Jännitysniska...

Tsemppiä magneettikuvaan Elsax! Ajattele mukavia asioita ja pian se menee ohi. Neurologi sanoi, että kannattaa ottaa puutumisoireen vuoksi myös selkäydinnestekoe, jotta saa varmuuden, ettei kyse ole neurologisesta sairaudesta. Sen jälkeen tietää varmasti. Magneettikuva ei kuulemma yksin anna varmaa tietoa. Jännittää, mutta saapahan asiaan jonkin varmuuden. Epätietoisuus on tuskastuttavaa. Onneksi on muitakin, jotka ovat samassa tilanteessa. Ymmärrän Elsax todella hyvin olotilaasi, syöminen on rankkaa ja sydän hakkaa... Yritän ottaa kuitenkin rennosti ja elää normaalisti elämää. Huomasin, että kun en tarkkaile itseäni, en m yöskään oirehdi... Ainakaan en panikoi silloin. Ain niin, toinen neurologi siis sanoi, että minulla ei ole mitään tarvetta jatkotutkimuksille magneettikuvien jälkeen. Mutta toinen oli eri mieltä. Neurologejakin on monenlaisia... Tsemppiä kaikille vaivaisille ja halauksia!!

 

Ihan tuli paha olo sun puolesta.
Ja olen iloinen, että päätit ryhtyä syömään niitä mielialalääkkeitä. Noi sun oireet kuulostaa todella paljon paniikkihäiriön oireilta, tutkiskelet itseäsi, löydät jatkuvasti uusia oireita, sydän pamppailee mahdottoman kovaa, et pysty olemaan normaalisti kun pelkäät että sua vaivaa jokin... Mulla oli itsellä ihan samanlaista. Ajoittain on vieläkin. Ja kun tulee normaali olo, ajattelen että voiko tää nyt olla totta, ja että missä ne kaikki mun oireet on. Ja kun alan ajattelemaan niitä, ne tulee takaisin.
Olet käynyt neurologilla, joka totesi että ASL- tauti on ainakin poissuljettu vaihtoehto, ja luultavasti niin on kaikki muutkin suuret fyysiset sairaudet.
Ihmisen mielestä ja omasta päästä lähtee uskomattoman suuri määrä fyysisiäkin oireita, psykosomaattisiin sairauksiin voi oikeasti sairastua. Ihmisellä ei ole mitään vikaa, vaikka sitten kuitenkin on, koska oma mieli kehittelee niitä vikoja.

Kärsin itse ihan samasta vaivasta, ja yritän taistella tieni siitä irti. Olen lukenut varmaan kaikki netistä löytyvät sivustot aivokasvaimista, verenvuodoista, tia-kohtauksista, ms-taudista, asl-taudista, aivoinfarkteista ........ ja vasta nyt huomaan, että oireet eivät olekaan samanlaisia. Jos jotain vaikavaa oikeasti olisi, me oltaisiin kaikki jo pyörrytty monta kertaa, olis tullut kehon toispuoleisia halvauksia niin että ei olis ollut epäilystäkään etteikö olisi pitänyt soittaa apua. Olisi mennyt raajat niin tunnottomiksi, että olisit voinut veitsellä viiltää etkä olis tuntenut mitään. Sitä aivosairaudet tarkoittavat. Pieni puutumisoire ei ole merkki mistään vakavasta - jos kyse olisi vakavasta, jäsen menisi niin tunnottomaksi, ettet edes tietäisi sen olemassaolosta!

Lääkäreillä on kaikilla varmasti eri mielipide asioista, koska lääkärit ovat eri ihmisiä ja eri ihmisillä on erilaisia tulkintoja. Mutta mulle ainakin lääkärit on sanoneet (olen käynyt neljällä eri lääkärillä), että jos jotain oikeasti vakavaa olisi, oireet eivät olisi pieniä ja lyhytkestoisia, vaan niitä tulis ihan kokoajan ja ne jatkuisivat yhtäjaksoisesti eivätkä jättäisi rauhaan.

Itse syön myös mielialalääkkeitä edelleen, ja ne ovat ainakin minulla lievittäneet huomattavasti paniikkioireita, niiden syntymistä ja laatua. Toki niitä välillä tulee, mutta se liittyy elämään! Mielialalääkkeiden vaikutus alkaa näkyä vasta viikkoja syönnin aloittamisen jälkeen, joten olkaa kärsivällisiä
Ja älkää tehkö samaa virhettä kun minä tein, ja menkö googlettamaan oireista ja sairauksista Silloin niitä oireita vasta alkaakin ilmaantua!

