Johan loppui viknkuminen mutta millä hinnalla?

Tämä ilta meni oikein mallikkaasti. Tosin olin sen tunnin lenkillä ja sai tuulettaa päätäni.
Ennen iltatoimien sanoin että tänään ei sitten viguta mistään. Toistin asiat mitä pitää suorittaa ja sanoin että kerrasta pitää totella niin kaikki menee hyvin. Ja vott, kaikki meni kuin tanssi, hymyssä suin ja yhteisymmärryksessä.
Me keskustelimme vielä lyhyesti siitä mitä eilen tapahtui ja kun peittelin pojan kehuin häntä ja sanoin että oli toiminut oikein hyvin. Kerroin myös että olin oikein iloinen kun kakki oli mennyt hyvin.

En tiedä mutta jotenkin tuntuu että jotain on mennyt myös oikein. Ei varmaan olisi joka lapsen kohdalla toiminut. Mutta tuntuu että pojalle oli aivan selvää miten kuuluu toimia ja hän oli hyvin tyytyväinen kun osasi toimia ohjeiden mukaan. Kakki siis olivat tyytyväisiä ja iloisia illan päätteeksi, ei huono.

 

Tulin tähän kotiin ja laitan ruokaa. Huomasin että poika ei ole hetkeäkään paikallaan eikä hiljaa. Kokoajan häröilee jotakin. Välillä pitää katsoa ettei satuta itseään kun volyymi on niin isolla. Ainakin 10 kertaa on ehtinyt sanoa että olen kaunis ja että hän tykkää minusta. Samalla pyörii keittiössä kun hellalla on kattiloita ja yrittää katsoa mitä siellä on, riemunhuutoja kun ruuaksi on pitkää pastaa.
Jotenkin sellainen hullujenhuoneen meininki heti ovella ????
Noh, kohta lähden lenkille ja saan olla omine ajatuksineni. Kyllä se tästä.

Sä et nyt erota lasta aikuisesta. Lasten kuuluukin häröillä, häärätä ja leikkiä. Heidän aivonsa eivät ole vielä tarpeeksi kehittyneet jotta osaisivat käyttäytyä aikuismaisesti, korrektisti. Musta sun lapsi kuulostaa ihan normaalilta pojalta, sen sijaan sä taas vaikutat siltä että toivoisit lapsesi istuvan sievästi sohvan nurkassa ja keskustelevan sivistyneesti aikuisten kanssa. Miksi et ota lasta mukaan ruuanlaittoon? Itse oon antanut lapsen osallistua kaikkiin kodin hommiin alle 2-vuotiaasta asti. Tänäänkin poika leipoi, teki ruokaa ja imuroi mun kanssa, lisäksi istui puolisen tuntia katsomassa kun ompelin, ja kyseli miksi mikäkin ompelukoneen osa tekee mitä tekeekään. Sen lisäksi hän on leikkinyt isänsä kanssa rodeota, piilosta, häärännyt meidän kissojen kanssa, ja ihan vaan yleisesti pööpöillyt ja häröillyt ympäriinsä. Musta on ihan normaalia että poika esim. juoksee eteisen käytävää edes takaisin ja huutaa "vika villahousu", levittää koko säästöpossunsa sisällön pitkin lattiaa ja "laskee" rahansa, löytyy yks kaks vessasta yrittämästä pestä vessanpönttöä, tai tutkimassa jotain "aikuisten" muka-vaarallista tavaraa, esim. oksaleikkuria, saksia tai vaikka sitten sitä ompelukonetta. Se vaan ei haittaa mua, koska meillä vanhemmat osallistuu lapsen puuhiin koko ajan vähintään sen verran että katsotaan perään ettei loukkaa itseään. Lapsi tietää että autotietä ei saa ylittää ilman aikuista, mutta samaan aikaan ei esim. hahmota sitä että kaupan parkkipaikalla ei voi juosta päättömästi. Samoin lapsi ymmärtää että kynttilästä saa palohaavan, muttei aina muista että hellan levyt ovat tulikuumia. Ja joka ikinen päivä saan toistaa lukemattomia (joka kerta samoja) asioita, kuten etten voi myöhästyä töistä koska hän vitkuttelee päiväkotiin lähdön kanssa, tai että kaupassa ei saa lappaa kaikkea haluamaansa kysymättä ostoskärryihin. En osaa ajatella että lapsi olisi mitenkään erityisen haastava, vaan ihan tavallinen päiväkoti-ikäinen lapsi, joka nyt vaan on tohkeissaan milloi mistäkin.

