Johan loppui viknkuminen mutta millä hinnalla?

[QUOTE="xxx";30457502]Mä oon ehkä jäävi sanomaan, kun kasvatuskokemusta on lähinnä koirista. Ainut lapsi on vielä vauvaiässä.

Mutta mulla on tapana pitää tiukkaa kuria ihan koko ajan. Se on normaali olotila. Ei tarvitse ääntä korottaa kun samat säännöt pätevät ihan aina ja koko ajan.

Ja sitten kun perusasiat sujuvat mallikkaasti (=kokoajan), voidaan ottaa rennosti.


Mun mielestä pahalta tuntuu ja kuulostaa tuollainen yhtäkkinen hermostuminen ja raivoaminen. Jotenkin aikuisen kuuluisi pystyä ottamaan se auktoriteettiasema ihan ilman huutamista ja liian näkyvää kiristystä, uhkailua ja lahjontaa. Eli jos lapsi tietää, esim. että leikkiä tai pelata saa vasta kun hampaat on pesty / ruoka syöty / huone siivottu jne ja sama sääntö toistuu joka ikinen kerta, tekee lapsi asiat oikeassa järjestyksessä vaikka unissaan.

Tai no ainakin näin kuvittelen asian menevän myös ihmislapsen kanssa. Toivottavasti en kovin paljon ole väärässä =)[/QUOTE]

Noin minkäkin kuvittelin kun en ollut kouluttanut kuin koiria. Mutta nuo lapsi"piruliasetpa" eivät toimi kuin koirat!

Niin kuin tuossa jo aikaisemmin totesin omani koettelee jo ajat sitten selväksi tehtyjä rajoja ihan vaan rajojen kokeilemisen ilosta. Samaa kertoo päiväkodin väki hänen siellä tekevän. Että revitään nyt siitä sitten..

 

Kyllä se erityislapselle voi olla vaikeaa. Eikä siihen auta kuin aika ja treenaus. Meidän 4-vuotias kiljuu ja väittää vastaan joka kerta, kun sen patistaa vessaan. Silti se menee sinne. Välillä tulee housuihin, jos keskittyy johonkin muuhun ja ei huomaa vessahätäänsä. Minä en vaan välitä siitä kitinästä. Koululainen ei enää tuollaisista kitise, eikä sille pissavahinkojakaan enää satu. Suihkuun menosta se kitisee, mutta sinne se silti laitetaan. Eiköhän tuokin kitinä lopu jossakin vaiheessa. Minä en edes pidä tuota kitinää ns. huonona käytöksenä, koska useimmilla adhd-lapsilla sitä esiityy. Se on ominaisuus, joka kyllä iän myötä ohi menee.

 

Mä en tajua kuinka sillä lapsella oli neljä joulukalenteria, jos on käyttäytynyt päivittäin huonosti?

On siis saanut joulukalenterin vaikka on ollut tuhma? Ja vieläpä neljä kertaa...

Oma lapseni ei tule saamaan joulukalanteria tai yhtään mitään muutakaan kivaa sellaisena päivänä jolloin lällättää vanhemmilleen tai on jollain tapaa käyttäytynyt hunosti (ja ei ole pyytänyt anteeksi kun asiaa on keskusteltu). Silloin lahja laitetaan odottamaan esim. olohuoneen hyllyyn ja lahjan saa vasta sitten kun lapsi on osannut pyytää anteeksi ja alkanut käyttäytyä hyvin.

Niin ja aikuisen pitää siis ensin näyttää mitä se hyvä käytös tarkoittaa - eli olla esimerkkinä ja opettajana siinä.

 

Tässä kyllä vähän hämärtyy mikä on normaalia ja mikä ei. Sinänsä kaikki sanoo että ihan normaali villi poika. Joo, kaikk ketkä ei ole paikalla joka päivä ja joka yö ja ole taistelemassa samasta asiasta joka saakutin kerta. Kyllä minä tiedän että lapsen kanssa pitää olla toistoa toiston perään. Mutta kun sitä toistoa on ollut nyt jo yli 5 vuotta ja samoista asioista.
Eikä kyse ole edes siitä että poika ei osaisi tai ei tietäisi mitä pitää tehdä vaan tuntuu olevan enemmän kyse siitä että niitä rajoja pitää jatkuvalla syötöllä ja joka tilanteessa testata uudestaan jospa vaikka olisi eilisestä tai viidessä minuutissa muuttuneet.
No ei prrrrkele ole muuttuneet!
TÄMÄ oli se mitä haluaisin nyt pojan ymmärtävän näillä kyseenalaisilla keinoillani. Tämän asian alleviivaaminen pitää jatkua. Muuten tämäkin hermojen menetys oli turha ja se on edessä myöhemmin jos poika huomaa että kaikki pyörretään.

