mulla on karmasevan paha paniikkihäiriö, taustoja en jaksa kertoa mutta pitkät pätkät on ja paniikkihäiriö ilmenenee oman itsensä tarkkailemisena kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, ja aina mitättömienkin keskustelujen jälkeen jää itselle jotenkin epäonnistunut olo. myös sydämen tihentynyt syke ja hikoilu, änkytys. pahinta pelko siitä että joku huomaa paniikkini.
se ei silti ole este työelämälle! itse olen hakeutunut psykoterapiaan, koska osaan liittää paniikkihäiriöni jo toistakymmentä vuotta vaivanneeseen todelliseen itsetunto-ongelmaan. itse työskentelen ravintola-alalla jossa ollaan kokoajan sosiaalisessa kontaktissa, se itseasiassa toimii myös siedätyshoitona oireille, vaikka samalla on kokoajn epämukava olo. kyllä se siitä, uskaltaudu vaan mukaan kentälle.tsemppiä!