jos näätte n.22 vuotiaan äidin..

Ei se elämä näytä olevan ruusuilla tanssimista vaikka "aikuisena" lapset olis tehty.
Sen saa lukea jo tältä palstaltakin.

 

Mä en oikein ymmärrä, että miksi kysytään, että katsooko säälivästi jne. ja sitten suututaan kun ihmiset kertovat mitä teiniäidin nähdessään ajattelevat. Jos joku tulisi tänne kyselemään, että katsotteko säälivästi 25-vuotiasta, kaunista, aktiivista, varakasta, vapaata uranaista (jonka perään miehesi vähän kävelykadulla katsahtaa), ihan varmaan tulisi samanlaisia vastauksia. Ellei sitä 25-vuotiasta vapaata naista juuri kotiäidin halveksuva katse haittaa, ei sitä kyllä missään palstoilla kyselekään. Ainakin jonkintason kompleksi on oltava, jos edes kiinnittää huomiota ihmisten katseisiin. Ja varsinkin jos tuntee että sitä pitää täällä palstoilla pohdiskella (=odottaa, että muut teiniäidit komppaa).

 

EN

 

En katso säälivästi, ihailen :wave: :hug:

 

Ensinnä luulisin, että se 22v on noin 17-vuotias, nuoret näyttää nykyisin nuoremmilta kuin ennen (itse lähestyn neljäälkymmentä...)
Ja kyllä vähän säälisin, koska todennäköisintä on, että ne opinnot jää ja sitten sitä päätyy siwan kassaksi.
Ennen kaikkea ko. nuori jää vaille opiskelijaelämää, joka on opiskelussa melkein puolet lystistä.

Juuri puhuttiin kollegan kanssa, että pitäis kieltää lapsenteko alle 25-vuotiailta. Siinä korvilla kun alkaa tulla järki päähän kansalaisettarelle. (Me kumpikin olemme saaneet ekan lapsen 30-v).
Iän mukanaa tuomia etuja on monia, ensinnä laajempi kokemus ja näkemys, osaa asettaa aisiat paremmin mittakaavaan, eikä turhia hötkyile. Asuntovelka on saatu ja osin maksettu. Ja se parisuhdekin ON yleensä vakaammalla pohjalla, kun ei ole alettu lapsentekoon 3kk seukkailun jälkeen.

Sä sen sanot. Nuorena on helppo uhoa, että teen vaan asiat eri järjestyksessä ja hankin kyllä koulutuksen, mutta kun ei se vaan ole niin helppoa. Ilmeisesti opintonsa jättäneet luulevat, että (korkeakin) kouluttautuminen on yhtä lasten leikkiä (sanatarkasti tässä yhteydessä), mutta totuus on toisenlainen. Omanikäisten kanssaopiskelijoiden puute ei johda vain sen auvoisen opiskelijaelämän menettämiseen, vaan se on kyllä tärkeä tuki ihan niille itse opiskeluillekin.

Ensisynnyttäjien keski-iän kehittyneissä maissa nousu ON tosiasia ja nuoret äidit ovat oikeastikin vähemmistö. Varautukaa siihen, että tunnette luultavasti lopunikää olevanne jollain tasolla "väärässä paikassa väärään aikaan".

Turha elitismi on toisaalta aivan turhaa. Myös Siwan kassoilla on tarvetta tässä maailmassa. Ei kaikkien tarvitsekaan menestyä. Kunhan vaan varoo katkeroitumasta myöhemmin.

 

kirjastossa yks setä sanoi mulle yks päivä että "luulin että nuo lapset ovat sisaruksiasi,mutta kun he sanovat sinua äidiksi niin kait sinä niille sitten äiti olet!" minä sanoin että kyllä olen heille äiti,tää mies sanoi että"olet varmaan joku kakskymppinen niin miten sulla voi olla nuin isoja lapsia?" sanoin että olen pian 30 ja vanhin on 8v... =)

minulla oli 22vuotiaana 2 lasta kolmatta ootin.
ja minä lähinnä ajattelen jos nään 22-vuotiaan kolmen kanssa että onhan niitä nuitaki ku minä tuossa iässä! =)
ei mitään säälimistä.lapset on ihania.

