JOULUKUU 2006, UUSIN KETJU

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hannele76
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kiitos Orvokki kannustuksesta ja sylin täydeltä onnea pikku tyttösestä !

Kyllä me täällä vielä jaksetaan oottaa : ) Nyt vaan kinkkua napaan ja suklaata päälle...

Vieläkö Meri on pallona ? Mie jään tänne ihan yksin...
 
Paljon onnea Punatulkku, Hanna ja Orvokki!

Ja oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille teille!!! Ja kyllä Mariia sinunkin aika pian koittaa!!!

T. Lellu + Tintti 3 vk 2 pv
 
Heippa taas!
Tulinpas vähän kertomaan synnytyskuulumisiani,kuinka kaikki tapahtuikaan.....

Eli itsenäisyyspäivän yöllä heräsin puoli 4 koviin vasemman puolen selkäkipuihin.
Olin ihan sekona että mitä nää voi olla,koska en päässyt kunnolla edes kävelemään.
Siitä kutakuinkin tunti eteenpäin,alkoi supistukset,ja kunnolliset.
Alko oksettaa ja meinasin matkalla sairaalaankin oksentaa auton....*nauraa*
Sairaalassa oltiin 6.12 klo 6.30 ja siitä suoraan käyrille mihin piirtyikin mukavia supistuksia,mutta auki olin vain kahdelle sormelle ja kanavaakin oli toiset 2cm jäljellä.
Päästiin sit miehen kanssa tyhjään perhehuoneeseen nukkuun muutamaks tunniks,ja kun sieltä herättiin,mentiin taas käyrille.
Ja sisätarkistus osoitti että ei muutosta aamuun....
Eiku käytävälle käveleen ja kanttiiniinkin mentiin.
Sitten sieltä pääsin vesipaljuun istuun puoleksitoista tunniksi.
Kipuja supistuksista tuo vesi ei ainakaan multa vienyt,mutta paikat alkas verkkasesti avautua,2cm lisää!!!!
Saliin siirryttiin puoli 3 maissa päivällä ekan kerran jossa otettiin taas käyrää....
Ja sieltä taas käveleen käytäviin.Neljältä saatiin käsky olla salissa takasin.
Ja oltiinkin....Sain jumppapallon jonka päällä istuin.
Saimme ihanan kätilöopiskelijan mukaan synnytykseen ja jokaisen supistusten välissä parannettiin maailmaa ja naurettiin makeesti. =)
Kun olin 6 cm auki,opiskelija sanoi että aikamoinen olen kun oon noin paljon auki ja mä vaan nauran suppareiden välissä...noh,mikäs siinä oli kivuitta juuri silloin,ne supparithan mulla vaan sattu.
Vihdoin tuossa kuuden maissa olin 7cm auki jolloin siirryttiin sängylle ja tutkittiin onko reunat hävinny,ei ollut.
Kätilö työnsi sormillaan reunat vauvan pään ja mun lonkkaluun väliin ja se sattu aivan tajuttomasti.
Sitten puhkottiin kalvot,eka yritettiin sormilla mutta ei onnistunut,oli liian vahvat.Lopuks sillä ihme piikillä,mutta silläkin sai hetken ronkkia.
Vettä ei paljon enää tullut (olin jo pari vk sit alkanut vuotaa lapsvettä) mutta poika alkoi syntymään heti.
Ponnistaa piti vaikka supistusta ei tullut.
Kipu oli sanoinkuvaamaton koska tunsin miten repesin hiljakseen koko ajan ja se sattui enemmän kuin ponnistaminen ja vauvan pään syntyminen.
Pää syntyi,ja kätilö veti vauvan ulos kokonaan.
Samantien poika parkas ja mä kysyin fiksuna onko se elossa....on on,sanoivat ja taas poika huusi! =)
Poika sai pisteet 9-9-9.
06.12.2006 Klo 18.29,3250g,49cm ja pipo 34,5cm.
Synnytyksen kesto oli 3h ja 50min ja ponnistus 9min.(edelliset synnytykset kesti : esikko 8 tuntia ja ponnari 15min,kakkonen 6 tuntia ja ponnari 1min..)
Itkuhan siinä tuli mutta voi sitä kaunista lasta mun rintani päällä joka hamusi ruokaa heti suuhunsa.,...
Ei sitä näkyä ja tunnetta unohda koskaan.