 

Mihin tapahtumaan regoit noin, oliko joulukalenterin repiminen tai lelun rikkomisella uhkailu jossain suhteessa siihen ei-toivottuun käytökseen?

Olen itse kerran kantanut lattialla lojuneet lelut roskikseen, kun lapsi ei niitä siivonnut siitä huolimatta, että olin kertonut seuraukset. Toimin mielestäni kovin johdonmukaisesti ja selkeästi, rauhallisesti ja hermojani menettämättä. Puolet yötä sitten pesin leluista pois ruuantähteitä, kun illalla lapsen mentyä nukkumaan ajattelin viimeinkin kokemusta hänen kannaltaan.

Seuraavana päivänä asia juteltiin läpi, kerroin hänelle että minulla ei ollut oikeutta tehdä niin, vaan minun aikuisena on löydettävä parempia keinoja. Lupasin hänelle että en enää koskaan tee niin, ja se lupaus on kyllä pitänyt, kun muistan niin hyvin sen tunteen, ymmärtäessäni olleeni kertakaikkisen epäreilu lastani kohtaan. Olen kyllä varsin jämpti kurinpitäjä, mutta koetan nyttemmin etsiä siihen sellaisia keinoja, jotka eivät loukkaa lasta henkisesti.

 

Sairas toimintamalli.
Sillätavalla lapsi sitten saa elämässä tahtonsa läpi.
"Puukko pöydälle, ja vaimo toimii kuin miehen mieli " .

 

Tuo sun poikasi ja teidän arki kuulostaa tismalleen samanlaiselta, kuin meidän arki. Meidän lapsi on neljävuotias ja samaa meininkiä on: pissavahinkoja sattuu, kun ei muistaisi käydä vessassa; siirtymävaiheet (pukeminen, nukkumaanmeno jne.) ovat aina haastavia; vauhtia piisaa; puhuu koko ajan; liikkuu koko ajan jne. Ja tuo ylisanojen käyttö ja suuret tunteet ovat tuttua myös. Tiedän, miten uuvuttavaa tuollainen on. Normaalin rajoissa toisaalta mennään meilläkin: lapsi kehittyy normaalisti, on peruslahjakas jne.

Me ollaan saatu ensin päiväkodin kautta tukea, sittemmin hyvinvointineuvolan ja lastenlääkärin. Meidän lapsella todettiin sensorisen integraation häiriö. Se tarve liikkua koko ajan, vaarantunteen puuttuminen, vaikeudet siirtymävaiheissa ja esim. vessavahingot johtuvat siitä, että lapsellamme on vaikeuksia aistitiedon käsittelyssä. Lastenlääkäri kirjoitti lähetteen toimintaterapiaan. Toistaiseksi meillä on ollut käytössä lyhennetyt päiväkotipäivät (lapsi ei ylikuormitu), lähes ylirutinoitunut arki sekä päiväkodissa että kotona, ja esimerkiksi kuvakortit. Meillä on kotona myös jumppapallo ja säkkituoli, joiden avulla lapsi voi tuottaa itselleen kaipaamiansa aistivirikkeitä vahingoittamatta itseään tai muita. Odotetaan saavamme toimintaterapiasta lisää apua.

Sun kannattaa ymmärtää, että lapsesi ei voi käytökselleen mitään eikä ole tahallaan tuhma. Hän ei myöskään tule muuttumaan lapseksi, jolla ei ole erityistarpeita. Visivuotias on vielä pieni, joten teillä on vielä pitkä matka edessänne. Todennäköisesti rankaiset lasta aika karulla tavalla jostain sellaisesta, mikä ei ole hänen syytään eikä hänen hallittavissaan. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että rankaiseminen ei tule toimimaan pitkään, se kuluttaa teidän suhdettanne ja luottamustanne. Se ei tarkoita sitä, että rajoja ei saisi olla! Rajat ja sääntöjen selkeys sekä yksiselitteisyys ovat erityisen tärkeitä! Hakeudu lapsesi kanssa lisätutkimuksiin ja kerro vaikka nämä samat asiat, jotka kerroit täällä. Kerro myös siitä, että koet arjen raskaana ja tarvitset lisäkeinoja lapsen kanssa pärjäämiseen.

 

Kiitos "another mama". Olet varmaankin oikeassa. Ainakin osittain.