 

Sä sen sanot. Nuorena on helppo uhoa, että teen vaan asiat eri järjestyksessä ja hankin kyllä koulutuksen, mutta kun ei se vaan ole niin helppoa. Ilmeisesti opintonsa jättäneet luulevat, että (korkeakin) kouluttautuminen on yhtä lasten leikkiä (sanatarkasti tässä yhteydessä), mutta totuus on toisenlainen. Omanikäisten kanssaopiskelijoiden puute ei johda vain sen auvoisen opiskelijaelämän menettämiseen, vaan se on kyllä tärkeä tuki ihan niille itse opiskeluillekin.

Ensisynnyttäjien keski-iän kehittyneissä maissa nousu ON tosiasia ja nuoret äidit ovat oikeastikin vähemmistö. Varautukaa siihen, että tunnette luultavasti lopunikää olevanne jollain tasolla "väärässä paikassa väärään aikaan".

Turha elitismi on toisaalta aivan turhaa. Myös Siwan kassoilla on tarvetta tässä maailmassa. Ei kaikkien tarvitsekaan menestyä. Kunhan vaan varoo katkeroitumasta myöhemmin.

Höpö höpö. Itse olen aloittanut opiskelun 26-vuotiaana ja teen sitä todella tehokkaasti ja motivoituneena. Olen tietty vähän erilainen kuin keskiverto 19-vuotias opiskelija, mutta uusia ystävyyksiä olen silti solminut. Mulla ei myöskään mene aikaa krapulapäiviin ja tunnen itseni sen verran paremmin, että osaan opiskella tehokkammin. Luulen myös, että olen onnistunut alavalinnassa kertaheitolla, kiitos sille vuosien kypsyttelylle.

Totta on, että jos tekee asiat eri järjestyksessä kuin suuri massa, täytyy olla vähän omaa potkua. Täytyy uskaltaa ja jaksaa. Mutta muita esteitä tiellä ei sitten enää olekaan.

 

Ensinnä luulisin, että se 22v on noin 17-vuotias, nuoret näyttää nykyisin nuoremmilta kuin ennen (itse lähestyn neljäälkymmentä...)
Ja kyllä vähän säälisin, koska todennäköisintä on, että ne opinnot jää ja sitten sitä päätyy siwan kassaksi.
Ennen kaikkea ko. nuori jää vaille opiskelijaelämää, joka on opiskelussa melkein puolet lystistä.

Juuri puhuttiin kollegan kanssa, että pitäis kieltää lapsenteko alle 25-vuotiailta. Siinä korvilla kun alkaa tulla järki päähän kansalaisettarelle. (Me kumpikin olemme saaneet ekan lapsen 30-v).
Iän mukanaa tuomia etuja on monia, ensinnä laajempi kokemus ja näkemys, osaa asettaa aisiat paremmin mittakaavaan, eikä turhia hötkyile. Asuntovelka on saatu ja osin maksettu. Ja se parisuhdekin ON yleensä vakaammalla pohjalla, kun ei ole alettu lapsentekoon 3kk seukkailun jälkeen.

Silloin ku opiskelin, suorastaan ahisti, ku olis ollu jotain ihme rientoja, mihin ois pitäny jaksaa mennä. Monin kerroin mukavampaa oli kykkiä kotona telkkarin, hellan tai kirjan ääressä.

Kai tiedät, että hedelmällisyys lähtee 25 ikävuoden jälkeen radikaaliin laskuun ja epämuodostumien riski kasvaa huomattavasti kymmenessäki vuodessa? Sinä ja ystäväskö ne kaikki hedelmöityshoidot maksatte?

 

Hei yksi juttu nuoret äidit. Ihan oikeesti, nuoruuttaan täydellä nautinnolla ja sydämenilolla elävät, tulevaisuuttaan ajattelevat, itseään kouluttavat nuoret eivät TODELLAKAAN ole kateellisia teidän huutavalle räkänokkaparvelle. Siis eivät oikeesti. Nuorilla on ihan jotain muuta mielessä kuin vaunut, hiekkalaatikot, kurahousut, vaipat ja ahdas lähiökämppä jossain jumalan selän takana.

On hyvä jos pystytte itse tilanteestanne nauttimaan, mutta älkää nyt ainakaan siitä lisäpotkua hakeko, että joku lapseton nuori teitä kateellisesti katsoisi.

