Jos on naimisissa, ja alkaa odottaa toiselle lasta?

[vieras]

Joo ja sitten kun sinulla ja miehelläsi on siniset silmät ja vauvalla onkin ruskeat niin tuleekin oikeen mukavaa!

Joo no ihan kuin ei vois silti tulla ruskeat silmät vaikka olisikin kahden sinisilmäisen lapsi, ei se nimittäin ihan suoraan vanhemmilta välttämättä periydy....

niinpä. olemme miehen kanssa sinisilmäisten/siniharmaasilmäisten vanhempien jälkeläisiä kuten vanhempammekin. meillä toinen lapsista on sinisilmäinen ja toisella on vihreät silmät joissa on melkoisen paljon rusehtavaa seassa.

 

[paris]

Toivottavasti sait selvyyttä kysymykseesi. Tilanne on teidän ja teette niin kuin teidän perheelle on paras ratkaisu. Hienoa jos miehesi ymmärtää tilanteen ja on isänä tulevalle lapselle. Varmasti vaikea päätös. Se on ainakin mattilan katti juttu että Suomen maahankin mahtuu lukuisia perheitä, missä on lapsia joilla eri isä. Siitä vaan ei kukaan tiedä....

 

[Ellenin äiti]

Siis tietääkö tämä biologinen isä että odotat lasta? Mitähän hänellä sanottavaa tähän asiaan? Väärin jos et kerro...hän voi myös tajuta olevansa isä kun olette olleet tuolloin yhdessä kun sun raskaus on alkanut vai oletko ollut silloin myös tämän aviomiehesi kanssa. Mielestäni väärin jos biologinen isä ei edes saa mahdollisuutta isyyden tunnustamiseen..jos hän ei sitä halua tehdä niin tunnustakoon aviomiehesi sitten. Kyllä lapsellakin oikeus tuntea/tutustua bilogiseen isäänsä. Ei kovin mukava esim. kuulla joskus vanhempana että "isä" ei olekaan se "oikea" isä.

 

[Ellenin äiti]

Joo ja sitten kun sinulla ja miehelläsi on siniset silmät ja vauvalla onkin ruskeat niin tuleekin oikeen mukavaa!

Joo no ihan kuin ei vois silti tulla ruskeat silmät vaikka olisikin kahden sinisilmäisen lapsi, ei se nimittäin ihan suoraan vanhemmilta välttämättä periydy....

niinpä. olemme miehen kanssa sinisilmäisten/siniharmaasilmäisten vanhempien jälkeläisiä kuten vanhempammekin. meillä toinen lapsista on sinisilmäinen ja toisella on vihreät silmät joissa on melkoisen paljon rusehtavaa seassa.

No joo...enpäs sitä sillä vaan myös että jos lapsi muistuttaa muutenkin vain biologista isäänsä eikä äitiä lainkaan niin kylläpä siinä sitten alkaa juttu liikkumaan ja epäilyjä tulee suunnasta jos toisesta. Voi vaan olla lapsella vaikeaa!!

 

[Keittiönoita]

Toivottavasti sait selvyyttä kysymykseesi. Tilanne on teidän ja teette niin kuin teidän perheelle on paras ratkaisu. Hienoa jos miehesi ymmärtää tilanteen ja on isänä tulevalle lapselle. Varmasti vaikea päätös. Se on ainakin mattilan katti juttu että Suomen maahankin mahtuu lukuisia perheitä, missä on lapsia joilla eri isä. Siitä vaan ei kukaan tiedä....

Näinhän se on, mutta saattaa olla aika järkytys suunniteltuun sektioon menevälle nuorelle naiselle saada tietää, että oma veriryhmä on B ja äidin on A ja isänään pitämänsä miehen on O. Siitä voi tuoreella äidilläkin herätä vaikka sellainen kysymys, että "äiti, miksi olet kaikki nämä vuodet valehdellut minulle?". Siksi pidän tärkeänä sitä, että lapsi saa tietää todelliset juurensa siinä iässä, kun alkaa asioita ymmärtämään. Olipa sitten seurausta sivusuhteesta, spermapankista tai adoptiosta.

 

[vieras]

Joo ja sitten kun sinulla ja miehelläsi on siniset silmät ja vauvalla onkin ruskeat niin tuleekin oikeen mukavaa!

