A
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Mulla on yksi (varmaan tosi tyhmä) kysymys. Voiko lestadiolaisnainen olla muutakin kuin äiti? Vai onko perhe-elämä se hänen koko elämänsä? (olettaen siis, ettei lapsia tule joka vuosi) Siis tarkoitan, että voiko lestadiolaisnainen tehdä uraa esimerkiksi juristina?
Toivottavasti en nyt loukkaa ketään, tuli vaan tällainen juttu mieleen.
Siinäpä hulvatonta tekstiä uskovaisen suusta![]()
Jotenkaan en jaksa uskoa, että tuossa mainitussakaan alalajissa suorastaan käsiä taputettaisiin homoavioliiton, avioeron ja naispappeuden puolesta. Siitä huvittuneisuuteni "ei tuomita eikä ole lukuisia sääntöjä" -kommentille. Koko kristinuskon pyhä kirja on täynnä sattumanvaraisia sääntöjä ja tuomiolla uhkailua, takkaanko ne on heitetty?Mikä tässä oli hulvatonta?
Mä oon kans alkanu kaipaamaan yhteisöllisyyttä aiempaa enemmän nykyään.Meillä oli lapsuudessa aivan ihana naapurusto, kun asuttiin rivitalossa. :heart: Kaikki tunsi toisensa ja auttoi toinen toisiaan. Nyt yksin asuessa (kerrostalossa, jossa en tunne ketään) on jotenkin semmonen olo, ettei tää ole pidemmän päälle mun juttu. Olen onnellisin, kun on paljon ihmisiä ympärillä. Joskus tulevaisuudessa olis ihanaa kokeilla jonkinlaista yhteisöasumista. Pitäis kuitenkin olla reilusti omaa tilaakin, muuten en kestäis.
Yhdessä tekemistä, mutta myös yksityisyyttä. Musta olis ihanaa laittaa ruokaa jonkun kanssa ja tehdä muitakin hommia, kun olen aika laiska tekemään yksin.
Kaikki auttais toisiaan, lastenhoidosta lähtien ja illat pohdittais syntyjä syviä.
Pesky on toivottavasti messissä?![]()
Joo-o. Arkipäivässä Suomessa ihmiset kun eivät juuri uskontoaan ilmoittele, asia pääsee joskus unohtumaan. Mutta kesäaikaan kun näkee kuvia kaikenlaisista jumaltenpalvontakokoontumisisista.. Muistaapa taas, ettei tuo mielen myrkyttäminen ole länsimaisuudesta ja tietoyhteiskunnasta huolimatta Suomessakaan sukupuuttoon kuollut.Mua suorastaan ahdistaa noi kuvat seuroista. Ahdistavaa, että noin moni menee uskonnolliseen herätysjuhlaan, että Suomi on näin uskonnon kangistama maa. Kylmät väreet meni selkäpiissä, kun näin ne ihmismassat ja kuinka ihmiset täälläkin haikailevat sellaiseen meininkiin.
kuvat voivat olla silkkaa harhaa. Mikä väsymys,tuska, voimattomuus piiloutukaan suurien aurinkolasien taa. Äiti viimeisillä voimillaan työntää kaksostenrattaita pitkin peltoa. Vatsassa potkii kymmenes "toivottu"lapsi.
Äidin sydän täynnä tuskaa,miksi elämä menikään näin et muut ympärillä sanelee mikä on oikein ja mikä on väärin. Vain muutaman tunnin yöuni suo rauhan.