Minä olen lapseton nuori (parikymppinen), ja todellakin katson kateellisena nuorta (ja vanhempaaki) äitiä, VARSINKIN jos hänellä on useampi lapsi.

Mäki oon tässä päivitelly miehelle, ku on menny vuosia kankkulan kaivoon mukamas nuoruutta eläessä. Oon kovasti jotain mukavaa opiskelupaikkaa lukiosta asti ettiny, mut mikään ei oo ottanu tuulta allesa. Ja kaikki vaan siks, et niin "pitäis" tehdä. Viime syksynä meni sitte hermot ja päätin tehä just niin ku ite haluun, en niin ku muut odottaa mun tekevän. Lopetin siihen paikkaan koulun, menin töihin (ihanin työ muuten ikinä ) ja kesäkuussa syntyy esikoinen. Ainoo mikä harmittaa on, etten tajunnu tehä näin jo aikasemmin.

 

Ensinnä luulisin, että se 22v on noin 17-vuotias, nuoret näyttää nykyisin nuoremmilta kuin ennen (itse lähestyn neljäälkymmentä...)
Ja kyllä vähän säälisin, koska todennäköisintä on, että ne opinnot jää ja sitten sitä päätyy siwan kassaksi.
Ennen kaikkea ko. nuori jää vaille opiskelijaelämää, joka on opiskelussa melkein puolet lystistä.

Juuri puhuttiin kollegan kanssa, että pitäis kieltää lapsenteko alle 25-vuotiailta. Siinä korvilla kun alkaa tulla järki päähän kansalaisettarelle. (Me kumpikin olemme saaneet ekan lapsen 30-v).
Iän mukanaa tuomia etuja on monia, ensinnä laajempi kokemus ja näkemys, osaa asettaa aisiat paremmin mittakaavaan, eikä turhia hötkyile. Asuntovelka on saatu ja osin maksettu. Ja se parisuhdekin ON yleensä vakaammalla pohjalla, kun ei ole alettu lapsentekoon 3kk seukkailun jälkeen.

mie olen aika tyytyväinen omaan elämääni tällähetkellä. reilussa 4 vuodessa olen noussut sekoilevasta teinistä upean 3,5 vuotiaan pojan äidiksi, jolla on vakituinen työpaikka, avomies ja omakotitalo ja omakin elämä. olen saanut itselleni harrastuksen sekä mahdollisuuden tulla ja mennä miten haluan.
että elä oo yhtään huolissaan. asuntovelkakin on jo maksussa ja ennenku mie olen 30 se on maksettu!

 

Ensinnä luulisin, että se 22v on noin 17-vuotias, nuoret näyttää nykyisin nuoremmilta kuin ennen (itse lähestyn neljäälkymmentä...)
Ja kyllä vähän säälisin, koska todennäköisintä on, että ne opinnot jää ja sitten sitä päätyy siwan kassaksi.
Ennen kaikkea ko. nuori jää vaille opiskelijaelämää, joka on opiskelussa melkein puolet lystistä.

Juuri puhuttiin kollegan kanssa, että pitäis kieltää lapsenteko alle 25-vuotiailta. Siinä korvilla kun alkaa tulla järki päähän kansalaisettarelle. (Me kumpikin olemme saaneet ekan lapsen 30-v).
Iän mukanaa tuomia etuja on monia, ensinnä laajempi kokemus ja näkemys, osaa asettaa aisiat paremmin mittakaavaan, eikä turhia hötkyile. Asuntovelka on saatu ja osin maksettu. Ja se parisuhdekin ON yleensä vakaammalla pohjalla, kun ei ole alettu lapsentekoon 3kk seukkailun jälkeen.

Sä sen sanot. Nuorena on helppo uhoa, että teen vaan asiat eri järjestyksessä ja hankin kyllä koulutuksen, mutta kun ei se vaan ole niin helppoa. Ilmeisesti opintonsa jättäneet luulevat, että (korkeakin) kouluttautuminen on yhtä lasten leikkiä (sanatarkasti tässä yhteydessä), mutta totuus on toisenlainen. Omanikäisten kanssaopiskelijoiden puute ei johda vain sen auvoisen opiskelijaelämän menettämiseen, vaan se on kyllä tärkeä tuki ihan niille itse opiskeluillekin.