Joo no ihan kuin ei vois silti tulla ruskeat silmät vaikka olisikin kahden sinisilmäisen lapsi, ei se nimittäin ihan suoraan vanhemmilta välttämättä periydy....

niinpä. olemme miehen kanssa sinisilmäisten/siniharmaasilmäisten vanhempien jälkeläisiä kuten vanhempammekin. meillä toinen lapsista on sinisilmäinen ja toisella on vihreät silmät joissa on melkoisen paljon rusehtavaa seassa.

No joo...enpäs sitä sillä vaan myös että jos lapsi muistuttaa muutenkin vain biologista isäänsä eikä äitiä lainkaan niin kylläpä siinä sitten alkaa juttu liikkumaan ja epäilyjä tulee suunnasta jos toisesta. Voi vaan olla lapsella vaikeaa!!

öö, mitä epäilyjä siinä sitten alkaa liikkuun et meillä lapset on kuin kopio isästään/isänsä suvusta ja ei MITÄÄN äitinsä suvusta? no joo, pienempi muistuttaa jossain määrin serkkuaan joka on kopio äitinsä pikkuveljestä?

 

[Ellenin äiti]

Joo ja sitten kun sinulla ja miehelläsi on siniset silmät ja vauvalla onkin ruskeat niin tuleekin oikeen mukavaa!

Joo no ihan kuin ei vois silti tulla ruskeat silmät vaikka olisikin kahden sinisilmäisen lapsi, ei se nimittäin ihan suoraan vanhemmilta välttämättä periydy....

niinpä. olemme miehen kanssa sinisilmäisten/siniharmaasilmäisten vanhempien jälkeläisiä kuten vanhempammekin. meillä toinen lapsista on sinisilmäinen ja toisella on vihreät silmät joissa on melkoisen paljon rusehtavaa seassa.

No joo...enpäs sitä sillä vaan myös että jos lapsi muistuttaa muutenkin vain biologista isäänsä eikä äitiä lainkaan niin kylläpä siinä sitten alkaa juttu liikkumaan ja epäilyjä tulee suunnasta jos toisesta. Voi vaan olla lapsella vaikeaa!!

öö, mitä epäilyjä siinä sitten alkaa liikkuun et meillä lapset on kuin kopio isästään/isänsä suvusta ja ei MITÄÄN äitinsä suvusta? no joo, pienempi muistuttaa jossain määrin serkkuaan joka on kopio äitinsä pikkuveljestä?

No huh! Enpä tätä millään pahalla vaan ajattelin vaan asiaa lapsen kannalta! Mietipä itse vähän laajemmin asioita! Nyt poistun.

 

[Katja87]

Siis tietääkö tämä biologinen isä että odotat lasta? Mitähän hänellä sanottavaa tähän asiaan? Väärin jos et kerro...hän voi myös tajuta olevansa isä kun olette olleet tuolloin yhdessä kun sun raskaus on alkanut vai oletko ollut silloin myös tämän aviomiehesi kanssa. Mielestäni väärin jos biologinen isä ei edes saa mahdollisuutta isyyden tunnustamiseen..jos hän ei sitä halua tehdä niin tunnustakoon aviomiehesi sitten. Kyllä lapsellakin oikeus tuntea/tutustua bilogiseen isäänsä. Ei kovin mukava esim. kuulla joskus vanhempana että "isä" ei olekaan se "oikea" isä.

Hankala tilanne..

 

[jamma]

AP saanko kysyä, millä raskausviikolla odotat lasta?

 

[Miili]

Ero on siinä, että jos aviomiehesi adoptoi tämän lapsen, hänellä ei ole sen jälkeen mahdollisuutta millään kiemurteluilla pääsemään eroon elatusvelvollisuudestaan ja lapsi perii silloin aviomiehesi täysin yhtenevästi hänen biologisten lastensa kanssa. Adoptiolapsella on siis samat oikeudet kuin biologisella lapsellakin ja adoptiutta (oho...mitenköhän tuo sana pitäisi kieliopillisesti kirjoittaa) ei voi peruuttaa. Jos et tee mitään ja teille tuleekin ero, miehesi voi vaatia isyyden purkamista, jolloin et saa sen paremmin elatusmaksuja kuin lapsi perintöäkään. Minusta sun olisi hyvä ajatella tätä asiaa kaikkien osapuolten kannalta. Salaisuuksillakin on tapana aikanaan paljastua ja vaikka rehellisyys voi alkuun ollakin vaikeaa, uskoisin sen pidemmän päälle kuitenin kannattavan. Tuo adoptio lisäksi takaa sen, että syntyvällä lapsellasi on virallinen isä. Ilman sitä lapsesi voi eräänä päivänä olla niin virallisesti kuin konkreettisestikin isätön.

