Jos on naimisissa, ja alkaa odottaa toiselle lasta?

[ap]

Entäs jos aviomies adopotoi lapsen, tarvitaanko siihen biologisen isän lupa?

Tarvitaan, jos isyys on vahvistettu.

Mutta jos isyyttä ei vahvisteta, vaan aviomieheni adoptoi lapsen heti syntymän jälkeen...niin silloinko ei biologisella isällä ole mitään sanomista asiaan enää tulevaisuudessa?

eihän nyt aviomiehen edes tarvitse adoptoida jos isyyttä ei selvitetä. Jos ette ole hakeneet eroa voimaan, lapsi on automaattisesti virallisesti miehesi. Jos isyys selvitetään ja biol. isä antaa suostumuksen adoptioon asia on sillä selvä. Itse olen tullut raskaaksi eron harkinta ajalla, sillä erotuksella että aviomies todella on lapsen isä (olimme siis alkaneet taas seurustella). Mutta jos kuukausi aiemmin olisin tullut niin isä olisi tuo eron aikainen mies. Lapsen isyydestä ei ole koskaan edes ollut mitään kyselyitä, tosin en ole ihan varma mitä tuo eron aikainen mies on ajatellut kun vauva syntyi alle vuosi meidän yhdessä olon jälkeen. jos haluaisi testiin suostuisin jos tuo mies ite maksaa, tuloksen tiedän itse testaamattakin. Ja olen sitä mieltä että lapselle pitää kertoa asia heti, eli puhua asiasta ihan avoimesti alusta asti koska silloin asia tulee lapselle ihan luonnolliseksi eikä mitään petos tunteita tule myöhemmin. Tuttavien 12v poika ei tiennyt että isi ei olekkaan biologinen. Meni sit samalle luokalle kuin velipuolensa.. en tiedä tiesikö velipuoli asiasta..

Tuolla aikaisemmin oli aika hyvin perusteltu, että miksi kannattaa adoptoida.

 

[Mimmammma]

Mun mielestä tuo on typerää, kun jotkut sanoo, että lapsella on oikeus isään eivätkä edes tiedä ollenkaan millainen se oikea isä on!

 

[ap]

Eli jos päädyn siihen, että isyyttä ei tunnusteta, niin onko tellä mammat ideoita siihen että minkä ikäisenä lapselle kerrotaan oikeasta isästä, ja miten?

 

[ap]

nosto, vinkkejä kaipailen edelliseen kysymykseen.

 

[juu]

Eli jos päädyn siihen, että isyyttä ei tunnusteta, niin onko tellä mammat ideoita siihen että minkä ikäisenä lapselle kerrotaan oikeasta isästä, ja miten?

(en jaksa lukea koko ketjua)

riippuu varmaankin myös tästä biologisesta isästä ja siitä, mitä hän haluaa.. itse aion olla lapseni isyyden suhteen rehellinen kaikille osapuolille alusta asti, vaikka isä tuskin tulee olemaan osa lapseni elämää..

 

[ap]

Eli jos päädyn siihen, että isyyttä ei tunnusteta, niin onko tellä mammat ideoita siihen että minkä ikäisenä lapselle kerrotaan oikeasta isästä, ja miten?

(en jaksa lukea koko ketjua)

riippuu varmaankin myös tästä biologisesta isästä ja siitä, mitä hän haluaa.. itse aion olla lapseni isyyden suhteen rehellinen kaikille osapuolille alusta asti, vaikka isä tuskin tulee olemaan osa lapseni elämää..

minä olen myös ollut rehellinen tähän mennessä kaikille osapuolille asiasta.

 

[Leija]

Tämä menee vähän ohi varsinaisen aiheen, mutta onko olemassa jotain takarajaa johon saakka aviomies voi kiistää isyytensä?
Minulla on jostakin käsitys, että olisi joku 5-6 vuotta mutta en tiedä, pitääkö yhtään paikkaansa. Eli jos lapsi tuon ikäinen, niin aviomies pysyy lain edessä isänä vaikka testit muuta kertoisivat?

http://www.laki24.fi/pepe-isyys-isyydenkumoaminen.html

Täällä puhutaan 5v.

Siitä itse asiasta: minun olisi pakko selvittää asia heti vauvan synnyttyä, en voisi elää salaisuuden kanssa.

 

[Mielipide tämäkin]

Asiat on parasta puhua, niin kuin ne ovatkin. Vale on aina vale. Eikä siitä mitään hyvää seuraa. Henk.koht. en edes ymmärrä, miten voisi olla vaikeaa päättää, että mitä kellekkin kerrotaan. Totuus tottakai. Kullakin täyspäisellä on oikeus lapseensa.

 

[Ultramariini]

Minä haluaisin vastaavassa tilaneteessa selvittää isyyden ja olettaisin että aviomiehenikin haluaisi. Minusta rehellisyys on oikein tie edetä asiassa. (siis tämä vain oma mieleipiteeni)
Minusta olisi epäoikeudenmukaista jättää mahdollinen biologinen isä asian ulkopuolelle.

Itse uskon, että lapselle kannattaa jo pienenä kertoa jos aviomies ei ole se biologinen isä. Lapset osaavat ottaa asiat huomattavasti mutkattomammin kuin aikuiset. Se tieto ei estä lasta muodostamasta lapsi-vanhempi suhteen kaltaista suhdetta aviomieheen.

 

[Sabira]

tarviiko sitä oikeasti sille "syrjähypyllekään" kertoa jollei ole jo kerrottu. minusta kuitenkin tuttu turvallinen isä, oliko sitten biologinen tai ei, on lapselle parempi kuin joku "setä äidin menneisyydessä hetken käväisseenä"

eiköhän lapsella ole oikeus omaan isäänsä. Ei tommosta kantsi ruveta salailemaan. kyl se sieltä esiin tulee ennemmin tai myöhemmin ja kyl varmasti lapsi on katkera jos ei ole kerrottu. ehkä se on tälle naiselle mies hetken menneisyydessä käväissyt, mutta lapselle se mies on aina isä ainakin biologinen ja kyllä jokainen haluaa tietää oikeat juurensa.
Ei uskoisi et ton ikänen päästelee tommosta tekstiä ( siis jos olet yli 40v kuten nimimerkkisi antaisi ymmärtää ). Nuorelta tytöltä voisin uskoa vielä tuommosta että noinkin tärkeä "sivu seikka voidaan" sivuttaa tuosta noin vaan. Siis salata oikea isä. ja sillä isällä on muutakin sukua jota tän tulevan lapsen oli mukava tuntea eli ne juuret.

Mä olen sikäli 40+:n kanssa samaa mieltä, että lapsen ei tarvitse olla tietoinen asiasta. Mutta kun lapsi tulee sopivaan ikään, on asia hänelle syytä kertoa. Jos jokaisen lapsen pitäisi jo pienenä saada tietää, että äidin aviomies ei olekaan hänen biologinen isänsä, niin silloinhan myös luovutetuista siittiöistä alkunsa saaneelle sekä adoptoidulle lapselle asia pitäisi kertoa. Mielestäni asia on syytä kertoa vasta sitten, kun lapsi on riittävän vanha ymmärtämään asian.

Minä muistan lukeneeni tähän aihepiiriin liittyen, että lapselle olisi hyvä kertoa asiasta heti pienenä - tietysti asia pitää selittää lapsen iän mukaisesti eikä pienelle tarvitse mitään syntyjä syviä laverrella. Kun ikää tulee lisää, asiaa voi syventää sitä mukaa, kun lapsi kysyy.

Perusteluna tälle oli se, että lapset kokevat itsensä pahasti petetyiksi, jos heille ei kerrota totuutta kuin vasta aikuisena ja jos siihen asti on annettu ymmärtää, että biologinen isä on sama kuin perheen isähahmo.

Ja voin kuvitella, että jos minulle olisi vaikka vasta aikuisena kerrottu, että sori, ei tää olekaan sinun isäsi, niin olisin kyllä ollut todella vihainen.

Oon kans lukenut tällaisen jostain. Ja itse kun olen pienenä adoptoitu, niin en voi muuta kuin peesailla tätä! :attn: Itselleni kerrottiin asiasta heti, kun vähänkin pystyin siitä ymmärtämään.

 

[ap]

Minä haluaisin vastaavassa tilaneteessa selvittää isyyden ja olettaisin että aviomiehenikin haluaisi. Minusta rehellisyys on oikein tie edetä asiassa. (siis tämä vain oma mieleipiteeni)
Minusta olisi epäoikeudenmukaista jättää mahdollinen biologinen isä asian ulkopuolelle.

Itse uskon, että lapselle kannattaa jo pienenä kertoa jos aviomies ei ole se biologinen isä. Lapset osaavat ottaa asiat huomattavasti mutkattomammin kuin aikuiset. Se tieto ei estä lasta muodostamasta lapsi-vanhempi suhteen kaltaista suhdetta aviomieheen.

Lapsen biologinen isä ei halua isyyttä selvitettävän! Ei halua tavata lastansa ollenkaan, eikä ETENKÄÄN maksaa elatusmaksuja! Miten minä jätän biologisen isän asioiden ulkopuolelle, jos isyyttä ei selvitetä?

 

[ap]

Asiat on parasta puhua, niin kuin ne ovatkin. Vale on aina vale. Eikä siitä mitään hyvää seuraa. Henk.koht. en edes ymmärrä, miten voisi olla vaikeaa päättää, että mitä kellekkin kerrotaan. Totuus tottakai. Kullakin täyspäisellä on oikeus lapseensa.

Missä kohtaa olen mielestäsi valehdellut? Millä tavalla tämä oikeus lapseen asia toteutuu, koska biologinen isä ei halua isyyttä selvitettävän, eikä halua tavata lastaan ollenkaan?

 

[ap]

Tämä menee vähän ohi varsinaisen aiheen, mutta onko olemassa jotain takarajaa johon saakka aviomies voi kiistää isyytensä?
Minulla on jostakin käsitys, että olisi joku 5-6 vuotta mutta en tiedä, pitääkö yhtään paikkaansa. Eli jos lapsi tuon ikäinen, niin aviomies pysyy lain edessä isänä vaikka testit muuta kertoisivat?

http://www.laki24.fi/pepe-isyys-isyydenkumoaminen.html

Täällä puhutaan 5v.

Siitä itse asiasta: minun olisi pakko selvittää asia heti vauvan synnyttyä, en voisi elää salaisuuden kanssa.

Minkä salaisuuden??

 

[Ultramariini]

Minä haluaisin vastaavassa tilaneteessa selvittää isyyden ja olettaisin että aviomiehenikin haluaisi. Minusta rehellisyys on oikein tie edetä asiassa. (siis tämä vain oma mieleipiteeni)
Minusta olisi epäoikeudenmukaista jättää mahdollinen biologinen isä asian ulkopuolelle.

Itse uskon, että lapselle kannattaa jo pienenä kertoa jos aviomies ei ole se biologinen isä. Lapset osaavat ottaa asiat huomattavasti mutkattomammin kuin aikuiset. Se tieto ei estä lasta muodostamasta lapsi-vanhempi suhteen kaltaista suhdetta aviomieheen.

Lapsen biologinen isä ei halua isyyttä selvitettävän! Ei halua tavata lastansa ollenkaan, eikä ETENKÄÄN maksaa elatusmaksuja! Miten minä jätän biologisen isän asioiden ulkopuolelle, jos isyyttä ei selvitetä?

Siinä tapauksessa tilanne on toinen. Kirjoitin noin, koska en nyt tarkoittanut pelkästään tätä sinun tapaustasi, vaan ihan yleisesti, että mielestäni bioogisella isällä on oikeus tietää isyytensä. Vaikka sekään ei ole ihan niin mustavalkoinen asia se.
Minä varmaan silti selvittäisin asian, luuletko että aviomiehesi voisi elää asian kanssa, jos isyyttä ei selvitetä. Tai sinä itse?
Ja olisiko hän valmis (siis aviomiehesi) adoptioon?

 

[Sama]

Asiat on parasta puhua, niin kuin ne ovatkin. Vale on aina vale. Eikä siitä mitään hyvää seuraa. Henk.koht. en edes ymmärrä, miten voisi olla vaikeaa päättää, että mitä kellekkin kerrotaan. Totuus tottakai. Kullakin täyspäisellä on oikeus lapseensa.

Missä kohtaa olen mielestäsi valehdellut? Millä tavalla tämä oikeus lapseen asia toteutuu, koska biologinen isä ei halua isyyttä selvitettävän, eikä halua tavata lastaan ollenkaan?

Vastaus ei ollut sinulle, vaan pohdin asiaa (sanoin mielipiteeni) näille kirjoittelijoille, jotka tätä tältä kannalta puivat.

 

[.]

Asiat on parasta puhua, niin kuin ne ovatkin. Vale on aina vale. Eikä siitä mitään hyvää seuraa. Henk.koht. en edes ymmärrä, miten voisi olla vaikeaa päättää, että mitä kellekkin kerrotaan. Totuus tottakai. Kullakin täyspäisellä on oikeus lapseensa.

Missä kohtaa olen mielestäsi valehdellut? Millä tavalla tämä oikeus lapseen asia toteutuu, koska biologinen isä ei halua isyyttä selvitettävän, eikä halua tavata lastaan ollenkaan?

Halusi tai ei, niin oikeus toteutuu, kun totuus on edes kerrottu.

 

[Leija]

Minkä salaisuuden??

Huonosti muotoiltu :ashamed:

Tarkoitan sitä, että haluan asioiden olevan paperilla samoin kuin todellisuudessa. En myöskään halua, että asiasta tulee myöhemmin spekulointia suuntaan tai toiseen. Olisin myös umpisolmussa ajatuksen kanssa: lapsella on käytännössä isä, mutta "salainen isä", jossain muualla.

En tiedä osasinko selittää asiaa siltikään.

 

[ap]

Minä haluaisin vastaavassa tilaneteessa selvittää isyyden ja olettaisin että aviomiehenikin haluaisi. Minusta rehellisyys on oikein tie edetä asiassa. (siis tämä vain oma mieleipiteeni)
Minusta olisi epäoikeudenmukaista jättää mahdollinen biologinen isä asian ulkopuolelle.

Itse uskon, että lapselle kannattaa jo pienenä kertoa jos aviomies ei ole se biologinen isä. Lapset osaavat ottaa asiat huomattavasti mutkattomammin kuin aikuiset. Se tieto ei estä lasta muodostamasta lapsi-vanhempi suhteen kaltaista suhdetta aviomieheen.

Lapsen biologinen isä ei halua isyyttä selvitettävän! Ei halua tavata lastansa ollenkaan, eikä ETENKÄÄN maksaa elatusmaksuja! Miten minä jätän biologisen isän asioiden ulkopuolelle, jos isyyttä ei selvitetä?

Siinä tapauksessa tilanne on toinen. Kirjoitin noin, koska en nyt tarkoittanut pelkästään tätä sinun tapaustasi, vaan ihan yleisesti, että mielestäni bioogisella isällä on oikeus tietää isyytensä. Vaikka sekään ei ole ihan niin mustavalkoinen asia se.
Minä varmaan silti selvittäisin asian, luuletko että aviomiehesi voisi elää asian kanssa, jos isyyttä ei selvitetä. Tai sinä itse?
Ja olisiko hän valmis (siis aviomiehesi) adoptioon?

Me ollaan yhdessä aviomieheni kanssa päädytty sille kannalle, että isyyttä ei selvitetä, koska siitä tulisi aika iso härdelli jo siitäkin syystä, että biologinen isä vastustaa selvityksiä. Eli luulisin että asia tulee olemaan kaikkien kannalta paras näin

 

[Bibi]

Jotenkin tuntuu julmalta tätä lasta kohtaan että sitten joskus jos esille tulee hän haluaisi selvittää kuka hänen biologinen isänsä on vaikka kasvatti-isä olisikin ihana,eikä tätä mahdollisuutta anneta?Mitä mieltä miehesi on asiasta?

 

[Ultramariini]

Minä haluaisin vastaavassa tilaneteessa selvittää isyyden ja olettaisin että aviomiehenikin haluaisi. Minusta rehellisyys on oikein tie edetä asiassa. (siis tämä vain oma mieleipiteeni)
Minusta olisi epäoikeudenmukaista jättää mahdollinen biologinen isä asian ulkopuolelle.

Itse uskon, että lapselle kannattaa jo pienenä kertoa jos aviomies ei ole se biologinen isä. Lapset osaavat ottaa asiat huomattavasti mutkattomammin kuin aikuiset. Se tieto ei estä lasta muodostamasta lapsi-vanhempi suhteen kaltaista suhdetta aviomieheen.

Lapsen biologinen isä ei halua isyyttä selvitettävän! Ei halua tavata lastansa ollenkaan, eikä ETENKÄÄN maksaa elatusmaksuja! Miten minä jätän biologisen isän asioiden ulkopuolelle, jos isyyttä ei selvitetä?

Siinä tapauksessa tilanne on toinen. Kirjoitin noin, koska en nyt tarkoittanut pelkästään tätä sinun tapaustasi, vaan ihan yleisesti, että mielestäni bioogisella isällä on oikeus tietää isyytensä. Vaikka sekään ei ole ihan niin mustavalkoinen asia se.
Minä varmaan silti selvittäisin asian, luuletko että aviomiehesi voisi elää asian kanssa, jos isyyttä ei selvitetä. Tai sinä itse?
Ja olisiko hän valmis (siis aviomiehesi) adoptioon?

Me ollaan yhdessä aviomieheni kanssa päädytty sille kannalle, että isyyttä ei selvitetä, koska siitä tulisi aika iso härdelli jo siitäkin syystä, että biologinen isä vastustaa selvityksiä. Eli luulisin että asia tulee olemaan kaikkien kannalta paras näin

No jos olette sen noin miettineet, on se varmaan sitten kohdallanne paras ratkaisu. Tilanne ei varmaan ole helppo, ja olettekin varmaan punninneet asiaa monin tavoin.
Noissa Keittiönoidan sanoissa kuitenkin on mielestäni miettimisen aihetta.

 

[ap]

Jotenkin tuntuu julmalta tätä lasta kohtaan että sitten joskus jos esille tulee hän haluaisi selvittää kuka hänen biologinen isänsä on vaikka kasvatti-isä olisikin ihana,eikä tätä mahdollisuutta anneta?Mitä mieltä miehesi on asiasta?

Mitähän se lapsi hyötyy sen biologisen isän selvittämisestä kun ei se biologinen isä edes haluaisi tämän lapsen olevan olemassa.

 

[epätietoinen]

Mitenhän isyyden selvitys toteutetaan, koska aloin odottaa avioeronharkinta-ajalla lasta toiselle, ja sittemmin palasin exän kanssa yhteen? Eli kun lapsi syntyy,olen edelleen naimisissa, mutta mies ei ole lapsen isä. Tai entäs jos isyyttä ei edes haluta selvittää...?

Mix pelehdit toisten kanssa?

 

[ap]

Mitenhän isyyden selvitys toteutetaan, koska aloin odottaa avioeronharkinta-ajalla lasta toiselle, ja sittemmin palasin exän kanssa yhteen? Eli kun lapsi syntyy,olen edelleen naimisissa, mutta mies ei ole lapsen isä. Tai entäs jos isyyttä ei edes haluta selvittää...?

Mix pelehdit toisten kanssa?

Olin ollut jo pidemmän aikaa sitten eronnut tästä aviomiehestäni, olimme siis asumuserossa kun tulin raskaaksi. Ei siis ole kyse mistään pettämisestä.

 

[vieras]

Hoh hoijaa... ap, täältäkö sinä neuvoja kysyt tuollaiselle asialle? Voit sitten myöhemmin sanoa lapsellesi että isyyttä ei selvitetty koska myös 2+:n nettisivuilla oltiin tätä mieltä Taitaa olla provo koko ap!

 

[ap]

Hoh hoijaa... ap, täältäkö sinä neuvoja kysyt tuollaiselle asialle? Voit sitten myöhemmin sanoa lapsellesi että isyyttä ei selvitetty koska myös 2+:n nettisivuilla oltiin tätä mieltä Taitaa olla provo koko ap!

Onhan se hyvä kuunnella aina muidenkin mielipiteitä asiasta, niin näkee vähän asioita eri näkökulmista!