Nyt kuitenkin on niin että eilen illalla ja tänään aamulla kaikki on sujunut kuin tanssi. Ei mitään vinkumista eikä vetkuttelua. Olemme saaneet puhumalla sovittua miten toimitaan ja asiat on saatu tehtyä hyvin ja ilman kitinöitä sopimuksen mukaan. Lapsi on myös kiltisti ei vain kuullut, vaan kuunnellut mitä olen hönelle puhunut. Iloisena vielä osallistuu keskusteluun ja kysyy tarkentavia kysymyksiä. Todella moitteetonta käytöstä.
Muutaman kerran on aloittanut tapansa mukaan vastaan vinkumisen mutta äidin tuima katse pelkästään on muuttanut vinkumisen toiminnaksi. Eniten minua hämmästyttää tuo iloisuus millä lapsi nyt toimittaa kaikki asiat kun aikasemmin on ollut naama kurtussa ja rasittuneen näköinen. Heti heräämisen jälkeenkin pelkkä hali sai lapsen toimimaan ja lähtemään suosiolla aamutoimille.
Muutos on aivan ihmeellinen. Oikein odotan miten päivä jatkuu ja miten huomenna menee? Olen varovaisen optimistinen että jotakin on opittu ja että tulevat vaikeudet saadaan selätettyä hiukan helpommin (koska tuskin me vaikeuksilta jatkossa selvitään).
Mennään päivä kerrallaan...

Ja vielä teille jotka kasvatte rauhallisia ja kuuliaisia lapsia, ette vaan tiedä tällaisen lapsen kasvattamisesta mitään. Ei se tee teistä mitenkään huonoja mutta voisitte myöntää että vaikka olette montakin kullannuppua kasvattaneet, ette tiedä juuri minun pojastani mitään. Tässä on käynyt selväksi että osa kommentteja kirjoittaneista ymmärtää täsmälleen mitä käymme läpi ja osa taas on autuaan tietämätön. Ja sekin on ihan ok. En syyllisty teidän rumista kommenteista koska ette ymmärrä mistä on kyse, kommentoitte asiaa mihin ymmärryksenne ei riitä.

 

Mihin tapahtumaan regoit noin, oliko joulukalenterin repiminen tai lelun rikkomisella uhkailu jossain suhteessa siihen ei-toivottuun käytökseen?

Olen itse kerran kantanut lattialla lojuneet lelut roskikseen, kun lapsi ei niitä siivonnut siitä huolimatta, että olin kertonut seuraukset. Toimin mielestäni kovin johdonmukaisesti ja selkeästi, rauhallisesti ja hermojani menettämättä. Puolet yötä sitten pesin leluista pois ruuantähteitä, kun illalla lapsen mentyä nukkumaan ajattelin viimeinkin kokemusta hänen kannaltaan.

Seuraavana päivänä asia juteltiin läpi, kerroin hänelle että minulla ei ollut oikeutta tehdä niin, vaan minun aikuisena on löydettävä parempia keinoja. Lupasin hänelle että en enää koskaan tee niin, ja se lupaus on kyllä pitänyt, kun muistan niin hyvin sen tunteen, ymmärtäessäni olleeni kertakaikkisen epäreilu lastani kohtaan. Olen kyllä varsin jämpti kurinpitäjä, mutta koetan nyttemmin etsiä siihen sellaisia keinoja, jotka eivät loukkaa lasta henkisesti.

Tähän piti vielä vastata jos "vierasss" vielä lukee.
Voimakas reaktioni ei varmaankaan ollu aivan linjassa sen kanssa miten olisi pitänyt tilanteessa reagoida. Oli vaan jo niin kauan ja tiehenevään tahtiin tullut näitä vinkumisia, lorvailua, yleistä haluttomuutta toimia ohjeiden mukaan joka ikisessä arkiaskareessa mitä päivän aikana tulee vastaan, että minulla räjähti nuppi kertakaikkiaan.
Poika oli pissannut housuun ihan kotosalla missä vessa on lähellä vaikka olin äbaut 10kertaa pyytänyt menemään vessaan. Sen lisäksi hän kiilasi oven kiinni kodinhoitohuoneeseen niin että ei päässyt kulkemaan, ja oli myös "salaa" vaihtamassa kalsareitaan kun huomasi niiden olevan märät. Tämä toiminta on tietysti lapselta ihan loogista koska tietää että äiti suuttuu jos kalsarit on märät vaikka on kehottanut menemään vessaan.