Minusta tää on ihan maalaisjärjellä ajateltuna hyvä ja järkevä neuvo! Sinuna noudattaisin tätä. Salaisuudet on kurjia säilytettäviä. Onnea matkaan, asioilla on tapana järjestyä. Oikeastaanhan sä et niin hirveen väärin oo edes tehny, kun kerran olitte asumuserossa. Ai mäkin oon harmaana, meinasin just kirjottaa et harmaat pois ilkeilemästä, mut mä vaan ajattelin tätä .

 

[rv 19]

AP saanko kysyä, millä raskausviikolla odotat lasta?

 

[Miri]

jos se lapsen biologinen isä on vain parina yönä äidin kanssa samojen vällyjen alla käynyt ja lapsella on kotona oikeasti isä vaikka ei olekaan tätä siittänyt, niin kyllä ne sosiaaliset siteet voi olla paljon vahvemmat ja paremmat kuin veri.
ei sitä isää tarvitse lapsen silmien eteen 15 v kuluttua tai joskus marssittaa, voi mainita lapselle mikä tilanne oli ja sanoa että oli hyvä palata sinne kotiin sen "isän" luokse. joskus kun se tilanne voi olla hankala, joskus tietysti toimii, mutta ei kaikki niitä juuriaan halua niin tarkkaan penkoa.
Sitähän joskus puhuttiin että pitäisi sperman luovuttajankin henkilöllisyys lapselle sitten kertoa. en tiedä menikö läpi vai ei, mutta en minä sitä ymmärtänyt.
lapselle on tärkeintä kasvaa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä oli ne sukusolut sitten mistä.

Niinpä niin...paitsi, että niiden sukusolujen mukana kulkee aika paljon muutakin. Mutta ketäpäs nyt semmoiset pikkuseikat kiinnostaa kuten esim. perinnölliset sairaudet...kyllä olisi minullakin ollut melkoista hakuammuntaa tuo päänsärkyjen selvittäminen jos ei olisi sukuamnesia ollut tiedossa...ja nimenomaan isän puolelta. Onneks meidän äitee on heiluttanut peittoja vain sen oman siippansa kanssa...

Mutta lähtökohtaisesti kaikilla on oikeus tietää juurensa.

Ei biologista isää oikeastaan syrjähypyksi voi kutsua. Raskaaksi tullessani avioeron harkinta-ajan alkamisesta oli kulunut jo useita kuukausia, ja asumuserossa olimme asuneet jo vuoden ennen sitä. Eli kyllä lapsen biologinen isä oli siinä tilanteessa mulle ihan se nykyinen siippa, kun tulin raskaaksi.

Joo, mutta ilmeisesti niin entinen tässä vaiheessa, ettei ole oikeutta edes omaan lapseensa...

 

[evita]

tarviiko sitä oikeasti sille "syrjähypyllekään" kertoa jollei ole jo kerrottu. minusta kuitenkin tuttu turvallinen isä, oliko sitten biologinen tai ei, on lapselle parempi kuin joku "setä äidin menneisyydessä hetken käväisseenä"

eiköhän lapsella ole oikeus omaan isäänsä. Ei tommosta kantsi ruveta salailemaan. kyl se sieltä esiin tulee ennemmin tai myöhemmin ja kyl varmasti lapsi on katkera jos ei ole kerrottu. ehkä se on tälle naiselle mies hetken menneisyydessä käväissyt, mutta lapselle se mies on aina isä ainakin biologinen ja kyllä jokainen haluaa tietää oikeat juurensa.
Ei uskoisi et ton ikänen päästelee tommosta tekstiä ( siis jos olet yli 40v kuten nimimerkkisi antaisi ymmärtää ). Nuorelta tytöltä voisin uskoa vielä tuommosta että noinkin tärkeä "sivu seikka voidaan" sivuttaa tuosta noin vaan. Siis salata oikea isä. ja sillä isällä on muutakin sukua jota tän tulevan lapsen oli mukava tuntea eli ne juuret.