Minulla on valmiina strategia miten etenen pehmolelun "paloittelussa" jos ei ala homma vörkkimään tai poika ei usko että toteutan uhkaukseni: leikkaan pehmosta sellaisen osan minkä voin ommella takaisin jos ehdoista sovitaan. Mutta takaisinompelu tapahtuu reilulla viiveellä niin että "rampa" pehmo tulee ensin tutuksi.

Aivan kamala olen mutta uskon että noin jäärälle lapselle se on parempi oppia nyt tottelemaan ettei tarvii mennä vielä pahempiin keinoihin myöhemmin..

Nyt alat kuulostamaan jo todella psykopaatilta. Ja noilla metodeilla kasvatat lapsestasi samanlaisen hullun.

 

[QUOTE="xxx";30457544]Mä en yksinkertaisesti ymmärrä kuinka voi tarvita viisi vuotta toistoa samoista asioista? Enkä hyväksy sitä lapsen tavaroiden tuhoamista. Kun lapsi on ne tavarat kerran saanut, ei sinulla minun mielestäni ole oikeutta niitä rikkoa. Päinvastoin, olisiko nyt aika muistuttaa siitä kuinka esim. joulupukki valitsee kuka saa lahjoja? Kiltti saa, tuhma ei saa - ja sitten treenata sitä ihan joka päivä. Koko päivä pitää olla kiltti, että saa illalla sadun / pelihetken / avata joulukalenterin luukut. Ja jos ei olla kilttejä, niin sitten ei saada palkintojakaan. Vanhoja leluja/ palkintoja ei tuhota, silloinhan äiti on tuhma. Jos lapsi on oikein tuhma, voi joku tärkeä esine joutua takavarikkoon josta sen saa pois vasta kun asia on kunnolla keskusteltu läpi.[/QUOTE]

Ja kaikkia näitä keinoja on jo käytetty ennen tätä ytimen sulamista. En minä tyhjästä ole äärimmäisyyksiin mennyt. Yllä mainittuja keinoja on käyetty kaikkina jouluina mitä 5 vuotias on ehtinyt kokea elämänsä aikana. Ja kun joulu on ohi on käytetty muita keinoja. Jäärä mikä jäärä, rajoja kokeileva lapsi, toistuvasti.

 

[QUOTE="...";30457579]Hitto täällä hilluu kyllä hullua porukkaa...
Ei se, että ei heilu sekopäänä saksien kanssa tarkoita sitä, etteikö lasta voisi muuten kasvattaa. Jotenkin todella surullista, että ihmisillä ei tunnu olevan muita keinoja vaikuttaa lapseen, kun tuollainen suuttuminen ja vihainen lapsen rankaisu.

Lapsen kasvatuksessa kannattaa muistaa, että jos vanhempi on itse vihan/suuttumuksen vallassa, ei hän todennäköisesti kykene sillä hetkellä kasvatustoimiin, vaan ainoastaan rankaisemaan lasta. Vasta kun opettelee itse rauhoittumaan, pystyy toimimaan niin, että toimenpiteillä todellakin kasvatetaan lasta, eikä vain rakaista ja saada häntä pelkäämään.[/QUOTE]

Myös rankaiseminen on kasvattamista...

 

Noin minkäkin kuvittelin kun en ollut kouluttanut kuin koiria. Mutta nuo lapsi"piruliasetpa" eivät toimi kuin koirat!

Niin kuin tuossa jo aikaisemmin totesin omani koettelee jo ajat sitten selväksi tehtyjä rajoja ihan vaan rajojen kokeilemisen ilosta. Samaa kertoo päiväkodin väki hänen siellä tekevän. Että revitään nyt siitä sitten..

Niin. Sääliksi käy ne ammattikasvattajat, jotka joutuvat hoitamaan senkin osan kasvatusta joka pitäisi tapahtua kotona.

