Jättäisitkö vauvan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kakkaäiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kakkaäiti

Vieras
Hei!
Meillä on 7 kuukauden vanha vauva, joka on hyyyyyvin kiintynyt äitiin tällä hetkellä. Juo maidot rinnasta (osaa ottaa pullostakin, mutta ei halua) ja syöpi kiinteitä jo hyvää tahtia.
On siis käytännössä kiinni minussa koko ajan, jos menen toiseen huoneeseen alkaa huuto ja konttaa perässä ja etsii minua. Ei kelpaa muiden sylit kuin hetkeksi jos sylittäjä jaksaa naurattaa ja viihdyttää ja sitten tulee jo huuto äidin perään.
Isommilla lapsilla (2kpl) on harrastusmeno illalla jossa tahtoisin heitä käyttää tällä kertaa ilman vauvaa, ihan vaan itsekkäästi siitä syystä että haluaisin hetken hengähtää ja olla tuon 1,5h (matkoineen) vain isompien lasten kanssa, lisäksi vauvalle tuolla mukana olo on aina melko itkuista kun on istuimeen-irti-istuimeen-irti rumpaa ja ei kerkeä nukahtaa tuolla reissulla.
Jättäisin siis vauvan iskän kanssa kotiin, vaikka tiedän että hyvin todennäköisesti tuon 1,5h hän huutaa taukoamatta minun perääni, ellei sitten satu siihen huutoonsa nukahtamaan. Tähän ei tosiaan auta mikään mitä iskä tekee ja yrittää, huutaa aina niin kauan että pääsee minun syliin.
Mitä mieltä? Olenko ihan kamala jos silti jätän vauvan kotiin?
 
No en mä siitä tiedä oletko kamala vai et jos jätät mutta nautitko sinä siitä "vauvavapaasta" jos tiedät että vauva itkee koko ajan perääsi? Siis jos et sitte nauti siitä ja vaan hermona ootat pääsyä kotiin takas niin onko asia vaivan väärtti?
 
Et ole. Et todellakaan.

Eihän lapsi opi luottamaan muihin koskaan, jos et anna tilaisuutta. Älä tee itsestäsi korvaamatonta!
Suurella todennäköisyydellä lapsi onkin vallan tyytyväinen oloonsa tuon pari tuntia ja osoittaa sitten mieltään kiukuttelemalla sinulle kun tulet kotiin :)
On väärin isompiakin kohtaan, jos yksi saa kaiken huomion, olkoonkin kuopus.
 
uskoa että vauva itkee sen koko poissaoloajan perääsi. meilläkin ollut perään itkemistä, mutta se on kyllä tauonnut kun on isi keksinyt kivaa tekemistä lapsen kanssa.

eli mene vaan, kyllä lapsi isänsä kanssa pärjää.
 
No kyllähän se harmittaa ja helpompi olisi ottaa vauva mukaan niinkuin aina ennenkin, mutta kyllä minä sen kestäisin (kamalasti sanottu) koska en ole ollut vauvan syntymän jälkeen hänestä tuntia pidempään erossa (joku lääkärikäynti pari kuukautta sitten) ja tuntuu siltä että tuo 1,5h huoletonta omaa aikaa isompien lasten kanssa tekisi todellakin terää ja virkistäisi kummasti. Vauva kuitenkin olisi tutun ja turvallisen iskän kanssa kotona, joten mitään oikeaa hätää hänellä ei olisi mutta tietysti vauva "lietsoo" itsensä paniikkiin kun ei näe minua.
 
Meidänkin kuopus oli alusta saakka sellanen äidin vauva. Ihan samanlaista kuin ap:lla. Kyllä vauvan tarvitsee tottua siihen, että isäkin hoitaa. Vain jättämällä vauvan isän hoiviin, hän alkaa luottamaan myös muihin hoitajiin kuin äitiin. Ja ilman muuta äitikin tarvitsee irtiottoa vauvasta ja isommat lapset äitiään. Ehdottomasti menet isompien kanssa ilman vauvaa etkä tunne yhtään huonoa omaa tuntoa. :)
 
