jos näet/kuulet äidin/isän puhuvan lapselleen vihaisesti, jopa tiuskien kaupassa, mitä ajattelet?

[Kamala]

Noh, joillakin se on tapa. Joillakin se on sitä, että ku kymmenettä kertaa samana aamuna sanot samasta asiasta, niin ei sitä jaksa aina ihan hymyssä suin sanoa. Mutta ekana varmaan tulee mieleen, että kuulostankohan minäkin tuolta sillon ku oon ihan poikki, väsynyt ja ärsyyntynyt.

Niin on, ja typerä tapa onkin.

 

[vieras]

Ennenkuin itellä oli lapsia niin pidin lapsille karjahtelevia vanhempia huonoina vanhempina joiden ei olis lapsia pitänyt saada ollenkaan. Nykyisin olen helpottunut että se on joku muu kuin minä jonka pinna napsahti tällä kertaa poikki.

 

[Kotilohikäärme]

Toivon et se ei oo/ siit ei tuu kierrettä. Se kun tunnetusti ei auta mitään että huutaa tai tiuskii. Kahden huutavan akan naapurina oon asunut ja molempien lapsille huudettiin aikalailla syyttä, ihan vain siksi että hermolomalle ei oltu ajoissa päästy. Sitten siltä räyhäämiseltä menee vaikutus kun siitä tulee normi

 

[kahden äippä]

Kyllä mulla nousee niskavillat pystyyn jos vanhempi on selkeästi todella vihainen ja kyseessä on pieni lapsi. Ja sitten katson omaa 2-vuotiastani joka juoksee pitkin kauppaa ja meinaa pudottaa lasipurkkeja hyllyiltä heti kun silmä välttää ja saa karkkihyllyn kohdalla hirvittävän raivokohtauksen joka jatkuu koko matkan kassojen läpi ja ulos lumisateeseen (tietysti tässä välissä tapellaan ja huudetaan ne vaatteet päälle). Eikä mua siinä vaiheessa ihmetytä enää yhtään... Kyllä jokaisella joskus palaa pinna. Toivon vain siinä vaiheessa että se vanhempi pääsisi hetkeksi ulos ja saisi vedettyä vähän raitista ilmaa ja sitten taas uusin voimin! Harvemmin se tiuskiminen on siitä äidistäkään/isästäkään kivaa.

 

[Ultramariini]

Eihän se mukavalta kuulosta, ja sellainen myötätuntoinen ajatus saattaa herätä sitä lasta kohtaan, jolle tiuskitaan. Toisaalta myös ymmärrystä sitä vanhempaa kohtaan, joka on varmaan hyvin väsynyt.
Ja toisaalta myös ehkä sellaista ihmetystä, että miten hän lapselleen nyt noin rumasti puhuu.
Vaikka itse tiedän tekeväni välillä sitä samaa. Jopa siinä mittakaavassa, että tuntemattomat ihmiset ovat minulle asiasta kaupassa huomautelleet. :ashamed:

 

[Saraldo]

Riippuu vähän siitä, että mitä se aikuinen sille lapselle sanoo. Mutta pääasiassa ensimmäinen reaktio on, että "kiva huomata taas, ettei me olla ainoita...."

 

[empatia]

Riippuu vähän siitä, että mitä se aikuinen sille lapselle sanoo. Mutta pääasiassa ensimmäinen reaktio on, että "kiva huomata taas, ettei me olla ainoita...."

No minä ymmärrän, jos se lapsi kiukuttelee turhanpäiväisesti. Pitäähän siitä sanoa, että ei turhasta pidä kiukutella. Ja kun rauhallinen puhe ei tepsi, niin sitten en ihmettele että joskus tiuskasee. Itse olen sitä mieltä että jos katsoo sormien läpi vaan, niin se vasta huono vanhempi on. Ei se lapsi tiuskaisuista häiriinny, välinpitämättömyydestä kyllä.

 

[v]

ajattelen että joku muukin kuin mä.

 

[dfdf]

Ajattelen, että joltain vanhemmalta on lopulta mennyt hermot, kun lapsi ei ole uskonut mitä sanotaan. Ei siinä sen kummempaa.

 

[hivenenhullu]

no en mä sen kummemmin ajattele mitään.. itsekkin lapselle tiuskin ja karjun jos tarve niin vaatii...

 

[Battimanni]

jaa no mie kuulun tähän joka tiuskaissut lapsilleen..
olen meinaan kaupassa monen kerran sanomisen jälkeen lapsille tiuskaissut jossain vaiheessa "nyt uskot ja lopetat juoksemisen,nyt istut rauhassa " ja sitä rataa jos eivät meinaa uskoa.ja se tiuskaisu on yleensä se mikä tehonnut.

 

[vieras]

Ihan normaalia. Mullekin puhuttiin aina noin, tai sitten vaivaisesti hilliten ja tieto siitä että kotona tulee turpaan.

 

[Criminal Mind]

Jaaha, joku siis taas kyttäs meitä eilen PRismalla :saint:

 

[Peppari]

En ajattele oikeastaan mitään, kakarat kiukuttelee ja vanhemmat raivoo.