Tsemppiä magneettiin kuitenkin, ja olen varma, että meillä kaikilla asiat lutviutuu parhain päin

 

"Hauskaa" muuten miten eri lääkärit suhtautuu: ystävälläni on ollut "remppaa" olkapäässä, se on kuvattu ja hän jonottaa nyt leikkaukseen. Kuitenkin lääkäri oli tehnyt passitukset myös rintojen ultraääneen ja keuhkokuvaan + kaikki labrat =) -no ompahan kunnolla tutkittu !

Mulla oli myös tota kielen puutumista (ja nielemisvaikeuksia), ja fysioterapeutti sanoi sen johtuvan ihan ylimpien nikamien jumista (auts kun en enää muista minkä ) ...mä unohdan nykyään kaiken -dementiaa???- mutta ilmeisesti myös panikointi on jnkv unohtunut, kai vaan aika tekee tehtävänsä? -tarpeeks kauan oravanpyörässä tulikin pyörittyä :/.

Mut ennen kaikkee hyvä fysioterapeutti on äärettömän tärkee olemassa =)!

Tsemppiä kovasti kaikille tän viheliäisen vaivan kukistamisessa :hug: !!!

 

Mä kävin tänään psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla ja se sanoi minulla olevan paniikkihäiriön/ahdistuneisuushäiriön/lievän masennuksen. Antoi kasapäin lukemista kotiin tuosta aiheesta, ja kyllähän mulla on melko selkeet oireet noihin kaikkiin.

Mä en siis tiedä mistä oon saanut tuon ALS:n päähäni mutta siellä se on ja pysyy. Tietääkseni sitä ei voi todeta pelkillä kliinisillä kokeilla ja sen vuoksi epäilen neurologin sanaa (idiootti minä) ja lisäksi vasen käteni on ollut jotenkin voimattoman oloinen vasta sen neurokäynnin jälkeen. Tai siis ei ole voimaton, jaksan tehdä sillä kaikkea, mutta jotenkin kipeä, ja näin kun esimerkiksi kirjoitan koneella se kipeytyy tuolta hauiksen kohdilta...ja mun mielikuvitus lähtee laukkaamaan.

Huomenna soitan magneettikuvien tulokset, ja toivottavasti ne on ok.

Eilen kävin hierojalla, joka taivasteli kuinka jumissa hartiat onkaan. Huomenna olis taas kiropraktikko. En uskalla edes laskea minkä summan oon laittanut rahaa näihin kaikkiin hoitoihin.

Joo tuo google on niin paha paikka. Mä yritän pysyä siitä visusti erossa.

 

Elsax, täälä yksi als pelkoinen myös. Mulle on tehty enmg-tutkimuskin, eikä siinä ollut mitään hermo- tai lihassairauden merkkejä. Kuitenkin mun reidet on voimattomat ja lihasnykäykset ei lopu. Mulla näköjään pelko ei siis kokonaan poistu niin kauan kun oireita on. Tai ehkä se on toisinpäin. Jos pelon sais pois, niin oireetkin ehkä loppuis. Mä taidan kärsiä myös jonkinasteisesta ahdistuksesta/masennuksesta. Olen lisäksi huomannut sen, että mulle tulee jonkinlainen oireiden paheneminen aina lääkärissä käynnin jälkeen. (joitain kai lääkärissä käynti auttaa)
Mitä se kiropraktikko tarkalleen tekee? Niksautteleeko? Onko siitä tuntunut olevan apua?

 

Joo siis se kiropraktikko laittaa nikamia paikoilleen. No mulla on auttanut jonkin verran, mutta luulen, että yhdessä hieronnan kans se on tehokkainta. Mulla oli aluksi rintaranka tosi jumissa, ja sen se kiro kyllä on saanut auki. Nyt käyn vielä huomenna siellä, ja sitten ajattelin pitää hierontajakson.

Miten sä dinosaurus pääsit tuohon enmg-tutkimukseen?