Kiitos vastauksista, saa vähän luottoa että kyllä tämä voisi olla ihan paikallaan hetki irtautua :)
Lisäksi kun tässä aloin asiaa tarkemmin miettiä (ollaan oltu pari viikkoa kipeinä, eikä ajatus oikein ole terävimmillään)
niin voinhan vähän yrittää aikaistaa vauvan unia ja käydään rataslenkillä ennen lähtöä niin jospa pienin jäisi ulos unille kun lähdetään niin herätessään jaksaa sitten ainakin reippaammin "eron" kun että unet olisi tulossa poissa ollessamme.
Harmillisesti on lipsahtanut siihen, että olen tainnu tehdä itsestäni muka korvaamattoman kun on aina ollut niin helppo tyynnyttää vauva rinnalle hiljaiseksi ja tässäpä sitä sitten ollaan.
 
Jättäisin. Voi hyvin olla että huomattuaan äidin olevan oikeasti poissa eikä saatavilla viereisessä huoneessa vauva rauhoittuukin isän seuraan. Jos ei niin kannattaa myös kokeilla että isä vie vauvan ulos tai ottaa jonnekin omille menoilleen mukaan. Tekee varmasti hyvää koko perheelle että äidin ja vauvan ei tarvi olla jatkuvasti kiinni toisissaan. :)
 
Jättäisin. Tuossa vaiheessa vauva varmasti syö jo jonkin verran kiinteitä ja suostuu tarvittaessa isänkin kanssa juomaan pullosta tai mukista. Muutamien itkujen jälkeen vauva oppii kyllä että iskän kanssa on myös kivaa ja on lapsillekin (+ isälle) kivempi että äitikin voi hyvin :) Eikä voi vähätellä etteikö isommille ole tärkeää myös saada pikkuhiljaa vain äidiltä hetki 100% huomiota kun kiireisin pikkuvauva-aika alkaa olla ohi.

Lisättäkööt, mun puoltoistavuotias kitisee ja vinkuu jatkuvasti jos tietää että olen huudeilla. Tahtoo tissiä ja syliä 24/7, mutta kun lähden ovesta pihalle, laps tekee täyskäännöksen, unohtaa mut ja on niiiiiiiin hyvällä tuulella ja keskittyy kaikkeen muuhun... :D Isäntä on tuumannut että se on kuin kaks eri tyttöä samassa paketissa.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
Itselläni on 4kk ikäinen vauva ja kolme isompaa lasta. Viiden viikon ikäisestä asti vauva on ollut isänsä hoidossa sillä aikaa kun olen käynyt isosiskonsa kanssa uimassa 1-2 kertaa viikossa sekä joitain muiden sisarusten menoja.

Nytkin torstaina on edessä mukava päivä kun mies saa olla vauvan kanssa (menee ehkä kylään kaverilleen jolla 3kk ikäiset kaksoset) ja 2v isosisko ja minä päästään kaksin uimaan ja vähän shoppailemaan.
 
Viimeksi muokattu:
Meillä samanlainen tapaus, tosin isän kanssa on joutunut olemaan alusta asti ja tottunut. Ukin sylissä leikki iloisesti, mutta vain jos en mennyt kahta metriä kauemmas. 8 kk iästä aloin ottaa vähän omaa aikaa, käytiin pari h harrastamassa miehen kanssa. Lähtö siten että muksu rattaissa, ukki työntelee oman aikansa ja menevät sitten sisälle leikkimään. Ei ehtinyt tajuta äidin häippäisevän ja huudolta vältyttiin. Jos lähtö oli (ja on) siten että näkee niin hirveä huuto kestää kunnes ulko-ovi sulkeutuu. Takaisin tullessa löytyy aina muksu ja ukki leikkimässä keskenään, muksu hihkaisee iloisesti äidille mutta ei viitsi tulla edes moikkaamaan kun on niin hauskaa ukin kanssa. Ylipäätään tuntuu että kaikki harmi puretaan nykyään äitiin, muut ei kelpaisi lohduttamaan. Kuitenkin jos pakko kiitää jonnekin toiseen huoneeseen niin eikö tämä draaman rakastaja saata kikatella yksinään, kunnes äiti tulee näkyviin ja huuto alkaa taas eikä muu kuin syli tuo lohdun.
 
