Jos miehesi toisi kotiin vastasyntyneen vauvan...

Mun mies osas hoitaa meidänkin vauvaa, eiköhän se pärjäis senkin kanssa ja jossain muualla kuin mun ja meidän lapsemme kodissa. Jos ei osaa eikä syrjähypyn rikostoveri ota vauvaa, niin sitten saa luvan antaa sijaiskotiin, kunnes vauva löytää uuden kodin. Meille se vauva ei tule. Eikä enää mieskään.

asiaa, näin toimii oikea NAINEN joka arvostaa ja kunnioittaa itseään, reppania nämä naiset jotka hyväksyy kaikenlaista likaa mieheltään, eipä ihme että suomessakin monenlaisia perheitä piisaa...

mun mielestä taas oikea nainen ei hylkää lasta, oli se sitten oma tai ei. Se ei tee kenestäkään reppanaa, uskomaton väite, sulla on muutenkin ihan idioottimaiset mielipiteet...

no eipä sitten muuta kun kaikki oikeat naiset vaan joukolla adoptiopapereita ym. sijaisperhetarjouksia vetämään. Kyllä meillä Suomessakin riittää lapsia joilla ei oo vanhempia ollenkaan, puhumattakaan päihdeongelmaisten lapsista jne...

Juu sehän on ihan sama asia, adoptio-, saati sitten sijaislapsi, tai omien lasten biologinen sisarus

 

mä kyllä heitän tän jutun nyt toisin päin: Jos sinä kävisit vieraissa ja synnyttäisit toisen miehen lapsen, pysyiskö sun mies sun rinnalla ja kasvattais sitä lasta omanaan? Mun mies ei.

Mies tuossa sanoo että kyllä häntä asia jäisi kaivelemaan että miksi näin on päässyt käymään, kuka on vauvan isä jne, mutta kyllä siitä yli päästäisiin. Ja: Pitäisi hankkia uudempi turvakaukalo.

 

mä kyllä heitän tän jutun nyt toisin päin: Jos sinä kävisit vieraissa ja synnyttäisit toisen miehen lapsen, pysyiskö sun mies sun rinnalla ja kasvattais sitä lasta omanaan? Mun mies ei.

Todennäköisesti pysyisi, olettaen, että molemmilla on ollut sivusuhteita.

jos ei oo ollut? sinä kaikessa hiljaisuudessa eksyit naapurin veikon sänkyyn ja vahinko kävi. Tässä toki ero tuohon ap:n tekstiin että nainen ei voi pahemmin raskautta peitellä mieheltään, eli ei voi tulla eräänä kauniina päivänä ylläriä synnäriltä.

 

Mun mies osas hoitaa meidänkin vauvaa, eiköhän se pärjäis senkin kanssa ja jossain muualla kuin mun ja meidän lapsemme kodissa. Jos ei osaa eikä syrjähypyn rikostoveri ota vauvaa, niin sitten saa luvan antaa sijaiskotiin, kunnes vauva löytää uuden kodin. Meille se vauva ei tule. Eikä enää mieskään.

asiaa, näin toimii oikea NAINEN joka arvostaa ja kunnioittaa itseään, reppania nämä naiset jotka hyväksyy kaikenlaista likaa mieheltään, eipä ihme että suomessakin monenlaisia perheitä piisaa...

mun mielestä taas oikea nainen ei hylkää lasta, oli se sitten oma tai ei. Se ei tee kenestäkään reppanaa, uskomaton väite, sulla on muutenkin ihan idioottimaiset mielipiteet...

no eipä sitten muuta kun kaikki oikeat naiset vaan joukolla adoptiopapereita ym. sijaisperhetarjouksia vetämään. Kyllä meillä Suomessakin riittää lapsia joilla ei oo vanhempia ollenkaan, puhumattakaan päihdeongelmaisten lapsista jne...

Juu sehän on ihan sama asia, adoptio-, saati sitten sijaislapsi, tai omien lasten biologinen sisarus

Mun mielestä on, lapsi ku lapsi, yhtä tärkeä aina.