Jos ihan oikeasti olet määrätietoinen ja säännöt ovat samat aina, niin ei pitäisi olla noin vaikeaa.

 

Myös rankaiseminen on kasvattamista...

Ei ole, jos rangaistaan vain rankaisemisen tähden. Ei ketään heitetä vankilankaan, ennen kun asia käsitellään juurtajaksain.

Ja samoin rankaisun tulee olla olla suhteessa lapsen ymmärryksen tasoon ja tehtyyn tekoon ja olla jollain tapaa järkevä. Vihapäissään suuttuneena riehuminen ja tavaroiden repiminen ei ole mikään kasvatuksellinen rankaisu, vaan lasta pelottava kostotoimenpide. Joulukalenterin takavarikoiminen olisi ollut rankaisu.

 

Myös rankaiseminen on kasvattamista...

Pitäis ehkä hiukan miettiä MILLAINEN rangaistus on sopiva kasvatuskeino. Saksilla uhkaaminen ???? Todellako?

Miten olis kaiken pelaamisen ja leffojen kieltäminen? Jäähypenkki? Vähän vanhemmille viikkorahan menettäminen.

Ja se että lapselle on selvää mikä oli rangaistuksen syy, ja kuinka rangaistus poistetaan (=anteeksipyyntö ja käytöksen muuttaminen).

 

Aivan järjetöntä.
Tollasestahan voisi vetää vaikka mitä käyttäytymismalleja - kaveri tarhassa ei tottele, niin käy kostoksi hajottaa sen haalarin, tai lyömässä sen pikkusiskoa(niillä saksilla?). -Näinhän meillä kotonakin tehdään.

Niin ja sitten vähän vanhempana lapsi varmaan käy leikkaamassa äidiltä saksilla korvan irti kostoksi siitä, että aiheutti pysyvän trauman pehmolelun leikkaamisella?

 

[QUOTE="xxx";30457590]Mä en tajua kuinka sillä lapsella oli neljä joulukalenteria, jos on käyttäytynyt päivittäin huonosti?

On siis saanut joulukalenterin vaikka on ollut tuhma? Ja vieläpä neljä kertaa...

Oma lapseni ei tule saamaan joulukalanteria tai yhtään mitään muutakaan kivaa sellaisena päivänä jolloin lällättää vanhemmilleen tai on jollain tapaa käyttäytynyt hunosti (ja ei ole pyytänyt anteeksi kun asiaa on keskusteltu). Silloin lahja laitetaan odottamaan esim. olohuoneen hyllyyn ja lahjan saa vasta sitten kun lapsi on osannut pyytää anteeksi ja alkanut käyttäytyä hyvin.

Niin ja aikuisen pitää siis ensin näyttää mitä se hyvä käytös tarkoittaa - eli olla esimerkkinä ja opettajana siinä.[/QUOTE]

Jos lapsella on päivittäin vaikeuksia käyttäytyä hyvin, niin eikö tuollainen rangaistus ole pahempi, että viedään pitkällä aikavälillä isot, hyvät asiat lapsen elämästä kuten joulukalenteri, jota tuon ikäinen lapsi odottaa pitkään ja joka olisi koko joulukuun ilo ja pointti, tai joululahjat tai vastaavaa. Silloinhan se kasvatus vasta onkin kummallista...

Nuo voidaan laskea kuitenkin perusasioiksi nykyaikana elävän lapsen elämässä, joten niiden poisottaminen kuulostaa kohtuuttomalta eikä kärsimys siitä ajoitu oikeaan hetkeen, toisin kuin ap:n joulukalenterin silppuamisessä, joka harmittaa tapahtumahetkellä mutta joulukuussa saa kuitenkin kalenterin eikä vaan kuulla että "nyt olet ilman kalenteria kun marraskuussa teit sitäjatätä".

Rangaistus ajoitettuna tekohetkeen on kohtuullisempi ja tehokkaampi kuin tulevien kuukausien pitkäjänteinen kärsimys ja muistuttelu väärästä käytöksestä, joka todennäköisesti enemmän lannistaa kuin motivoi 5 vuotiasta.

