Jännittäjät kysymys teille!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "MavonSilimä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Sairaanhoitajana työskentelen. Kyllähän se nuorempana oli joskus aika hirveetä kun töissä jännitti ja tuli tunne ettei mitään osaa. Eniten ehkä jännitin esim raportin antoa mutta pikkuhiljaa siihenkin on tottunut. Tuo jännittäminen on helpottanut ajanoloon ja kun työkokemusta on karttunut vaikka vieläkin kyllä jännitän uusissa tilanteissa etenkin.
 
mulla on karmasevan paha paniikkihäiriö, taustoja en jaksa kertoa mutta pitkät pätkät on ja paniikkihäiriö ilmenenee oman itsensä tarkkailemisena kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, ja aina mitättömienkin keskustelujen jälkeen jää itselle jotenkin epäonnistunut olo. myös sydämen tihentynyt syke ja hikoilu, änkytys. pahinta pelko siitä että joku huomaa paniikkini.
se ei silti ole este työelämälle! itse olen hakeutunut psykoterapiaan, koska osaan liittää paniikkihäiriöni jo toistakymmentä vuotta vaivanneeseen todelliseen itsetunto-ongelmaan. itse työskentelen ravintola-alalla jossa ollaan kokoajan sosiaalisessa kontaktissa, se itseasiassa toimii myös siedätyshoitona oireille, vaikka samalla on kokoajn epämukava olo. kyllä se siitä, uskaltaudu vaan mukaan kentälle.tsemppiä!
 
Olen työssä, jossa ollaan paljon esillä ja oon aina ollut kova jännittämään. Eniten se näkyy omassa jaksamisessa. Huono itsetunto saa aikaan sen, ettei saa unta. Menneitä ja tulevia asioita miettii liikaakin. Jännitys valtaa ja tuntuu että kädet valahtaa voimattomiksi.

Joihinkin asioihin on kuitenkin tottunut esim. Töissä puhelimessa asioimiseen. Omien asioiden hoitaminen puhelimella on edelleen vaikeaa. Uudet tilaisuudet ja paikat ja varsinkin työkavereiden edessä asioiden esittely on vaikeinta. Asiakkaiden kanssa alkaa jo tottua. Nyt jo jännittänyt reilun puolen vuoden päässä olevaa töihin paluuta.
 
Ikä, kokemus ja itseään niskasta kiinni ottaminen ovat auttaneen. Olen sellaisella alalla töissä, jossa ollaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Olen päässyt puhelinkammosta eroon ja henk.koht. puhelutkin menevät ilman isoa jännitystä. Edelleen silti jännitän isolle joukolle puhumista. Ääni alkaa värisemään, mutta saan silti tekstin ymmärrettävästi ulos ja se on pääasia.
 
Vau te ootte rohkeita kun olette uskaltautuneet työelämään! Minusta se työnhaku ja aloittaminen tuntuu ihan HIRVEÄLTÄ! Varsinkin kun ei oikein ole kokemusta eikä taitoja. Ammatti kyllä on, tosin ei ehkä mulle sopiva ja sekin jännittää koska lähihoitajilla (mun ammatti) on kuitenkin tosi vastuullista ja raskasta työtä. Oonkin koittanu miettii muita mahdollisia työpaikkoja, mihin ei tartteis enäää kouluja käydä. Vielä työhön meno ei ole ajankohtaista mutta jännitän jas pelkään jo valmiiksi tottakai!
 
[QUOTE="vieras";25417665]Sairaanhoitajana työskentelen. Kyllähän se nuorempana oli joskus aika hirveetä kun töissä jännitti ja tuli tunne ettei mitään osaa. Eniten ehkä jännitin esim raportin antoa mutta pikkuhiljaa siihenkin on tottunut. Tuo jännittäminen on helpottanut ajanoloon ja kun työkokemusta on karttunut vaikka vieläkin kyllä jännitän uusissa tilanteissa etenkin.[/QUOTE]

ja kaikki jännittää kun pitää mennä uuteen paikkaan?
 
[QUOTE="Jännittää";25417985]Olen työssä, jossa ollaan paljon esillä ja oon aina ollut kova jännittämään. Eniten se näkyy omassa jaksamisessa. Huono itsetunto saa aikaan sen, ettei saa unta. Menneitä ja tulevia asioita miettii liikaakin. Jännitys valtaa ja tuntuu että kädet valahtaa voimattomiksi.

Joihinkin asioihin on kuitenkin tottunut esim. Töissä puhelimessa asioimiseen. Omien asioiden hoitaminen puhelimella on edelleen vaikeaa. Uudet tilaisuudet ja paikat ja varsinkin työkavereiden edessä asioiden esittely on vaikeinta. Asiakkaiden kanssa alkaa jo tottua. Nyt jo jännittänyt reilun puolen vuoden päässä olevaa töihin paluuta.[/QUOTE]

hei sinä teet työtäs ja jos jännität niin paljonko se asiakas jännittää mutta kun sinä osaat asian niin voi luottaa!
 
sitä vaan miettii mitä se minusta ajattelee? Itse teen niin että :se ajattelee minusta sen minkä haluaa en voi muuta kuin mielyttää koska et sano sitä koskaan joten helpointa olla oma itseni kaikkien ärsytysten aiheuttaja!
 
Esiintyminen jännittänee melkein kaikkia, siis nimenomaan asian puhuminen isolle joukolle. Silloin kannattaa muistaa se, että koko yleisö on puhuja puolella; kukaan ei halua nähdä toisen takeltelevan tai menevän lukkoon tuossa tilanteessa!
 
vai allergia kun ei kestä muiden hajuja! Itse saan voimakkaista hajuista oireita! Se on pakko kokea vaikka muut sen huomaa (menen punaseks tai puhe samaltaa). No ei mitään jos se joka ei haise lähellä niin ei mitään oireita ja kun henkilö joka haisee saan oireita? sitä tässä tutkin`? Tarkka nenu! ei voi mitään se on ja se tietää!
 

Similar threads

Yhteistyössä