Hei kaikki rakkaat sisaret!
Voimme loistavasti ja vauva kasvaa silmissä, ja maitoa tulee nyt jo ihan kunnolla, ei ole tarvinnut enää korviketta antaa rintamaidon lisäksi, eilen oli eka päivä kun pärjättiin jo pelkällä omalla rintamaidolla. Vauva kasvaa silmissä ja kehittyy joka päivä. Kun nyt katsoo viikko sitten otettuja kuvia, ero on huima. Nännitkään eivät ole enää kovin arat, keskiviikkona sattui imeminen niin paljon, että huh huh
!Vauva on aivan ihana ja suloinen, me miehen kanssa ihaillaan ja ihmetellään vauvaa koko ajan, välillä mulla kyyneleet silmissä kun sitä on niin liikuttunut omasta lapsestaan ja ihmetellään, miten täydellinen lapsi voikaan olla, siksi en enää kerkiä netissäkään notkumaan, (mitä tein ennen todella paljon) kun haluaa jatkuvasti olla vauvan kanssa ja katsella häntä, emme saa silmiämme irti hänestä ja onhan tässä puuhaa, vauva syö 3-4 h välein ja yritän välillä myös ottaa päiväunia, niin ei kerta kaikkiaan aika riitä enää mihinkään
En meinaa vieläkään ymmärtää, että viikko sitten hän oli masussa vielä. Siitä tulikin mieleeni että käyn jatkuvasti vieläkin alitajunnassa synnytystä läpi, eri kohdat vilahtelee nauhana silmissä, ja tänäänhän on nyt tasan viikko kun kaikki tapahtui, kelaan sitä päivää nyt läpi, että tähän aikaan oli sitä ja sitä, esim tällä hetkellä viikko sitten olimme juuri saapuneet sairaalaan, ja makasin seurantahuoneessa käyrillä ja supistukset senkuin voimistuivat
.
Netissä roikkuminen jäänyt vähään, yksinkertaisesti en pysty(!) istumaan koneella niin kauaa, koska alapäähän sattuu vielä kovasti ja istuminen siksi vaikeaa. Ihmeesti sitä kuitenkin on jo parantunut alapäästä, vaikka repesin aika paljon, joka päivä parempi, ulostaminenkin jo onnistuu, sunnuntaina luulin, että en ikimaailmassa enää pysty ulostamaan (
sorry
) mutta niin se vaan on että näinkin vanha kroppa se siitä nopsasti palautuu. Hb on varmaan jo kohonnut hyvin, koska olo on todella hyvä, ensi viikolla otetaan hb. Vauvan sokerit eivät muuten heittäneet yhtään syntymän jälkeen, hänestä otettiin 2 vrk:tta sokeriarvoja ja kaikki arvot olivat ok. Myös minulla ok, joten diabetes jäi laitokselle, samoin kaikki raskauskilot, ne kaikki 7 kg ovat hävinneet taivaan tuuliin. Neuvolatäti kävi eilen, ja kaikki hyvin.
Olen todella onnellinen äiti ja ihmeen nopeasti sitä oppii käsittelemään omaa lasta, minähän en ollut aiemmin lapsia käsitellyt ja nyt sujuu jo todella hienosti.
Sitä vielä, kun siirretty alkio oli todellakin 3 lk ja hidas ja ei lääkäri antanut paljoakaan toivoa onnistumiselle, että se ei tosiaankaan merkkaa mitään, nyt sen tiedän. Olin aivan turhaan silloin huolissani siitä, oikeen hävettää. Niin ihana ja suloinen täydellinen kaunis lapsi, että ei voisi ihanampaa palkintoa toivoa. Ja nyt tiedän miten voimakasta äidinrakkaus on, en kuunapäivänä olisi voinut kuvitella kuinka paljon sitä omaa lastaan voikaan rakastaa!
Suurin tunne ja rakkaus mitä voi kokea.
Nyt alkaa taas kyyneleet virrata silkasta onnesta, on pakko lopettaa kirjoittaminen
.en näe enää mitään.
Rakkain terveisin ikionnellinen lila ja ihana nasuvauva
)