Mä jännitän huomisia magneettikuvien tuloksia ihan suunnattomasti. Mainitsen sille neurolle myös nää kaikki muut "uudet" oireet..
Voihan se olla, että käsivarren kipeytyminen johtuu lauantain hiihtämisestä, kun rykäisin yhtäkkiä pitkän lenkin.

 

Mä menin yksityisen neurologin lähetteellä. Maksoin sen tutkimuksen siis itse, eikä se ollut normaalia yksityislääkärikäyntiä kalliimpi.
Varmasti sun kivut johtuu hiihtolenkistä. Toisaalta ahdistuneisuuteenkin kuuluu paljon kiputiloja. Mä aloin just lukemaan Antti Heikkilän kirjaa Siunattu kipu. Se on aika mielenkiintoinen, suosittelen.

 

Neurologi soitti tulokset magneettikuvista ja niissä ei ollut mitään poikkeavaa. Sanoin sille vielä huoleni als-taudista, ja se sanoi, että unohda se!! joten mä yritän ja lopetan sen googlaamisen tähän paikkaan.

Huomaan, että olen nyt viisi päivää mielialalääkettä syöneenä vähän ahdistuneempi siis fyysisesti..eli sivuoireet alkaa pureen. Henkeä ahdistaa ja väsyttää. Ne pitäis luultavasti helpottaa parin viikon jälkeen.

Mulle suositeltiin siellä psykiatrisensairaanhoitjan juttusilla sellasta kirjaa kuin Vapaaksi Ahdistuksesta (Bourne) ja ajattelin sen käydä kirjastosta lainaamassa.

Nyt on hetken vähän parempi fiilis..mutta katsotaan kauanko tämä taas kestää =)

 

Hieno juttu Elsax! Kaikki on siis hyvin. Täytyypä lainata tuo kirja, kun vaan ehtisi lukemaan. Olikos sulla lapsia, jos saa kysyä? Mulla on kaks pientä lasta. Olen vaan miettinyt, että tämä lasten saaminen taitaa nostaa pintaan jotain turvattomuuden tunteita ja siitä taas tulee ahdistusta ja pelkoja..

 

Ihanaa, että Elsax magneettikuvissa ei näkynyt mitään Minulla hirveän paljon samoja oireita kuin sinulla. Alsia olen pelännyt koko syksyn, kun nykinät ja elohiiret alkoivat. Ja niitä oli joka paikassa ja tuntui, että koko ajan nyki jostain. Tietysti mielestäni pudottelin yhtenään tavaroita ja kädet ja jalat muka omituisen väsyneet koko ajan yms yms... Nuo oireet alkoivat, päivä sen jälkeen kun olin käynyt neurologilla. Hänen tekemät testit OK, mutta polvenkopautustesti osoitti, että refleksit hiukan ylivilkkaat. Neurologin mielestä olen kamalassa jännittyneessä tilassa koko ajan ja johtuisi siitä. Ylivilkkaita refleksejä tietysti sitten googlasin ja päädyin alsiin. Yksi lähipiiriin kuuluva kuoli tosiaan tuohon sairauteen muutama vuosi sitten ja silloinkin yhtäkkiä pelkäsin, että minullakin varmasti se. Mutta nyt oireet ja pelko olivat moninkertaiset.

Nykinöiden/elohiirien suhteen tilanne nyt helpottanut, mutta hartiat ja niska vaan vaivaat ja niiden myötä kaikki moninaiset inhottavat oireet ja tuntemukset. Sekä lääkäri että neurologi olivat sitä mieltä, että lääkitys olisi paikallaan (en ole aloittanut), mutta kun omasta mielestäni kamala olo johtuu vain jännitysniskasta. Kun niskan kanssa on parempia kausia, myös olo on hyvä. Ja sitten taas päinvastoin. Mutta koko ajan ei ole varaa käydä hierojalla/fysioterapeutillakaan.

Kaksi alle kouluikäistä lasta on ja tosiaan tuntuu, että lasten myötä kaikki sairauspelot vain moninkertaistuvat. Eikä sitä omaa rentoutumisaikaa ole niin kuin ennen, kun tukka putkella kulkee kodin, tarhan ja työn väliä.