Mä olen sikäli 40+:n kanssa samaa mieltä, että lapsen ei tarvitse olla tietoinen asiasta. Mutta kun lapsi tulee sopivaan ikään, on asia hänelle syytä kertoa. Jos jokaisen lapsen pitäisi jo pienenä saada tietää, että äidin aviomies ei olekaan hänen biologinen isänsä, niin silloinhan myös luovutetuista siittiöistä alkunsa saaneelle sekä adoptoidulle lapselle asia pitäisi kertoa. Mielestäni asia on syytä kertoa vasta sitten, kun lapsi on riittävän vanha ymmärtämään asian.

Minä muistan lukeneeni tähän aihepiiriin liittyen, että lapselle olisi hyvä kertoa asiasta heti pienenä - tietysti asia pitää selittää lapsen iän mukaisesti eikä pienelle tarvitse mitään syntyjä syviä laverrella. Kun ikää tulee lisää, asiaa voi syventää sitä mukaa, kun lapsi kysyy.

Perusteluna tälle oli se, että lapset kokevat itsensä pahasti petetyiksi, jos heille ei kerrota totuutta kuin vasta aikuisena ja jos siihen asti on annettu ymmärtää, että biologinen isä on sama kuin perheen isähahmo.

Ja voin kuvitella, että jos minulle olisi vaikka vasta aikuisena kerrottu, että sori, ei tää olekaan sinun isäsi, niin olisin kyllä ollut todella vihainen.

 

[ap]

jos se lapsen biologinen isä on vain parina yönä äidin kanssa samojen vällyjen alla käynyt ja lapsella on kotona oikeasti isä vaikka ei olekaan tätä siittänyt, niin kyllä ne sosiaaliset siteet voi olla paljon vahvemmat ja paremmat kuin veri.
ei sitä isää tarvitse lapsen silmien eteen 15 v kuluttua tai joskus marssittaa, voi mainita lapselle mikä tilanne oli ja sanoa että oli hyvä palata sinne kotiin sen "isän" luokse. joskus kun se tilanne voi olla hankala, joskus tietysti toimii, mutta ei kaikki niitä juuriaan halua niin tarkkaan penkoa.
Sitähän joskus puhuttiin että pitäisi sperman luovuttajankin henkilöllisyys lapselle sitten kertoa. en tiedä menikö läpi vai ei, mutta en minä sitä ymmärtänyt.
lapselle on tärkeintä kasvaa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä oli ne sukusolut sitten mistä.

Niinpä niin...paitsi, että niiden sukusolujen mukana kulkee aika paljon muutakin. Mutta ketäpäs nyt semmoiset pikkuseikat kiinnostaa kuten esim. perinnölliset sairaudet...kyllä olisi minullakin ollut melkoista hakuammuntaa tuo päänsärkyjen selvittäminen jos ei olisi sukuamnesia ollut tiedossa...ja nimenomaan isän puolelta. Onneks meidän äitee on heiluttanut peittoja vain sen oman siippansa kanssa...

Mutta lähtökohtaisesti kaikilla on oikeus tietää juurensa.

Ei biologista isää oikeastaan syrjähypyksi voi kutsua. Raskaaksi tullessani avioeron harkinta-ajan alkamisesta oli kulunut jo useita kuukausia, ja asumuserossa olimme asuneet jo vuoden ennen sitä. Eli kyllä lapsen biologinen isä oli siinä tilanteessa mulle ihan se nykyinen siippa, kun tulin raskaaksi.

Joo, mutta ilmeisesti niin entinen tässä vaiheessa, ettei ole oikeutta edes omaan lapseensa...

No mitä se sillä oikeudella tekee, kun ei kuitenkaan halua koskaan nähdä lastaan tms. näin on mulle varsin selvästi sanonut! Ihan turha kaikkien sitä toitottaa, että lapsella on oikeus biologiseen isään, jos biologista isää ei kiinnosta olla missään tekemisissä, niin mitä ne oikeudet ovat?