Ensisynnyttäjien keski-iän kehittyneissä maissa nousu ON tosiasia ja nuoret äidit ovat oikeastikin vähemmistö. Varautukaa siihen, että tunnette luultavasti lopunikää olevanne jollain tasolla "väärässä paikassa väärään aikaan".

Turha elitismi on toisaalta aivan turhaa. Myös Siwan kassoilla on tarvetta tässä maailmassa. Ei kaikkien tarvitsekaan menestyä. Kunhan vaan varoo katkeroitumasta myöhemmin.

Ja sama se on niiden lastenkin kanssa. On helppo ajatella että tekee ne lapset kun ura on luotu, mutta eipä olekaan enää takeita, että se onnistuu. Itse aloitin opinnot vasta lasten myötä, kun piti ajatellla muitakin. Nyt olen gradua väsäämässä, joten ei ne lapset ole este opiskelulle. Opintoriehoihinkin olen aina halutessani voinut mennä eikä vaimonkaan ole tarvinnut jättää rientoja väliin. Lisäksi tässä välissä vietin yhden välivuoden lapsia hoidellen ja elämästä nautiskellen.

Jokainen päättää itse mitä elämältään haluaa ja toimii sen mukaan. Tärkeintä on, että itse pystyy elämään onnellisena.

 

Enkatso säälivästi kolmen pienen lapsen äitejä, totean vain etten itse jaksaisi moista Mutta mietin vaan että mistä ihmeestä mä äidin iän noin tarkkaan arvaisin??? Muakin vanhaa luultiin eilen kuustoistavuotiaaks, joten ei ikä ihan helpolla päälle näy

 

Sä sen sanot. Nuorena on helppo uhoa, että teen vaan asiat eri järjestyksessä ja hankin kyllä koulutuksen, mutta kun ei se vaan ole niin helppoa. Ilmeisesti opintonsa jättäneet luulevat, että (korkeakin) kouluttautuminen on yhtä lasten leikkiä (sanatarkasti tässä yhteydessä), mutta totuus on toisenlainen..

Opintonsa _jättäneet_? Jos mä tein penskat välissä se ei tarkoita että olisin opintoni jättänyt, vaan tauko on paljon osuvampi sana..Ihan näin yleisestikkin.En tunne yhtäkään "teiniäitiä" jolla olisi jäänyt koulutus kesken.
Mutta taas tunnen useammankin "kotona eläjän" joka on jättänyt opsikelut kesken, koska pappa be talar, mitä sitä turhaan opsikella.

Nuorena lapsensa tehneet, varmasti huomaavat ettei se raha kasva puussa, toisin kuin ihmiset joiden näin karkeasti sanottuna persekkin pyyhitään valmiiksi.

Opiskelu muotoja on niin paljon nykyään, on nettilukiota (eli voi kotona opiskella suurimmaksi osaksi), on oppisopimusta ja ihan perus koulussa opiskelemista.

Kaikki kun ei edes halua olla niitä, lakimiehiä,poliiseja tai opettajia.En minä ainakaan.

Mulle riittää ihan lähihoitajan ammatti, mieluiten lapsiin suuntautuen.

Ja jos ei opiskele, niin töihin varmaan kuitenkin jossain välissä elämää pääse ja jos ei pääse se on jo hakijassa vikaa.

esim jos joku tekee 20v lapsensa, on hänellä 45vuotta aikaa vielä opiskella ja hakea töitä..Jos ei käytä tilaisuutta hyväksi.Oma moka!

 

Kolmen isä, sulla on ihanan terve suhtautuminen asioihin! :flower: !

 

ihan sama tilanne, siis 3 lasta ja ite oon 23.v. Vanhin on 3.v.
Pikku hiljaa alkaa tottua, että niitä katseita tulee joka ikisellä kauppa reissulla! Ja mää oon vielä tämmönen babyface, 18.veenä mua luultiin 15.vuotiaaksi. :snotty:

Mut yleensä aina jos nään, että joku kattoo ärsyttävästi, niin hymyilen vaan ja nostan nokkaa korkeammalle. Ja sit kotona miehelle jupisen, ku saan tarpeetonta huomiota liikkuessani tän revohkan kans.. :saint:

meillä näköjään lähes sama tilanne

 

En katso säälivästi tai oikein mitenkään. Jokseenkin väsynyt ajattelemaan muista ihmisistä juurikaan mitään, jos ovat tuntemattomia. Varsinkin äidit lapsineen ovat yleensä vaan niin tavallinen näky, ettei sitä kauheasti jaksa alkaa pohtimaan sen syvällisempiä ihmisen taustoista tai motiiveista tai siitä, onko hän menettänyt nuoruutensa vai elääkö elämänsä kulta-aikaa. Melkoisen vaivalloista se jo olis...