 

Piti vielä kysyä, onko teillä muilla kipua vain jossain kohdassa päätä? Tämä on taas yksi panikoimisen aihe, jota olen aikaisemminkin pelännyt. Normaali niska- hartioista johtuva särky on sellaista jomotusta takaraivolla, mutta sellaiset kovemmat kiputuikkauset vain jossain kohti vähän pelottavat. Kipu ei ole sellaista jatkuvaa, vaan sellaista tuikkivaa/vähän repivää kipua, joka kestää muutamia sekunteja. Saattaa tulla kerran tai muutamia kertoja päivässä. Silloin iskee aina kamala paniikki aivoverenvuodosta tai kasvaimesta.

Välillä on useita päiviä/viikkoja taukoja ja sitten saattaa taas tulla. Kesällä tällaista oli vasemmalla ohimolla, kesti muutaman viikon. mutta ei joka päivä ja sitten hävisi. Syksyllä oli alhaalla vasemmalla takaraivolla ja nyt alkuvuodesta ollut vasemman takaraivon sivulla. Oli muutamia päiviä, että silloin tällöin kiputuikkaili ja sitten hävisi taas useaksi päiväksi. Mutta tänään vihloi taas samasta kohtaa ja pelottaa Vasen yläviisaudenhammas alkanut ehkä vähän vaivaamaan, mutta tuskin siitäkään johtuu. Niskat ja kaula taas kipeän tuntuiset, joten toivottavasti johtuu vain siitä. Ei näy tälle panikoimiselle loppua

:/

 

Emmiliini, mulla on ollut niitä vihlovia tuikkauksia päässä. Niinkuin joku tökkäis sukkapuikon päähän. Usein ne on takaraivolla, mutta ei tarkalleen samassa kohtaa. Mulle on sanottu, että ne johtuis nimenomaan lihasjännityksestä niskassa. Mulla on ollut niitä vuosia ja mun pää (muusta syystä ) on magneettikuvattu, ja päässä on kaikki kunnossa. Noin niinku fyysisesti.. :xmas:

 

Emmiliini: mulla on myös noita, ohimoilla usein, mutta myös pään keskiosissa jommalla kummalla puolella. Ja joskus on joku "hermonäpsy" napsahtanu päässä, jollon on voinu olla aivan varma, että suoni katkes päästä :ashamed: ...no, ei o katkennu kuitenkaan.

 

dinosaurus: Mulla on vuoden ikäinen lapsi, ja luulen, että se aiheuttaa mulle tätä paniikkia. Aiemmin en niin välittänyt jos jossain oli outoja tuntemuksia, mutta nykyään oon suurennuslasin kanssa liikkeellä.
Minkälaisia teillä muuten ne lihasnykäykset on? Mä huomaan niitä lähinnä silloin kun menen nukkumaan, eli ne on aika pieniä, ja niitä on luultavasti ollut ennenkin, mutta nyt vaan kiinnitän huomiota.

 

Mulla on noita kipuja kanssa päässä aina silloin tällöin, ihan kuin joku iskisi terävällä piikillä päähän ja se on aina samassa kohtaa.
Mulla oli niskat jo parempana, kun lopetin stressaamisen ja koetin rentoutua. Nyt olin viikon flunssassa ja tuli maattua vain sohvalla kuumeessa ja nyt on niskat taas jumissa, oikea käsi voimaton, oikea silmä väsyy ja välillä kipuilee, eilen puutu taas puolet kasvoista ja taas heräsi ms- taudin pelko :'(
Ei kai se auta kun venytellä ja aloittaa taas liikkuminen kunhan paranen tästä flunssasta.

Tuntuuko teillä muuten autolla ajaminen jotenkin pahalta? Mulla on muutaman kerran tullut sellaisia outoja tuntemuksia, etten tunne käsiäni ajaessa ja välillä tulee paha olo ja huimauksen tunne, ainakin näin pakkasella tuntuu että ajan olkapäät kiinni korvissa kun paleltaa ennenkuin auto kerkeää lämmetä. :attn:

 

Chrystal, minulla varsinkaan pitkiä matkoja ajaminen ei tunnu hyvältä. Tuossa vähän aikaa sitten tuli istuttua auton ratissa pari tuntia ja kun pääsin perille, olo oli kamala. Ihan sellainen pökkelöinen olo ja sitten iskee helposti se paniikki, kun alkaa kuulostelemaan outoa oloaan. Ajatukset ei kulje ja tuntuu ettei veri kiertäisi päässä ollenkaan. Jotenkin sitä ajaessa tahtomattaankin jännittää hartioita.