Minua kaduttaa että tuossa tilanteessa reagoin noin voimakkaasti, kun se liittyi siihen pissaamiseen joka mitä ilmeisimmin on jo muutenkin vaikea juttu lapselle (kastelee runsaasti joka yö). Ja ei ehkä olis pitänyt missään tilanteessa reagoida noin. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Olemme keskustelleet asian halki ja anteeksipyyntöjä on lausuttu puolin jos toisinkin. Silti pysyn kannassani että pitää totella kun jotain sanotaan ja viipymättä toimia ohjeiden mukaan.

Juuri nyt se tuntuu toimivan hyvin, kaiken tämän jälkeen, katsotaan miten tilanne kehittyy.

 

Another mamalta todella asiantunteva kommentti.

Mut ei sun Bad mama kannata vähätellä oman käytöksesi epäloogisuutta ja vääryyttä. Olet alentunut todella huonoon käytökseen lastasi kohtaan. Ei tuollainen ole kasvatusta vaan ihan silkkaa simputusta. Ja se että uhkaatko tökätä sakset lapsen silmään tai teddykarhuun on ihan yhtälailla väkivaltainen kasvatusmetodi. Opetat lapsellesi väkivaltaa. Se että joku lapsi on helppo kasvatettava ja joku toinen vaikea on tosiaan paljonkin kyse temperamentista niin sen lapsen kuin aikuisenkin. Älä vähättele omaa rooliasia tässä. Olet nyt juuri opettanut lapselle niitä tulevia keinoja haastaa sinua kasvattajana.

Kuvailet esim. kaikkea lapsesi kommunikointia vinkumiseksi. Mitä ihmettä se on? Ei kuulosta siltä, että arvostaisit lastasi kovinkaan paljon.

Ja sille joka laittoi lapsen lelut roskiin sen jälkeen kun lapsi ei niitä kehoituksista huolimatta siivonnut pois - niin eihän tuo ole sama tilanne lainkaan. Itse en olisi välttämttä niin kovasti pyytänyt anteeksi tuollaista käytöstä, vaan antanut leluja takaisin myöhemmin palkintona hyvästä käytöksestä.

 

Another mamalta todella asiantunteva kommentti.

Mut ei sun Bad mama kannata vähätellä oman käytöksesi epäloogisuutta ja vääryyttä. Olet alentunut todella huonoon käytökseen lastasi kohtaan. Ei tuollainen ole kasvatusta vaan ihan silkkaa simputusta. Ja se että uhkaatko tökätä sakset lapsen silmään tai teddykarhuun on ihan yhtälailla väkivaltainen kasvatusmetodi. Opetat lapsellesi väkivaltaa. Se että joku lapsi on helppo kasvatettava ja joku toinen vaikea on tosiaan paljonkin kyse temperamentista niin sen lapsen kuin aikuisenkin. Älä vähättele omaa rooliasia tässä. Olet nyt juuri opettanut lapselle niitä tulevia keinoja haastaa sinua kasvattajana.

Kuvailet esim. kaikkea lapsesi kommunikointia vinkumiseksi. Mitä ihmettä se on? Ei kuulosta siltä, että arvostaisit lastasi kovinkaan paljon.

Ja sille joka laittoi lapsen lelut roskiin sen jälkeen kun lapsi ei niitä kehoituksista huolimatta siivonnut pois - niin eihän tuo ole sama tilanne lainkaan. Itse en olisi välttämttä niin kovasti pyytänyt anteeksi tuollaista käytöstä, vaan antanut leluja takaisin myöhemmin palkintona hyvästä käytöksestä.

Olen nyt jo monta kertaa toistanut että käytökseni ei ollut hyväksyttävää, menisikö se perille kaikille sädekehän omaaville nyt?

Mitä siihen tulee mitä vahinkoa olen aikaiseksi saanut tulen ne myös itse kohtaamaan jatkossa. Toistaiseksi on ilmennyt vain positiivisia vaikutuksia mutta se voi toki muuttua.

Lapsella on haastavaa käytöstä suurimman osan ajasta kyllä mutta osaa myös keskustella mukavia ja olla herttainen. Se miksi en kirjoita niistä hyvistä puolista johtuu siitä että ne eivät ole ongelma. Luulisi sen olevan itsestäänselvää että aivan tyhjentävää analyysiä kaikista asianhaaroista ei pysty tähän referoimaan.
Arvostuksen taso tai sen puute ei myöskään ole se issue tässä vaan se että haastava käytös ja jatkuva rajojen koetteleminen haluttiin saada loppumaan. Nyt siinä on onnistuttu, ainakin toistaiseksi. En vielä tiedä miten tilanne kehittyy, se tullaan näkemään.