 

[mutsi]

Ajattelen, että ihana kuulla tuollaistakin ja nähdä muitakin tavallisia ihmisiä. :heart:

 

[sutinasussu]

Minä tunnustan eilen räpättäneeni lapselle kaupassa, kun kohelsi eikä uskonut mitä sanoin. Uhkailin myös karkkipäivän menetyksellä jne. En puhunut kuitenkaan rumasti enkä ilkeästi vaan asiallisesti ja napakasti.
Minuun luotiin kipakoita katseita, kun opetin lastani käyttäytymään.

 

[koodipeli]

§Ei mulla tarvii mennä hermot enkä ole vielä ollut sanottavasti väsynyt lapsien aikana, mutta kyllä minä silti kovasti sanon. Tiuskiminen tarkoittaa minusta sellaista turhaa huonotuulisuutta, mutta napakoita kieltoja tai käskyjä tulee kyllä minun suusta arkena ja itse taas inhoan nimenomaan kulissielämäntyyliä eli jos kehtaan käskeä kotona niin teen sen kyllä kaupassakin. Ja muutoinkin meillä on aika johdonmukaista sillä tavalla että kerran pyydetään ja toisella kerralla jo vaaditaan. Mutta uhmaikiä ei ole paljon näkynyt tuommoisessa arkitouhussa kuten kaupassakäynti tms. kun on iän mukaan "alusta" asti toimittu samoin.

Herkkikset vois muuten huomioida sen, että lapsi tottuu jo mahassa ja toki koko elämänsä ajan vanhempiensa puhetyyliin eli jos on voimakkaammat puhetyylit niin ei se lapsi siitä ahdistu. Meillä ei kirota koskaan, ei olla ikinä opittu eikä haukuta toisiamme tai sillä lailla huutamalla riidellä (jota monien kaupassa kauniisti käyttäytyvien kotoa kyllä löytyy), mutta temperamenttiä löytyy niin että puhetyylit molemmilla on rempseät eikä minun suusta ikinä taipuisi mikään voi äitin kulta pieni, et nyt viitsisi ethän.

 

[she]

Mä ajattelen, että vanhemmalla petti pinna ja hermot. Kieltämättä pakko sanoa, että huutaminen lapselle kuullostaa tosi pahalta ulkopuolisen korvaan ja tämän kautta saatua mielikuvaa tuntemattomasta vanhemmasta on heti vaikea muuttaa. Mutta eiköhän valtaosalla vanhemmista joskus pinna katkea, pääsääntöisesti se huuto tehtäneen neljän seinän sisällä.

 

[Wide]

Mietin että me ei olla ainoita joilla menee hermo joskus.

 

[vieras]

Mä aina ihmettelen yhtä naista oli se sit kaupassa,kerhossa,neuvolassa tai missä tahasa lasten kans.Niin se aina vaan nakuttaa ja naputtaa. Siis tosi ärsyttävän kuullosta. Lapse kyllä osaa käyttäytyä ihan kunnolla ja ovat tosi reippaita.Viimeksi se nainen sai raivarin 4vuotiaalle ku kangät meni väärään jalkaan ja kinttaat meni vääriin käsiin
Olin vähän et täh? en sanonu kyllä mitään luin lehteä niin ku en olis kuullutkaan.Mut ihtellein itsekseen et mitä se olis haitannu ku menivät autoon ja kuulemma suoraan kotiin.

 

[vieras]

Ihan rehellisesti; mun eka ajatus on, et toivottavsti mä en koskaan kuulosta tolta. :ashamed:

Peesi. Mut mä varmaan kuullostin ku menetin täsyin hermot 5 ja 6 vuotiaille pojille kaupassa. Ei mitään tolkkua touhussa.Tosin olivat varmasti oikeestikki jo väsyneitä ja kyllästyneitä mut siltikin....

 

[.]

Mä ajattelen, että siinä on vanhemmalla peiliin katsomisen paikka. Miten itseään voi kehittää niin, että lapselle menee normaali puhe perille, ettei tarvi käyttää erikoisia äänensävyjä (tiuskimista tms.) Aikuinen on aikuinen ja lapsi on lapsi. Vanhempi on se joka määrää tahdin. Vanhempi voi laskee kymmeneen ja päättää jonkin järkevämmän tavan kommunikoida lapsen kanssa kuin möykkääminen.

 

[hk]

riippuu tilanteesta,mutta yksi ajatus on että onneksi muillakin menee hermo lapsiin kuin vaan mulla... :/

 

[hmm]

Mä ajattelen, että siinä on vanhemmalla peiliin katsomisen paikka. Miten itseään voi kehittää niin, että lapselle menee normaali puhe perille, ettei tarvi käyttää erikoisia äänensävyjä (tiuskimista tms.) Aikuinen on aikuinen ja lapsi on lapsi. Vanhempi on se joka määrää tahdin. Vanhempi voi laskee kymmeneen ja päättää jonkin järkevämmän tavan kommunikoida lapsen kanssa kuin möykkääminen.

Ja sinulla on varmaan yksi 10kk:n ikäinen muksu?

 

[maissihiiri]

Ajattelen että onneks jollain muullakin on joskus hermot kireellä kun käy lasten kanssa kaupassa
Siis jos kyse on sellaisesta pienestä tiuskimisesta, mitä itsekin tulee valitettavasti nälkäsenä ja väsyneenä tehtyä...