Tämä kylmyys tuntuu taas pahentaneen oireita. Kun koko ajan paleltaa, sitä tosiaan on koko ajan hartiat korvissa. Niskan naksunta ja kamala rahina on taas vaan pahentunut ja tosi kurjalta tuntuu istua töissä koneen ääressä.

 

Apua, mullahan oli se viikon kestävä flunssa ja makasin sohvalla suurimman osan ajasta oikean käden varassa/ pään alla, nyt oikean käden pikkusormi tuntuu omistuiselta/ puutuneelta, tunto siinä kuitenkin on tallella, välillä tuntuu voimattomalta. Niskaa särkee oikealta puolelta aina öisin ja joskus päivälläkin. Olen jumpannut ja venyttelyt, lihasrelaksanttia en uskalla ottaa kun on raskauden mahdollisuus olemassa. Voiko tämäkin oire kuulua jännitysniskaan? Vai onko siellä joku hermopinne? Kipua kädessä ei ole. Olen myös neulonut ja virkannut lähiaikoina aika paljon...

 

Chrystal, minulla oli puutumista vasemalla puolella kehoa flunssan jälkeen (kesti reilun viikon.) Neurologi epäilee sen olleen flunssan jälkitauti. Oletko käynyt neurologilla kertomassa oireistasi? (en muista mitä olet jo kertonut )

 

mut laitettiin huimaustutkimuksiin korvapolille

 

onko teistä kukaan käynyt korvalääkärillä huimausoireen vuoksi ja mitä on sanottu.

 

En ole käynyt neurologilla ollenkaan :'( Kaikki oireet alkoivat syksyllä kun kannattelin tyttöä sylissä 2h jonossa sikapiikin vuoksi. Sen jälkeen jysähti niskat ja yläselkä jumiin, sitä ennen olin terve niin henkisesti kuin fyysisestikin, nyt tuntuu koko maailma kaatuvan päälle niskan ja kaikkien sivuoireiden takia :headwall:

Parina päivänä on ollu nivelissä kovaa särkyä, sormissa, polvissa ym. sekä aamuisin lihassärkyä jaloissa, huomasin että jännitän myös yöllä ja hikoilen samalla joten voi olla nestehukkaakin...

 

Tervehdys vaan kaikille

Nyt täytyy ensin tunnustaa, että äiti en ole (ei kait haittaa), sen sijaan niskaongelmia poteva minäkin. On jotenkin lohduttavaa huomata, että ei ole ainoa näiden ongelmien kanssa painiskelemaan joutuva.

Omat ongelmat niskani kanssa alkoivat noin vuosi sitten. Sitä ennen minulla oli joskus ollut niska ja hartiat kipeänä ja päätä särkenyt, mutta ei koskaan mitään huomiota herättävää oireilua. Yhtenä iltana sitten kuitenkin kävi niin, että tuntui siltä, kuin kaikki niskan ja kaulan lihakset olisivat yht'äkkiä ruvenneet kiristämään ja puristamaan. Tuntui siltä, että kurkkua kuristaa ja etten saa kunnolla vedettyä henkeä. Tämä tapahtui myöhään illalla, ja se yö menikin sitten paniikissa, kun ei tajunnut mistä on kyse. Tuli kyllä etsittyä kaikki mahdolliset jutut netistä aina aivoinfarktista anafylaktiseen shokkiin (vai mikä se allergiareaktio taas olikaan) ja botulismiin asti.) No onneksi sitten jännitys laukesi jonkin verran, ja sain itseni rauhoittumaan.

Sen jälkeen on sitten erilaisia oireita ollut käytännössä koko ajan. Niskaa ja päätä särkee (tosin varsinaista niskasärkyä minulla on ollut yllättävän harvoin). Päässä tuntuu puristuksen/paineen tunnetta, yleensä takaraivossa tai pään sivuilla, mutta joskus muuallakin. Minulle tulee jostain syystä oireita myös kasvojen alueelle ja suuhun. Välillä otsaa ja poskia tai leukaa kiristää, ja välillä tuntuu siltä, että kieli tuntuu oudolta taikka jokin painaisi tai kiristäisi ikeniä tai kitalakea. Samoin usein tulee myös kaulaan puristuksen tunnetta. Silloin tällöin tulee myös kipua rintakehän yläosaan, ja jostain käsittämättömästä syystä olen huomannut, että minua on alkanut närästää, mikä vielä lisää epämiellyttävyyden tunnetta rinnassa ja kurkussa. Satunnaisia näköhäiriöitä minulla on ollut myös, ja välillä on tullut outo, tokkurainen olo. Ja muutaman kerran myös käynyt niin, että ihan yht'äkkiä on alkanut huimata, mutta se on sitten mennyt ohi ja huimauksen jälkeen on vähän aikaa soinut korvissa.

