimin äsken kaupungilla: poika 1,5 vee käveli itse kaupasta toiseen kahden tunnin ajan, ei meillä rattaita ollut edes mukana, ja kaupoissakin kierteli aivan todella hienosti meidän aikuisten mukana. Lopuksi kävimme Hesellä syömässä ravitsevan hampurilaisaterian. Lopputulos oli viisi kassillista joulutavaraa, joukossa kylläkin pienen pieni toppapuku tulevalle tytölle. Nyt mies ja poika läksivät lenkkisaunaan, ja minä en kykene yhtään mihinkään, voimat katosivat moisesta kävelystä ihan totaalisesti. Jalat ovat kuin maratoonin jäljiltä.... mutta pojassa ei huomaa mitään väsymystä. Ajattelimme pyytää vielä naapurit iltaglögille ja piparille, kolmelapsinen perhe, joten kun siitä vielä selvitään, olen valmis nukkumaan vuorokauden. Sitä se teettää tämä raskaus, voimat alkavat olla välillä vähissä ainakin minulla...

Mutta kirjoitellaan, antaa aina vähän malttia kun lukee, että on vielä muitakin "jäljellä". Ja hyvää itsenäisyyspäivää!! =)

T: Väsynyt ja kipeäjalkainen, mutta iloinen Orvokki 37+6
 
Ihan alkaa kateus iskeä kun lukee vauvauutisia! :) Onnea vaan kovasti Lellulle ja Hansulle!

Täällä ei mitään ihmeellistä raskauden saralla. Tuntuu kyllä oudolta, että laskettu aika on jo ensi viikon perjantaina, kun koko ajan on kyllä asennoitunut siihen, että uutena vuotena synnytetään. Viime päivät on kyllä mieliala ollut herkillä, tänäänkin käytiin Ikeassa ja siellä soi joululauluja niin minä melkein purskahdin itkuun. Sitten tuo meidän 1 v 4kk tytteli kaatui tänään touhottaessaan niin, että yläetuhampaasta lohkesi palanen. Tyttö kyllä alkuun itki, mutta rauhoittui äkkiä. Äiti kyllä järkyttyi tapauksesta paljon enemmän. Oli kyllä pitkään mieli tosi maassa, vaikka tiesi ettei noita juuri kävelemään oppineen kaatumisia pahemmin voi mitenkään välttää. Sitä kun haluaisi suojella lastaan kaikilta kolhuilta - niin henkisiltä kuin fyysisiltä, niin sitten kun jotain tapahtuu niin huomaa, ettei sitä pysty kaikelta suojelemaan. Onneksi on maitohampaat, niin aikanaan tilanne korjaantuu, mutta harmittaa kun niin söpön tytön pikkunököhammas on nyt lohjennut. :(

Jaksamisia kaikille mahojen kanssa! Kyllä taitaa minulta jäädä viimeiseksi raskaudeksi kun olen niin tympääntynyt tähän olomuotoon ja siihen, ettei enää taivu mihinkään tai pääse lattialta istumasta ja sängystä ylös ilman tosissaan punnertamista.

T.Kati rv 38+4
 
Onnea kaikille vauvan jo saaneille!

Meille syntyi tyttö sunnuntaina 3.12. klo 12.55. synnytys kesti 8h. ilokaasun voimalla punnersin ja lopuksi kohdunkaulan puudutus. Ei epparia,mutta muutaman tikin joutui ompelemaan. Strategiset mitat: 49cm ja 3570g painava.

Olo on väsynyt,mutta onnellinen. Kyllä vauvat on sitten ihania!!!

Eilen kotiuduttiin.Esikoinen on hiukka mustis,oikea riiviö koko päivän. Mutta kyllähän sen ymmärtää. Pitää vaan yrittää taikoa jostain kahden keskistä aikaa ja huomiota myös hänelle.

Nyt koisimaan! Jaksakaa odottavat odottaa vielä vähän,odotus palkitaan ruhtinaallisesti!!!!

Lydia ja nyytti
 
Huomenia ja isot halit Lellulle, Hansulle ja Lydialle!

Orvokki: Esikoisemme syntyi rv 39+6 eli täsmällisesti ajallaan... Tämä pikkukakkonen syntyi todennäköisesti ennakkoon sen vuoksi, että napanuora oli niin lyhyt (36 cm) - näin ainakin neuvolan tätsy tuumaili....