Sellasta...

Hurjasti onnea kaikille tonttunyyttinsä jo saaneille ja niille joilla vielä asukki yksiössään viihtyy,voimia loppuodotukseen! Kyllä ne sieltä vielä syntyy,on aina syntyneet!!
Suuret halit!!!!!

Ps.Hiiret on hukas,taisivat silloon yöllä peläästyä niin pal et juoksivat naapuriin...*tirsk*
 
olin tällä listalla, joulukuisissa viime keväänä wapin kautta pyörimässä kun tätä konetta ei yhäkään itellä ole... nyt vietän joulua koneen vieressä ja päätin käydä täällä vaikken edes oikein tiedä miten tätä käytetään... kuvitelkaa. meillä oli odotuksessa kolmas lapsemme, laskettuaika oli 10.12. kaikki oli niin hyvin kuin olla voi. isänpäivänä kaikki oli toisin. ei tuntunut liikkeitä, oli vaan ihan hiljaista. meidän rakkaasta pienestä oli tullut enkelivauva, ilman mitään syytä viikolla 36. seuraavana päivänä kaunis poikavauvamme syntyi, 48,5cm ja 2680g. on vaikea ymmärtää miksi. niin kovasti kun häntä odotimme. suru ja ikävä on murskaavaa. toivottavasti ensi vuosi antaa meille uuden mahdollisuuden.elämälle ei pidä antaa periksi jos se kohtelee näin, annetaan, vaan otetaankin pois. tuulimamma ainakin oli tuttu listalta, samoin mariia. hyvää jatkoa teille kaikille, pitäkäähän huolta pikkuisistanne, niinkuin tottakai pidättekin.
 
Voi ei Sanna !!!!! Olenkin tässä aina välillä ajatellut että mitä sinulle kuuluu. Hirveästi halauksia ja voimarutistus sekä uusia plussatuulia ! Olet varmasti elämäsi kauheimman kokemuksen läpikäynyt, mutta nyt onneksi kirjoituksestasi kuultaa toivo taas uutta kohtaan. Periksi ei todellakaan anneta, sehän on vanhan Kermitin motto. Jostakin syystä se elämä joskus heittelee kovemmalla kädellä, mutta täytyy muistaa että yleensä sen jälkeen on jotain hyvää myös tulossa.

Voimia vielä kerran ja otan osaa hirvittävään suruunne !

Mariia
 
Heippa kaikille ja hyvää joulua!!!
Olen käynyt lukemassa teidän juttuja mutta en ole itse kirjoitellut. Ja onnea kaikille jotka ovat jo pienokaisen saaneet. Itse sain 15.12-06 tytön ensinmäinen lapsi. Nyt ollaan harjoteltu tätä uutta elämää kotona. Kaikki on mennyt ihan hyvin. Tyttökin voi ihan hyvin sai pisteet 9/10.
Parempaa uutta vuotta kaikille (josko voiko tästä vuosi ennää olla parempi)
 
heippa!

onnittelut ensinnäkin kaikille vauvan saaneille! on se vaan jotain niin mahtavaa ja ihmeellistä, ettei oikeen vieläkään käsitä.. sannalle hali, vaikkei tunnetakaan. kyllä tuli kyyneleet silmiin, on se niin väärin.. =(