Muualla vartalossa minulla ei ole oireita ollut. Tosin välillä kädet ja jalat tuntuvat jotenkin oudon raskailta, ja muutenkin niissä on erinäisiä epämääräisiä tuntemuksia ja muuta sellaista, mutta onko sekin sitten niskasta johtuvaa, niin sitä on vaikea sanoa. (Jalat kieltämättä sijaitsevat suht kaukana niskasta)

Olen hoitanut niskaani liikunnalla (venyttelyä ja kävelylenkkejä) ja särkylääkkeillä ja lisäksi huomannut, että kylmä pahentaa oireita ja kuuma suihku/kylpy taas tuntuu auttavan. Hieman kyllä huolestuttaa, kun tuntuu siltä, että särkylääkkeet eivät tunnu kunnolla auttavan kaikkiin kipuihini, mitä tulee. Välillä tuntuu siltä, että kun nyt saa jonkun kohdan kivuttomaksi niin jo alkaa toiseen paikkaan sattua. No, uskoisin ainakin että venyttelystä on ollut jotain apua, koska kertaakaan en ole joutunut siihen tilanteeseen, että lihakset olisivat menneet niin jumiin, etten olisi saanut esimerkiksi käännettyä päätäni.

Lääkärissä olen käynyt kerran, ja diagnoosina oli jännittyneet niskalihakset. Sain sitten reseptin lihasrelaksantteja ja särkylääkettä. Lihasrelaksantteja en tosin hakenut, kun oireeta alkoivat helpottamaan siitä pahimmasta kiristyksestä. (Sivuvaikutukset vaikuttivat huolestuttavilta ja mitäs jos se lääke meneekin väärään paikkaan ja esimerkiksi pistääkin sydämen lepäämään ). No resepti on tallella sitä varaa, että jos joku kerta lihakset menee niin jumiin, ettei päätä pysty liikuttamaan, niin on sitten varalla jotain. Fysioterapeutille vielä pitäisi varata aikaa, josko ne siellä saisivat tehtyä tälle niskalleni jotain

Turhauttavaa on se, että ei ikinä ole varmaa siitä, mitä pitäisi tehdä. Välillä venyttely/liikunta auttaa ja välillä paras keino on olla täysin levossa. Ja jos tekee väärin, niin oireet pahenevat entisestään. Joskus tuntuu siltä, että jokin pienikin väärä liike tai pään asento saa kaikki paikat jumiin ja aiheuttaa taas kiristystä ja päänsärkyä.

No, tästä ongelmasta saan kieltämättä syyttää hyvin paljo itseäni. Tietokoneella tulee kulutettua päivittäin pitkiä aikoja ja näin se kostautuu. Pitäisi keksiä jotain muuta tekemistä itselleen, mutta jotenkin on mielikuvitus ollut vähissä. Ja näin työttämänä kun ei ole varaa oikein edes harrastaa mitään. Olen harkinnut aloittavani säännöllisen uimisen tai kuntosaliharjoittelun (mikäli ne eivät aivan tolkuttomasti maksa). Kunhan olen ensin jutellut sen fysioterapeutin kanssa asiasta, ja selvittänyt, että voinko niitä harrastaa, vai onko pelkoa siitä, että niskaongelmat pahenevat. (Kuntosali taitaa olla todennäköisempi, vaikka uimisesta pidänkin; minulla on ylipainoa senverran, että en kehtaa esiintyä julkisesti uimapuvussa. Kuntosalille menemisessäkin on aikamoinen kynnys ylitettävänä.)

Elikkä tällaista täältäpäin.

 

Pitäisiköhän päivittää itsekin omaa oloa tänne. Tällä viikolla olen ollut taas aikas jumissa ja päätä kiristelee, vaikka aloitin taas tauon jälkeen Klotriptyl Mitet. Ei paljon auta tämä vähintään 8h/päivä koneella kököttäminen. Onneksi viikonloppu on tulossa ja silloin pääsee rentoutumaan.