 

[QUOTE="...";30457560]Ei tuo ole mitään kuria vaan pelottelua. Lähinnä oksettavaa.
Ymmärrän, että aloittajan hermot menivät ja repi sen joulukalenterin, mutta tuo saksilla uhkailu vielä seuraavana päivänä on lähinnä jo sairasta.[/QUOTE]

Se oli heti sen kalenterin repimisen jälkeen kun sen suutuspäissäni sanoin. Lapsi sitten näki unta että se pehmo oli rikki ja oli aamulla iloinen että olikin ehjä. Seuraavan päivänä vaan otin sakset käteen. Se riitti. Homma rupes toimimaan.
Poika siis varsin hyvin osaa tehdä kaiken sen mitä häneltä vaaditaan mutta kokeilee jatkuvasti että mitä tapahtuu jos ei toimi ohjeiden mukaan.

Eikä ne tekemiset ole todellakaan liikaa vaadittua. Aamulla esimerkiksi vaatimuksena on se että pääsee ajoissa lähtemään päiväkotiin ja kaikki tarpeellinen tulee tehtyä kuten pissalla käynti, pyjaman riisuminen, ihon rasvaaminen (on atoopikko) pukeminen, hampaiden pesu ja vitamiinien otto, sekä ulkovaatteiden pukeminen ja ulostautuminen pihalle. Ei mitään sen vaativampaa häneltä pyydetä.

 

Niin ja sitten vähän vanhempana lapsi varmaan käy leikkaamassa äidiltä saksilla korvan irti kostoksi siitä, että aiheutti pysyvän trauman pehmolelun leikkaamisella?

Avain tässä on se, että jos kerran pistät lapsen ns. kuriin saksimalla sen pehmolelun ja raivoamalla kuin berserkki, niin johdonmukaisuuden ja tehon vuoksi sinun pitää tehdä sama juttu seuraavallakin kerralla, kun lapsi ämpyilee. Ja lapsethan ämpyilee. Kohta loppuu pehmolelut ja mitäs sitten?

Kerran jos saksit pehmolelun, niin ei siitä mitään hyötyä ole. Kyllä se lapsi vaatii toistoa ja toistoa oppiakseen. Eikö?

 

Se oli heti sen kalenterin repimisen jälkeen kun sen suutuspäissäni sanoin. Lapsi sitten näki unta että se pehmo oli rikki ja oli aamulla iloinen että olikin ehjä. Seuraavan päivänä vaan otin sakset käteen. Se riitti. Homma rupes toimimaan.
Poika siis varsin hyvin osaa tehdä kaiken sen mitä häneltä vaaditaan mutta kokeilee jatkuvasti että mitä tapahtuu jos ei toimi ohjeiden mukaan.

Eikä ne tekemiset ole todellakaan liikaa vaadittua. Aamulla esimerkiksi vaatimuksena on se että pääsee ajoissa lähtemään päiväkotiin ja kaikki tarpeellinen tulee tehtyä kuten pissalla käynti, pyjaman riisuminen, ihon rasvaaminen (on atoopikko) pukeminen, hampaiden pesu ja vitamiinien otto, sekä ulkovaatteiden pukeminen ja ulostautuminen pihalle. Ei mitään sen vaativampaa häneltä pyydetä.

Ja nyt toivot, että täällä todetaa tuo ihan toimivaksi ja hyväksi kasvatusmetodiksi.
No mikäpä siinä: Hyvä hyvä, hyvä äiti olet. Kokeile huomenna vaikka veitsellä uhkailua, toimii varmasti vielä paremmin ja lapsi tottelee kuin enkeli.

 

Ja kaikkia näitä keinoja on jo käytetty ennen tätä ytimen sulamista. En minä tyhjästä ole äärimmäisyyksiin mennyt. Yllä mainittuja keinoja on käyetty kaikkina jouluina mitä 5 vuotias on ehtinyt kokea elämänsä aikana. Ja kun joulu on ohi on käytetty muita keinoja. Jäärä mikä jäärä, rajoja kokeileva lapsi, toistuvasti.

Ei kai kukaan kuvittele, että viisivuotiaan lapsen pitäisi muistaa vuoden taakse se, että kun on kiltti, saa tehdä kivoja asioita ja jos on tuhma ei saa tehdä kivoja asioita? Sehän se pointti tuossa oli.

Jos lapsi on ollut tuhma, hän ei saa esim. pelata pleikkaa. Siis ihan joka ikisenä vuoden päivänä sama sääntö. Ei vain joulun alla.

