Mä olen tacallaan ap:n kanssa samaa mieltä. Jokainen pystyy siihen jos haluaa ja on valmis tekemään uhrauksia. Jos on tottunut siihen, että on rahaa ostaa kaupasta lapsille vaatteet ja harrastevälineet, syö eineksiä/kalliimpaa ruokaa, käy ulkona usein yms. niin ei sillon voi pärjätä pienillä tuloilla jos ei halua.
Me tosiaan pärjätään pienillä tuloilla, saadaan käteen vaan liiton raha joka on about 700 ja minä minimi äippä tuloilla mitä kelalta saa, lapsia on kolme, 11v 3v ja 3kk. Eläimiäkin on enemmän kuin ns. normi perheessä, 12 käärmetää, 4 kissaa ja koira, asutaan omakotitalossa ja meillä on lainaa 30 tonnia vielä maksamatta.
Mutta! Me asutaan pienellä paikkakunnalla, lähimpään kauppaan on about 15 kilsaa. Isompaan kaupunkiin on kymmeniä kilsoja yms. Me ei osteta lähestulkoon mitään uutena, kierrätetään ja tehdään itse yms. Ruoka tehdään kaikki mahdollinen itte. Me ei käydä leffoissa, ravintoloissa, baareissa yms. eikä me niistä niin välitetäkkään. Esikoinen käy kyllä sillon tällön uimahallissa, laskettelemassa, ratsastamassa, elokuvissa yms. Mutta koulun kautta tai kavereiden kesken, kenen perhe nyt kerkeää kuskaamaan yms. Harrastuksiakin on minulla omani (käärmeet) miehellä omansa ja lapsilla omansa, mutta ne kaikki on sellaisia joita voi suorittaa kotona tai kävelymatkan päässä. Koska lähempänä ei ole.
Jos pystyy ja haluaa tehdä ns. elintaso uhrauksia niin voi vaikka molemmat olla kotona niinkuin meillä nyt, isäntä etsii kyllä kokoajan töitä. Me ollaan tyytyväisiä elämäämme, eikä olla rahan perään, eikä uuden tavaran yms. Molemmat pienitulosesta perheestä ja tälläisiä jotka ei kaipaa mitään erikoista, vain leppoiusaa elämää maalla perheen ja ystävien keskellä.