 

[ap]

tarviiko sitä oikeasti sille "syrjähypyllekään" kertoa jollei ole jo kerrottu. minusta kuitenkin tuttu turvallinen isä, oliko sitten biologinen tai ei, on lapselle parempi kuin joku "setä äidin menneisyydessä hetken käväisseenä"

eiköhän lapsella ole oikeus omaan isäänsä. Ei tommosta kantsi ruveta salailemaan. kyl se sieltä esiin tulee ennemmin tai myöhemmin ja kyl varmasti lapsi on katkera jos ei ole kerrottu. ehkä se on tälle naiselle mies hetken menneisyydessä käväissyt, mutta lapselle se mies on aina isä ainakin biologinen ja kyllä jokainen haluaa tietää oikeat juurensa.
Ei uskoisi et ton ikänen päästelee tommosta tekstiä ( siis jos olet yli 40v kuten nimimerkkisi antaisi ymmärtää ). Nuorelta tytöltä voisin uskoa vielä tuommosta että noinkin tärkeä "sivu seikka voidaan" sivuttaa tuosta noin vaan. Siis salata oikea isä. ja sillä isällä on muutakin sukua jota tän tulevan lapsen oli mukava tuntea eli ne juuret.

Mä olen sikäli 40+:n kanssa samaa mieltä, että lapsen ei tarvitse olla tietoinen asiasta. Mutta kun lapsi tulee sopivaan ikään, on asia hänelle syytä kertoa. Jos jokaisen lapsen pitäisi jo pienenä saada tietää, että äidin aviomies ei olekaan hänen biologinen isänsä, niin silloinhan myös luovutetuista siittiöistä alkunsa saaneelle sekä adoptoidulle lapselle asia pitäisi kertoa. Mielestäni asia on syytä kertoa vasta sitten, kun lapsi on riittävän vanha ymmärtämään asian.

Minä muistan lukeneeni tähän aihepiiriin liittyen, että lapselle olisi hyvä kertoa asiasta heti pienenä - tietysti asia pitää selittää lapsen iän mukaisesti eikä pienelle tarvitse mitään syntyjä syviä laverrella. Kun ikää tulee lisää, asiaa voi syventää sitä mukaa, kun lapsi kysyy.

Perusteluna tälle oli se, että lapset kokevat itsensä pahasti petetyiksi, jos heille ei kerrota totuutta kuin vasta aikuisena ja jos siihen asti on annettu ymmärtää, että biologinen isä on sama kuin perheen isähahmo.

Ja voin kuvitella, että jos minulle olisi vaikka vasta aikuisena kerrottu, että sori, ei tää olekaan sinun isäsi, niin olisin kyllä ollut todella vihainen.

Tätä minäkin mietin, että pitäisikö kertoa jo lapsena, asia tuntuisi jotenkin luonnolliselta lapselle, vaikka ei sitä kuitenkaan ymmärrä. Jos asian ottaisi aina silloin tällöin esille esim. vuoden välein jo pienestä pitäen, niin ei tulisi mitenkään shokkina esim. murkkuiässä.

 

[lisse]

Joo ja sitten kun sinulla ja miehelläsi on siniset silmät ja vauvalla onkin ruskeat niin tuleekin oikeen mukavaa!

olen hyvä esimerkki !!
minulla tumma tukka,rukeat silmät,vanhempani vaaleita ,sinisilmäisiä,,äitini kertoi heti miten isälleni miten asiat on,mutta minulle vasta 15v,vaikka kyllä epäilinkin,isänä pidän häntä edelleenkin.

 

[niin]

käsittääkseni kun ette ole eronneet virallisesti niin lapsi on virallisesti miehesi. vaikkei oikeasti olekkaan.

näin on

Joo, jos sitä ei selvitetä.
Kyllähän sen voi testillä selvittää.
Esim. jos miehesi ei halua virallinen isä toisen äijän mukulalle.

 

[ap]

käsittääkseni kun ette ole eronneet virallisesti niin lapsi on virallisesti miehesi. vaikkei oikeasti olekkaan.

näin on

Joo, jos sitä ei selvitetä.
Kyllähän sen voi testillä selvittää.
Esim. jos miehesi ei halua virallinen isä toisen äijän mukulalle.

Kyllä se haluaa olla.

