Joulukuiset lumihiutaleet - meidän kuu!!!
- Viestiketjun aloittaja mamadread
- Ensimmäinen viesti
Vauvaonnittelut SOLMULLE!!!
Onneksi saitte vielä huoltomiehet ulos ennen ku vauva syntyi!!
Onneksi saitte vielä huoltomiehet ulos ennen ku vauva syntyi!!
:heart: Onnittelut kaikille vauvan syliinsä saaneille! :flower: :heart:
( . ) Meillä möyrintää mahassa on kovasti, mutta mitään mainittavia supistuksia tai muuta ei oikein olekaan. No, menkkamaista juilintaa välillä (lähinnä öisin) ja samanlaista särkyä kuin kohdun kasvukivut on, kai se kohtu vielä kasvaakin, jos poikakin kasvaa sen n.200g viikossa. Vadelmanlehtiteetä oon kans keitellyt aina välillä kun muistan. Jollei poika pian synny itekseen, niin keskiviikkona on taas aika äitiyspolille. Lapsen koko ainakin arvioidaan, tää kun oli perätilassa ja aion synnyttää alateitse, ja sit kai mietitään mitä tehdään. En tiedä yhtään suositellaanko kenties käynnistystä vai meinaavatko katsoa meille sektioaikaa.
Ai niin, onnittelut myös raivotarjontaan kääntydeiden vauvojen odottajille! Meidän poika tuskin kääntyy, kun on jo nelisen kuukautta majaillut perätilassa, eikä varmaan pyörähdellyt tänä aikana yhtään. Teillä, joilla vauvat nyt kääntyneet, olivatko kauankin perätilassa vai pyörivätkö milloin mitenkäkin..? Mietin, että jos kuitenkin olisi mahdollisuus, että täällä käännyttäis, mutta tuskin. Luultavasti on jokin "hyvä syy" miksi vauva noin majailee, eikä oo kääntöyrityksistä (vyöhyketerapeutin antamaa akupainantaa ja lääkärin ulkokäännösyritys) välittänyt.
Keltakaneli 39+4
( . ) Meillä möyrintää mahassa on kovasti, mutta mitään mainittavia supistuksia tai muuta ei oikein olekaan. No, menkkamaista juilintaa välillä (lähinnä öisin) ja samanlaista särkyä kuin kohdun kasvukivut on, kai se kohtu vielä kasvaakin, jos poikakin kasvaa sen n.200g viikossa. Vadelmanlehtiteetä oon kans keitellyt aina välillä kun muistan. Jollei poika pian synny itekseen, niin keskiviikkona on taas aika äitiyspolille. Lapsen koko ainakin arvioidaan, tää kun oli perätilassa ja aion synnyttää alateitse, ja sit kai mietitään mitä tehdään. En tiedä yhtään suositellaanko kenties käynnistystä vai meinaavatko katsoa meille sektioaikaa.
Ai niin, onnittelut myös raivotarjontaan kääntydeiden vauvojen odottajille! Meidän poika tuskin kääntyy, kun on jo nelisen kuukautta majaillut perätilassa, eikä varmaan pyörähdellyt tänä aikana yhtään. Teillä, joilla vauvat nyt kääntyneet, olivatko kauankin perätilassa vai pyörivätkö milloin mitenkäkin..? Mietin, että jos kuitenkin olisi mahdollisuus, että täällä käännyttäis, mutta tuskin. Luultavasti on jokin "hyvä syy" miksi vauva noin majailee, eikä oo kääntöyrityksistä (vyöhyketerapeutin antamaa akupainantaa ja lääkärin ulkokäännösyritys) välittänyt.
Keltakaneli 39+4
Apua tääl on vauvoja pukannut maailmaan sit oikein urakalla!! ONNEA Jennyli, Bamse, Solmu ja Azalea!!
Täytyy myöntää et oon kateellinen näistä kaikista ihanista uutisista..! Alkaa motivaatio olla jo aika pohjissaan. Sellaset liitoskivut/pahoinvointi/kipuilua koko ajan ettei arjesta 1v pojan kanssa meinaa selvitä ollenkaan. Mä en edes jaksa hirveesti selittää mitä siellä lääkärissä sanottiin, ei käynnistetä kuitenkaan. Sain antibiootin streptokokkiin, et sen puolesta ei väliä vaikka autoon syntyiskin. Nyt mittarissa 38+2 ja esikoinen synty 39+2 mut tää ei näytä kyllä mitään tulon merkkejä. Kaikki paikat viel ihan epäkypsät. Huoh. Mä en vaan enää jaksais! Mutta hyvähän sen vaavelin on majailla mahassa niin kauan kuin itse haluaa, oikeastaan mua ei se harmita et ei käynnistä, vaan se et mä en jaksais koko ajan olla huolissaan. Mut siihen ei taida mikään auttaa...
Tulipa masisviesti. No tällästä tänään. Jospa joulushoppailut piristäis, pääsen kerrankin YKSIN
Hyvää viikonloppua kaikille! Tsempit meille jotka sitä tarvii!
Hei tulipa muuten mieleen et jaksettaisko muistella kuinka nää meidän lumihiutaleet on saanut alkunsa...? Ei mitään siitostarinoita vaan et mihin tilanteeseen plussa tuli, oliko vahinko/tarkoitus ja kuinka siihen reagoitiin? En muista enää mitään alun tarinoita ja sais vähän piristystä päiviin lukemalla miten kaikki alkoi. Mä voin aloittaa, kertokaa muutkin jos jaksatte.
Me oltiin esikoisen jälkeen päätetty olla aloittamatta ehkäsyä. Perheen perustamisesta kun aikanaan neuvoteltiin et haluttais 2 lasta pienellä ikäerolla. Siksi että olis sit seuraa toisilleen ja että pääsis sitten kerralla eroon siitä kaikesta vaipanvaihdosta sun muusta. Ja siksi että mä voisin pitää yhden pitkän äippäloman enkä mennä välillä töihin ollenkaan. Tulin raskaaksi tokista menkoista, mut se meni viikolla 8 kesken. Lapsille olis tullut tasan 1v ikäeroa. Se oli kova paikka meille, mut ajateltiin et yhet menkat ja sit taas yritetään. Odoteltiin kovasti et koska päästään yrittään. Noo, eipä niitä menkkoja koskaan tullutkaan sitten, ja se onkin vähän mysteeri et missä välissä mä oon tullut raskaaksi, kun kumia piti käyttää jonkun aikaa sen km:n jälkeen ettei tuu mitään tulehduksia. Ja ei siinä "surussa" oikein monta kertaa edes sekstailtu. Mentiin naimisiin 10.4. ja olin jo tovin odotellut niitä kuukautisia, tein varmuudeksi kahta päivää ennen häitä negatiivisen testin kun ajattelin et voin sit juhlia hyvillä mielin, vaikka en oikeesti edes olettanut sen olevan mahdollista että olisin raskaana, mut teinpähän kuitenkin. Häät juhlittiin ja sunnuntaina tein uuden testin kun turhauduin et mis ne kuukautiset oikein luuraa (oli niin PMS-oireetkin mukamas päällä) ja plussan sain. Siinä oli meille maailman paras huomenlahja :heart: Se kruunas niin täydellisesti meidän häät ettei parempaa olisi voinut toivoa. Vaikka kauan meni et uskalsin iloita raskaudesta kun pelkäsin uutta keskenmenoa. Mutta hyvin meni ja tässä ollaan
Saz+papu 38+2
Täytyy myöntää et oon kateellinen näistä kaikista ihanista uutisista..! Alkaa motivaatio olla jo aika pohjissaan. Sellaset liitoskivut/pahoinvointi/kipuilua koko ajan ettei arjesta 1v pojan kanssa meinaa selvitä ollenkaan. Mä en edes jaksa hirveesti selittää mitä siellä lääkärissä sanottiin, ei käynnistetä kuitenkaan. Sain antibiootin streptokokkiin, et sen puolesta ei väliä vaikka autoon syntyiskin. Nyt mittarissa 38+2 ja esikoinen synty 39+2 mut tää ei näytä kyllä mitään tulon merkkejä. Kaikki paikat viel ihan epäkypsät. Huoh. Mä en vaan enää jaksais! Mutta hyvähän sen vaavelin on majailla mahassa niin kauan kuin itse haluaa, oikeastaan mua ei se harmita et ei käynnistä, vaan se et mä en jaksais koko ajan olla huolissaan. Mut siihen ei taida mikään auttaa...