Jos lapsi on tuhma, ei hän saa joulukalenteria. Jos lapsi on saanut kilttinä päivänä kalenterin, mutta on sen jälkeen tuhma, otetaan kalenteri takavarikkoon ja luukun saa avata vasta kun ollaan yhdessä todettu että päivä on mennyt kivasti nyt illan tullen saat avata päivän luukun.

 

[QUOTE="xxx";30457614]Pitäis ehkä hiukan miettiä MILLAINEN rangaistus on sopiva kasvatuskeino. Saksilla uhkaaminen ???? Todellako?

Miten olis kaiken pelaamisen ja leffojen kieltäminen? Jäähypenkki? Vähän vanhemmille viikkorahan menettäminen.

Ja se että lapselle on selvää mikä oli rangaistuksen syy, ja kuinka rangaistus poistetaan (=anteeksipyyntö ja käytöksen muuttaminen).[/QUOTE]

Miksei saisi uhata rangaistuksilla, joihin liittyvät sakset? Mitä pahaa saksissa on (niin kauan kuin niillä ei lyödä toisia)?

Pelaamiskiellot ja jäähypenkit eivät vaikuta tässä tapauksessa tehonneen.

Sekin vaikuttaa aika selvältä tässä, että lapsi on hyvin tajunnut syyn joulukalenterin tuhoamiseen.

 

olet ap todella sairas ja pelottava. hanki ammattiapua itsellesi. ei tuollainen ole normaalia.

 

Eikä ne tekemiset ole todellakaan liikaa vaadittua. Aamulla esimerkiksi vaatimuksena on se että pääsee ajoissa lähtemään päiväkotiin ja kaikki tarpeellinen tulee tehtyä kuten pissalla käynti, pyjaman riisuminen, ihon rasvaaminen (on atoopikko) pukeminen, hampaiden pesu ja vitamiinien otto, sekä ulkovaatteiden pukeminen ja ulostautuminen pihalle. Ei mitään sen vaativampaa häneltä pyydetä.

No mutta jos sillä on sitä ylivilkkautta ihan ammattilaistenkin mielestä? Siihen voi liittyä toiminnanohjauksen ongelmat myös. Tuossa on aika monta askelta otettavaksi.

Lisäksi jos olet viisi vuotta hakannut päätäsi seinään, niin eikö kannattaisi miettiä jotakin muuta tapaa tehdä asiat (paitsi ei sitä raivoamista)? Mitä kaikkea olette kokeilleet? Kuvakortteja? Tehtävärasteina aamutoimet?

 

[QUOTE="...";30457611]Ei ole, jos rangaistaan vain rankaisemisen tähden. Ei ketään heitetä vankilankaan, ennen kun asia käsitellään juurtajaksain.

Ja samoin rankaisun tulee olla olla suhteessa lapsen ymmärryksen tasoon ja tehtyyn tekoon ja olla jollain tapaa järkevä. Vihapäissään suuttuneena riehuminen ja tavaroiden repiminen ei ole mikään kasvatuksellinen rankaisu, vaan lasta pelottava kostotoimenpide. Joulukalenterin takavarikoiminen olisi ollut rankaisu.[/QUOTE]

Mitä tarkoittaa "rankaiseminen vain rankaisemisen tähden"? Rangaistusten perusfunktiohan on toimia pelotteena, ja se vaikuttaa tässä toteutuneen ja toimivan odotetulla tavalla.

Minusta tämä ap:n asia on myös käsitelty aika hyvin, koska epäilystä lapsen syyllisyydestä ei ole ja lapselle on myös selvinnyt se syy, miksi häntä rangaistaan.

Miksi joulukalenteria (joka on viime kädessä vanhempien omaisuutta) ei saisi tuhota? Onko se jotenkin pyhä?

 

[QUOTE="xxx";30457590]Mä en tajua kuinka sillä lapsella oli neljä joulukalenteria, jos on käyttäytynyt päivittäin huonosti?

On siis saanut joulukalenterin vaikka on ollut tuhma? Ja vieläpä neljä kertaa...