 

Mun mies osas hoitaa meidänkin vauvaa, eiköhän se pärjäis senkin kanssa ja jossain muualla kuin mun ja meidän lapsemme kodissa. Jos ei osaa eikä syrjähypyn rikostoveri ota vauvaa, niin sitten saa luvan antaa sijaiskotiin, kunnes vauva löytää uuden kodin. Meille se vauva ei tule. Eikä enää mieskään.

asiaa, näin toimii oikea NAINEN joka arvostaa ja kunnioittaa itseään, reppania nämä naiset jotka hyväksyy kaikenlaista likaa mieheltään, eipä ihme että suomessakin monenlaisia perheitä piisaa...

kyllä mä arvostan ja kunnioitan itseäni, enkä ole mikään tossukka joka hyväksyy mitä tahansa mieheltäni... en mä hyväksyis miehen syrjähyppyä mutta se olsi asia jonka kanssa on elettävä ja koitettava unohtaa ja antaa anteeksi..
mitä tulee siihen lapsen niin mulla ei ole niinkään merkitystä niillä sukusoluilla... että miksi en voisi huolehtia jonkun muun lapsesta jos se on mahdollsiuus, tiedän että voin tarjota lapselle hyvän elämän...
siis kyllähän mä miestäni varmasti vihaisin aluksi mutta elämällä on omituinen tapa kasvattaa ihmistä, ja mä olen sen verran aksvanut ja oppinut että ei se maailma siihen kaatuis, eikä suhde

no ton tekstis jälkeen ymmärrän että et kunnioita ollenkaan itseäsi

just, kyllä muuten kunnioitan
mutta syrjähyppy olis vain seksiä (ok, lopputulos olis lapsi mutta silti) ja seksi on sinänsä merkityksetöntä.. puhtaasti sitä itseään... joten sellaisen voi antaa anteeksi ja unohtaa... rakkaus suhdetta en voisi antaa anteeksi

 

Mun mies osas hoitaa meidänkin vauvaa, eiköhän se pärjäis senkin kanssa ja jossain muualla kuin mun ja meidän lapsemme kodissa. Jos ei osaa eikä syrjähypyn rikostoveri ota vauvaa, niin sitten saa luvan antaa sijaiskotiin, kunnes vauva löytää uuden kodin. Meille se vauva ei tule. Eikä enää mieskään.

asiaa, näin toimii oikea NAINEN joka arvostaa ja kunnioittaa itseään, reppania nämä naiset jotka hyväksyy kaikenlaista likaa mieheltään, eipä ihme että suomessakin monenlaisia perheitä piisaa...

mun mielestä taas oikea nainen ei hylkää lasta, oli se sitten oma tai ei. Se ei tee kenestäkään reppanaa, uskomaton väite, sulla on muutenkin ihan idioottimaiset mielipiteet...

mulla on kuules ihan terveet mielipiteet, tässä ketjussa monella vaikuttaa täysin kahjoilta omat ajatukset kyseisessä tilanteessa, oletan että nuoria teiniäitejä elämänsä alussa jotka ei tajua mistään mitään ja oikeessapa tairan ollakkin...on kyllä hullua ajatella että teidän kuuluis ottaa se vauva...ei mitään tunneälyä jos muutakaan...vaikia se on vaatiakkaan jos tuolla tasolla mennään et ukko kantelee kääröä kotiin niin pikku-muija vaa et kattos toit vauvan onpa sulonen mäpäs hoiran sen...

Ei kait täällä kukaan ajattele että tuollaisessa (fiktiivisessä ) tilanteessa kenenkään kuuluisi ottaa toisen lasta omakseen, vaan ihmiset on vaan arvioineet mikä oma tuntemus asiasta voisi mahdollisesti olla. Tuskin kukaan voi satavarmaksi sanoa miten reagoisi/tekisi Ja siis mikä sun mielestäsi tässä tilanteessa olisi se miten kuuluu tehdä? Kyse olisi kuitenkin sinun lastesi biologisesta sisaruksesta, ei mistään random-lapsesta joka on revitty jostain kadulta ja jolla ei ole mitään tekoa teidän perheen kanssa.