Molemmat synnytykset ovat olleet nopeita, sillä esikko syntyi noin 6 tunnissa ja tämä toinen prinsessa alle 5 tunnin. Tämä toinen synnytys oli kyllä kuitenkin ainakin 50 % helpompi kuin eka... Tsemppiä vaan kaikille ja "helppoja" synnytyksiä!!!

-Tuulimamma ja vauva 8 vrk-
 
Onnea kaikille onnellisille tuoreille äideille!

Täällä sitä kärvistellään eikä edelleenkään merkkejäkään alkavasta synnytyksestä. Tämä vauva tuntuu viihtyvän masussa oikein hyvin.
Välillä saan nukuttua ja välillä en. Aamuisin alkaa oleen aikainen herätys eikä uni enää tule vasta kun päivällä.
Hieman rassaa herätä kuudelta joka aamu kun on ulkonakin niin hirveen synkkää ja pimeää. Masentavaa suorastaan, ei joulutunnelmaakaan oikein ole kun ei lunta ei näy, ei kuulu.
Linnan juhlia katselin iltasella ja oli niin pliisut tänä vuonna, ei mitään ihmeellistä. Kukaan ei säväyttänyt ja vierasjoukko oli mielestäni kauhean vanhaa tänä vuonna.

Potkut alkaa oleen kylkeen tosi kipeitä ja isovanhemmat super malttamattomia. Soittelevat yhtenään että miltä tuntuu :)
Huomenna neuvolaan ja turvotusta on tullut. Yäk, sormet on aika nakit jo.

Voi kun saisi nyytin myös kainaloon jo.

Sohvi ja pötkylä 39 tasan tänään.
 
Paljon onnea Hansu, Lellu ja Lydia!!!

Joo, kyllä masentaa kun lupailtiin lehdessäkin mustaa joulua tänne etelään.. Nyt kun tosiaan ei pääse pohjoisemmaksikaan sitä viettämään, höh! No, ehkä sitä on sit muuta ajateltavaa jouluna. :) Meillä olis huomenna laskettu aika, mutta eiköhän se yli mene.. Huomenna on tosiaan myös kontrolli äitipolilla, toivottavasti sieltä sais jotain tietoa tulevasta. Ei oo mitään merkkejä ollut.. Maha nyt vissiin on laskeutunut, ainakin se näyttää siltä, mutta edelleenkään ei oo vaikeaa kävellä tms..

Näin yöllä unta, että me saatiin poika, mutta se oli tosi iso, joku 1-vuotiaan kokonen. :) Ja sit se tuotiin meille tänne kotiin synnytyksen jälkeisenä päivänä enkä mä muistanut mitään koko synnytyksestä, koska mut oli sit nukutettu (!) kun olin just tositoimien alkaessa saanut kamalan paniikkikohtauksen! :D :D

No, toivottavasti säästytään suuremilta paniikkikohtauksilta.. Täällä kanssa kateltiin linnan juhlia, mutta eipä siellä ollut oikeen mitään erikoista. Lähtisin jo mielelläni synnyttämään..

Punatulkku 39+6
 
Onnea myös Lydialle ja jaksamista vielä odottaville. Kyllä se odotus kohta palkitaan!!!

Jos nyt hiukan kertoilisin viime viikon tapahtumia....maanantai-tiistai yönä meni yllättäen lapsivesi ja ei muuta kuin synnärille. Mieskin oli tietenkin Helsingissä koulutuksessa ja ajoi sieltä extra nopeaa Turkuun tunnissa ja vartissa. No supistuksia ei ollut joten minut otettin osastolle. Supistukset alkoivat vaimeina ja synnytystä käynnistettiin ensin niillä emättimen kautta laitettavilla lääkkeillä ja niillä aukesinkin yhdelle sormelle. Vihdoin torstai aamuna sain mennä synnytys saliin ja synnytys käynnistettiin oksitosiini-tipalla. Supistukset alkoivat rajuina ja aukesin nopeasti. Supistukset olivat todella kivuliaita ja voin pahoin, oksentelin lattialle. Kun aloin pyytämään epiduraalia niin kappas vaan anastesia ryhmä oli jossain muussa synnytyksessä ja olivat tunnin myöhässä. Tästä tunnista en muista juuri mitään, kivut olivat todella kamalat. Kun ryhmä vihdoin tuli paikalle, olin jo 9 cm auki eikä mitään epiduraalia siinä vaiheessa voi enää antaa. Loppuajan hengittelin ilokaasua, se sopi mulle tosi hyvin, ei poistanut kipua mutta pani pään niin sekaisin että kipu oli siedettävää. Ponnistusvaihe oli helppo ja kesti 24 min. Toki se sattui mutta ei läheskään niin paljon kuin supistukset, kipu oli paljon luonnollisempaa. Väliliha joudutiiin leikaamaan, mutta muuten tyttäö tuli maailmaan nopeampaa kuin olin osannut odottaa.