näin eteni siis meidän synnytys: To-pe yönä (15.12. vastaisena) alkoi olla pieniä supistuksia, sellasia menkkakipumaisia enkä oikeen saanut nukuttua. Aamulla ennen lapsivesikontrollia tuli vessassa veristä limaa ja alkoi tosissaan jännittää.. Ultrattaessa lääkäri huomasi että lapsivettä ei oikeestaan enää ole ja että siirryttäisiinki sit synnytyssalin puolelle. Mulla meinas tulla itku ja tärisytti niin että hyvä kun sain housut takasin jalkaan.. No, olin kahdelle sormelle vaan auki, mutta koska supistuksia oli, ei alettu vielä käynnistämään. Laitettiin käyrälle, missä oltiin kolmisen tuntia. Mies lähti siinä kotona käymään ja mun kassin hakemaan. Oli aika tylsää olla niissä johdoissa koko ajan. Sit tuli sydänääniin yhtäkkiä lasku ja paikalle tuli kauheesti kätilöitä ja pari lääkäriä. Mun piti olla kontillaan ja hengittää happea kunnes äänet nousi taas. Sit puhkastiin kalvot että saatiin nappula vauvan päähän ja sydänäänet siitä koneelle. Se oli aika tuskasta kun ei meinannu onnistua.. Vettä ei tosin tullut yhtään. Vähän pelotti, mutta tosi hyvin meidän kätilö piti meidät ajan tasalla. Siinä vaiheessa mainittiin ekan kerran että keisarileikkaus saattaa tulla kyseeseen ja otettiin varmuuden vuoksi verta ja laitettiin kanyyli käteen. Siitä sit jatkettiin odottelua, supistukset oli jo kipeempiä mutta aika lyhyitä. No, sit ne taas laski välillä ne äänet mutta ei niin pahasti, ja laitettiin tippa että saatas tilanne etenemään. No, supistukset alko tulla 5min välein aika kipeinä, oli inhottavaa kestää ne makuullaan (piti olla kyljellään koko ajan), mutta enempi oltiin huolissaan vauvasta. Kun supistukset koveni, vaikutti se taas sydänääniin. Kun vettä ei tosiaan ollut niin napanuora jäi jonnekin puristuksiin aina sillon. Puoli neljältä sit, kun tilanne kohdunsuulla ei ollut edennyt kahdesta sormesta mitään ja sydänääneet protestoi, tehtiin päätös leikkauksesta. Mä oon kyllä tosi ilonen, että sitä ei pitkitetty, koska oli se aika tuskasta seurata niitä laskuja. Niistä ei ollut mitään haittaa vauvalle, mutta olis pitemmän päälle voinut olla. Leikkaus oli siis kiireellinen sektio, mutta meitä ehdittiin hyvin valmistella ja ehdittiin olla jopa hetki miehen kanssa vielä kahdestaan. Sitten mut vietiin leikkaussaliin, mut puudutettiin ja 16.07 oli poika maailmassa. Isä sai kylvettää pojan ja olla siellä mukana sillä aikaa kun mut kudottiin kokoon. Ja heräämössä näin sitten miehen ja pojan, joka pääsi heti rinnalle. Oli aika jännä tapahtuma, mutta onneks kaikki meni hyvin loppujen lopuksi ja pojalla ei mitään hätää. Sairaalassa oltiin 5 päivää.. Pojan painoa seurailtiin kun hän oli niin pieni, mutta ihan kivasti se lähti nousuun, ja pe kun käytiin ekassa neuvolassa, oli painoa tullut kahdessa päivässä 140g. :)

Ensin hän oli aika itkuinen (olisko ollut jotain mahassa?) ja minä ihan huolissaan että mikä hätänä.. Mutta nyt on tasaantunut, ja kai sitä itekin oppii tuntemaan vauvaa ja tietämään mistä millonkin kiikastaa. Joulu on ollut aika hulinaa, mutt poika on tykännyt kun on ääntä ympärillä. Yöt on nukuttu hyvin, syömään vaan herätty. :) Nyt pitää mennä syömään vielä kun ehtii, ennen kun pikkumies herää taas.. Tsemppiä vielä jäljellä oleva/ille ja jatketaan jutustelua hoitopuolella mikäli suinkaan ehdimme! :)

Hyvää loppu joulun aikaa!!
 