Tulipa masisviesti. No tällästä tänään. Jospa joulushoppailut piristäis, pääsen kerrankin YKSIN
Hyvää viikonloppua kaikille! Tsempit meille jotka sitä tarvii!
Hei tulipa muuten mieleen et jaksettaisko muistella kuinka nää meidän lumihiutaleet on saanut alkunsa...? Ei mitään siitostarinoita
vaan et mihin tilanteeseen plussa tuli, oliko vahinko/tarkoitus ja kuinka siihen reagoitiin? En muista enää mitään alun tarinoita ja sais vähän piristystä päiviin lukemalla miten kaikki alkoi. Mä voin aloittaa, kertokaa muutkin jos jaksatte.Me oltiin esikoisen jälkeen päätetty olla aloittamatta ehkäsyä. Perheen perustamisesta kun aikanaan neuvoteltiin et haluttais 2 lasta pienellä ikäerolla. Siksi että olis sit seuraa toisilleen ja että pääsis sitten kerralla eroon siitä kaikesta vaipanvaihdosta sun muusta. Ja siksi että mä voisin pitää yhden pitkän äippäloman enkä mennä välillä töihin ollenkaan. Tulin raskaaksi tokista menkoista, mut se meni viikolla 8 kesken. Lapsille olis tullut tasan 1v ikäeroa. Se oli kova paikka meille, mut ajateltiin et yhet menkat ja sit taas yritetään. Odoteltiin kovasti et koska päästään yrittään. Noo, eipä niitä menkkoja koskaan tullutkaan sitten, ja se onkin vähän mysteeri et missä välissä mä oon tullut raskaaksi, kun kumia piti käyttää jonkun aikaa sen km:n jälkeen ettei tuu mitään tulehduksia. Ja ei siinä "surussa" oikein monta kertaa edes sekstailtu. Mentiin naimisiin 10.4. ja olin jo tovin odotellut niitä kuukautisia, tein varmuudeksi kahta päivää ennen häitä negatiivisen testin kun ajattelin et voin sit juhlia hyvillä mielin, vaikka en oikeesti edes olettanut sen olevan mahdollista että olisin raskaana, mut teinpähän kuitenkin. Häät juhlittiin ja sunnuntaina tein uuden testin kun turhauduin et mis ne kuukautiset oikein luuraa (oli niin PMS-oireetkin mukamas päällä) ja plussan sain. Siinä oli meille maailman paras huomenlahja :heart: Se kruunas niin täydellisesti meidän häät ettei parempaa olisi voinut toivoa. Vaikka kauan meni et uskalsin iloita raskaudesta kun pelkäsin uutta keskenmenoa. Mutta hyvin meni ja tässä ollaan
Saz+papu 38+2
Alku.. pitääpä kaivaa muisti syövereitä
Meil esikoinen syntyi meille 1v hääpäivälahjaksi, mentiin naimisiin 3.3 ja tyttö syntyi 5.3. Ilman ehkäisyä mentiin ja aloin odottamaan meille toista, mut se meni kesken rv 12:sta tuli yhte menkat ja olin raskaana.. ja tytöillä on ikäeroa 1v10kk. Ehkäisyttömällä linjalla jatkettiin ja tämä alkoi sinänsä yllätyksenä (toki tietoisella sellaisella), vauva oli 3kk ja täys imetyksellä + se et edelliset raskaudet ei ole alkaneet ihan tuosta vain (mul endo tausta).. aloin ihmettelemään omaa oloani ja tein testin ja se oli + meni hetken totutellessa ajatukseen uudesta raskaudesta ja oma prosessi piti käydä siihenkin et jouduin luopumaan imetyksestä (osittain imetin lähinnä öisin siihen asti kun vauva täytti 6kk). Myös keskenmenon pelko kalvoi. Nyt vasta loppumetreillä oon uskaltanu alkaa iloita tulevasta vauvasta.
Viimeksi viimeyönä mitein sitä et minulla on kokoajan tätä vauvaa kohtaan jonkulainen menettämisenpelko.. ja se vaikeuttaa enempi tai vähempi siihen etten oikein saa muodostettua "suhdetta" tähän vauvaan. En tiedä mistä tuo menettämisen pelko näin voimakkaana on tullu mukaan. Onko muilla? Eikä tuo lähestyvä joulukaan helpota tätä levotonta mieltä.. ois niin ihana ku tietäs et vauva syntyis ennen joulua tai sit menis reilusti yli.. :/
Anve ja nöpönenä 37+4
Meil esikoinen syntyi meille 1v hääpäivälahjaksi, mentiin naimisiin 3.3 ja tyttö syntyi 5.3. Ilman ehkäisyä mentiin ja aloin odottamaan meille toista, mut se meni kesken rv 12:sta tuli yhte menkat ja olin raskaana.. ja tytöillä on ikäeroa 1v10kk. Ehkäisyttömällä linjalla jatkettiin ja tämä alkoi sinänsä yllätyksenä (toki tietoisella sellaisella), vauva oli 3kk ja täys imetyksellä + se et edelliset raskaudet ei ole alkaneet ihan tuosta vain (mul endo tausta).. aloin ihmettelemään omaa oloani ja tein testin ja se oli + meni hetken totutellessa ajatukseen uudesta raskaudesta ja oma prosessi piti käydä siihenkin et jouduin luopumaan imetyksestä (osittain imetin lähinnä öisin siihen asti kun vauva täytti 6kk). Myös keskenmenon pelko kalvoi. Nyt vasta loppumetreillä oon uskaltanu alkaa iloita tulevasta vauvasta.
Viimeksi viimeyönä mitein sitä et minulla on kokoajan tätä vauvaa kohtaan jonkulainen menettämisenpelko.. ja se vaikeuttaa enempi tai vähempi siihen etten oikein saa muodostettua "suhdetta" tähän vauvaan. En tiedä mistä tuo menettämisen pelko näin voimakkaana on tullu mukaan. Onko muilla? Eikä tuo lähestyvä joulukaan helpota tätä levotonta mieltä.. ois niin ihana ku tietäs et vauva syntyis ennen joulua tai sit menis reilusti yli.. :/
Anve ja nöpönenä 37+4
Viimeksi muokattu:
Oi mikä ihana lumisade täällä on jo alkanut. Paljon paljon onnea Jennyli, Bamse, Solmu ja Azalea!!
Täälläkin alkaa olla jo niin tukala olo että varasin eilen ajan akupunktioon ensi viikoksi. Eräs ystäväni oli saanut synnytyksen käynnistymään samana yönä, kun oli käynyt Toisaalta synnytyksen käynnistymistä odottaa niin paljon että saisi tämän oman pienokaisen jo syliin, mutta toisaalta kyllä itse tapahtuma sekä sen tuomat elämänmuutokset pelottaa kovasti, esikoisesta kun on kyse. Aikamoista tunteiden vuoristorataa täällä siis.
Alkuajoista, oltiin silloisen kihlatun kanssa sovittu hääpäivä kesäksi ja ajateltiin, että raskaaksi tulossa voi kestää vaikka kuinka kauan, kun lähipiirissä on ollut aika hankalaa monilla ja mulla oli ollut jo jonkun aikaa kaamea vauvakuume. Eli jätettiin maaliskuun alussa ehkäisy pois ja humpsis kolme viikkoa myöhemmin olin raskaana. Eli tällainen tarina. Häitä juhlittiin kesällä sitten maha pystyssä.