Sitä onnen hetkeä kun vauva syntyy ja tulee rinnan päälle ei voi sanoin kuvata. On se vaan kaiken kivun ja odottamisen arvoista. Pieni tyttömme joutui teho-osastolle 2 päiväksi ihan vaan siksi että syntyi keskosena. Hän pääsi kuitenkin nopeasti piuhoista eroon ja rintaakin alkoi syömään heti seuraavana päivänä. Vierihoidossa olimme vain 3 päivää ja päästiin kotiin kun tyttö söi hyvin ja saavutti syntymäpainonsa jo sairaalassa.

Nyt sitten opetellaan vauva-arkea. Tyttö pitää herättää 3 tunnin välein syömään jos ei itse herää. Viime yönä tuore mammakin sai eka kerran nukuttua, jotenkin sitä on ollut niin sekaisin viime päivät ettei ole uni maistunut vaikka väsyttääkin tosi paljon. Välilllä itkettää ja välillä naurattaa, hormonit ovat huipussaan!

Täällä oli keskusteltu imetysliivien koosta. Heti kun pääsin synnäriltä hain 2 imetysliivit, mulla kuppikoko kasvoi yhdellä raskausajasta. Ja rintapumpun ostin myös, ilman sitä en pärjäisi. Meillä kun kaikki hankinnat jäi vähän vaiheeseen kun tyttö tuli kuukautta etuajassa.

Nyt täytyy pirpanaa lähteä herättelemään, ruoka-aika kutsuu!

T. Lellu + Tintti 1 vk


 
Onnea Lellu ja Lydia !

Ihan tippa linssissä lueskelin tuota Lellun synnytyskertomusta. Yritin masuasukille eilen jutella että olisi nyt sopiva aika tulla ulos kun on liputuspäiväkin, mutta ei tuottanut tulosta.

Mulla ei omasta mielestäni ole ollut vielä edes harjoitussupistuksiakaan saati sitten oikeita. Häpyluuta särkee melkein kokoajan, joten jotakin tuolla alapäässä kumminkin tapahtuu. Maha kyllä tuntuu olevan tosi alhaalla ja ihme jos ei kohta mitään raskausarpia tule kun roikkuuu siihen malliin. Ei mulla enää lapsen kokokaan hirvitä, eiköhän se sitten sieltä tule kun on aika. Napa mulla ei ole vielä pulpahtanut ulos ja olenkin vitsaillut että sitten on kypsä kun paistomittari poksahtaa ylös : ) Aika levollisin mielin täällä nyt jaksaa odottaa. Yöunetkin ovat muuttuneet 12 tuntisiksi, ihan outoa kun väsyttää niin paljon. No totta se kroppa valmistautuu siihen valvomiseen.

Tosi jännää aikaa kun ei koskaan aamulla tiedä koneen avatessaan että kuka on ollut poksahtamis vuorossa...

Yritetään jaksaa odottaa omaa vuoroa...vaikka ei millään jaksaisikaan...

Mariia 37+2
 
No niin. Nyt olis hiukan aikaa kertoa synnytyksestä.

Perjantai-iltana rupes tulemaan limatulppaa.Sellasta hieman vaaleanpunaista limaa.Pyysin varmuudeksi jo anopin meille yöksi pojan seuraksi jos lähtö koittaisi. No,yöllä en malttanut tietenkään nukkua,kun kuulostelin alkaako supistukset tai lähteekö lapsivesi. Mitään ei tapahtunut ja nukahdin about 4.00 koko yön valvottua jännityksessä. Aamulla heräsin n.9.20 ja tunsin kun vähän lörähti limaa pöksyihin. Vessassa huomasin että kovin verisen näköstä seassa. Ja iik,apua,soitin synnärille,onko vaarallista. No sieltä kätilö tuumi että onko paljon limaa seassa,jos on niin ei ole vaarallista.Tiuskasin että mistä pirusta tiedän mikä määrä verta on vaarallista kun en ole ammattilainen. Kätilö sanoi,että tule vaan tänne..