Käyn kuntosalilla 2-4 kertaa viikossa ja hierojalla noin kerran kuussa. Lisäksi yritän välillä jumppailla niskaa erikseen (pitäisi muistaa tehdä tätä paljon enemmän). Lääkkeitä joudun syömään taukoja pidellen lähes koko ajan. Tästä ei pääse paranemaan, kun ärsyke on koko ajan olemassa ja niska vain on mitä on.

Pitäisi kuitenkin sanoa, että hyviäkin pilkahduksia on ollut, kun huimaus on välillä pysynyt hyvinkin aisoissa. Toisaalta välillä pakolliset pidemmät kävelymatkat ovat ikäviä, jos niska on pahasti jumissa, koska tiedän keinunnan haittaavan jossain vaiheessa. :| Tietysti kun alkaa jännittää, niin niskakin jännittyy enemmän ja oireet ovat varmat.

Jos niskaoireet eivät riitä, niin sain viime kesänä lisäksi joksikin aikaa myös sydämen lisälyöntisyyttä, joka on tarkastettu lääkärillä. Ärsyttävä, mutta vaaraton vaiva (sellaista muljahtelua, kuin lyönti jäisi väliin). Sitä on onneksi harvoin, mutta stressi laukaisee sen selvästi ja tällä viikolla olen lisälyöntejäkin taas kokenut. Nyt olenkin stressannut pari viikkoa sekä töissä että kotona. Kotona stressi ja jännitys on ollut iloisempaa, mutta oireethan ovat silti samat. Ilmoitellaan juuri tutuille, että häät ovat kesällä :heart: ja onnistun jännittämään reaktioita ja suunnitelmia jo nyt. =) Paniikkihäiriötä minulla ei ole, mutta osaan stressata/jännittää kaikenlaisia asioita.

Pärjäilkäähän oireidenne kanssa ja toivottavasti ne jättävät teidät pitkäksi aikaa rauhaan! :hug:

 

Anteeks, en jaksa kahlata koko ketjua läpi. Kysyisin et kuuluuko tai onko teillä Jännitysniskasta kärsivillä ns. kuuloherkkyyttä? Joku pamaus, sihaus tai yksittäinen ääni käy korviin ja oikeestaan päähän asti? Vakiea selittää , mutta luulen että ymmärrätte

paljon tsemppiä arkeen teille kaikille inhottavien oireiden keskelle :heart:

 

Heipsansaa. Minäkään en ole äiti, niinkuin tässä ketjussa näyttäysi muutama muukin "tunnustaneen". Googlettamalla jännitysniskasta löytyi kuitenkin tämä ketju ja koska oireet kuulostivat samoille ja lääkäriltäkin olen tuon jännitysniskadiagnoosin saanut niin ajattelin vähän kysellä...

Elikäs onko teillä apua tuonut heti ensimmäisellä kerralla hieronta? Itse kävin perjantaina ihan normaali hierojalla (joka tosin kyllä ainakin hieroi tarpeeksi lujaa, on oikein mustelmilla alaselkä) ja silti edelleen niskat ja hartiat on jumiutuneen oloiset ja aavistuksen kipeät. Niskatkin naksuu koko ajan ja tulee sellaista aallottaista huimausta, joka on kai enemmän heijaavaa, kuin kaatavaa... huimaus siis tulee ihan yhtäkkiä ja menee ohi sekunnissa tai parissa. Onko muilla tällaista? Hieroja kyllä keskittyikin enimmäkseen alaselkään, kun oli kuulemma niin tukossa. Lapojen välistä aukesi lukko hieronnan aikana.

Kuitenkin mietin, että pitäisikö hommata lähete fysioterapiaan? Minulla sellainen oli jo aiemmin, mutta en ehtinyt käyttää ennenkuin meni vanhaksi. Hieroja sanoi, että "et sinä nyt niin tukossa ollut, että varmaan riittää jos kerran kuukaudessa käyt hierottavana...", mutta tietävätkö hierojat näistä lukoista jne? Tuntui vaan tuo hierojan kommentti taas lisäävän vettä myllyyn, kun viime yönkin nukuin taas murehtien kaiken maailman aivokasvaimista jne, jos en kerta hänen mukaansa edes ollut niin jumissa ja silti on tätä huimausta jne...
APUVA. ;/