 

[ap]

Tässa tilanteessa biologinen isä ei siis halua olla missään tekemisissä lapsen kanssa, mutta ajattelin sitäkin että jos isyyttä ei selvitetä ja biologinen isä jossain vaiheessa onkin kiinnostunut isyydenselvityksestä. Voiko isyyttä selvittää ilman minun suostumustani? Tavallisestihan niin voi tehdä, mutta mitenhän tässä tilanteessa, kun olen naimisissa?

 

[Mimosa]

Minäkin kannatan, että lapselle kerrotaan jo pienestä pitäen totuus. Itse en vastaavanlaisessa tilanteessa isyydenselvitystä haluaisi, jos kerta biologinen isä ei ole kiinnostunut lapsesta, ja aviomiehen mielestä myös asia ok, että hänestä tulee lapsen virallinen isä.

 

[Keittiönoita]

Tässa tilanteessa biologinen isä ei siis halua olla missään tekemisissä lapsen kanssa, mutta ajattelin sitäkin että jos isyyttä ei selvitetä ja biologinen isä jossain vaiheessa onkin kiinnostunut isyydenselvityksestä. Voiko isyyttä selvittää ilman minun suostumustani? Tavallisestihan niin voi tehdä, mutta mitenhän tässä tilanteessa, kun olen naimisissa?

Voi selvittää, vaiket haluaisikaan.

 

[ap]

Tässa tilanteessa biologinen isä ei siis halua olla missään tekemisissä lapsen kanssa, mutta ajattelin sitäkin että jos isyyttä ei selvitetä ja biologinen isä jossain vaiheessa onkin kiinnostunut isyydenselvityksestä. Voiko isyyttä selvittää ilman minun suostumustani? Tavallisestihan niin voi tehdä, mutta mitenhän tässä tilanteessa, kun olen naimisissa?

Voi selvittää, vaiket haluaisikaan.

Entäs jos aviomies adopotoi lapsen, tarvitaanko siihen biologisen isän lupa?

 

[Keittiönoita]

Entäs jos aviomies adopotoi lapsen, tarvitaanko siihen biologisen isän lupa?

Tarvitaan, jos isyys on vahvistettu.

 

[ap]

Entäs jos aviomies adopotoi lapsen, tarvitaanko siihen biologisen isän lupa?

Tarvitaan, jos isyys on vahvistettu.

Mutta jos isyyttä ei vahvisteta, vaan aviomieheni adoptoi lapsen heti syntymän jälkeen...niin silloinko ei biologisella isällä ole mitään sanomista asiaan enää tulevaisuudessa?

 

[porkkana]

Entäs jos aviomies adopotoi lapsen, tarvitaanko siihen biologisen isän lupa?

Tarvitaan, jos isyys on vahvistettu.

Mutta jos isyyttä ei vahvisteta, vaan aviomieheni adoptoi lapsen heti syntymän jälkeen...niin silloinko ei biologisella isällä ole mitään sanomista asiaan enää tulevaisuudessa?

eihän nyt aviomiehen edes tarvitse adoptoida jos isyyttä ei selvitetä. Jos ette ole hakeneet eroa voimaan, lapsi on automaattisesti virallisesti miehesi. Jos isyys selvitetään ja biol. isä antaa suostumuksen adoptioon asia on sillä selvä. Itse olen tullut raskaaksi eron harkinta ajalla, sillä erotuksella että aviomies todella on lapsen isä (olimme siis alkaneet taas seurustella). Mutta jos kuukausi aiemmin olisin tullut niin isä olisi tuo eron aikainen mies. Lapsen isyydestä ei ole koskaan edes ollut mitään kyselyitä, tosin en ole ihan varma mitä tuo eron aikainen mies on ajatellut kun vauva syntyi alle vuosi meidän yhdessä olon jälkeen. jos haluaisi testiin suostuisin jos tuo mies ite maksaa, tuloksen tiedän itse testaamattakin. Ja olen sitä mieltä että lapselle pitää kertoa asia heti, eli puhua asiasta ihan avoimesti alusta asti koska silloin asia tulee lapselle ihan luonnolliseksi eikä mitään petos tunteita tule myöhemmin. Tuttavien 12v poika ei tiennyt että isi ei olekkaan biologinen. Meni sit samalle luokalle kuin velipuolensa.. en tiedä tiesikö velipuoli asiasta..