Ja ei kun menoksi. En syönyt edes aamupalaa. Pissanäyte perillä,ja käyriin. Pissassa oli hieman proteiinia ja verenpaineet koholla. Käyrässä näkyi isoja suppareita joita en tuntenut. Lääkäri tarkasti kohdunsuun ja limavuodon,joka ei ollut vaarallista,vaan normaalia kuulemma. Oli hieman epävarmaa,joudunko jäämään,vai pääsenkö kotiin.Isännän laskin kotiin jo 2 aikaan ip,lääkärintarkastuksen jälkeen.

No,sitten ne päätti että en pääse kotiin,vaan on jäätävä yöksi. Suututti,kun ei tuntunut vieläkään supistusia. oli niiiin kypsä olo koko raskauteen. Nukuin ehkä 2h ja heräsin puoli 1 yöllä valvomaan ja odottamaan "merkkiä". Ja klo 4 tuli eka iso supistus,sitten 4.20 lähti lapsivedet. Siitä se sitten lähti.Klo 5 alkoi supistukset viiden minuutin välein ja kahdeksan aikaan jo 3 min välein.

Kivunlievitykseen otin ensin geelipussin.Sitten lämmin suihkutus,joka auttoi myös hyvin lieviin supistuksiin. Kun kivut koveni,sain ilokaasua. Ensisynnytyksessä se ei auttanut yhtään,vaan oksensin. Nyt kätilö neuvoi tosi hyvin miten sitä otetaan,ja ilokaasu kyllä auttoi ottamaan kivulta terävän kärjen pois,kuten joku jo sanoi,että sekoittamalla päätä. Tosiaan se nousee päähän,ihan kuin olis hiukka huppelissa.

Epiduraalia ei annettu,koska ekassa synnytyksessä se vei liian hyvin kivun pois. En tuntenut ponnistamisen tarvetta ollenkaan ja silloin ponnistusvaihe kesti 1h45min ja vauva väsähti. Nytkin ponnistus kesti 1,5h mutta tunsin ponnistustarpeen. Lopulta kätilö auttoi hieman painamalla vauvaa masun päältä ja näin saatiin nopeasti vauva ulos. 2 viimestä minuuttia koski,ja huusin kuin leijona. Mutta kivut unohtui,kun sain terhakan tytön syliin joka heti nappasi rinnasta ja imi 20 minuuttia! Sekä katsoa napitti suoraan silmiin. 9 pisteen typy. Esikoinen sai vain 7 pistettä.

Sitten pientä painelua kun istukka vedettiin pois ja ommeltiin jokunen tikki. Osastolle ja meikäläinen on kuin durasell-pupu koko sairaala-ajan. Vaikka olis pitänyt nukkua,niin hormoonitkohan ne piti mua ylikierroksilla virkeänä ja kokoajan piti puuhata jotain,kun vauva nukkui.

Istuminen oli kipeeta pari päivää. Ja kaikki lihakset "maratoonin" jälkeen. Mutta tiistaina päästiin kotiin ja nyt alkoi taas uusi ihana vauvantäytteinen elämä:)))

Lydia+nyytti
 
Heippa!

Ja ensimmäisenä oikein paljon onnea kaikille tuoreille äideille! :o) Täälähän rupes joulupallot "poksahtamaan" oikeen urakalla!!

Onkohan Nennalla kaikki hyvin kun siitä ei oo kuulunu mitään?

Ens tiistaina olis laskettu aika. Saa nähdä päästäänkö sinne asti. Jännä olo joka ilta kun menee nukkumaan kun ei tiedä, että saako nukkua vai alkaako tosi toimet...

Taina 39+2
 
Täällä ollaan vielä yhtenä kappaleena...
Neuvolassa kävin tänä aamuna ja kaikki oli ok. Sf-mitta on vihdoin alkanut laskea hieman ja vauva poraa päätään tuonne alakertaan niin että rakkoa vihloo. EHKä tässä toivetta on että laskettuna aikana syntyis ( 14.12 )
Viimeyö meni kärvistellessä vaihteeksi. En saanut nukuttua kuin muutaman hassun tunnin ja kyllä otti päähän. Mies ja koira kuorsasivat kuin höyryveturit ja minä senkun yritin kääntää kyljeltä toiselle kun puudutti niin pirusti noita lonkkia.
Alkaa tuo huumori oleen aika vähissä ja synnäri tuntuu enemmän kuin houkuttelevalta. Niinkuin varmaan monen muunkin mielestä.
Kovin on hiljasta tässä ketjussa. Kirjoitelkaahan nyt vaikka tuntemuksistanne mitkä vois viitata tuohon lähestyvään synnytykseen. Itse kun en tiedä oikein mitkä voisi olla oireita ja mitkä ei.