 

En katso säälivästi tai oikein mitenkään. Jokseenkin väsynyt ajattelemaan muista ihmisistä juurikaan mitään, jos ovat tuntemattomia. Varsinkin äidit lapsineen ovat yleensä vaan niin tavallinen näky, ettei sitä kauheasti jaksa alkaa pohtimaan sen syvällisempiä ihmisen taustoista tai motiiveista tai siitä, onko hän menettänyt nuoruutensa vai elääkö elämänsä kulta-aikaa. Melkoisen vaivalloista se jo olis...

mä oon samalla kannalla, ei mua ainakaan kiinnosta muiden elämä niin hirveesti et rupeaisin miettimään että mitä tuo on ehtiny tehä ja mitä ei.. jokainen tekee omat päätöksensä, eikai sen muille luulis kuuluvan :saint:

 

Ehkä asteen verran kateellisena katson. Oisin mielelläni ollut ihekin jo silloin valmis äiteeksi, mutta minkäs hitaudelleni mahdan :/

 

No siis mä saattaisin katsoakin säälivästi jos 3 pientä lasta. Ainakin mielessäni miettisin miten äidillä (ja tietty myös isällä) on kädet täynnä töitä kolmen pienen kanssa. Ikään en kiinnittäisi mitään huomiota.

 

no mä en varmaan edes enää nykyisin osaa sanoa onko joku 22 vai 32 vai 12

 

en...

 

En katsois yhtään säälivästi. Itellä ton ikäisenä ollu kaks, joista toinen oli 4vuotias. Mut tiedän kyllä miltä ne katseet tuntuu. Vieläkin, näin 28 vuotiaana, jos esikko on mun matkassa, niin niitä vielä välillä tulee. Mut oon alusta asti antanu uteliaiden tuijottaa, se ei oo multa pois.

 

katon antasko se mun painaa neljännen.

 

Ensinnä luulisin, että se 22v on noin 17-vuotias, nuoret näyttää nykyisin nuoremmilta kuin ennen (itse lähestyn neljäälkymmentä...)
Ja kyllä vähän säälisin, koska todennäköisintä on, että ne opinnot jää ja sitten sitä päätyy siwan kassaksi.
Ennen kaikkea ko. nuori jää vaille opiskelijaelämää, joka on opiskelussa melkein puolet lystistä.

Juuri puhuttiin kollegan kanssa, että pitäis kieltää lapsenteko alle 25-vuotiailta. Siinä korvilla kun alkaa tulla järki päähän kansalaisettarelle. (Me kumpikin olemme saaneet ekan lapsen 30-v).
Iän mukanaa tuomia etuja on monia, ensinnä laajempi kokemus ja näkemys, osaa asettaa aisiat paremmin mittakaavaan, eikä turhia hötkyile. Asuntovelka on saatu ja osin maksettu. Ja se parisuhdekin ON yleensä vakaammalla pohjalla, kun ei ole alettu lapsentekoon 3kk seukkailun jälkeen.

Sä sen sanot. Nuorena on helppo uhoa, että teen vaan asiat eri järjestyksessä ja hankin kyllä koulutuksen, mutta kun ei se vaan ole niin helppoa. Ilmeisesti opintonsa jättäneet luulevat, että (korkeakin) kouluttautuminen on yhtä lasten leikkiä (sanatarkasti tässä yhteydessä), mutta totuus on toisenlainen. Omanikäisten kanssaopiskelijoiden puute ei johda vain sen auvoisen opiskelijaelämän menettämiseen, vaan se on kyllä tärkeä tuki ihan niille itse opiskeluillekin.

Ensisynnyttäjien keski-iän kehittyneissä maissa nousu ON tosiasia ja nuoret äidit ovat oikeastikin vähemmistö. Varautukaa siihen, että tunnette luultavasti lopunikää olevanne jollain tasolla "väärässä paikassa väärään aikaan".

Turha elitismi on toisaalta aivan turhaa. Myös Siwan kassoilla on tarvetta tässä maailmassa. Ei kaikkien tarvitsekaan menestyä. Kunhan vaan varoo katkeroitumasta myöhemmin.

Ja sama se on niiden lastenkin kanssa. On helppo ajatella että tekee ne lapset kun ura on luotu, mutta eipä olekaan enää takeita, että se onnistuu. Itse aloitin opinnot vasta lasten myötä, kun piti ajatellla muitakin. Nyt olen gradua väsäämässä, joten ei ne lapset ole este opiskelulle. Opintoriehoihinkin olen aina halutessani voinut mennä eikä vaimonkaan ole tarvinnut jättää rientoja väliin. Lisäksi tässä välissä vietin yhden välivuoden lapsia hoidellen ja elämästä nautiskellen.

Jokainen päättää itse mitä elämältään haluaa ja toimii sen mukaan. Tärkeintä on, että itse pystyy elämään onnellisena.

Näinpä, oikeastaan kaikissa järjestelyissä on puolensa, pääasia, että on itse saanut tehdä ratkaisunsa ja on tyytyväinen siihen. Itselläni on korkeakoulu vielä hieman kesken. Ja tulevaa kesää (yksi PAHA rästikurssi, eka oman alan vaativa työpaikka, lopputyö...Ja surku siitä kun tyttö menee päivähoitoon) ajatellessani tulee välillä mieleen, että olisi pitäny odottaa ja tehdä lapsi vasta valmistumisen jälkeen. Mutta silloin en olisi voinut hypätä niin huolettomasti oravanpyörästä ulos. Nyt tulotaso vaan parani äitiysloman myötä, valvomiset oli tuttua puuhaa ja elämän rytmi ei ollut vielä "liian" vakiintunut, tuntui, ettei vauva mullistanut koko maailmaa. Muistakaa vaan olla uskollisia itsellenne ja haaveillenne, kaikki on järjestelykysymyksiä.

 

Sä sen sanot. Nuorena on helppo uhoa, että teen vaan asiat eri järjestyksessä ja hankin kyllä koulutuksen, mutta kun ei se vaan ole niin helppoa. Ilmeisesti opintonsa jättäneet luulevat, että (korkeakin) kouluttautuminen on yhtä lasten leikkiä (sanatarkasti tässä yhteydessä), mutta totuus on toisenlainen..

Opintonsa _jättäneet_? Jos mä tein penskat välissä se ei tarkoita että olisin opintoni jättänyt, vaan tauko on paljon osuvampi sana..Ihan näin yleisestikkin.En tunne yhtäkään "teiniäitiä" jolla olisi jäänyt koulutus kesken.
Mutta taas tunnen useammankin "kotona eläjän" joka on jättänyt opsikelut kesken, koska pappa be talar, mitä sitä turhaan opsikella.

Nuorena lapsensa tehneet, varmasti huomaavat ettei se raha kasva puussa, toisin kuin ihmiset joiden näin karkeasti sanottuna persekkin pyyhitään valmiiksi.

Opiskelu muotoja on niin paljon nykyään, on nettilukiota (eli voi kotona opiskella suurimmaksi osaksi), on oppisopimusta ja ihan perus koulussa opiskelemista.

Kaikki kun ei edes halua olla niitä, lakimiehiä,poliiseja tai opettajia.En minä ainakaan.

Mulle riittää ihan lähihoitajan ammatti, mieluiten lapsiin suuntautuen.

Ja jos ei opiskele, niin töihin varmaan kuitenkin jossain välissä elämää pääse ja jos ei pääse se on jo hakijassa vikaa.

esim jos joku tekee 20v lapsensa, on hänellä 45vuotta aikaa vielä opiskella ja hakea töitä..Jos ei käytä tilaisuutta hyväksi.Oma moka!

Ai että oikeen pappa be talar? Vaikka toinen kotimainen ei luonnollisestikaan suju, eikö se nyt olisi kuitenkin ihan kiva osata edes suomen kielen oikeinkirjoituksen perusteet? Vaikkei poliisin ammatista haaveilekaan

Nadie kyllä sano ihan selvästi, ettei siinä ole mitään vikaa päätyä Siwan kassaksi, jos itse on siihen tyytyväinen.