Safiatou ja bebe 38 + 5
Täälläkin alkaa olla jo niin tukala olo että varasin eilen ajan akupunktioon ensi viikoksi. Eräs ystäväni oli saanut synnytyksen käynnistymään samana yönä, kun oli käynyt
Toisaalta synnytyksen käynnistymistä odottaa niin paljon että saisi tämän oman pienokaisen jo syliin, mutta toisaalta kyllä itse tapahtuma sekä sen tuomat elämänmuutokset pelottaa kovasti, esikoisesta kun on kyse. Aikamoista tunteiden vuoristorataa täällä siis.Alkuajoista, oltiin silloisen kihlatun kanssa sovittu hääpäivä kesäksi ja ajateltiin, että raskaaksi tulossa voi kestää vaikka kuinka kauan, kun lähipiirissä on ollut aika hankalaa monilla ja mulla oli ollut jo jonkun aikaa kaamea vauvakuume. Eli jätettiin maaliskuun alussa ehkäisy pois ja humpsis kolme viikkoa myöhemmin olin raskaana. Eli tällainen tarina. Häitä juhlittiin kesällä sitten maha pystyssä.
Safiatou ja bebe 38 + 5
:flower:Onnea solmulle vauvasta:flower:
Tosiaan niin kuin joku aikaisemmin kirjoitti niin vähän kateellisena tässä lueskelee kun toiset vauvautuvat vaikka siis ihana asia ja onnellinen olen vauvautuneiden puolesta mutta takaraivossa jyskyttää että miksen minä vieläkäääään! Samanlainen fiilis kun kuumeilijoiden puolella aikoinaan kun toinen toisensa jälkeen plussasi ja itse nuoli näppejään vaikka tulihan se omakin plussa sieltä mutta ennen sitä oli aika haikeaa.
Onko muilla kolme S:ää ollut jo käytössä?? En minä saunasta enkä siivouksesta niinkään mutta tuo seksi on ollut aikaisemmissa raskauksissa tehokas synnytyksen käynnistäjä, jopa niin tehokas ettenm ole uskaltanut ottaa käyttöön. Tarkoitan että kypsyttää paikkoja niin että sitten syntyy vauva rytinällä. Esikoisen kohdalla riitti yksi kerta, kuopuksen kohdalla kaksi kertaa:xmas:. Toinen syy miksen ole uskaltanut vielä kokeilla niin johtuu siitä että vauhkoonnuun aina kaikista mahdollisista eritteistä että oliko sittenkin lapsivettä vai ei kun jo vetinen valkovuoto, pissa ja lapsivesi meinaa mennä sekaisin niin siihen vielä sperma sotkemaan kuviota niin noloo mennä taysiin höhkäämään et mitä nyt taas lorahti. ja siellä kun saa sitten taas istuu sen väh. 5 tuntia ennen kuin pääsee lääkärille... mulla on molemmat lapset syntyneet rv 40+3 ja rv 40+4 ja molempien kohdalla otin tuion kolmannen s:n käyttöön rv 40+2. Tänään mulla olis tuo rv 40+2 et pitäiskö ruveta toimimaan?!
anve kyseli menettämisen pelosta ja kyllä, mulla on sellainen jatkuvasti mielessä ja pelkään että tässä ihan loppuvaiheessa tapahtuu jotain kamalaa kuten että tulee sitä lapsivettä vähän enkä huoomaa sitä ja siitä seuraa paha tulehdus ja vauva kuolisi siihen tai sitten että synnytyksessä tapahtuisi vauvalle jotain käsittämätöntä.
Tänään rv 40+2
Tosiaan niin kuin joku aikaisemmin kirjoitti niin vähän kateellisena tässä lueskelee kun toiset vauvautuvat vaikka siis ihana asia ja onnellinen olen vauvautuneiden puolesta mutta takaraivossa jyskyttää että miksen minä vieläkäääään! Samanlainen fiilis kun kuumeilijoiden puolella aikoinaan kun toinen toisensa jälkeen plussasi ja itse nuoli näppejään vaikka tulihan se omakin plussa sieltä mutta ennen sitä oli aika haikeaa.
Onko muilla kolme S:ää ollut jo käytössä?? En minä saunasta enkä siivouksesta niinkään mutta tuo seksi on ollut aikaisemmissa raskauksissa tehokas synnytyksen käynnistäjä, jopa niin tehokas ettenm ole uskaltanut ottaa käyttöön
. Tarkoitan että kypsyttää paikkoja niin että sitten syntyy vauva rytinällä. Esikoisen kohdalla riitti yksi kerta, kuopuksen kohdalla kaksi kertaa:xmas:. Toinen syy miksen ole uskaltanut vielä kokeilla niin johtuu siitä että vauhkoonnuun aina kaikista mahdollisista eritteistä että oliko sittenkin lapsivettä vai ei kun jo vetinen valkovuoto, pissa ja lapsivesi meinaa mennä sekaisin niin siihen vielä sperma sotkemaan kuviota niin noloo mennä taysiin höhkäämään et mitä nyt taas lorahti. ja siellä kun saa sitten taas istuu sen väh. 5 tuntia ennen kuin pääsee lääkärille... mulla on molemmat lapset syntyneet rv 40+3 ja rv 40+4 ja molempien kohdalla otin tuion kolmannen s:n käyttöön rv 40+2. Tänään mulla olis tuo rv 40+2 et pitäiskö ruveta toimimaan?!anve kyseli menettämisen pelosta ja kyllä, mulla on sellainen jatkuvasti mielessä ja pelkään että tässä ihan loppuvaiheessa tapahtuu jotain kamalaa kuten että tulee sitä lapsivettä vähän enkä huoomaa sitä ja siitä seuraa paha tulehdus ja vauva kuolisi siihen tai sitten että synnytyksessä tapahtuisi vauvalle jotain käsittämätöntä.
Tänään rv 40+2
jääräpää No siis, tuohan tarkoittaa sitä, että jos touhuatte tehokkainta S:ää tänään, niin teillä on parin päivän sisällä vauva sylissä. Iskeekö ramppikuume? Mä alkaisin kyllä hommiin.
Alkuajoista Puhuttiin jo heinäkuussa 2009, kun esikoinen syntyi, että toinen saa tulla heti putkeen. Menkat alkoi, ku poika oli 5 kk. Oisko mulla ehtiny tulla kahdet menkat, joissa ei löytynyt ovulaatiota (ja ylipitkät kierrot), mutta kolmansissa se löytyikin. Ja siitä sitten tulinkin raskaaksi. Eli esikoinen oli 8 kk silloin. Parin kuukauden päästä tästä vietettiin häitä. Masu ei vielä näkynyt mihinkään. Saas nähä, millainen jatkokertomus tähän tulee. Joko tässä pohditaan joku ehkäisykeino tai ei. Ehkä oman jaksamisen kannalta olis parempi, että hetkeksi otettais ehkäisyt käyttöön.
Mä luen ihan ihmeissäni kun teillä useammalla on jo nelosella alkavia raskausviikkoja. Päässä on varmaan jotain vikaa, mutta jotenkin ei vieläkään sisäistä, että se vauva voi olla ihan kohta tässä. Toivottavasti mennään meillä lähemmäs joulua. Ens perjantaina 10.12. tulee 37+0 ja silloin meillä otetaan kyllä S:t käyttöön. Ehkä...
Mandy ja pallero 36+1
Mä alkaisin kyllä hommiin.Alkuajoista Puhuttiin jo heinäkuussa 2009, kun esikoinen syntyi, että toinen saa tulla heti putkeen. Menkat alkoi, ku poika oli 5 kk. Oisko mulla ehtiny tulla kahdet menkat, joissa ei löytynyt ovulaatiota (ja ylipitkät kierrot), mutta kolmansissa se löytyikin. Ja siitä sitten tulinkin raskaaksi. Eli esikoinen oli 8 kk silloin. Parin kuukauden päästä tästä vietettiin häitä. Masu ei vielä näkynyt mihinkään. Saas nähä, millainen jatkokertomus tähän tulee. Joko tässä pohditaan joku ehkäisykeino tai ei. Ehkä oman jaksamisen kannalta olis parempi, että hetkeksi otettais ehkäisyt käyttöön.