 

Kun mun poika oli saman ikäinen ja vähän nuorempikin, tein niin, että kun hän oli katsonut usein roska-autoa kun vei roskia, että pistän lelun roskiin ja kun roska-auto vie sen pois..jos ei siis tottele. Periaatteessa ymmärrän ap:n teon. Sinänsä toteutus ei ehkä ollut kaikista nätein, noita saksia meinaan..mutta periaatteessa joo, kyllä asioista on ikäviä seurauksia. Niinhän se on aikuisenakin. Jos teet kuten haluat, saat sangaistuksen, sakot tai linnaan. Eikä taatusti tunnu mukavalta ei! Mutta sitä se elämä on. Elämä.

Mun poika on nyt koululainen eikä tuo ainakaan näytä traumatisoituneelta sitäpaitsi kun jotkut jauhavat sitä että lapsi alkaa käyttäytyä samoin..niin ei tuo lapsi ainakaan. ja muistuttaisin vielä, että kun on paha rangaistus, jonka on nähnyt toteutuvan, eipä se lapsi sitä halua nähdä uudelleen tapahtuvan! Eli tottelee kun siitä mainitsee. Kannattaa valita sellainen rangaistus, jonka myös pystyy toteuttamaan.

Ja minun äiti on antanut selkään ja tukkapöllöt..en ole koskaan ikinä heitä kohdellut väkivaltaisesti enkä kohtelisi. Ymmärrän toimineeni väärin, en ole katkerakaan. ja ei meillä niitä selkäsaunoja usein ollut, muistuttaminen riitti oikein hyvin

 

Sairas toimintamalli.
Sillätavalla lapsi sitten saa elämässä tahtonsa läpi.
"Puukko pöydälle, ja vaimo toimii kuin miehen mieli " .

Tuollaista mallia lapsi ei ole ainakaan kotoaan saanut. Missään vaiheessa lasta ei ole uhkailtu.
Mutta jos ei tottele siitä pitää olla sanktioita, aina ja johdonmukaisesti. Minun toimintatatapa ei ollut hyvä mutta vaikutus on toistaiseksi ollut haluttu. Lapsi on käyttäytynyt mitä kultaisimmin. Tuntuu siltä nyt että poikakin on helpottunut kun tietää täsmällisesti missä se raja menee.

 

Tuollaista mallia lapsi ei ole ainakaan kotoaan saanut. Missään vaiheessa lasta ei ole uhkailtu.
Mutta jos ei tottele siitä pitää olla sanktioita, aina ja johdonmukaisesti. Minun toimintatatapa ei ollut hyvä mutta vaikutus on toistaiseksi ollut haluttu. Lapsi on käyttäytynyt mitä kultaisimmin. Tuntuu siltä nyt että poikakin on helpottunut kun tietää täsmällisesti missä se raja menee.

Unilelut ovat lapsille tärkeitä turvallisuutta tuovia unikavereita, on karua että lapsi joutuu lopun ikäänsä pelkäämään koska äiti hyökkää saksien kanssa unikaverin kimppuun. Sillä lopulta lapsi taas riehuu, mitä silloin teet?

 

Ymmärrän ap:tä, mutta niin kuin joku tuolla sanoikin, niin pehmolelut, nuket yms. ovat lapselle melkeinpä eläviä ja hyvin tärkeitä. Niihin en koskisi, en edes puheen tasolla.
Voi nyt hetken totella, kun pelkää niin kovin, että rakkaat lelut häipyy, mutta kun taas väsyy, niin keksi jo edeltäpäin parempi keino komentaa.
Nuo ylisanat voisko ne tulla siitä, kun vaikeampia lapsia joutuu paljon komentaa , niin lapsi hyvittelee sanoilla, ettei äiti suuttuisi, hylkäisi häntä. En tiedä tuli vain mieleen. Tsemppiä ap.

 

Tuollaista mallia lapsi ei ole ainakaan kotoaan saanut. Missään vaiheessa lasta ei ole uhkailtu.
Mutta jos ei tottele siitä pitää olla sanktioita, aina ja johdonmukaisesti. Minun toimintatatapa ei ollut hyvä mutta vaikutus on toistaiseksi ollut haluttu. Lapsi on käyttäytynyt mitä kultaisimmin. Tuntuu siltä nyt että poikakin on helpottunut kun tietää täsmällisesti missä se raja menee.