Minusta olet kamala äiti, kun olet päästänyt tuon tilanteen noin pitkälle. En ymmärrä teitä, jotka ei jaa sitä hoitovastuuta isän kanssa ja opeta lasta olemaan myös iskän/isovanhempien kanssa tarvittaessa. Meillä on vauva jäänyt jo pari kuukauden iässä iskälleen, esikoinen jäi jo viikon ikäisenä kun tuli pakollinen meno mulle ja siitä asti on tiedetty, ettei vauva siitä rikki mene vaikka vähän äitiä ikävöikin. Eikä ole parin kerran jälkeen enää ikävöineet kumpikaan vaan jääneet iskälle siinä missä mullekin.
 
Mä en myös ymmärrä miksi olet odottanut näinkin pitkään? :O meidän poika on ihan äidin tissiposki, mutta alusta saakka olen jättänyt isän kanssa keskenään kotiin. Mun kotona ollessa kiljuu perään jos menen vessaan, mutta kun jää isän kanssa kaksin ja meen ulko-ovesta, niin jää nykyään jo ihan kivasti.
 
no tottakai sä meet ilman vauvaa, koittakaa nyt äidit tajuta että tekin tarviitte sitä omaa aikaa välillä, oli vauva sitten minkä ikäinen tahansa. se jos jokin ei oo itsekästä, koska äitikin voi paremmin kun saa hetken hengähtää. se vauva ei kuole tai traumatisoidu vaikka olisit poissa kauemminkin.
 
Meillä samanlainen tilanne, vauva on 7,5kk. Olen jättänyt päivällä päikkäriaikaan isän kans kotiin kun olen käynyt kävelyllä. Iltapäivällä harrastuksiin kuskaa mies, koska jos minä veisin niin mies heijais sylissä huutavaa vauvaa koko sen ajan kun olen pois.

Toivon ja uskon, että tilanne helpottaa parissa kuukaudessa. Tsemppiä meille!!!!!!!!!
 
Mielestäni on kaikkea muuta kuin hyvää äitiyttä pitää lapsi noin kiinni äidissä :( Lapsi on 7kk ja olet ollut erossa hänestä yhden tunnin? Ja isä kuvioissa? En ymmärrä.. Sitten ihmetellään kun isä ei osallistu tarpeeksi lapsen ollessa vanhempi jne. Eihän isälle synny tuollatavalla edes kunnon kiintymyssuhdetta koska lapsi on koko ajan täysin kiinni äidissä. Surullista.

Jätä ihmeessä lapsi isälleen ja tee se säännöllisesti useamman kerran viikossa!
 
No tottakai voi jättää isänsä kanssa. Ei vauvalla mitään todellista hätää ole sillä aikaa. Meillä mies on aika alusta asti ollut vauvan kanssa ja hoitanut esim. osan syötöistä, kun osittaisimetyksellä olin. Eli sen puoleen toki helpompaa. Välillä oon käynyt kaupungilla ostoksilla ja vauva hyvin pärjännyt isin kanssa kotona useamman tunnin. Nyt vauva on 4,5kk ja ekan kerran oltiin miehen kanssa kahdestaan liikenteessä koko päivän pääsiäisenä. Mummo oli meillä lapsen kanssa ja hyvin olivat pärjänneet. Tai on vauva pari kertaa muulloinkin ollut mummolla hoidossa, mutta vaan parisen tuntia. Nyt meinasin lähteä joku viikonloppu yksin johonkin, missä saisi rauhassa nukkua. Mies olisi sitten vauvan kanssa. Vaikka vauva on melkein alusta asti herännyt vain kerran yössä syömään, itselläni on uni-ongelmia. Ja ei paljon auta, vaikka eri huoneessa nukkuisi, kyllä siihen silti herää kun vauva herää syömään. Ja uudelleen nukahtaminen saattaa kestää kauankin. Vaikka se pahalta vähän tuntuukin olla erossa vauvasta noin vuorokauden, niin eiköhän se tee kuitenkin ihan hyvää ja sitä myöten siitä on hyötyä koko perheelle.
 

Yhteistyössä