Mä luen ihan ihmeissäni kun teillä useammalla on jo nelosella alkavia raskausviikkoja. Päässä on varmaan jotain vikaa, mutta jotenkin ei vieläkään sisäistä, että se vauva voi olla ihan kohta tässä. Toivottavasti mennään meillä lähemmäs joulua. Ens perjantaina 10.12. tulee 37+0 ja silloin meillä otetaan kyllä S:t käyttöön.
Ehkä...Mandy ja pallero 36+1
Viimeksi muokattu:
Hhmm...mitenköhän se alku meni...Viime kesästä asti yritettiin ja tammikuussa sainkin plussan testiin joka kuitenki meni kesken rv 8. Siitä sitten odoteltiin yhet menkat ja olinkin jo taas raskaana. Tiesin itseasiassa ennen testin tekoa varmasti että raskaana ollaan mutta aattelin et jotta mieski uskois ni pakko kai se testi on tehä =) Alussa oli kauhee keskenmenon pelko ja sit ku pääsi "turvallisille" viikoille ni alko pelottaan et mitä jos nt-ultrassa selviää ettei kaikki ookkaan hyvin. Sit ku selvis et ultran mukaan kaikki ok ni alko pelkäämään et mitä jos vauva syntyy pikkukeskosena ja kun niistä peloista pääsi niin aina välillä pelottaa että mitä jos vauva kuoleeki kohtuun..Eli pelko perseessä on menty koko odotusaika ja siksi myös mulla on ollu jollain tapaa vaikee muodostaa suhdetta masukkiin. En juurikaan juttele masulle, soittorasian soittaminenkin jäi..ihan viime aikoina oon alkanu vasta silitteleen masua.
jääräpää kaikki ässät on kokeiltu. Siivouksella sai selän kipeeks, ei muuta. Saunomisella saa masukin liikkeelle, ei muuta. Ja sen yhen ainoon seksikokemuksen jaoin tänne reilu viikko sitten, siitä ei seurannu mitään hyvää Paremmat supparit saa aikaan kunnon kävelylenkki..joten tänään taas pitkälle ulkoilulle koirien kans ja sen jälkeen saunaan josko sillä yhistelmällä sais jotain aikaseks =)
Mä päätin et yritän ainaki kovasti antaa masukin oleilla niin kauan ku hän kokee tarpeelliseks..Eihän se sieltä tuu ennen ku se on ite valmis..menee siihen sitten vielä päivä tai kuukasi. En todellakaan lupaa että mun hermot kestää!!!Mutta aion yrittää.
Piianen Toivottavasti sun vointi alkaa pian paranemaan!!Voimia ja :hug:
fanttomi & 37+2
jääräpää kaikki ässät on kokeiltu. Siivouksella sai selän kipeeks, ei muuta. Saunomisella saa masukin liikkeelle, ei muuta. Ja sen yhen ainoon seksikokemuksen jaoin tänne reilu viikko sitten, siitä ei seurannu mitään hyvää
Paremmat supparit saa aikaan kunnon kävelylenkki..joten tänään taas pitkälle ulkoilulle koirien kans ja sen jälkeen saunaan josko sillä yhistelmällä sais jotain aikaseks =)Mä päätin et yritän ainaki kovasti antaa masukin oleilla niin kauan ku hän kokee tarpeelliseks..Eihän se sieltä tuu ennen ku se on ite valmis..menee siihen sitten vielä päivä tai kuukasi. En todellakaan lupaa että mun hermot kestää!!!Mutta aion yrittää.
Piianen Toivottavasti sun vointi alkaa pian paranemaan!!Voimia ja :hug:
fanttomi & 37+2
Lillikka
Bamse, Jennyli ja Solmu: paljon onnea!! :flower:
Me lähdettiin yrittämään toista joskus viime marraskuussa ja jossain välissä taisi jäädä yksi yrityskertakin väliin. Vähän ahisti toi kellon kanssa hommailu, mutta siihenkin kyllä tottui =) Mähän luulin raskautuneeni joskus pääsiäisenä eli huhtikuun alussa, mutta ultrassa kertoivatkin, että eeeei täällä on jo kuukautta isompi jöötti eli olikin tärpännyt jo maaliskuussa. Yhdestä negasta huolimatta, mutta kai mä sitten testasin liian aikaisin. Siinä sitten ihmeteltiin, että jouluvauvasta tuleekin marrasvauva, mutta kyllä tää alkaa aika vahvasti näyttää jälleen jouluvauvalta kunhan ei nyt ihan pyhille lykkää tulemistaan...
Mulla oli esikoisen syntymän jälkeen tosi kova menettämisen pelko, enkä voinut kattoa mitään vauvajuttuja telkkarista, kun sylissä oli niiiin kallisarvoinen nyytti. Nyt olen jo aikaa sitten päässyt siitä eroon, kun huomaa, että aika tukevaa ja joustavaa materiaalia nää pikkuiset on :heart: Tämä raskaus on mennyt ihan huomaamatta tähän saakka, mutta loppumetreillä mua on alkanut hirvittää, että tuleeko niitä liikkeitä seurattua tarpeeksi ja mitäs jos en ajoissa huomaa jotain hälyyttäviä merkkejä. Että siinä suhteessa saisi jo syntyä! Muuten ei mullakaan vielä pää prakaa ja ainakin tällä hetkellä jaksan odotella vielä ainakin sen viikon lisää. Käynnistykseen en kyllä halua eli kohtapuoleen alkaa täälläkin kunnon hikilenkit!!
Ja mitä vetoa, että sitten sitä punnerretaan maanantaina ja missataan linnan juhlat
Lillikka 40+5
Me lähdettiin yrittämään toista joskus viime marraskuussa ja jossain välissä taisi jäädä yksi yrityskertakin väliin. Vähän ahisti toi kellon kanssa hommailu, mutta siihenkin kyllä tottui =) Mähän luulin raskautuneeni joskus pääsiäisenä eli huhtikuun alussa, mutta ultrassa kertoivatkin, että eeeei täällä on jo kuukautta isompi jöötti eli olikin tärpännyt jo maaliskuussa. Yhdestä negasta huolimatta, mutta kai mä sitten testasin liian aikaisin. Siinä sitten ihmeteltiin, että jouluvauvasta tuleekin marrasvauva, mutta kyllä tää alkaa aika vahvasti näyttää jälleen jouluvauvalta
kunhan ei nyt ihan pyhille lykkää tulemistaan...Mulla oli esikoisen syntymän jälkeen tosi kova menettämisen pelko, enkä voinut kattoa mitään vauvajuttuja telkkarista, kun sylissä oli niiiin kallisarvoinen nyytti. Nyt olen jo aikaa sitten päässyt siitä eroon, kun huomaa, että aika tukevaa ja joustavaa materiaalia nää pikkuiset on :heart: Tämä raskaus on mennyt ihan huomaamatta tähän saakka, mutta loppumetreillä mua on alkanut hirvittää, että tuleeko niitä liikkeitä seurattua tarpeeksi ja mitäs jos en ajoissa huomaa jotain hälyyttäviä merkkejä. Että siinä suhteessa saisi jo syntyä! Muuten ei mullakaan vielä pää prakaa ja ainakin tällä hetkellä jaksan odotella vielä ainakin sen viikon lisää. Käynnistykseen en kyllä halua eli kohtapuoleen alkaa täälläkin kunnon hikilenkit!!