 

Aika vaikeeta vois olla... Miettisin kyllä hetken että missä helvetin välissä se on sen käyny tekemässä kun meillä on vajaa 1v. ja vajaa 2v. kotona ja kyllä viimeisen vuoden aikana on ollu aikalailla kädet täynnä täällä

 

Mun mies osas hoitaa meidänkin vauvaa, eiköhän se pärjäis senkin kanssa ja jossain muualla kuin mun ja meidän lapsemme kodissa. Jos ei osaa eikä syrjähypyn rikostoveri ota vauvaa, niin sitten saa luvan antaa sijaiskotiin, kunnes vauva löytää uuden kodin. Meille se vauva ei tule. Eikä enää mieskään.

asiaa, näin toimii oikea NAINEN joka arvostaa ja kunnioittaa itseään, reppania nämä naiset jotka hyväksyy kaikenlaista likaa mieheltään, eipä ihme että suomessakin monenlaisia perheitä piisaa...

mun mielestä taas oikea nainen ei hylkää lasta, oli se sitten oma tai ei. Se ei tee kenestäkään reppanaa, uskomaton väite, sulla on muutenkin ihan idioottimaiset mielipiteet...

no eipä sitten muuta kun kaikki oikeat naiset vaan joukolla adoptiopapereita ym. sijaisperhetarjouksia vetämään. Kyllä meillä Suomessakin riittää lapsia joilla ei oo vanhempia ollenkaan, puhumattakaan päihdeongelmaisten lapsista jne...

Juu sehän on ihan sama asia, adoptio-, saati sitten sijaislapsi, tai omien lasten biologinen sisarus

Mun mielestä on, lapsi ku lapsi, yhtä tärkeä aina.

On yhtä tärkeä, en kiellä sitä, mutta on aika eri asia lähteä "noin vain" adoptoimaan tai pride-kursseille ja sijaisperheeksi siksi, että olisi fiktiivisessä tilanteessa mahdollisesti valmis ottamaan miehensä lapsen täysivaltaiseksi perheenjäseneksi ja omaksi lapsekseen

 

En.

 

Käytännöllinen mieleni näkee vain yhden suuren ongelman: onko lapsen äidillä ollut sukupuolitauteja, joita äijä olisi voinut minuun tartuttaa? :saint:

 

No, mun mielestä ei ole tervettä. että nainen, jolla pitäisi luonnostaankin olla äidinvaistoa jne. voisihylätä lapsen. Tunnekylmät ihmiset ovat mielenvikaisia. Ihminen on ihminen juurikin inhimillisyytensä takia.

Mä en edelleenkään ymmärrä, mitä hylkäämistä tuossa on? Jos mies toisi meille kissan, jonka löysi autotallista lämmittelemästä ja mä en sitä meille ottaisi, niin silloin soitetaan eläinsuojeluun, jotta joku hakisi sen pois ja antaisi sille uuden kodin. Mikä ihmeen velvollisuus mulla olisi kasvattaa jonkun toisen naisen lasta? Ei se ole hylkäämistä, jos ei ota vieraan naisen lasta kasvatettavaksi. Hoitakoon asian ne, joita se asia koskee.

 

Käytännöllinen mieleni näkee vain yhden suuren ongelman: onko lapsen äidillä ollut sukupuolitauteja, joita äijä olisi voinut minuun tartuttaa? :saint:

 

mä kyllä heitän tän jutun nyt toisin päin: Jos sinä kävisit vieraissa ja synnyttäisit toisen miehen lapsen, pysyiskö sun mies sun rinnalla ja kasvattais sitä lasta omanaan? Mun mies ei.

Todennäköisesti pysyisi, olettaen, että molemmilla on ollut sivusuhteita.

jos ei oo ollut? sinä kaikessa hiljaisuudessa eksyit naapurin veikon sänkyyn ja vahinko kävi. Tässä toki ero tuohon ap:n tekstiin että nainen ei voi pahemmin raskautta peitellä mieheltään, eli ei voi tulla eräänä kauniina päivänä ylläriä synnäriltä.

Jos ei olisi ollut molemmilla sivusuhteita, ei olisi mahdollisuutta, että olisin raskaana toiselle. Näin minun moraalini mukaan.

