Ja osa tätä ihanaa yhteisöä on naapurin lestadiolaisperhe, joka on viettänyt viikonloppuaan suviseuroissa 
[/QUOTE]
=) Mä en itse henk.koht. usko, että voisin esim. olla (vanhoillis)lestadiolainen, mutta olen paljon ystävieni kanssa käynyt heidän seuroissaan ja tutustunut heidän elämäänsä, ja juuri se yhteisöllisyys on aika ihanaa. Toki siellä voi olla sisäisiä ristiriitojakin, mutta itse en ole niitä kokenut tai nähnyt. Voimakas yhteisöllisyys, tapaa sitä sitten missä porukassa tahansa, viehättää minua kyllä syvästi.
Meillä oli lapsuudessa aivan ihana naapurusto, kun asuttiin rivitalossa. :heart: Kaikki tunsi toisensa ja auttoi toinen toisiaan. Nyt yksin asuessa (kerrostalossa, jossa en tunne ketään) on jotenkin semmonen olo, ettei tää ole pidemmän päälle mun juttu. Olen onnellisin, kun on paljon ihmisiä ympärillä. Joskus tulevaisuudessa olis ihanaa kokeilla jonkinlaista yhteisöasumista. Pitäis kuitenkin olla reilusti omaa tilaakin, muuten en kestäis. Yhdessä tekemistä, mutta myös yksityisyyttä. Musta olis ihanaa laittaa ruokaa jonkun kanssa ja tehdä muitakin hommia, kun olen aika laiska tekemään yksin. 
Kaikki auttais toisiaan, lastenhoidosta lähtien ja illat pohdittais syntyjä syviä. 
Mä olen kerran ollut, ja koin, että tunnelma siellä oli hyvin ihana.
Muistan, kun olit ihan huumassa sen jälkeen. Siellä käy kuulemma paljon ei-uskoviakin.
Ai niin, sä oot ollu siellä.
Mutta kai nuo Suviseurat on heille aika tärkeä tapahtuma ja laittautuvatkin sitten sen mukaan. Lapsillakin oli muuten mun mielestä kivoja vaatteita.
Ai niin, sä oot ollu siellä.
Haluaisin joskus vielä päästä, mut ne on aina jossain hornan tuutissa.. siis ainakin täältä katsoen. Joo, sehän on silleen avointa toimintaa, että ei porteilla kysytä jäsenkirjoja. Mä nyt olen ollut vaikka missä uskonnollisissa tapahtumissa, ja aina tykännyt kaikista. Juu niin olinkin.
Saako kysyä että onko siellä kuinka pakollista osallistua siihen ohjelmaan (vaimitäsenyton?) Eli oletetaanko että koko päivä lapsien kera kuunneellaan saarnaa (?) ja laulellaan virsiä? Jotenkin jäi sellainen käsitys kun kuvateksteissä mainittiin jotain että "tauolla tavattiin ystäviä". mut ei se oo sama kun ei me tunneta niitä muita siellä torilla, ei tuu mitään fiiliksiä. Eikä nyt ollu ollenkaan tarkoitus ruikuttaa omaa kohtaloani (paitsi ehkä vähän). Mutta kai nuo Suviseurat on heille aika tärkeä tapahtuma ja laittautuvatkin sitten sen mukaan. Lapsillakin oli muuten mun mielestä kivoja vaatteita.[/QUOTE] Taitaa sitten vaan olla hiukan erilaiset käsitykset tyylikkäästä pukeutumisesta ja laittautumisesta... Mun mielestä olivat aivan tavallisen näköisiä naisia tavallisissa t-paidoissa, capreissa ja hameissa. Taitaa sitten vaan olla hiukan erilaiset käsitykset tyylikkäästä pukeutumisesta ja laittautumisesta... Mun mielestä olivat aivan tavallisen näköisiä naisia tavallisissa t-paidoissa, capreissa ja hameissa.[/QUOTE] Kyllä ne varmaan samoja kuvia oli, mut ehkä kateltiin vähän eri näkökulmasta. Saako kysyä että onko siellä kuinka pakollista osallistua siihen ohjelmaan (vaimitäsenyton?) Eli oletetaanko että koko päivä lapsien kera kuunneellaan saarnaa (?) ja laulellaan virsiä? Jotenkin jäi sellainen käsitys kun kuvateksteissä mainittiin jotain että "tauolla tavattiin ystäviä".[/QUOTE]
Siis enimmäkseen ainakin lapsiperheet tuntui tuolla vaan seurustelevan, käyvän toistensa luona kylässä ja touhuavan lasten kanssa. Kävivät hakemassa ruokaa, söivät jne. Välillä osa perheestä kävi kuuntelemassa isossa teltassa sanaa, ja välillä oltiin vaan. Kovaäänisten kauttahan ne puheet kuuluu ympäriinsä, toisiin paikkoihin paremmin ja toisiin huonommin. En ainakaan huomannut, että kenelläkään olisi mikään pakko raahautua puheita kuuntelemaan tai virsiä laulamaan, tosin moni näytti haluavan tehdä niin.
Tai voi olla, että siellä on sinkku tai parisuhteessa oleva lapseton, joka miettii, että miksei elämä voi olla toisin. Kun paikalla on kahdeksankymmentätuhatta ihmistä, niin on varmaa, että joukkoon mahtuu niin onnellisia kuin onnettomiakin ihmisiä, kuka mistäkin syystä.Niinhän se voi olla.. tai sitten voi olla, että siellä on se äiti kymmenen lapsensa kanssa onnellisena siitä perheestään ja siitä mitä on saanut.
Eipä me "uskonnottomatkaan" aina kovin onnellisia taideta olla.