Ja mitä vetoa, että sitten sitä punnerretaan maanantaina ja missataan linnan juhlat
Lillikka 40+5
Paljon onnea vauvautuneille!! Nythän noita pikkuisia alkaa putkahdella hurjaan tahtiin =)
Alku: Oltiin "yritetty" melkein vuosi kakkosta ja tiedettiin, ettei miehen diabeteksen/stressin takia varmaan raskautuminen helposti tai omineen enään onnistu, eli mentiin väestöliittoon tutkimuksiin (täälläpäin lääkärit ei osannu auttaa ollenkaan) ja siellä lekuri ties heti missä vika ja mies sai lääkkeitä ja mun piti tikuttaa ovulaatiota (mitä en kyl oppinu tekemään). Yhet menkat oli ja sit olinkin jo raskaana. Testejä piti tehä muutama, kun alkuun oli niin hailakka plussa (luulin jo, et nega tuli, mut onneks pidin testiä vähän yliaikaa esillä) ja sen takia olinkin vähän huolissani onko kaikki hyvin. Mut, varhaisultrassa näky onneksi oikeessa paikassa pieni sykkivä sydän .
Myyris 38+2
Alku: Oltiin "yritetty" melkein vuosi kakkosta ja tiedettiin, ettei miehen diabeteksen/stressin takia varmaan raskautuminen helposti tai omineen enään onnistu, eli mentiin väestöliittoon tutkimuksiin (täälläpäin lääkärit ei osannu auttaa ollenkaan) ja siellä lekuri ties heti missä vika ja mies sai lääkkeitä ja mun piti tikuttaa ovulaatiota (mitä en kyl oppinu tekemään). Yhet menkat oli ja sit olinkin jo raskaana. Testejä piti tehä muutama, kun alkuun oli niin hailakka plussa (luulin jo, et nega tuli, mut onneks pidin testiä vähän yliaikaa esillä) ja sen takia olinkin vähän huolissani onko kaikki hyvin. Mut, varhaisultrassa näky onneksi oikeessa paikassa pieni sykkivä sydän
.Myyris 38+2
Lillikka Toi muaki tässä lopussa hirvittää et seuraanko tarpeeks liikkeitä ja mitä jos en huomaa ajoissa jos jotain on pielessä??Eli samaa mieltä siinä suhteessa et sais jo syntyä!! =) Vaikka muuten ei nyt tällä hetkellä mun menoa ja oloa haittaa tuo masu.
Tääl oli äsken hikka ja nyt jyskytetään mun napaa..eli ainaki nyt liikkeet täyttyy ihan hetkessä :heart:
fanttomi jälleen =)
Tääl oli äsken hikka ja nyt jyskytetään mun napaa..eli ainaki nyt liikkeet täyttyy ihan hetkessä :heart:
fanttomi jälleen =)
Jääräpää ; mulla on tuon viimeisen s:n kanssa sama homma, etten oo uskaltanu ottaa käyttöön Nyt tänä viikonloppuna vauva ei saa syntyä, sillä ei ole lapsen kaitsijaa, mutta ensi viikolla voisi kokeilla. Hmmm. Mulla on paikat sen verran jo kypsyneet, että se saattaisi edesauttaakin tapahtumia. Kauhiata, kyllä tässä jonkin sortin ramppikuume on iskenyt!
Meillä meni esikoisen tekoon reilusti yli vuosi, missään lapsettomuushoidoissa ei käyty eikä muutenkaan kauheasti seurattu mitään, jätettiin vaan ehkäisy pois. Luulin jo, etten saa lapsia kun tärppäsi. Se oli kauheaa! En oikeastaan halunnut lasta, mies halusi ja olin jo salaa iloinnut, että emme saa lapsia.. :saint:
Esikoisesta on ollut kauhea menettämisen pelko ja on vieläkin, entä jos sattuu jotain.. hänen kanssaan linnottauduin makuuhuoneeseen ensimäisiksi pariksi viikoksi, enkä antanut muiden koskea Sittemmin rauhotuin ja me jopa jaoimme vanhempainvapaan, eli mieheni oli lapsen kanssa kotona 4 kuukautta. Se oli erinomainen ratkaisu! Luulen, että teemme toisen kanssa samoin. Saa nähdä.
Toisen alkuun saattaminen menee vähän komiikan puolelle, jos sitä vertaa ensimmäiseen. Olimme lähinnä vitsailleet toisesta lapsesta ja ehkä kerran, kaksi olleet ilman ehkäisyä, mutta muuten kumin kanssa. Ja eikö saman tien paksuna! :headwall:
Me menimme naimisiin tänä syksynä, emme olleet kihloissa ollenkaan.
Anabela 37+1
Nyt tänä viikonloppuna vauva ei saa syntyä, sillä ei ole lapsen kaitsijaa, mutta ensi viikolla voisi kokeilla. Hmmm. Mulla on paikat sen verran jo kypsyneet, että se saattaisi edesauttaakin tapahtumia. Kauhiata, kyllä tässä jonkin sortin ramppikuume on iskenyt!Meillä meni esikoisen tekoon reilusti yli vuosi, missään lapsettomuushoidoissa ei käyty eikä muutenkaan kauheasti seurattu mitään, jätettiin vaan ehkäisy pois. Luulin jo, etten saa lapsia kun tärppäsi. Se oli kauheaa! En oikeastaan halunnut lasta, mies halusi ja olin jo salaa iloinnut, että emme saa lapsia.. :saint:
Esikoisesta on ollut kauhea menettämisen pelko ja on vieläkin, entä jos sattuu jotain.. hänen kanssaan linnottauduin makuuhuoneeseen ensimäisiksi pariksi viikoksi, enkä antanut muiden koskea
Sittemmin rauhotuin ja me jopa jaoimme vanhempainvapaan, eli mieheni oli lapsen kanssa kotona 4 kuukautta. Se oli erinomainen ratkaisu! Luulen, että teemme toisen kanssa samoin. Saa nähdä.Toisen alkuun saattaminen menee vähän komiikan puolelle, jos sitä vertaa ensimmäiseen. Olimme lähinnä vitsailleet toisesta lapsesta ja ehkä kerran, kaksi olleet ilman ehkäisyä, mutta muuten kumin kanssa. Ja eikö saman tien paksuna! :headwall:
Me menimme naimisiin tänä syksynä, emme olleet kihloissa ollenkaan.
Anabela 37+1
Bamselle, Jennylille ja Solmulle ISOT ONNITTELUT pienistä nyyteistä :flower: :heart:
Jennylille ja Solmulle onnittelut täältäkin! Nyt on kyllä viime päivinä riittänyt tuon etusivun päivittämistä kun nyyttejä satelee urakalla! :heart:
Meillä oltiin mietitty tän kakkosen tekemistä jo puolisen vuotta ennen kun sain aikaiseksi käydä poistatuttamassa kierukan gynellä tammikuussa. Kahdet menkat mulle ehti tulemaan ja (helmi- ja maaliskuussa), huhtikuussa juhlittiin meidän häitä ja ilmeisestikin joskus hääyön tienoilla tärppäsi, plussasin aikaisessa vaiheessa haaleasti 1.5.!
En ollut ajatellut, että raskautuminen kävisi niin helposti, kun mullakin endometrioosia on todettu, mutta ei se kauheen vaikeetakaan ollut. Heti kun alkoi kunnolla yrittämään, niin tärppäsi!
Seksistä nyt loppuraskauden aikana / synnytyksen käynnistäjänä sen verran, että meillähän oli viikolta 26 seksikielto. Se ei enää oo voimassa, mutta en oo silti uskaltanut lähteä vielä hommailemaan. Viikolta 36 eteenpäin oon luvannut miehelle, että voidaan kokeilla. Voihan se tietty olla, ettei se edes mitään edesauta. Mut haluan kuitenkin olla tosi turvallisilla viikoilla, jos se sit vaikka käynnistää synnytyksen. Toiveena olis niin saada tää nyytti suoraan kainaloon ja samaan aikaan kotiin sairaalasta itsen kanssa. Esikoisen kohdalla jäi toteutumatta, joten nyt olisi ihanaa, jos tämä haave toteutuisi!
mamadread ja ihme 35+1
Meillä oltiin mietitty tän kakkosen tekemistä jo puolisen vuotta ennen kun sain aikaiseksi käydä poistatuttamassa kierukan gynellä tammikuussa. Kahdet menkat mulle ehti tulemaan ja (helmi- ja maaliskuussa), huhtikuussa juhlittiin meidän häitä ja ilmeisestikin joskus hääyön tienoilla tärppäsi, plussasin aikaisessa vaiheessa haaleasti 1.5.!
