H
Hip
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja kik:Alkuperäinen kirjoittaja Hip:Kirjoitin tuohon edelliseenkin ketjuun oman kokemukseni. Eli ollessani noin 3-vuotias heräsin yksin kotona ja pystyn vieläkin, yli 30 vuotta myöhemmin, palauttamaan mieleeni sen hädän, minkä tunsin. En ole koskaan ihmetellyt lapsia, jotka lähtevät pakkasella ja keskellä yötä etsimään vanhhempiaan vähissä vaatteissa, sillä se hätä, jonka minä koin, oli kaiken syrjäyttävää.
Muistan myös sen, miten äitini ja naapurin täti nauroivat itkulleni. Iso tyttö sentään ja äiti oli niin lähellä! Ihan just niin kuin täälläkin näytetään ajattelevan.
Moni ei muista tällaisia asioita lapsuudesta, mutta jäljet saattavat siitä huolimatta jäädä.
Menkää itseenne ja muistakaa käyneenne.
No tuliko vai eikö sinusta tullut normaalia ihmistä?
Kaikilla meistä on erilaisia kokemuksia.
Sivuutit pointin eerrittäin lahjakkaasti. Onko sulle sama, minkälaista pelkoa ja ahdistusta lapsellesi aiheutat, jos se vain ei tee sun lapsestasi epänormaalia. "Voin aiheuttaa lapselleni tällaisen hädän, lapsi kyllä selviää siitä, eikä hänestä tule epänormaalia lasta."
Uskon, että minun lapsestani ei tulisi epänormaalia, jos jättäisin hänet yksin hätääntymään puoleksi tunniksi. En kuitenkaan halua hänen kokevan sitä. Olenhan tällainen paniikkimamma.