Joitakin ihmisiä vihataan, vaikka he eivät ole edes mitään pahaa tehneet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vihan syövereissä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vihan syövereissä

Vieras
Mistä johtuu se, että jotkut ovat vastenmielisiä ja niiden seuraakin mielellään välttelee? Vaikka ovat ihan harmittomia ja kilttejäkin.

Itse kuulun niihin ja minä en vaan voi tajuta mikä minussa mättää. Ei tällaista viitsi edes keltään kysyä. :(
Haluaisin vain niin kovasti olla kuin muut ja että minullakin olisi kavereita. :'(
 
Oon miettinyt ihan samaa, kunnes omalla kohdallani totesin sen johtuvan siitä, etten itse ujoudessani vaikuttanut tarpeeksi kiinnostuneelta muista ihmisistä. Aloin ottaa enemmän kontaktia ihmisiin itse eli siis oma aktiivisuus sosiaalisessa elämässä on aika tärkeää. Itse pyrin ottamaan ujommat ja hiljaisemmat ihmiset mukaan keskusteluun. Kyllä sen sitten huomaa, jos hiljaisuus johtuukin vain siitä ettei halua jutella tms. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vihan syövereissä:
Mistä johtuu se, että jotkut ovat vastenmielisiä ja niiden seuraakin mielellään välttelee? Vaikka ovat ihan harmittomia ja kilttejäkin.

Itse kuulun niihin ja minä en vaan voi tajuta mikä minussa mättää. Ei tällaista viitsi edes keltään kysyä. :(
Haluaisin vain niin kovasti olla kuin muut ja että minullakin olisi kavereita. :'(

Juu, sama ongelma täälläkin.
 
Katsoimme äitini kanssa viikonloppuna The Big Bang Theorya (Rillit huurussa). Äitini sanoi Sheldonia katseltuaan, että "Tuohan on ihan kun sie!" Siinähän se pähkinänkuoressa. Olen outo. :D

Ihmiset kyllä tottuvat minuun, jos malttavat aikansa. Minua joko vihataan tai rakastetaan IRL, harvoin vain neutraali fiilis. Tai noh, ehkä aika monet ajattelee mua monessa asiassa hyödylliseksi, mutteivät siedä henkilökohtaisena kaverina.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Katsoimme äitini kanssa viikonloppuna The Big Bang Theorya (Rillit huurussa). Äitini sanoi Sheldonia katseltuaan, että "Tuohan on ihan kun sie!" Siinähän se pähkinänkuoressa. Olen outo. :D

Ihmiset kyllä tottuvat minuun, jos malttavat aikansa. Minua joko vihataan tai rakastetaan IRL, harvoin vain neutraali fiilis. Tai noh, ehkä aika monet ajattelee mua monessa asiassa hyödylliseksi, mutteivät siedä henkilökohtaisena kaverina.

Olet kyllä outo, mutta minä olen tulkinnut sen niin, että olet tavallaan liian älykäs. Älykkääseen on jotenkin vaikea ottaa kontaktia. Jotenkin pitää liikaa keskittyä siihen, ettei itse vaikuta liian tyhmältä.

Taas sellaisiin on helppo ottaa yhteyttä, jotka ovat suunnilleen samalla viivalla.
Mutta minä olen vaan sellainen, joka unohdetaan joukosta. En niin kovin ujokaan ole, toki aluksi, mutta yleensä kyllä minustakin kielenkannat irtoavat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Ihmiset kyllä tottuvat minuun, jos malttavat aikansa. Minua joko vihataan tai rakastetaan IRL, harvoin vain neutraali fiilis. Tai noh, ehkä aika monet ajattelee mua monessa asiassa hyödylliseksi, mutteivät siedä henkilökohtaisena kaverina.



Minä kuulun kastiin joko vihataan tai rakastetaan.
Kylmäksi en jätä ketään,IRL.


 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
... Olen outo. :D

Ihmiset kyllä tottuvat minuun, jos malttavat aikansa. Minua joko vihataan tai rakastetaan IRL, harvoin vain neutraali fiilis. Tai noh, ehkä aika monet ajattelee mua monessa asiassa hyödylliseksi, mutteivät siedä henkilökohtaisena kaverina.

Ihanhan tässä tulee uteliaaksi.
 
hä? onko noncompos etc outo? Tosin oon vasta kaksi sen kommenttia nähny ja musta niissei ollu mitään outoa. Olen silti vastenmielisen älykäs ite, että jos se on semmoinen kanssa.