Missään välissä ei ole uhkailtu? Mitenkäs se kun uhkasit silputa hänen unilelunsa? Musta on todella pelottavaa että sä vaikutat ikään kuin olevasi tyytyväinen siihen että lapsesi pelkää nyt reaktiotasi, ja oikein ylpeilet että pelkkä mulkaisukin riittää saamaan lapsen varpailleen. Sillä sitähän tuo on, äidin mielistelyä pelon takia, eikä mitään salaman iskusta hyväksi muuttunutta käytöstä. Oikeasti, mieti vähän itseäsi, ja tajua että tuon sun rajan ylityksen jälkeen sun on joka kerta kiihtyessäs entistä helpompi tehdä kamalampia ja kamalampia asioita lapsellesi, ja joka kerta hyväksyttää ne sillä että lapsi olevinaan alkaa tottelemaan kun tarpeeksi säikyttelet.

 

[QUOTE="ellis";30462265]Missään välissä ei ole uhkailtu? Mitenkäs se kun uhkasit silputa hänen unilelunsa? Musta on todella pelottavaa että sä vaikutat ikään kuin olevasi tyytyväinen siihen että lapsesi pelkää nyt reaktiotasi, ja oikein ylpeilet että pelkkä mulkaisukin riittää saamaan lapsen varpailleen. Sillä sitähän tuo on, äidin mielistelyä pelon takia, eikä mitään salaman iskusta hyväksi muuttunutta käytöstä. Oikeasti, mieti vähän itseäsi, ja tajua että tuon sun rajan ylityksen jälkeen sun on joka kerta kiihtyessäs entistä helpompi tehdä kamalampia ja kamalampia asioita lapsellesi, ja joka kerta hyväksyttää ne sillä että lapsi olevinaan alkaa tottelemaan kun tarpeeksi säikyttelet.[/QUOTE]

Itse vaikutat aika kajahtaneelta ja jonkun kumman ideologian sumentamalta. Ylivoimainen enemmistö ihmisten (sekä lasten että aikuisten) tottelemisesta pohjautuu uhkauksiin ja palkintoihin, eli käytännössä pelkoon rangaistuksesta tai palkinnon menettämisestä. Jos tuosta luovuttaisiin, niin sekaisin menisi tämä maailma.

 

Itse vaikutat aika kajahtaneelta ja jonkun kumman ideologian sumentamalta. Ylivoimainen enemmistö ihmisten (sekä lasten että aikuisten) tottelemisesta pohjautuu uhkauksiin ja palkintoihin, eli käytännössä pelkoon rangaistuksesta tai palkinnon menettämisestä. Jos tuosta luovuttaisiin, niin sekaisin menisi tämä maailma.

Ei, vaan minut on itse aikanaan kasvatettu pelottelemalla, aggressiivisella käytöksellä ja mielivaltaisilla rangaistuksilla. Voin kertoa että kovin helppoa ei tää mun elämä oo ollut. Ja tuollaisista "pienistä" teoista munkin äiti aloitti, ja lopulta paiskoi jo pitkin seiniä kun kasvoin vähän vanhemmaksi. Ja aina tekojensa jälkeen mutsi ajatteli suunnilleen että oppiipahan olemaan. Rangaistuksia ja lahjomista voi käyttää lievemminkin, ei ole oikeasti normaalia tai suotavaa sekoilla tolla tavalla lapsilleen.

 

Hyvänen aika sentään ????
Jos nyt jotkut täällä haluaa omaa täydellisyyttään korosta sillä että alleviivaa sen miten paska minä olen niin siitä vaan. Jokaisen olisi hyvä muistaa että koko totuutta ei millään voi jälleenkertoa tähän. Kaikki voi olla ihan levollisin mielin, tilanne tuskin eskaloituu tästä. Jos olisi mennäkseen siihen olisi se jo tapahtunut koska lapsi on ollut haasteellinen koko ikänsä. Nyt itseasiassa koen että nämä vaikeudet tulevat kausina. Nyt kun pääsimme tästä asiasta eteenpäin on helpompi kausi selkeästi alkanut. Edessä on tietysti vielä vaikeuksia mutta ei kai se ole niin etteikö vanhempikin voisi oppia uusia asioita? Nyt kun olen potenut tunnontuskia toiminnastani en ensi kerralla toimi samoin. Toki jos olisin raivohullu niin ehkä tilanne vain pahenisi, saisitte sitten lukea lehdestä jälleen uudesta hullusta äidistä ????

Että sormen heristeliät siellä jatkakaa vaan sitä sädekehän kiihotusta ????