Mutta niin tai näin, spekulaatiotahan tämä on. Äijä tuskin voisi minusta ikinä vapaaehtoisesti luopua. :saint:

 

Miettikää tilanne toisin päin: nainen pettää miestään ja se syrjähyppy ei halua olla lapselle isä. Vaihtoehdot on siis, että joko naisesta tulee yh-äiti tai sitten mies kasvattaa lasta naisen kanssa kuin omaansa. Varmasti paljon yleisempää, että mies/nainen jättää sen pettäjän. Entä jos se miehen syrjähyppy kykenee huolehtimaan lapsesta, jatkaisitko sittenkin miehesi kanssa? En ymmärrä yhtään, miten se vauva muuttaisi tilannetta. Yleensähän ihmiset pitävät pettämistä vielä törkeämpänä ja anteeksiantamattomampana, jos pettämisen tuloksena syntyy lapsi. Mikä velvollisuus kenelläkään on hoitaa ja kasvattaa miehensä ja miehen syrjähypyn lasta? En käsitä ollenkaan. Jos vaikka nainen ei missään tapauksessa olisi halunnut lisää lapsia, miksi se olisi velvollisuus? Onhan sillä lapsella isä ja sisarukset. Ja turha syyttää itsekkyydestä. Moniko teistä on adoptoinut ja/tai ottanut sijaislapsiksi liudan lapsia? Maailman parannus ei ole oikea syy hankkia lapsia.

 

No, mun mielestä ei ole tervettä. että nainen, jolla pitäisi luonnostaankin olla äidinvaistoa jne. voisihylätä lapsen. Tunnekylmät ihmiset ovat mielenvikaisia. Ihminen on ihminen juurikin inhimillisyytensä takia.

Mä en edelleenkään ymmärrä, mitä hylkäämistä tuossa on? Jos mies toisi meille kissan, jonka löysi autotallista lämmittelemästä ja mä en sitä meille ottaisi, niin silloin soitetaan eläinsuojeluun, jotta joku hakisi sen pois ja antaisi sille uuden kodin. Mikä ihmeen velvollisuus mulla olisi kasvattaa jonkun toisen naisen lasta? Ei se ole hylkäämistä, jos ei ota vieraan naisen lasta kasvatettavaksi. Hoitakoon asian ne, joita se asia koskee.

Koskeehan se sinun lapsiasi, jos heidän sisaruksestaan on kyse ja sitä kautta sinua itseäsikin.

 

No, mun mielestä ei ole tervettä. että nainen, jolla pitäisi luonnostaankin olla äidinvaistoa jne. voisihylätä lapsen. Tunnekylmät ihmiset ovat mielenvikaisia. Ihminen on ihminen juurikin inhimillisyytensä takia.

Mä en edelleenkään ymmärrä, mitä hylkäämistä tuossa on? Jos mies toisi meille kissan, jonka löysi autotallista lämmittelemästä ja mä en sitä meille ottaisi, niin silloin soitetaan eläinsuojeluun, jotta joku hakisi sen pois ja antaisi sille uuden kodin. Mikä ihmeen velvollisuus mulla olisi kasvattaa jonkun toisen naisen lasta? Ei se ole hylkäämistä, jos ei ota vieraan naisen lasta kasvatettavaksi. Hoitakoon asian ne, joita se asia koskee.

Lastenkotiin tms. laittamisen mä koen kyllä hylkäämiseksi.

 

Jos haluaa pitää sen miehen ja korjata asiat, niin oikeastaan se, että lapsen biologinen äiti ei haluaisi sitä hoitaa, vaan petetty nainen saisi lapsen, olisi paras mahdollinen vaihtoehto. Kaikki olisi niinkuin ennenkin, ainakin päällisin puolin. Vaikeampaa olisi, jos mies joutuisi käydä lasta muualla tapaamassa tai jos mies jopa muuttaisi lapsen äidin luokse kokonaan.

 

no toisinpäin tilanne ei koskaan menisi niin pitkälle, koska mä tekisin abortin... mutat ap:n esimerkissä aborttia ei oltu syystä taikak toisesta tehty joten lapsi oli jo syntynyt, näin ollen mä tekisin ratkaisut siltä pohjalta

 

No, mun mielestä ei ole tervettä. että nainen, jolla pitäisi luonnostaankin olla äidinvaistoa jne. voisihylätä lapsen. Tunnekylmät ihmiset ovat mielenvikaisia. Ihminen on ihminen juurikin inhimillisyytensä takia.