Sohvi ja pötkis 39+1
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lellu-79:
JOULUKUU 2006
LeeLoo 33v - 1. - LA 1.12.
Santr@ 29v - 1. - LA 1.12.
Nenna - 3. LA 1.12./26.11.
Tirlittan 29v - 2. - LA 2.12.
Sanna 32v - 3. - LA 5.12.
Suluho 32 - 3. - LA 5.12.
Hannele 30v- 1. - LA 6.12. LKS
Minni 21v. -1.- LA 6.12. LKS
Lila68 - 38v. 1. - LA 6.12 - NKL- POIKA 25.11 (38+3) 3385g 52cm pää 33cm
Anna 37v - 1.- LA 8.12.
*fanny* 21v - 1. - LA 8.12.
punatulkku 25v - 1. - LA 8.12. - TYKS
mo 30v - 2. -LA 8.12, Hyvinkää
Lydia 35v - 2. - LA 8.12. TYTTÖ, 3.12 3570g 49cm
Äiti-78 - 4. - LA 9.12. LKS
Viivi-82 24v? - 1.? - LA 10.12.
Kira 29v. - 1. - LA 10.12.
Heinä 29v. 1. LA 10.12
Minzi-26v-2- LA 10.12. TAYS
Hanna 27v-1.- LA 11.12
Hannamari 23v - 1. - LA 12.12.
Taina 25 v - 2. LA 12.12.
Jeenu - 1. - LA 13.12
Sohvi78 28v. - 1. - LA 14.12
Leppis LA 15.12. - kaksoset -tyttö ja poika- 8.11.
Alisa – 2.- LA 15.12., Seinäjoki
Jane 28 v. - 1. - LA 16.12.
Tarja 26v. - 3. - LA 16.12.
Tuulimamma 35v - 2. - LA 16.12. - LKS - 29.11 tyttö 2870 g, 47 cm
Kati 25v - 2. - LA 17.12.
manta-28v-1- LA 17.12.- TAYS
Hansu 31 v - LA 17.12. - Tukholma Karolinska - 4.12 poika 2900 g, 48 cm
Ilo 30v - 2. - 18.12 (??) - HUS
Leea LA 19.12.
Orvokki 25v. – 2. – LA 21.12.
Vera 22v - 1. - LA ?
Sanna O. 37v. – 2. – LA 23.12. -TAYS
Niisku 22 v. -1. -LA 25.12.
Mariia 36v. – 1. – LA 25.12. SÖS Tukholma
Meri 31 v. - 1. - LA 26.12.
Vilma 28v. -2.- LA 28.12. TAYS
Iines 32v. -1. -LA 29.12.
Inna 27v - 2. - LA 30.12. - SatKS
Lellu 26v. - 1. - LA 31.12. TYKS 30.11 tyttö 45 cm, 2610 kg
mimmi 34v. – 1. – LA 31.12.

 
Nostelen ettei tipahda... Sohville pitää sen verran kirjoittaa, että vaikka minullakin on yksi lapsi ennestään, niin ei ole oikeastaan aavistustakaan mistään merkeistä, mitkä voisivat enteillä synnytystä. Viimeksi kaikki alkoi aivan tavallisen päivän aivan tavallisena iltana lapsiveden menolla, ja veden menon jälkeen alkoivat vasta supistuksetkin... Kaikessa rauhassa sängyssä köllöttelin kun vatsassa tuntui napsahdus ja vihlaisu ja sitten vedet jo tulivatkin. Mutta sitä ennen - ei mitään merkkejä!!! Eli jos jollakin muulla olisi tosiaan kokemuksi edes pienen pienistä merkeistä niin kiitollisina otetaan vastaa - voisi elätellä edes toivoa... =) Kyllähän se vauva joskus tulee, mutta milloin....

Mutta ei enempää tällä kertaa, täytyy lähteä katsomaan, mikä mekastus olohuoneesta kuuluu. Kirjoitellaan!
 