Oma lapseni ei tule saamaan joulukalanteria tai yhtään mitään muutakaan kivaa sellaisena päivänä jolloin lällättää vanhemmilleen tai on jollain tapaa käyttäytynyt hunosti (ja ei ole pyytänyt anteeksi kun asiaa on keskusteltu). Silloin lahja laitetaan odottamaan esim. olohuoneen hyllyyn ja lahjan saa vasta sitten kun lapsi on osannut pyytää anteeksi ja alkanut käyttäytyä hyvin.

Niin ja aikuisen pitää siis ensin näyttää mitä se hyvä käytös tarkoittaa - eli olla esimerkkinä ja opettajana siinä.[/QUOTE]

No kyllähän meidän kullannuppu osaa olla tosi kiltti jos haluaa, ja onkin usein. Mutta osaa sitten olla todella raivostuttava myös. Ja kuten sanoin sai hän yhden minulta kun oli kiltisti ja kaksi tuli postin mukana ja yhden sai mummiltaan. Yksi sellainen postikalenteri on nyt riekaleina. Ja meillähän puhutaan niin paljon ja selitetään ja toisetaan aivan jatkuvasti kaikkea mahdollista ja mahdotontakin että nyt tuli vaan niinkutsuttu pattitilanne ja nuppi räjähti.
En ole ylpeä käytöksestäni, senkin olen jo todennut. Mutta ei sitä voi maton alle nyt lakaista kun se jo tuli tehtyä, pitää olla jotenkin johdonmukainen ja yrittää hyötyä edes vähän tästä huonosta tilanteesta.

 

Uhkailu tai toteutetut rangaistuksetkaan ei ole sama kuin rajat tai kasvatus kuutelemaan ja noudattamaan sääntöjä.

 

[QUOTE="...";30457593]Nyt alat kuulostamaan jo todella psykopaatilta. Ja noilla metodeilla kasvatat lapsestasi samanlaisen hullun.[/QUOTE]

Saatat olla oikeassa. Tosin et meidän arkea ole hetkeäkään elänyt.

 

[QUOTE="xxx";30457606]Niin. Sääliksi käy ne ammattikasvattajat, jotka joutuvat hoitamaan senkin osan kasvatusta joka pitäisi tapahtua kotona.

Jos ihan oikeasti olet määrätietoinen ja säännöt ovat samat aina, niin ei pitäisi olla noin vaikeaa.[/QUOTE]

Sitähän minä olen yrittänyt tolkuttaa tässä kokoajan. Ei todellakaan pitäisi olla näin vaikeaa. Mistään ydinfysiikasta ei ole kyse. Ja sitähän minä tässä ihmettelen miksi niitä rajoja pitää kokoajan kokeilla? Päivänselviä asioita?

 

Muistutan nyt omasta viestistäni vielä, että näillä neuvojilla ja tuomitsijoilla täällä ei taida olla kokemusta hankalammista lapsista, jotka esim. tahallaan pissaavat sänkyyn saadakseen vanhemmat hereillä ja rikkovat rajoja minkä kerkeävät kun ne on ensin näytetty.

Se lapsen huono käytös kun ei välttämättä johdu siitä, että rajat ei olisi tiedossa, vaan siitä, että lapsi haluaa voittaa vanhemman ja saada tämän suuttumaan. Silloin ei auta se, että vanhempi on vain viilipytty, koska lapsi menee niin pitkälle kuin tarvii saadakseen reaktion. Ei auta myöskään puhe, koska se ei pakota lopettamaan vanhemman kiusaamista.

Ainoa mikä auttaa on, että vanhempi keksii rangaistuksen, joka tosiaan harmittaa lasta.

 

[QUOTE="...";30457611]Ei ole, jos rangaistaan vain rankaisemisen tähden. Ei ketään heitetä vankilankaan, ennen kun asia käsitellään juurtajaksain.

Ja samoin rankaisun tulee olla olla suhteessa lapsen ymmärryksen tasoon ja tehtyyn tekoon ja olla jollain tapaa järkevä. Vihapäissään suuttuneena riehuminen ja tavaroiden repiminen ei ole mikään kasvatuksellinen rankaisu, vaan lasta pelottava kostotoimenpide. Joulukalenterin takavarikoiminen olisi ollut rankaisu.[/QUOTE]

Jos et ole aikaisempia postauksia lukenut niin juurtajaksaen potenssiin 100 on jo puhuttu, siitä ei ole kyse.