En ollut ajatellut, että raskautuminen kävisi niin helposti, kun mullakin endometrioosia on todettu, mutta ei se kauheen vaikeetakaan ollut. Heti kun alkoi kunnolla yrittämään, niin tärppäsi!
Seksistä nyt loppuraskauden aikana / synnytyksen käynnistäjänä sen verran, että meillähän oli viikolta 26 seksikielto. Se ei enää oo voimassa, mutta en oo silti uskaltanut lähteä vielä hommailemaan. Viikolta 36 eteenpäin oon luvannut miehelle, että voidaan kokeilla. Voihan se tietty olla, ettei se edes mitään edesauta. Mut haluan kuitenkin olla tosi turvallisilla viikoilla, jos se sit vaikka käynnistää synnytyksen. Toiveena olis niin saada tää nyytti suoraan kainaloon ja samaan aikaan kotiin sairaalasta itsen kanssa. Esikoisen kohdalla jäi toteutumatta, joten nyt olisi ihanaa, jos tämä haave toteutuisi!
mamadread ja ihme 35+1
Onnea kaikille vauvan saaneille!
Täällä ollaan jo 3vko ja 1pv vanhoja, joten tuntuu hassulta lukea tätä odotuspalstaa. Ylihuomenna olis ollut virallisesti laskettu aika. Torstaina käytiin taas painokontrollissa ja kappas tytölle oli napsahtannu viikossa lähes 400grammaa lisää painoa, nyt ollaan tukevasti jo yli 3kiloa...Ei tarvi enää rampata neuvolassa, seuraavan kerran 1kuukautisneuvola, joka jo onkin reilun viikon päästä. Huh, kun aika rientää.
Mun puolesta sen vois jo vauvapalstan tehdä? Kun näitä vauvoja alkaa nyt satelee enemmänkin...
Täällä vauvoista alettiin haaveilee reilu vuosi sitten...Joulukuussa tein positiivisen testin, mutta valitettavasti helmikuun alussa np-ultrassa todettiin sikiö kuolleeksi. Siitä alkoi iso suru, mutta joka onneksi vaihtui iloon melko pian, maaliskuun lopussa uuteen plussaan. Mutta siitä alkoikin jatkuva huoli, että saako sen vauvan syliin asti, joten tunnistan noi jääräpään tuntemukset tutuiksi. Vielä synnärillä hermoilin vauvan sykkeiden kanssa.
Täällä ollaan jo 3vko ja 1pv vanhoja, joten tuntuu hassulta lukea tätä odotuspalstaa. Ylihuomenna olis ollut virallisesti laskettu aika. Torstaina käytiin taas painokontrollissa ja kappas tytölle oli napsahtannu viikossa lähes 400grammaa lisää painoa, nyt ollaan tukevasti jo yli 3kiloa...Ei tarvi enää rampata neuvolassa, seuraavan kerran 1kuukautisneuvola, joka jo onkin reilun viikon päästä. Huh, kun aika rientää.
Mun puolesta sen vois jo vauvapalstan tehdä? Kun näitä vauvoja alkaa nyt satelee enemmänkin...
Täällä vauvoista alettiin haaveilee reilu vuosi sitten...Joulukuussa tein positiivisen testin, mutta valitettavasti helmikuun alussa np-ultrassa todettiin sikiö kuolleeksi. Siitä alkoi iso suru, mutta joka onneksi vaihtui iloon melko pian, maaliskuun lopussa uuteen plussaan. Mutta siitä alkoikin jatkuva huoli, että saako sen vauvan syliin asti, joten tunnistan noi jääräpään tuntemukset tutuiksi. Vielä synnärillä hermoilin vauvan sykkeiden kanssa.
Oikeasti onpa ihan (voiko niin sanoa) mut mukava nyt kuitenki et muillakin on samalaisia tuntemuksia. Jotenki kyl nuiden isompien kohdalla mul on kans tietynlainen menettämisen pelko, mut se on tullu vasta nyt kun ovat isompia.. mut tätä vauvaa kohtaan on jo nytten :/ kait se liittyy jotenki tähän prosessiin mitä käy läpi ennen tätä vauvan syntymää ja sitä et meillä on kohta oikeasti kolme lasta jotka kuitenki kaikki on suht pieniä. Voi tietty olla sitäki et varsinkin tämä nuorempi on sairastellu ja isompaaki on jouduttu käyttään äkkiseltään päivystyksessä ni sitä on sit joutunu väkisinki sen todellisuuden eteen että lapset on "lainatavaraa" ennemmin tai myöhemmin niistä joutuu tavalla tai toisella luopumaan.
Mulle yksi tuttava, ammatiltaan kätilö, sanoi et pelot menee synnytyssalissa niin, et ekaa ei niin jännitetä tokaa ja kolmatta pelätään et vauvalle sattuu jotain. Yleensä jos kaikki on mennyt ykkösen kanssa hyvin niin pelkää sitten siksi ettei kaikki voi mennä hyvin. Ja nelosta ja siitä eteenpäin isät pelkää että äidille sattuu jotain, ja kyselee koko synnytyksen ajan et onhan kaikki hyvin. Näin kuulemma hyvin usein...
Hello ja kivaa lauantaita kaikille!!!
Täällä käyty kaupoilla sen verran mitä noissa jouluruuhkissa viittii käydä hermojaan kiristelemässä... Mies lähtee tuttavansa nelikymppisillä käymään ja itsellä yksinäinen ilta tiedossa
Täällä kolme ässää ollut kanssa jo testissä ilman toivottua tulosta! Seksikieltohan meillä oli kans aiemmin noiden kohdunsuujuttujen takia mutta sen jälkeen ollaan huimat kolme kertaa sekstattu. Eipä jaksa muuten juuri kiinnostaa mutta synnytys saisi jo pikku hiljaa käynnistyä! Ja kämppähän on jo aikoja sitten siivottu lattiasta kattoon joulua ja vauvaa varten. Saunassa käydään joka toinen ilta.
Tähän tilaan päädyttiin vihdoin ja viimein yli neljän vuoden pitkän ja rankan yrittämisen ja lapsettomuushoitojen avulla. Vuoden verran yritettiin luomusti jonka jälkeen tutkimusten kautta aloimme kokeileen eri hoitoja (inseminaatio, ovulaation induktio+ajoitettu yhdyntä, koeputkihoidot). Tämä ensimmäinen todettu raskauteni sai alkunsa toisen koeputkihoidon tuoresiirrolla. Pakkaseen jäi muistaaksen aika monta hyvää alkiota odottelemaan josko joskus (kolmen vuoden sisään) jaksaa ja haluaa samaan hoitorumpaan ruveta. Epäilen sillä sen verran rankkoja nuo hoidot olivat sekä fyysisesti että henkisesti. Riittä että edes tämän yhden nyytin saamme käsivarsillemme ja sitäkin osaa sitten näiden vaikeuksien jälkeen arvostaa ihan eri tavalla kuin ehkä sellaiset joille raskautuminen on itsestäänselvyys ja käy sormia napsauttamalla.
Menettämisen pelko on seurannut enemmän ja vähemmän koko raskauden ajan, korostuen vielä ehkä entisestään noiden meidän taustojen takia. Alkuun pelkäsin keskenmenoa, sitten rakennevikaa ja sen jälkeen ennenaikaista syntymää tai mitä milloinkin. Aina kun yhdestä pelosta pääsi, joku toinen tuli tilalle. Ja minähän pelon sain aikaiseksi mistä tahansa ja toki saan vieläkin. Tuskinpa nämä pelot syntymään loppuun vaan jatkuvat erilaisina. Niistä kun osaisi luopua tai edes hieman hellittää. Pelot ovatkin olleet oikeastaan ainoa asia joka on raskausajasta tehnyt niin pitkää ja stressaavaa ja vienyt osan nautinnosta pois. Ehkä toinen raskaus sujuisi helpommin ainakin psyykkiseltä osalta. Tiedä sitten...