Synnäriä tulee tässä, aikast romaania pukkaa…

Perjantai-iltana 24.11 ei siis ollut mitään muuta tuntemusta muuta kuin menkkajomotusta, jota oli jo muutamana päivänä ollut.
Klo 8 lauantai-aamuna 25.11 heräsin siihen kun poltti alavatsaa hetken. Sitten meni n. 5 min ja poltti uudelleen ja sitä jatkui tasaisin välein 5-10 välein kestoltaan 20-50 sek ja ajattelin voiko nämä tosiaankin nyt olla supistuksia, kun en mieltänyt ollenkaan supistuskivuiksi, vaan enemmänkin olivat alavatsapolttoja, niin kuin olisi hirveä virtsatieinfektio tai mahassa kiertäisi oikein kunnolla. Soitin äidille, millaisia ne supistukset oikein ovat, kun kuvittelin, että ne sellaisia jossa koko se pyöreä vauvamasu kouristelee. No äiti sanoi että kyllä nuo alavatsapoltot siltä nyt vaikuttaa…ja sanoi että älä hirveesti aikaile jos noin säännöllisewnä jo ovat. Aloin hermostua, mutta en niin paljon kun olisin kuvitellut.
Klo 10 soitin sairaalaan ja kerroin, että polttaa tasaisin välein alavatsasta koko ajan ja kipu voimistuu vaan. Edelleen olin ihmeissäni, kun koskee vain alavatsaan, ja että missä se selkään heijastuva kipu on, että voiko tämä nyt tosiaan olla sitä supistusta?? Sairaalasta sanottiin, että juuri sellaistahan se, ja ei sen aina tarvitse heijastua selkään tai että se voi muuttua myöhemmin sellaiseksi, että seuraa nyt vielä, jos ne vaikka loppuvat, mutta ihmettelivät kun olivat jo niin säänölliset alusta alkaen.
Klo 11 poltot vaan lisääntyivät ja sanoin miehelle, että nyt on sellainen tunne, että on meidän pakko lähteä, ei tämä voi olla mitään muuta. Soitin sairaalaan että voinko jo lähteä, meillä matkaa kuitenkin vajaan tunnin verran. Sanottiin lähde pikkuhiljaa tulemaan niin katsotaan tilanne. Ja sanoi myös että heillä on nyt ihan hirveä ruuhka, kaikki synnytyssalit on suurin piirtein täynnä, että hirveästi synnyttäjiä juuri tänään ja kätilöt kiireisiä…. ei muuta kun kassi matkaan ja menoksi ja ajttelin että mennään nyt tsekkaamaan tilanne. Olin ihmeen rauhallinen….
Klo 12.30 saavuimme sairaalaan ja minut laitettiin heti käyrille, poltot voimistuivat entisestään ja alkoi olla jo muutamat todella kipeitä aaltoja. KTG:hen piirtyi tasaisesti supistuksia, jotkut tosi voimakkaina. Tunnin verran makasin seurantahuoneen sängyssä käyrällä.
Klo 13.30 kätilö kokeili ensimmäisen kerran kohdunsuuta, ja samanteinkun tutkimuksen aikana limatulppa ja lapsivesi ryöpsähtivät sängylle ja olin auki sormelle.
Klo 14.30 kohdunsuu oli 3 cm auki ja minut siirrettiin synnytysaliin. Sain antibioottitipan ja NaCl suoneen.
Klo 15.30 kohdunsuu oli 5 cm auki. Aloin kokeilla ilokaasua, supistukset voimistuivat entisestään. Ilokaasu oli aivan tehotonta, en saanut mitään apua enkä edes kivunhuippua pois. Lisäksi tulin ilokaasusta erittäin(!) huonovointiseksi ja kaikki kieppui silmissä, oksensin rajusti niin että kaikki vaatteet ja petipaperit meni uusiksi….tämä oli hyvin kamalaa ainetta!
(never never ilokaasua mulle enää…) Tässä vaiheessa pyysin epiduraalin, koska kohdunsuu avautui niin hurjaa vauhtia alkoivat supistukset olla aivan sietämättömiä. Sain sen samantein ja aaaah mikä autuus alkoi, kaikki kivut hävisivät 10 min kuluessa taivaan tuuliin, en tuntenut yhtään mitään! (Suosittelen!)
Klo 16.00 kohdunsuu oli 8 cm auki. Klo 16.30 kohdunsuu oli 9 cm auki. Oksensin edelleen silloin tällöin, kaikki luultavasti vieläkin sen kammottavan ilokaasun vuoksi. Yök!
Klo 17.00 kohdunsuu oli 10 cm auki, ainoastaan jotain pientä reunaa jäljellä. Ajattelin, että onpas tämä helppoa, en tunne mitään kipua…oksensin taas välillä lisää, ja olo alkoi olla aika heikko silkasta oksentamisesta…sain glukoosia suoneen. Minulle laitettiin kaikenlaista pussia siihen tippatelineeseen, en oikeastaan edes tiedä mitä kaikkea ja milloin.
Klo 17.30 hirveä pissahätä, mutta mitään ei tullut pöntöllä, katetroitiin.
Sitten oleilua vaan, kätilö kävi välillä syömässä, annettiin vauvan rauhassa laskeutua alaspäin.
Ei mitään kipuja, oli ihan hyvä olla. Olisin voinut nukkua, mutta en osannut, jännitti liikaa.
Klo 18.30 sain kokeilla harjoitusponnistamista muutamia kertoja, mutta mitään ponnistamisrvetta en oikeastaan tuntenut. Vauva laskeutui hiljalleen alas, mutta oli edelleen vielä aika korkealla, silloin tällöin ponnistin muutamia kertoja hiljakseen, mutta ne olivat harjoittelua. Sain pienen lisäannoksen epiduraalia omasta halusta koska aloin pelkäämään ponnistusvaiheen kipua ja mielestäni puudutus alkoi pikkuhiljaa jo heikkenemään. Jostain syystä tärisin horkassa usein koko avautumisvaiheen ajan, enkä voinut vaikuttaa siihen mitenkään. Tunsin itseni kuumeiseksi ja mitattiin lämpö ja se oli 37,5.
