Todennäkösesti järkyttyisin ja haukkoisin henkeäni, olisin lähes tulkoon paniikissa siinä tilanteessa. Varmaan tippuisin seisovilta jaloiltani lattialle, miettisin sekavilla aivoillni, mitä tekisin. Sen jälkeen seurais varmaan silmitön raivo ja syöksyisin huoneeseen, repisin sen naikkosen sieltä sängystä tukkapäästä ja viskaisin alasti rappukäytävään. Miestä vetäisin avarilla päinnäköö, niin paljon kun lähtis. Pakkaisin tavarani, viskaisin sormuksen lattialle, ottaisin tytön kainaloon, sanoisin jäätävällä äänellä, että tyttären huoltajuuteen liittyvät asiat hoituu sitten lastenvalvojan kautta ja meijän suhde loppu tähän. En kuuntelis lässytyksiä, en selityksiä, en jäis keskustelemaan ja anteeks en antais, koska mua ei vois enää mies pahemmin satuttaa ja nöyryyttää.