Jeps, tässähän tätä taas... Kiva että vauvoja alkaa syntyä ja meidän ketjulaisilla asiat kaikilla aika hyvällä mallilla
Piiaselle paljon jaksuja ja kaikille muillekin :hug:
Cisu 38+5
Täällä käyty kaupoilla sen verran mitä noissa jouluruuhkissa viittii käydä hermojaan kiristelemässä... Mies lähtee tuttavansa nelikymppisillä käymään ja itsellä yksinäinen ilta tiedossa
Täällä kolme ässää ollut kanssa jo testissä ilman toivottua tulosta! Seksikieltohan meillä oli kans aiemmin noiden kohdunsuujuttujen takia mutta sen jälkeen ollaan huimat kolme kertaa sekstattu. Eipä jaksa muuten juuri kiinnostaa mutta synnytys saisi jo pikku hiljaa käynnistyä! Ja kämppähän on jo aikoja sitten siivottu lattiasta kattoon joulua ja vauvaa varten. Saunassa käydään joka toinen ilta.
Tähän tilaan päädyttiin vihdoin ja viimein yli neljän vuoden pitkän ja rankan yrittämisen ja lapsettomuushoitojen avulla. Vuoden verran yritettiin luomusti jonka jälkeen tutkimusten kautta aloimme kokeileen eri hoitoja (inseminaatio, ovulaation induktio+ajoitettu yhdyntä, koeputkihoidot). Tämä ensimmäinen todettu raskauteni sai alkunsa toisen koeputkihoidon tuoresiirrolla. Pakkaseen jäi muistaaksen aika monta hyvää alkiota odottelemaan josko joskus (kolmen vuoden sisään) jaksaa ja haluaa samaan hoitorumpaan ruveta. Epäilen sillä sen verran rankkoja nuo hoidot olivat sekä fyysisesti että henkisesti. Riittä että edes tämän yhden nyytin saamme käsivarsillemme ja sitäkin osaa sitten näiden vaikeuksien jälkeen arvostaa ihan eri tavalla kuin ehkä sellaiset joille raskautuminen on itsestäänselvyys ja käy sormia napsauttamalla.
Menettämisen pelko on seurannut enemmän ja vähemmän koko raskauden ajan, korostuen vielä ehkä entisestään noiden meidän taustojen takia. Alkuun pelkäsin keskenmenoa, sitten rakennevikaa ja sen jälkeen ennenaikaista syntymää tai mitä milloinkin. Aina kun yhdestä pelosta pääsi, joku toinen tuli tilalle. Ja minähän pelon sain aikaiseksi mistä tahansa ja toki saan vieläkin. Tuskinpa nämä pelot syntymään loppuun vaan jatkuvat erilaisina. Niistä kun osaisi luopua tai edes hieman hellittää. Pelot ovatkin olleet oikeastaan ainoa asia joka on raskausajasta tehnyt niin pitkää ja stressaavaa ja vienyt osan nautinnosta pois. Ehkä toinen raskaus sujuisi helpommin ainakin psyykkiseltä osalta. Tiedä sitten...
Jeps, tässähän tätä taas... Kiva että vauvoja alkaa syntyä ja meidän ketjulaisilla asiat kaikilla aika hyvällä mallilla
Piiaselle paljon jaksuja ja kaikille muillekin :hug:
Cisu 38+5
Heippa tytöt! Saanhan ängetä näin pikavisiitille teidän pinoon kurkkimaan?
Tulin tänne fiilistelemään vuodentakaisia aikoja. Teillä on tosi hieno pino.
Mulla oli la 1.12, mutta tositoimiin päästiin vasta 14.12
Haluan toivottaa onnea jokaisesta jo syntyneestä pikkutontusta ja paljon voimia kaikille odottajille loppumetreille! :heart:
Tulin tänne fiilistelemään vuodentakaisia aikoja. Teillä on tosi hieno pino.
Mulla oli la 1.12, mutta tositoimiin päästiin vasta 14.12
Haluan toivottaa onnea jokaisesta jo syntyneestä pikkutontusta ja paljon voimia kaikille odottajille loppumetreille! :heart:
Saz: tuo on varmaan niin totta!! Mitä kuuntelee kavereita keillä on useampi lapsi, mitä enemmän synnytyksiä ni sitä enemmän pelkää tosiaan joko sitä et kaikki ei voi mennä jokakerta niin hyvin tai sit sitä et koska aikasemmin on ollu ongelmia et jos ongelmat uusiutuvat. Nyt ehkää tietää "mitä pelätä". Ensimäistä ku ootti ni toisaalta pelkäs sitä ettei tiedä mitä tuleman pitää mut nyt ku tietää ni pelkää sitä :/ ollaan me synnyttävät äiti yks ongelmapakkaus
Meil mies sanoo et häntä niin pelottaa/hirvittää se voimattomuus ja hyödyttömyyden tunne ku ei voi tehdä mitään.. mut toisaalta mä oon sille sanonu et parasta mitä se voi tehdä on se että lähtee mukaan, sen enempää ei tarttekkaan tehä!!
Myös se että on tottunu siihen et suurinpiirtein tietää mitä huomenna tapahtuu ja on voinu suunnitella menoja, mut nyt ku ei tiedä ollaanko huomenna synnärillä vai vasta 5vk päästä. Eikä tuo väliin sattuva joulu ainakaan helpota näitä tuntemuksia. Viimevuonna oli silleen "helppo" ku tiesi et jos ei mitään ihmeellistä tule ni vaik ois menny 2vk yli ois oltu vauvan kans ennen joulua kotona.
Nyt melkein pahin aika synnyttää ois 22-23.12:sta ku haluaisin olla sairaalassa vauvan kanssa ihan rauhassa, mut jos syntys just joulunalla ni tietää et ois hirveä kiire jouluksi kotiin. Kuitenki ite oon omalla kohdalla huomannu et se et saa levähdettyä ja nukuttua synnytyksen jälkeen kunnolla on edistäny toipumista.
Glorinha: tervetuloa fiilistelemään!!!
Meil mies sanoo et häntä niin pelottaa/hirvittää se voimattomuus ja hyödyttömyyden tunne ku ei voi tehdä mitään.. mut toisaalta mä oon sille sanonu et parasta mitä se voi tehdä on se että lähtee mukaan, sen enempää ei tarttekkaan tehä!!
Myös se että on tottunu siihen et suurinpiirtein tietää mitä huomenna tapahtuu ja on voinu suunnitella menoja, mut nyt ku ei tiedä ollaanko huomenna synnärillä vai vasta 5vk päästä. Eikä tuo väliin sattuva joulu ainakaan helpota näitä tuntemuksia. Viimevuonna oli silleen "helppo" ku tiesi et jos ei mitään ihmeellistä tule ni vaik ois menny 2vk yli ois oltu vauvan kans ennen joulua kotona.
Nyt melkein pahin aika synnyttää ois 22-23.12:sta ku haluaisin olla sairaalassa vauvan kanssa ihan rauhassa, mut jos syntys just joulunalla ni tietää et ois hirveä kiire jouluksi kotiin. Kuitenki ite oon omalla kohdalla huomannu et se et saa levähdettyä ja nukuttua synnytyksen jälkeen kunnolla on edistäny toipumista.
Glorinha: tervetuloa fiilistelemään!!!