Meille syntyi poikavauva 24.12.06 klo 05.36 hätäsektiolla. Mitat Pituus 51cm, paino 3610g ja pipo 33cm.
Synnytys oli vaikea mutta lopputulos täydellinen ja äitikin voi tosi hyvin.
Kirjoittelen tuosta synnytyksestä vielä myöhemmin, nyt en ehdi =)

Sohvi ja poika
 
Sanna: Voimia!! Itku silmissä ja suru sydämessä luin kirjoituksesi! Vaikken tunne sinua, olet ajatuksissani ja otan osaa suruunne.En osaa edes kuvitella,miltä sinusta tuntuu.

 
Sanna: Voimia!! Itku silmissä ja suru sydämessä luin kirjoituksesi! Vaikken tunne sinua, olet ajatuksissani ja otan osaa suruunne.En osaa edes kuvitella,miltä sinusta tuntuu.

 
SANNA
Voi ei pysty kuin kuvittelemaan tuskaanne! Käsittämätöntä.
Toivon hirveästi voimia jaksaa eteenpäin suuressa surussanne, tuntuu ettei mitään lohdutuksen sanoja edes löydy...

 
SOHVI
Vai jouluvauvan saitte, kirjaimellisesti:)
Onnea kovasti!

MARIIA
Tsempit, tosin et varmaan voi lukea kun olet varmaan juuri synnyttämässä jos tänään se käynnistys?
 
Hyvää uutta vuotta tulin kaikille vielä toivottelemaan !

Huomenna sitten kaiken ramppaamisen jälkeen vihdoinkin laitetaan synnytys käyntiin. Eli nyt vaan jännätään tuleeko vuoden 2006 vai 2007 meikäläiselle...Raketit katotaan nyt sitten sairaalan ikkunasta. Palailen asiaan ensi vuoden puolella joko täällä, jos teitä vielä on kuulolla tai sitten tuolla vauvan hoitopuolella. Nyt se on sitten menoa : )))
 
MARIIA
Ai tekevät käynnistyksiä ihan aattonakin? No näköjään sitten. Tuliko kyseeseenkään edes seur arkipäivä tiistai, ihan kiinnostaa vaan :)
Jännää, kummalla vuodella syntyy...? Monelta sul on käynnistys?
 
Lila: Ei mulle anneta enää lisäaikaa kun on tuo raskausmyrkytys päällä. Oisivat ottaneet jo perjantaina, mutta sain päättää itse tulenko vasta sunnuntaina. Mulla olo ihan ok ja ei ole huonontunut niin päätin sitten että nyt aattona sitten. Minähän olen täällä Ruotsin puolella, joten en tiedä miten sitten Suomessa toimitaan. Mulle on ihan sama onko arki vai pyhä, nyt saa kyllä jo alkaa tulla ulos : ) Äsken just soitin osastolle ja soittelevat kohta takaisin milloin saan suunnata sinne, oli kuulema aika täyttä.

Hyvää uuttavuotta kaikille !
 
Tsemppiä Mariia koitokseen! Vaikka et kyllä taida enää olla lukemassa tätä,ellei sairaalassa ole konetta:) Veikkaan,että ensi vuoden puolelle menee,ennenkuin syntyy. Saattaahan siinä vierähtää useampikin päivä käynnistellessä..

Onnea kaikille vauvan saaneille! Nimistä olen jo pudonnut kärryiltä,kun en pääse useinkaan koneelle.Siitä pitää kaksi tenavaa huolen.
 
Ai niin,olen ihmetellyt sitä,että noin pitkälle laskevat siellä raskauden keston,vaikka myrkytys on päällä ollut jo pitkään. Ainakin "meiän" sairaalassa ei tarvii kuin paineet olla katossa,ilman että proteiinia olis virtsassa, niin käynnistetään. Näin oli minun kohdalla 2 vuotta sitten, samoin veljen vaimolta on 2 raskautta käynistetty ennen la:ta korkeiden paineiden vuoksi. Näköjään maassa maan tavalla.
 

Similar threads

Yhteistyössä