Klo 18.50 alkoi varsinainen aktiivinen ponnistusvaihe. Supistukset alkoivat heikkenemään ja enkä saanut niistä lisävoimaa ponnistamiseen. Oksitoonitippaa siis peliin…Ponnistin useita kertoja täysillä, mutta mitään konkreettista ei tapahtunut. Oksensin ja ponnistin vuorotellen ja olo alkoi olla heikko ja alkoi ahdistamaan. Voimat loppuivat ja kuulin, että vauvan sydänäänet alkoivat olla jo liian korkeat. Lääkäri ja toinen kätilö kutsuttiin nopeasti paikalle ja tulivatkin heti ja kuulin, että on pakko aloittaa heti imukuppiulosautto. Kaikkea tapahtui nopeasti ympärilläni ja aloin hermostumaan. Tehtiin episiotomia. En tuntenut sitä.
Klo 19.13 imukuppi asetettiin ja vedettiin 2 kertaa. Käskivät ponnistaa vetojen aikana vielä niin paljon kuin ikinä irtoaa ja minä ponnistin ja itkin ja huusin ja kirosin täysillä yhtäaikaa. Näin kuinka vauva vedettiin ulos mutta en erityisemmin tuntenut kipua.
Klo 19.20 poika syntyy ja ja melko pian kuuluu ensiparkaisu ja pian vauva nostetaan rinnalleni. Ihailen vauvaa ja itken onnesta.
Klo 19.27 istukka irtoaa ja on kokonainen.
Mutta sitten alkaa alamäki….ainakin omasta mielestäni…Kerrotaan että episiotomian lisäksi olen revennyt lisää haavasta sen loppupäästä ja olen revennyt myös emättimen sisältä ihan kiitettävästi, ja vuodan paljon verta. Kätilö sanoi, että sen verran pahasti mennyt, että hän ei mielellään ryhdy ompelemaan synnytyssalissa ja vauva otettiin rinnalta ja minut siirrettiin kiireesti leikkuriin. Tässä vaiheessa pelästyin toden teolla, menin ihan totaalipaniikkiin. Aloin parkumaan suoraa huutoa, että kuolen verenhukkaan ja kätilö lohduttaa että etkä kuole, siksi juostaan nyt leikkuriin. Minä huudan paniikissa, että oliko mun tehtävä synnyttää oma lapsi maailmaan ja sitten kuolla, menin niin shokkiin, että aloin varmaan sekoamaan siinä pisteessa. Lamput vilisivät katossa kun sängyllä vietiin hissillä toiseen kerrokseen. Leikkurissa hääri nopeasti ympärilläni vihreätakkisia ja minut puudutettiin vielä lisää, kuten sektiossa puudutettaisiin, eli kokonaan tunto pois vyötäröstä alaspäin. Lääkäri ompeli mielestäni todella kauan ja tärisin ja vapisin ihan kamalasti, olin ihan paniikkihorkassa ja itkin koko ajan hysteerisesti, että näenkö koskaan enää lastani. Sitten vietiin heräämöön ja olin todella heikossa kunnossa. Oksentelin edelleen ja edes vesi ei pysynyt sisällä. Hb oli romahtanut 80. Kuulin, että olin menettänyt verta 1 litran verran. Mies sai tulla luokseni ja kertoi, että vauva on viety vastasyntyneiden valvontaosastolle ja jää sinne yöksi, jossa seurataan vauvan verensokereita 12 seuraavaa tuntia (tämän tiesimme etukäteen, koska rutiinijuttu, kun äidillä diabetes) enkä saanut siis vauvaa yöksi vierelleni. Minä itkin taas ihan hysteerisesti. Sitten mies lähti kotiin (perhehuoneita ei vapaana) ja olin koko yön hirveissä tuskissa, alapäähän sattui aivan tautisesti ja olin katetrissa ja kaikenlisäksi ilman vauvaa. Pyysin ja sain kivunlievitystä vaikka minkälaista, mutta eivät ne auttaneet yhtään. Se oli aivan helvetillinen yö. Itseasiassa en olisi pystynyt vierihoitamaan vauvaa sinä yönä, se on tosiasia. Vaikersin sängyssä hirveästä kivusta ja vauvan ikävästä. Sain vauvasta valokuvan, joka oli otettu kylvetyksen jälkeen, mieshän jäi sinne vauvan kanssa, kunnes vietiin valvontaan ja tuijottelin vauvan kuvaa koko yön vähän väliä ja itkin ikävästä. Ajattelin, ettei ikinä enää synnytystä!!!!!!!!!
Kaikki alkoi hyvin, liiankin, mutta loppu oli varsin epämiellyttävä.
Aamulla mies tuli heti aamusta sairaalaan ja pääsimme aamupäivällä hakemaan vauvan valvonnasta. Arvatkaa, miten paljon vuodatin onnen kyyneleitä kun VIHDOIN sain nähdä oman vauvani ja sain hänet syliini!!!!!! Se oli niin liikuttavaa, etten pysty sanoin kuvailemaan. Minähän ehdin olla vauvan kanssa vain n 10 min syntymän jälkeen istukan irtoamisen ajan. Sokerit olivat ok hänellä joka mittauksessa joten sain vauvan osastolle seuraavana päivänä. Vauvan sokereita mitattiin joka päivä säännöllisesti myös osastolla ja ne olivat aina ok, myös minulla.