Meinaan sillä lailla älykästä vastenmielisellä, että justiin on tommoinen että muut ei tiedä miten olis, ja lisäksi mun tuttavien ja itseni tapauksessa nää suurvalopäät osaa olla sitten jossain kohtaa vastapainoksi aivan tautisen typeriä... siinä määrin, ettei normaali nolostuminen tai myötähäpeä ole lainkaan riittävä reaktio kun sitä joutuu sivullinen todistamaan...
 
Jotkut eivät kuulut joukkoon, ainakaan useimpien joukkoon. Ei kyse varmaankaan ole useimmiten vihasta, vaan siitä ettei joukko sopeudu ihmiseen eikä ihminen joukkoon.

Minua aikaisemmin häiritsi se todella paljon. Sitten joskus muutama vuosi sitten huomasin, että otin sen asenteen, ettei minun tarvitsekaan sopeutua joukkoon eikä joukon minuun, voin olla itsenäni mukana tai sitten en ole. En enää koe itseäni niin ulkopuoliseksi, koska olen hyväksynyt erilaisuuteni ja ulkopuolisuuteni, ja tajunnut senkin että kaikki muutkin, jopa ne joukkoon sopeutuvat, ovat kaikki erilaisia ja kaikissa heistä on piirteitä joista muut eivät pidä. Enkä jää enää ihan niin helposti ulkopuolelle, koska en enää jännitä sitä miten minut otetaan vastaan tai kuinka outona minua pidetään. Sittenpä olen outo, ei voi mitään.
 
Mua syrjitään koulussa ihan selvästi. Yritän olla niin mukava ja kiva muille, mutta se ei näytä auttavan. Tänään oli liikuntaa ja kun piti jakaa joukkueet, niin minä olin ylimääräinen kun kaksi muutasaivat päättää keitä heidän ryhmäänsä tulee. Samoin kävi viimeviikolla liikunnassa. Se on vielä TODELLA ärsyttävää, kun kaikki haukkuu, että olen huono juoksemaan ja ym liikunnallisissa jutuissa vaikka sainkin liikunnasta 8 tokariin. En ymmärrä ihmisiä, jotka syrjivät muita erilaisuuden takia. Kavereitakin omistan todella vähän, oikeastaan minulla on vain yksi hyvä ystävä, mutta hän ei ole samassa koulussa kuin minä. Pysykää vahvoina, joita kiusataan tai syrjitään. Kyllähän niitä uusiakin kavereita löytyy, jotka auttaa ja välittää.
 
Usein juuri ne ihmiset, jotka pitävät itseään outoina ja tosi persoonallisina, ovat niitä kaikkein tylsimpiä: Kaikki heidän aikansa menee oman itsensä ja oman erilaisuuden esiintuomiseen, mikä on aika puuduttavaa kuultavaa.
 
Olisko sulla sama ongelma minkä olen huomannut itsessäni. Eli yrität liikaakin miellyttää muita?

Mä huomasin itsessäni tuon piirteen ja otin enemmänki asenteen että mun ei tarvii erikseen miellyttää yhtään ketään. Ei sitä siis ilkeä tarvitse olla, mutta voin olla huoletta oma itseni. Joko tykätään tai ei.
 
Vitsi on siinä, että pitää löytää kaltaistaan seuraa. Nuorempana liikuin ns. huonoissa piireissä koska kaikki kaveritkin olivat siellä. En kuitenkaan koskaan oikein sopeutunut porukaan ja sain usein aikaan vaivautuneen hiljaisuuden kun liityin jutusteluun. Myöhemmällä iällä itsetuntemuksen lisääntyessä huomasin lähes kaikki tuon aikakauden "kaverit" melkoisiksi talipäiksi. En tarkoita, että olisin mitenkään säkenöivän älykäs, mutta siihen sakkiin verrattuna... Kun tutustuin...hmmm...tasoisiin ihmisiin, niin johan alkoi juttu luistaa kun ihmiset tajusivat mistä puhuin, eikä joka viittausta tarvinnut alustaa perustiedoilla, jotka niiltä sankareilta aikoinaan puuttuivat. Varmaan olenkin siinä porukassa tylsä, kun ei kiinnosta jutella pillusta ja autoista ja kaljasta, ja vain niistä, vaan ihan kaikesta muustakin. Juttu on myös kiva viedä hieman pintaa syvemmälle.

Kun olisi vain tajunnut tämän silloin nuorena ja hakeutunut fiksumpaan seuraan, niin ehkä minustakin olisi tullut jotain. Nuorena olin kuitenkin melko seuran vietävissä, kutein useimmat ihmiset.
 
Mulla on lähinnä se ongelma, että mä en itse meinaa jaksaa ketään :D Tästä syystä hengailen eniten omassa parhaassa seurassani, niin ja tietty perheen kanssa.
 

Similar threads

Yhteistyössä