eilen tähän jotain kommentoin, mutta jäi mietityttämään. On se totta, että perheen pitää ensin järjestää asumisensa niin, että se on mahdollista. Ei liikaa voi vaatia yhteiskunnalta, vaikka perustoimeentulo täytyy aina järjestää vaikka ihminen olisi kuinka epämiellyttävä tai sössinyt asiansa tai vain vastuuton.
Eli jos perhe ei suostu muuttamaan liian kalliista asunnosta ja mahdolllisesti myymään autoaan niin silloin voisi ehkä nähdä että perheen tilanne on heidän omaa syytään. Kadulle ei voi silti ajaa vaan asunto pitää tarjota muualta, tarjota perustoimeentulo sekä lapsille sijoituspaikka mikäli tilanne on liian vaikea. Lisäksi tietysti neuvoa hakemaan kelan tuet ja lisänä toimeentulotukea jos perustoimeentulo jää minimin alle.
Tuntuu että täällä palstalla näissä jutuissa taistelee niin voimakkaasti sellainen ajatus että kaikki toimeentulotukea saavat ovat jotenkin epäonnistuneita surkimuksia ja itse tilanteeseensa syyllistyneitä (mikä ei ole totta) ja sitten sellainen ajatus että ihminen on jotenkin olosuhteiden uhri ja ei ikinä vastuullinen tekemisistään ja tilanteestaan. Luulen että sen takia riitely ja jotenkin jopa ärsyttävä toisten haukkuminen ja päteminen on niin yleistä.
Omasta mielestäni kukaan tiedostavasti ajatteleva ihminen ei yksinkertaisesti halua ajaa toimeentulotukea ja muita tukitoimia alas, koska se aiheuttaisi koko yhteiskunnan romuttumista, ihmisiä asunnottomina, kaduilla ja lapsia todella huonoissa oloissa, sairaita ihmisiä ilman hoitoa rahallisista syistä ja kaikkea sitä mitä perusturva tarjoaa. Silti kukaan ei voi elää yli varojensa ja kaikille kuuluu tietty vastuu omista tekemisistään. Jos töihin ei voi syystä tai toisesta mennä niin silloin maksetaan tukia, syrjäytyneille taas tukitoimina esim. koulutusta ja terapiaa. Jos joku hyökkää avoimesti tätä koko järjestelmää vastaan (niin kuin moni täällä tekee pitämällä kaikkia toimeentulon asiakkaita yhteiskunnan loisina tms.) niin saa varmasti päälleen ihan pelkästään sen että on naurettavaa ajatella niin. Sen sijaan tietynlainen ihmisten hyssyttely ja liiallinen tukeutuminen silloin kun asioille voisi myös itse tehdä jotain, on myös väärin.
Kukaan meistä (ei rikas tai köyhä) varmasti halua elää maassa, jossa perusturva olisi huonommalla tasolla kuin täällä. Itse en ikipäivänä ajattelisi etteivätkö verorahani saisi mennä juuri tismalleen siihen, että ennaltaehkäistään eriarvoistumista, kadulle joutumista ja muita ongelmia, jotka pidemmällä mittakaavalla johtavat vain siihen että jokainen kärsii. Sen sijaan ymmärrän sen vihastuksen mitä tämä tapaus herättää. Perheen isä on selkeästi itsekäs eikä kohtaa todellista ongelmaansa. Voi olla että perheen ongelmat ovat jo käyneet isoiksi ja on vaikea myöntää "häviönsä" siis se ettei mitä tahansa voi kustannuttaa yhteiskunnalla ja että omat lapset kärsivät omasta itsekkyydestä. Tällöin yhteiskunnan ja nimenomaan sosiaalitoimen on puututtava asiaan ja tarjottava majoitus, apua lasten kanssa (esim. sijoitus muualle kunnes asiat selkenevät tai helpottavat) ja tietysti riittävä toimeentulotuki ja apua.