Myös seuraava yö oli vaikea, kivut olivat hirveät kipulääkityksestä huolimatta.

Kiitos rakkaat, jos jaksoitte lukea loppuun, kun innostuin kirjoittamaan, tulikin romaani. Minä en osaa kertoa mitään lyhyesti…Ja sitä paitsi oli erittäin terapeuttista saada ajatukset ”paperille” koska edelleen läpikäyn synnytystä alitajunnassani.

Nyt haava on revennyt lisää itsestään ja tulehtunutkin, olen antibioottikuurilla, kuume sahailee sinne tänne max 38,5. Olen suhkutellut ahkerasti haavaa. Mulla siis monta tikkiä, about 20, suurin osa emättimen sisällä kun repesin sisältäkin kiitettävästi...

Itse synnytys ei epiduraalin ansiosta ollut kamala, van enemmäkin henkinen puoli ja nyt tämä jälkiparantelu on vaikeaa. En edelleenkään pysty istumaan ilman uimarengasta ja ulostaminen on yhtä helvettiä (sorry).

Mutta joka päivä ihan VÄHÄN parempi.

Jos vielä meille joskus lisää lapsia suodaan, haluan varmaan keisarileikkauksen, olen nyt kokenut alatiesynnytyksen, minkä halusinkin, mutta ehkä en enää halua sitä uudelleen....
 
Huh huh Lila, olipa sulla aikamoinen synnytys kertomus. Voin kyllä uskoa että olo on ollut heikko kun noin paljon verta menetit, itseänikin heikotti ja menetin vain 300 ml verta eli kolmas osan vähemmän. Multa kans vietiin vauva melkein heti pois, se oli kyllä tosi outoa. Yöllä ei oikein uskonut että mitään vauvaa on syntynytkään, mutta kyllä se sitten päähän kunnolla iskostui kun sai vauvan vihdoin vierihoitoon. Ja nyt tuntuu siltä niin kuin toi pieni pirpana olis aina ollut täällä!On tämä vaan niin ihanaa ettei voi sanoin kuvata!!!

Täällä ketjussa on muuten ollut hiljaista, ovatkohan kaikki jo synnärillä?

t. Lellu + Tintti 1 vk 3 pv
 

Similar threads

Yhteistyössä