Mä en edelleenkään ymmärrä, mitä hylkäämistä tuossa on? Jos mies toisi meille kissan, jonka löysi autotallista lämmittelemästä ja mä en sitä meille ottaisi, niin silloin soitetaan eläinsuojeluun, jotta joku hakisi sen pois ja antaisi sille uuden kodin. Mikä ihmeen velvollisuus mulla olisi kasvattaa jonkun toisen naisen lasta? Ei se ole hylkäämistä, jos ei ota vieraan naisen lasta kasvatettavaksi. Hoitakoon asian ne, joita se asia koskee.

Koskeehan se sinun lapsiasi, jos heidän sisaruksestaan on kyse ja sitä kautta sinua itseäsikin.

Ei, se ei edelleenkään koskisi mua mitenkään. Mutta mieheni ongelma on selittää sitten lapsellemme, että hänellä on sisarus, joka ei asu meidän kanssa. Mä pesisin käteni tuosta täysin.

 

No, mun mielestä ei ole tervettä. että nainen, jolla pitäisi luonnostaankin olla äidinvaistoa jne. voisihylätä lapsen. Tunnekylmät ihmiset ovat mielenvikaisia. Ihminen on ihminen juurikin inhimillisyytensä takia.

Mä en edelleenkään ymmärrä, mitä hylkäämistä tuossa on? Jos mies toisi meille kissan, jonka löysi autotallista lämmittelemästä ja mä en sitä meille ottaisi, niin silloin soitetaan eläinsuojeluun, jotta joku hakisi sen pois ja antaisi sille uuden kodin. Mikä ihmeen velvollisuus mulla olisi kasvattaa jonkun toisen naisen lasta? Ei se ole hylkäämistä, jos ei ota vieraan naisen lasta kasvatettavaksi. Hoitakoon asian ne, joita se asia koskee.

Lastenkotiin tms. laittamisen mä koen kyllä hylkäämiseksi.

Lumihankeen jättäminen on hylkäämistä, lastenkotiin laittaminen ei.

 

Mä näin viime yönä unta, että noin kävi. Olin aamulla hirveen kiukkunen miehelle Nyt kun olen päivän pohtinut tota untani niin olen melko vakuuttunut, että ottaisin vauvan omakseni ja pitäisin jopa miehenkin jos olis oikea tilanne. Oikeastaan olen ehtinyt jo innostua ajatuksesta saada vauva ilman raskautta ja synnytystä

Mut sitä en kyllä tiedä miten pääsisin yli pettämisestä...

 

Mää en haluis inhota sitä vauvaa mutta inhoisin koska mies ei halua tehdä mun kanssa enää lapsia ja sitten ilmestyisikin jonkun toisen kanssa tehdyn lapsen kanssa ovelle. Olisin liian katkera. Mutta jos lasten teossa meillä olisi toinen tilanne niin voisin lapsen hyväksyä ja toisaalta mieskin saisi jäädä mutta tietty tilanteen ns. korjaaminen ja normalisoituminen veisi aikaa.

 

Jatkakaa vääntöä, nyt pitää mennä unille .

 

Koskeehan se sinun lapsiasi, jos heidän sisaruksestaan on kyse ja sitä kautta sinua itseäsikin.

Ei, se ei edelleenkään koskisi mua mitenkään. Mutta mieheni ongelma on selittää sitten lapsellemme, että hänellä on sisarus, joka ei asu meidän kanssa. Mä pesisin käteni tuosta täysin.

Okei. Minä en pysty ulkoistamaan itseäni tuolla tavoin.

 

Koskeehan se sinun lapsiasi, jos heidän sisaruksestaan on kyse ja sitä kautta sinua itseäsikin.

Ei, se ei edelleenkään koskisi mua mitenkään. Mutta mieheni ongelma on selittää sitten lapsellemme, että hänellä on sisarus, joka ei asu meidän kanssa. Mä pesisin käteni tuosta täysin.

Okei. Minä en pysty ulkoistamaan itseäni tuolla tavoin.

Mä olenkin vähän julma ihminen .