Viimeksi muokattu:
Täällähän on melkonen lumipyräkkä ollut! Onnea Bamse, Jennyli ja Solmu!:heart:
Kävin tänään vielä vauvatarvikeliikkeissä kuljailemassa, mukaan tarttu tommonen imetystyyny (ajattelin sitä sektiohaavarumbaa vähän tässä) sekä pari lelua oli pakko ottaa sun muuta. Oli sen verran hassun näkösiä: LES D. Oli vielä semmosia rapisevia ja oikein monivärisiä, oli pakko ostaa...kaiketi sitte itelle Ostin tommosen puisen mobilen, mutta voihan olla että pitää jossain vaiheessa kokeilla noita pahviversioita kans. Lisäksi jonkun Fehnin soittolelun otin mukaan, harmiksi ei ihan sitä ollut mitä olin netissä nähnyt mutta tuo oikeestaan oli kans aika kiva. En vana oikeen tiiä, viittiikö tota mobilea laittaa pinniksen lähelle perinteisesti..haittaako unia? Vähän mietin, että vaipanvaihdossakin se vois olla kiva, kuhan vaan sais jotenki tonne sen laiteltua..
Täälläki on peräti joululeipomukset alotettu, maustekakkusessiolla tietenki:xmas: Aattelin pakkaseen laittaa maustumaan ja odottelemaan, mutta pakkohan sitä on maistaa. Lisäksi sain jotku hepulit, että nyt muka aion tehä ite piparitki vaikka alunperin aattelin vaan ostaa tai valmistaikinan ainakin ostaa. Noh, pitää tehdä kun kerta on intoa. Voi olla, että ens vuonna sit ei ole.
Aattelin, että josko sitä huomenna laittais ton vauvan sängyn sitten kunnolla valmiiksi. Tosin jos menee se 2.5 vko vielä, niin en tiiä miten se pöly sitten siihen kertyy. Mutta oli eilen semmoset menkkakivut selässä ja harkkasupisteli pitkään+hartaasti+usein, että alko tuntuun siltä että vois laittaa sen sängyn kunnolla valmiiksi.
Mukavaa pitkää viikonloppua kaikille! Oon jotenki niin tyytyväinen täällä, kun maanantainakin on mies vielä vapaalla!:heart:
-metsis 37+2
Muokkaus. Olin näemmä unohtanut lukea viimeisen sivun:xmas: "mihin tilanteeseen plussa tuli, oliko vahinko/tarkoitus ja kuinka siihen reagoitiin?".
Meillä kuumeiltiin ja odoteltiin kyllä kovasti yrityksen aloittamistakin, taisi olla yli vuosi etukäteen jo tarkasti nuo suunnitelmat milloin yritys vois alkaa. Ensin mentiin naimisiin ja sen jälkeen sitten oli tarkoitus uuden vuoden ekana päivänä alotitaa yritys, mutta ei me maltettu odottaa sitä paria viikkoa siinä häiden jälkeen:saint: On meillä aina ollu tiedossa, että naimisiin ja lapsia halutaan (mies on muutaman vuoden vanhempi vielä niin teki kyllä jo heti selväksi että hän haluaa perheen). Sen plussahetken muistan myös, mulla oli nimettäin maailman p*skin päivä just sillon ja se oli perjantai. Tein joskus klo 18, kun olin eka tullut työharjottelusta osastolta ja sitten ollut vielä omia töitä tekemässä (ja oikeen hammasta purren)..sit aattelin, et teen nyt sen testin niin pääseepähän sit viikonloppua viettämään lauantaina hyvillä mielin kun on perjantaina kärsitty koko roska. Mut sit se oliki plussa! Mies ei uskonu kun vasta useamman testin jälkeen:xmas: Kolmannesta kierrosta taisi tärpätä, epäilen ettei mulla ihan ekassa ainakaan tiannut tulla koko ovista.
Tulevaisuuden hommista meillä mies jo tuossa vitsillä heitti, että josko sitä putkeen tekis toisen. Minä en taida olla ihan samaa mieltä Haluan valmistua välissä tai ainakin olla melko valmis, että pystyis jo töitä tekeen. Saapahan paremmat äippärahat sitten. Että iskekää sitten vaikka kaulimella päähän, jos alan jossain vaiheessa kuumeilemaan turhan aikasin
Kävin tänään vielä vauvatarvikeliikkeissä kuljailemassa, mukaan tarttu tommonen imetystyyny (ajattelin sitä sektiohaavarumbaa vähän tässä) sekä pari lelua oli pakko ottaa sun muuta. Oli sen verran hassun näkösiä: LES D. Oli vielä semmosia rapisevia ja oikein monivärisiä, oli pakko ostaa...kaiketi sitte itelle
Ostin tommosen puisen mobilen, mutta voihan olla että pitää jossain vaiheessa kokeilla noita pahviversioita kans. Lisäksi jonkun Fehnin soittolelun otin mukaan, harmiksi ei ihan sitä ollut mitä olin netissä nähnyt mutta tuo oikeestaan oli kans aika kiva. En vana oikeen tiiä, viittiikö tota mobilea laittaa pinniksen lähelle perinteisesti..haittaako unia? Vähän mietin, että vaipanvaihdossakin se vois olla kiva, kuhan vaan sais jotenki tonne sen laiteltua..Täälläki on peräti joululeipomukset alotettu, maustekakkusessiolla tietenki:xmas: Aattelin pakkaseen laittaa maustumaan ja odottelemaan, mutta pakkohan sitä on maistaa. Lisäksi sain jotku hepulit, että nyt muka aion tehä ite piparitki vaikka alunperin aattelin vaan ostaa tai valmistaikinan ainakin ostaa. Noh, pitää tehdä kun kerta on intoa. Voi olla, että ens vuonna sit ei ole.
Aattelin, että josko sitä huomenna laittais ton vauvan sängyn sitten kunnolla valmiiksi. Tosin jos menee se 2.5 vko vielä, niin en tiiä miten se pöly sitten siihen kertyy. Mutta oli eilen semmoset menkkakivut selässä ja harkkasupisteli pitkään+hartaasti+usein, että alko tuntuun siltä että vois laittaa sen sängyn kunnolla valmiiksi.
Mukavaa pitkää viikonloppua kaikille! Oon jotenki niin tyytyväinen täällä, kun maanantainakin on mies vielä vapaalla!:heart:
-metsis 37+2
Muokkaus. Olin näemmä unohtanut lukea viimeisen sivun:xmas: "mihin tilanteeseen plussa tuli, oliko vahinko/tarkoitus ja kuinka siihen reagoitiin?".
Meillä kuumeiltiin ja odoteltiin kyllä kovasti yrityksen aloittamistakin, taisi olla yli vuosi etukäteen jo tarkasti nuo suunnitelmat milloin yritys vois alkaa. Ensin mentiin naimisiin ja sen jälkeen sitten oli tarkoitus uuden vuoden ekana päivänä alotitaa yritys, mutta ei me maltettu odottaa sitä paria viikkoa siinä häiden jälkeen:saint: On meillä aina ollu tiedossa, että naimisiin ja lapsia halutaan (mies on muutaman vuoden vanhempi vielä niin teki kyllä jo heti selväksi että hän haluaa perheen). Sen plussahetken muistan myös, mulla oli nimettäin maailman p*skin päivä just sillon ja se oli perjantai. Tein joskus klo 18, kun olin eka tullut työharjottelusta osastolta ja sitten ollut vielä omia töitä tekemässä (ja oikeen hammasta purren)..sit aattelin, et teen nyt sen testin niin pääseepähän sit viikonloppua viettämään lauantaina hyvillä mielin kun on perjantaina kärsitty koko roska. Mut sit se oliki plussa! Mies ei uskonu kun vasta useamman testin jälkeen:xmas: Kolmannesta kierrosta taisi tärpätä, epäilen ettei mulla ihan ekassa ainakaan tiannut tulla koko ovista.
Tulevaisuuden hommista meillä mies jo tuossa vitsillä heitti, että josko sitä putkeen tekis toisen. Minä en taida olla ihan samaa mieltä
Haluan valmistua välissä tai ainakin olla melko valmis, että pystyis jo töitä tekeen. Saapahan paremmat äippärahat sitten. Että iskekää sitten vaikka kaulimella päähän, jos alan jossain vaiheessa kuumeilemaan turhan aikasin
Viimeksi muokattu: