Jos on naimisissa, ja alkaa odottaa toiselle lasta?

[ap]

Kaikenkaikkiaan totuuden esiintuleminen jo tässä vaiheessa saattaisi olla kaikkien osapuolten kannalta paras juttu. Elämässä voi tapahtua monenlaisia asioita, joita ei voi etukäteen ennustaa. Mitäpä jos sinulle ja aviomiehellesi tulee avioero? Oletko aivan varma, että miehesi haluaisi maksaa sen jälkeen elatusmaksuja lapsesta, joka ei ole hänen? Isyyden selvittäminen voidaan tehdä vaikka lapsen ollessa aikuinen, joten entäpä jos aviomiehesi haluaa päästä eron jälkeen eroon myös elatusvelvollisuudestaan? Mitä sitten? Otat yhteyttä lastenvalvojaan, jotta oikea isyys voidaan vahvistaa tai ainakin aviomiehesi isyys puretaan. Entäpä jos siinä tilanteessa päätätkin, että isyys selvitetään? Mitä luulet tapahtuvan, kun tämä lapsen biologinen isä, hänen mahdollinen vaimonsa ja lapsensa saavat tietää asiasta? Kenen elämästä se tekee hyvän? kokonaisuutena tilanteesi saattaa aiheuttaa sellaisen sopan, ettei ole tosikaan. Ja miltä siitä lapsesta sitten kaikki se sotku tuntuu? Jos lähdet alusta alkean puhtaalta ja rehelliseltä pöydältä, sulla eikä muilla ole mitään salattavaa keneltäkään. Jos aviomiehesi on valmis olemaan tämänkin lapsen isä, eikö silloin olisi järkevintä, että hän adoptoisi lapsen?

Eli mitä eroa on käytännössä katsoen sillä, että jos jätän nyt asian sikseen (jolloin aviomiehestäni tulee lapsen virallinen isä?) TAI jos aviomieheni adoptoi lapseni? Onko lopputulos kuitenkin ihan sama, koska eikös aviomiehestäni tulisi molemmissa tapauksissa jokatapauksessa lapsen virallinen isä?

 

[Keittiönoita]

Neuvolalle ei tarvitse kertoa, vaikka asuisit haaremissa.

 

[nin]

Aika tyly tilanne. Minusta osapuolilla on kuitenkin oikeus tietää ketkä ovat kenenkin lapsia ja ketkä vanhempia.

Samaa mieltä. Lapselle riittää, jos saa asian tietoonsa vasta aikuisena, mutta ainakin aviomiehen tulisi tietää totuus siitä, onko hänen lapsenaan pitämä lapsi hänen vai ei. Voi syntyä isompikin sotku, jos asia selviää miehelle esim siten, että lapsi tarvitsee verensiirron ja sitä kautta selviää, ettei aviomies olekaan lapsen isä.

Kaveri sai 15 vuotiaana tietää oikean isänsä ja sekosi täysin. Oli pitänyt vierasta miestä eli äidin uutta miestä isänään koko ajan. Ei ole aikuisilla järkeä näissä kuvioissa lainkaan... Lapsi on syytön vanhempiensa tekemiin typeryyksiin ja saa aina kärsiä eniten. Näin on.

 

[ap]

Neuvolalle ei tarvitse kertoa, vaikka asuisit haaremissa.

Mutta kerkesin jo kertoa, koska ensimmäisellä neuvolakäynnillä kerroin, että olen asumuserossa, ja että entinen aviomieheni ei ole lapsen isä.
Eli siellä neuvolan papereissa on tällä hetkellä merkintä siitä, että lapsi olisi syntymässä avioliiton ulkopuolelle. Biologisen isän nimeä en ole kertonut neuvolassa.

 

[Miri]

jos se lapsen biologinen isä on vain parina yönä äidin kanssa samojen vällyjen alla käynyt ja lapsella on kotona oikeasti isä vaikka ei olekaan tätä siittänyt, niin kyllä ne sosiaaliset siteet voi olla paljon vahvemmat ja paremmat kuin veri.
ei sitä isää tarvitse lapsen silmien eteen 15 v kuluttua tai joskus marssittaa, voi mainita lapselle mikä tilanne oli ja sanoa että oli hyvä palata sinne kotiin sen "isän" luokse. joskus kun se tilanne voi olla hankala, joskus tietysti toimii, mutta ei kaikki niitä juuriaan halua niin tarkkaan penkoa.
Sitähän joskus puhuttiin että pitäisi sperman luovuttajankin henkilöllisyys lapselle sitten kertoa. en tiedä menikö läpi vai ei, mutta en minä sitä ymmärtänyt.
lapselle on tärkeintä kasvaa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä oli ne sukusolut sitten mistä.

Niinpä niin...paitsi, että niiden sukusolujen mukana kulkee aika paljon muutakin. Mutta ketäpäs nyt semmoiset pikkuseikat kiinnostaa kuten esim. perinnölliset sairaudet...kyllä olisi minullakin ollut melkoista hakuammuntaa tuo päänsärkyjen selvittäminen jos ei olisi sukuamnesia ollut tiedossa...ja nimenomaan isän puolelta. Onneks meidän äitee on heiluttanut peittoja vain sen oman siippansa kanssa...

Mutta lähtökohtaisesti kaikilla on oikeus tietää juurensa.

 

[Keittiönoita]

Eli mitä eroa on käytännössä katsoen sillä, että jos jätän nyt asian sikseen (jolloin aviomiehestäni tulee lapsen virallinen isä?) TAI jos aviomieheni adoptoi lapseni? Onko lopputulos kuitenkin ihan sama, koska eikös aviomiehestäni tulisi molemmissa tapauksissa jokatapauksessa lapsen virallinen isä?

Ero on siinä, että jos aviomiehesi adoptoi tämän lapsen, hänellä ei ole sen jälkeen mahdollisuutta millään kiemurteluilla pääsemään eroon elatusvelvollisuudestaan ja lapsi perii silloin aviomiehesi täysin yhtenevästi hänen biologisten lastensa kanssa. Adoptiolapsella on siis samat oikeudet kuin biologisella lapsellakin ja adoptiutta (oho...mitenköhän tuo sana pitäisi kieliopillisesti kirjoittaa) ei voi peruuttaa. Jos et tee mitään ja teille tuleekin ero, miehesi voi vaatia isyyden purkamista, jolloin et saa sen paremmin elatusmaksuja kuin lapsi perintöäkään. Minusta sun olisi hyvä ajatella tätä asiaa kaikkien osapuolten kannalta. Salaisuuksillakin on tapana aikanaan paljastua ja vaikka rehellisyys voi alkuun ollakin vaikeaa, uskoisin sen pidemmän päälle kuitenin kannattavan. Tuo adoptio lisäksi takaa sen, että syntyvällä lapsellasi on virallinen isä. Ilman sitä lapsesi voi eräänä päivänä olla niin virallisesti kuin konkreettisestikin isätön.

 

[vieras]

Siis käsittääkseni lapsen isällä ei ole sananvaltaa siihen isyyden selvittämiseen. Sitä ei voi tehdä vastoin äidin tahtoa. Tiedän, kun serkulla oli tilanne, jossa lapset eivät olleet hänen omiaan. Isyys selvitettiin siksi, että oletettu isä oli rikkaampi ja elatusmaksut saatiin tällätavoin suuremmiksi.

Voi isä tehdä ja vaatia isyyden selvittämistä vastoin äidin tahtoa. Silloin miehen vaa pitää viedä asia käräjille ja sieltä kautta sitten tulee äidille pakote selvitykseen.

Aika hankalaahan semmoinen on ja isä tarvitsee sitten hyvät syyt siihen. Esimerkiksi juuri sen, että maksaa elatusmaksua lapsista, jotka eivät oletettavasti ole omia. luulen, että joku setä jonka kanssa äiti oli sängyssä, ei saisi päättää isyyden selvityksestä. muutenhan kuka vaan voisi alkaa niitä vaatimaan.

Ei se nyt niin hankalaa ole. Oli avopariskunta. Nainen kävi "vanhan tuttunsa" luona muutaman kerran. Raskautui ja oli kivenkovaa sitä mieltä että lapsi on avomiehen. Tämä vanha tuttu sitten päätti halutakin selvittää asian että onkos lapsi hänen vai sen avomiehen. Vanha tuttu Vei asian käräjille ja sieltä kautta tuli äidille käsky mennä lapsen ja avomiehenkin kanssa testeihin. Kaikki testattiin ja niin se vain olikin että se vanha tuttu oli sen lapsen biologinen isä.
Kuitenkin nainen, avomies ja lapsi elävät kolmestaan perheenä. Se vanha tuttu maksaa elatusmaksuja lapsestaan ja tapaa häntä silloin tällöin.

niin mutta noissa on eri juttu onko aviomies vai avomies. nimittäin että toinen voi tunnustaa avioliitossa syntyneen pitää ensin isyys perua yms. joten menee eri kaavalla tuo kun ulkopuolinen tahtoo tunnustaa avioliittoon syntyneen lapsen.

 

[Keittiönoita]

Neuvolalle ei tarvitse kertoa, vaikka asuisit haaremissa.

Mutta kerkesin jo kertoa, koska ensimmäisellä neuvolakäynnillä kerroin, että olen asumuserossa, ja että entinen aviomieheni ei ole lapsen isä.
Eli siellä neuvolan papereissa on tällä hetkellä merkintä siitä, että lapsi olisi syntymässä avioliiton ulkopuolelle. Biologisen isän nimeä en ole kertonut neuvolassa.

So? Neuvolan tehtävänä ei ole ruveta sitä isyysasiaa selvittelemään eivätkä he sitä teekään. Neuvolaa kiinnoasta ainoastaan sun ja sikiön hyvinvointi hja niille on yks lysti, vaikka asuisit Paavo Lipposen kanssa.

 

[ap]

jos se lapsen biologinen isä on vain parina yönä äidin kanssa samojen vällyjen alla käynyt ja lapsella on kotona oikeasti isä vaikka ei olekaan tätä siittänyt, niin kyllä ne sosiaaliset siteet voi olla paljon vahvemmat ja paremmat kuin veri.
ei sitä isää tarvitse lapsen silmien eteen 15 v kuluttua tai joskus marssittaa, voi mainita lapselle mikä tilanne oli ja sanoa että oli hyvä palata sinne kotiin sen "isän" luokse. joskus kun se tilanne voi olla hankala, joskus tietysti toimii, mutta ei kaikki niitä juuriaan halua niin tarkkaan penkoa.
Sitähän joskus puhuttiin että pitäisi sperman luovuttajankin henkilöllisyys lapselle sitten kertoa. en tiedä menikö läpi vai ei, mutta en minä sitä ymmärtänyt.
lapselle on tärkeintä kasvaa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä oli ne sukusolut sitten mistä.

Niinpä niin...paitsi, että niiden sukusolujen mukana kulkee aika paljon muutakin. Mutta ketäpäs nyt semmoiset pikkuseikat kiinnostaa kuten esim. perinnölliset sairaudet...kyllä olisi minullakin ollut melkoista hakuammuntaa tuo päänsärkyjen selvittäminen jos ei olisi sukuamnesia ollut tiedossa...ja nimenomaan isän puolelta. Onneks meidän äitee on heiluttanut peittoja vain sen oman siippansa kanssa...

Mutta lähtökohtaisesti kaikilla on oikeus tietää juurensa.

Ei biologista isää oikeastaan syrjähypyksi voi kutsua. Raskaaksi tullessani avioeron harkinta-ajan alkamisesta oli kulunut jo useita kuukausia, ja asumuserossa olimme asuneet jo vuoden ennen sitä. Eli kyllä lapsen biologinen isä oli siinä tilanteessa mulle ihan se nykyinen siippa, kun tulin raskaaksi.

 

[Keittiönoita]

Ja lastenvalvojalla ja muilla on myös tietty käsitys ja muutama lempinimikin tuollaisille naisille.

Toki, mutta nyt oli kai kyyse siitä, onko se biologisen isyyden selvittäminen sitten pakollista vai ei. Ja ei ole, koska se on äidistä kiinni. Mitä lastenvalvoja asiasta ajattelee, on lastenvalvojan ihan oma päänsärky.

 

[äiti 40plusplus]

jos se lapsen biologinen isä on vain parina yönä äidin kanssa samojen vällyjen alla käynyt ja lapsella on kotona oikeasti isä vaikka ei olekaan tätä siittänyt, niin kyllä ne sosiaaliset siteet voi olla paljon vahvemmat ja paremmat kuin veri.
ei sitä isää tarvitse lapsen silmien eteen 15 v kuluttua tai joskus marssittaa, voi mainita lapselle mikä tilanne oli ja sanoa että oli hyvä palata sinne kotiin sen "isän" luokse. joskus kun se tilanne voi olla hankala, joskus tietysti toimii, mutta ei kaikki niitä juuriaan halua niin tarkkaan penkoa.
Sitähän joskus puhuttiin että pitäisi sperman luovuttajankin henkilöllisyys lapselle sitten kertoa. en tiedä menikö läpi vai ei, mutta en minä sitä ymmärtänyt.
lapselle on tärkeintä kasvaa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä oli ne sukusolut sitten mistä.

Niinpä niin...paitsi, että niiden sukusolujen mukana kulkee aika paljon muutakin. Mutta ketäpäs nyt semmoiset pikkuseikat kiinnostaa kuten esim. perinnölliset sairaudet...kyllä olisi minullakin ollut melkoista hakuammuntaa tuo päänsärkyjen selvittäminen jos ei olisi sukuamnesia ollut tiedossa...ja nimenomaan isän puolelta. Onneks meidän äitee on heiluttanut peittoja vain sen oman siippansa kanssa...

Mutta lähtökohtaisesti kaikilla on oikeus tietää juurensa.

Ei biologista isää oikeastaan syrjähypyksi voi kutsua. Raskaaksi tullessani avioeron harkinta-ajan alkamisesta oli kulunut jo useita kuukausia, ja asumuserossa olimme asuneet jo vuoden ennen sitä. Eli kyllä lapsen biologinen isä oli siinä tilanteessa mulle ihan se nykyinen siippa, kun tulin raskaaksi.

siis kuka oli kuka????? nyt en pysy kärryllä. biologinen isä nykyinen siippa?? siis miehesi?

 

[lol]

Ei hemmetti, tästä tuli nyt se kuva et äiti haluu selvittää isyyden sen takia että alkaa saamaan elatusmaksuja???? Kyllä ihmiset osaa olla ahneita!

Niinhän se kannataakin. Sovitaan nykyisen eli edellisen aviomiehen kanssa että otetaan sittenkin ne elarit. Ja tietenkin toivotaan että se biologinen isä olisi vielä rikaskinn niin tulee joskus vielä perinnötkin vaivanpalkaksi... PahaSilmää lainatakseni.

 

[Tiikerin päiväuni]

Tämä menee vähän ohi varsinaisen aiheen, mutta onko olemassa jotain takarajaa johon saakka aviomies voi kiistää isyytensä?
Minulla on jostakin käsitys, että olisi joku 5-6 vuotta mutta en tiedä, pitääkö yhtään paikkaansa. Eli jos lapsi tuon ikäinen, niin aviomies pysyy lain edessä isänä vaikka testit muuta kertoisivat?

 

[Keittiönoita]

Ap:lle vielä...mitä mieltä aviomiehesi nyt on asiasta? En tietenkään tilannettasi tunne,mutta voisin kuvitella, että lapsesi biologinen isä ei välttämättä ole edes halukas olemaan lapsen isä. Elatusmaksut ja perintöoikeus ovat toki lapsen kannalta tärkeä juttu, mutta isää ei voi ostaa rahalla. Isyys on paljon muutakin kuin pelkät geenit. Olisiko mahdollista, että isyys selvitetään, mutta aiomiehesi adoptoi lapsen? Lapsi tarvitsee isän, joka sitoutuu olemaan hänen isänsä ja adoptio on se selkein ja lainmukaisin sitoutuminen, mitä toisen lapseen voi tehdä. Kun lapsi kasvaa ja alkaa ymmärtää elämän tosiasioita enemmän, hänelle on toki suotava mahdollisuus saada tietää biologinen isänsäkin, mutta adoption myötä lapsen biologinen isä on vapautunut isyyden velvoitteista ja siten hänenkin on varmasti helpompi jatkaa omaa elämäänsä, perustaa perhettä jne.

 

[Keittiönoita]

Tämä menee vähän ohi varsinaisen aiheen, mutta onko olemassa jotain takarajaa johon saakka aviomies voi kiistää isyytensä?
Minulla on jostakin käsitys, että olisi joku 5-6 vuotta mutta en tiedä, pitääkö yhtään paikkaansa. Eli jos lapsi tuon ikäinen, niin aviomies pysyy lain edessä isänä vaikka testit muuta kertoisivat?

Nyt mulla ei ole mitään faktaa asiasta, mutta käsittääkseni isyys voidaan selvittää vaikka silloin, kun lapsi on 90 v. Ja kahta isää lapsella ei voi olla...edes juridisesti.

 

[äiti 40plusplus]

Ap:lle vielä...mitä mieltä aviomiehesi nyt on asiasta? En tietenkään tilannettasi tunne,mutta voisin kuvitella, että lapsesi biologinen isä ei välttämättä ole edes halukas olemaan lapsen isä. Elatusmaksut ja perintöoikeus ovat toki lapsen kannalta tärkeä juttu, mutta isää ei voi ostaa rahalla. Isyys on paljon muutakin kuin pelkät geenit. Olisiko mahdollista, että isyys selvitetään, mutta aiomiehesi adoptoi lapsen? Lapsi tarvitsee isän, joka sitoutuu olemaan hänen isänsä ja adoptio on se selkein ja lainmukaisin sitoutuminen, mitä toisen lapseen voi tehdä. Kun lapsi kasvaa ja alkaa ymmärtää elämän tosiasioita enemmän, hänelle on toki suotava mahdollisuus saada tietää biologinen isänsäkin, mutta adoption myötä lapsen biologinen isä on vapautunut isyyden velvoitteista ja siten hänenkin on varmasti helpompi jatkaa omaa elämäänsä, perustaa perhettä jne.

samaa mieltä varsinkin vahvennetusta!!!

 

[Tiikerin päiväuni]

Nyt mulla ei ole mitään faktaa asiasta, mutta käsittääkseni isyys voidaan selvittää vaikka silloin, kun lapsi on 90 v. Ja kahta isää lapsella ei voi olla...edes juridisesti.

Juu siis voidaan varmaan selvittää mutta tarkoitin juurikin elatusvelvollisuutta jne. Kaivoin muistilohkojani ja tämä tapaus oli vuonna kivi ja kirves Karpon ohjelmassa :ashamed:
Siinä aviomies oli saanut tietää vuosien päästä että asialla oli ollut joku muu, mutta ei saanut isyyttään enää kiistettyä. Joten mietin vaan...
Kun ei leikkaa, millä hakusanoilla voisi googlesta faktaa hakea :/

 

[Keittiönoita]

Nyt mulla ei ole mitään faktaa asiasta, mutta käsittääkseni isyys voidaan selvittää vaikka silloin, kun lapsi on 90 v. Ja kahta isää lapsella ei voi olla...edes juridisesti.

Juu siis voidaan varmaan selvittää mutta tarkoitin juurikin elatusvelvollisuutta jne. Kaivoin muistilohkojani ja tämä tapaus oli vuonna kivi ja kirves Karpon ohjelmassa :ashamed:
Siinä aviomies oli saanut tietää vuosien päästä että asialla oli ollut joku muu, mutta ei saanut isyyttään enää kiistettyä. Joten mietin vaan...
Kun ei leikkaa, millä hakusanoilla voisi googlesta faktaa hakea :/

En oikein usko, että nykypäivänä enää voidaan velvoittaa elatusmaksuihin, jos dna:lla voidaan todistaa, että mies ei ole lapsen isä. Tai siis toki joutuu niitä elareita maksamaan siihen asti, kun se isyys on kumottu. Mutta ei enää sen jälkeen.

 

[Keittiönoita]

Vielä lisään, että lapsen äidillä on oikeus kieltäytyä isyyden selvittämisestä. Miehellä on kuitenkin oikeus vaatia isyyden selvittämistä, jos hän epäilee olevansa lapsen isä. Tämä kuitenkin edellyttää, että se isäkandidaatti lähtee tätä isyyden selvittämistä hakemaan. Aviomiehellä on myös oikeus vaatia isyyden selvittämistä sen suhteen, onko hän lapsen isä vai ei eli isyyden kumoamista.

Lastenvalvoja ei ole mikään next to God, vaikka usein tällä palstalla saakin sen käsityksen, että lastenvalvoja päättää kaikenlaisista lapsen huoltajuuteen liittyvistä asioista ja että lastenvalvojan pitäisi tietää kaikki. Näin ei ole.

 

[Just]

Joo ja sitten kun sinulla ja miehelläsi on siniset silmät ja vauvalla onkin ruskeat niin tuleekin oikeen mukavaa!

Joo no ihan kuin ei vois silti tulla ruskeat silmät vaikka olisikin kahden sinisilmäisen lapsi, ei se nimittäin ihan suoraan vanhemmilta välttämättä periydy....

 

[ap]

Ap:lle vielä...mitä mieltä aviomiehesi nyt on asiasta? En tietenkään tilannettasi tunne,mutta voisin kuvitella, että lapsesi biologinen isä ei välttämättä ole edes halukas olemaan lapsen isä. Elatusmaksut ja perintöoikeus ovat toki lapsen kannalta tärkeä juttu, mutta isää ei voi ostaa rahalla. Isyys on paljon muutakin kuin pelkät geenit. Olisiko mahdollista, että isyys selvitetään, mutta aiomiehesi adoptoi lapsen? Lapsi tarvitsee isän, joka sitoutuu olemaan hänen isänsä ja adoptio on se selkein ja lainmukaisin sitoutuminen, mitä toisen lapseen voi tehdä. Kun lapsi kasvaa ja alkaa ymmärtää elämän tosiasioita enemmän, hänelle on toki suotava mahdollisuus saada tietää biologinen isänsäkin, mutta adoption myötä lapsen biologinen isä on vapautunut isyyden velvoitteista ja siten hänenkin on varmasti helpompi jatkaa omaa elämäänsä, perustaa perhettä jne.

Aviomieheni on sitä mieltä, että isyyttä ei välttämättä tarvitse selvittää. Ei ole ehdoton asian suhteen mitenkään päin, luottaa siihen että minä teen oikean päätöksen, teinpähän sitten niin tai näin.

 

[vieras]

Tämä menee vähän ohi varsinaisen aiheen, mutta onko olemassa jotain takarajaa johon saakka aviomies voi kiistää isyytensä?
Minulla on jostakin käsitys, että olisi joku 5-6 vuotta mutta en tiedä, pitääkö yhtään paikkaansa. Eli jos lapsi tuon ikäinen, niin aviomies pysyy lain edessä isänä vaikka testit muuta kertoisivat?

ei ole. isyyden pystyy kiistämään vaikka aikuisesta lapsesta. on vain tietty aika minä testit maksaa valtio. sen jälkeen itse

 

[miero]

Nyt mulla ei ole mitään faktaa asiasta, mutta käsittääkseni isyys voidaan selvittää vaikka silloin, kun lapsi on 90 v. Ja kahta isää lapsella ei voi olla...edes juridisesti.

Juu siis voidaan varmaan selvittää mutta tarkoitin juurikin elatusvelvollisuutta jne. Kaivoin muistilohkojani ja tämä tapaus oli vuonna kivi ja kirves Karpon ohjelmassa :ashamed:
Siinä aviomies oli saanut tietää vuosien päästä että asialla oli ollut joku muu, mutta ei saanut isyyttään enää kiistettyä. Joten mietin vaan...
Kun ei leikkaa, millä hakusanoilla voisi googlesta faktaa hakea :/

En oikein usko, että nykypäivänä enää voidaan velvoittaa elatusmaksuihin, jos dna:lla voidaan todistaa, että mies ei ole lapsen isä. Tai siis toki joutuu niitä elareita maksamaan siihen asti, kun se isyys on kumottu. Mutta ei enää sen jälkeen.

mulla olis hämärää muistikuvaa, että nytten alkais olla tulossa ekoja tapauksia joissa tuollaisessa tapauksessa äiti joutuisi maksamaan elatusmaksuja TAKAISIN tuolle väärin isäksi oletetulle

 

[Tiikerin päiväuni]

ei ole. isyyden pystyy kiistämään vaikka aikuisesta lapsesta. on vain tietty aika minä testit maksaa valtio. sen jälkeen itse

Kiitos :flower:
Tuo varmaan jäänyt sitten mieleen takarajana.

 

[Keittiönoita]

Aviomieheni on sitä mieltä, että isyyttä ei välttämättä tarvitse selvittää. Ei ole ehdoton asian suhteen mitenkään päin, luottaa siihen että minä teen oikean päätöksen, teinpähän sitten niin tai näin.

Siinä tapauksessa olisin entistä enemmän tuon rehellisyyden kannalla. Uskoisin, että on helpompaa puhua totta tänään kuin ruveta 15 vuoden päästä selittämään, miksi on kaikki nämä vuodet valehdellut. Jos olisin sinä, soittaisin tälle lapsen oletetulle biologiselle isälle ja kertoisin, että nyt on tällainen tilanne. Jos aviomiehesi on valmis adoptoimaan lapsen, kertoisin tästäkin vaihtoehdosta tälle isäkandidaatille. Jos lapsen isä kuitenkin haluaa hänen elämässään olla mukana, se toki hänelle suotakoon. Reilu peli eikä kenenkään tarvitse kantaa salaisuuksia sisällään ja pelätä, milloin ne salaisuudet paljastuvat =) Uskoisin, että aikanaan myös sisarusten välillä olisi kaikista selkeintä, jos syntyvä lapsesi olisi joko virallisesti biologisen isänsä lapsi tai aviomiehesi adoptoima lapsi.