Ja taas tämä kiusaamisen kulttuuri ...mahtavaa, on meillä viisaita aikuisia!

["random"]

Eli et usko että asenteilla on mitään vaikutusta?

Kaikista ei voi tykätä, mutta olisko mahdollista antaa kaikille tilaa olla, virheineen ja epätäydellisyyksineen?

Ihmiset joilla on hyvä itsetunto, eivät ole pikkusieluisia vallankäyttäjiä. Tämä koskee myös lapsia ja koska lasten käsitys itsetään on aikuisen vastuulla, silloin aikuisen olisi oltava hereillä, suhteessa itseensä ja arvoihinsa. Eli opettaa lasta "hyvyyteen".

Miten itse ajattelet?

Totta kai asenteilla on vaikutusta. Ongelma on se, että koko yhteisön asenteisiin pitäisi vaikuttaa, vauvasta vaariin, sukupolvien ajan. Oletko käsityksessä, että tähän ei olisi pyritty ja pyrittäsi kaiken aikaa?

Jostain syystä kiusaamista kuitenkin on yhä edelleen. Myös aikuiset kiusaavat toisiaan, vaikka heillä pitäisi olla jo kaikki tieto siitä, miten pitää tai ei pidä muita kohdella. Kiusaaminen ei jää lapsuuteen tai nuoruuteen, vaan koulukiusaamisesta on suora jatkumo opiskeuympyröihin, harrastuksiin, työpaikoille. Aina on niitä, joiden mielestä he itse ovat parempia kuin muut, joten he katsovat oikeudekseen kohdella muita miten haluavat.

Asennekasvatus ja valistus ovat hyvin tärkeitä asioita, ja tällä saralla tehdään kyllä kaiken aikaa hyvää työtä, uskot sitä tai et. Mutta jostain syystä tulokset eivät näy kovinkaan selvästi reaalielämässä. Miksi? Mitä voimme tehdä? Kerro.

 

[Se voisi]

[QUOTE="random";30194925]Totta kai asenteilla on vaikutusta. Ongelma on se, että koko yhteisön asenteisiin pitäisi vaikuttaa, vauvasta vaariin, sukupolvien ajan. Oletko käsityksessä, että tähän ei olisi pyritty ja pyrittäsi kaiken aikaa?

Jostain syystä kiusaamista kuitenkin on yhä edelleen. Myös aikuiset kiusaavat toisiaan, vaikka heillä pitäisi olla jo kaikki tieto siitä, miten pitää tai ei pidä muita kohdella. Kiusaaminen ei jää lapsuuteen tai nuoruuteen, vaan koulukiusaamisesta on suora jatkumo opiskeuympyröihin, harrastuksiin, työpaikoille. Aina on niitä, joiden mielestä he itse ovat parempia kuin muut, joten he katsovat oikeudekseen kohdella muita miten haluavat.

Asennekasvatus ja valistus ovat hyvin tärkeitä asioita, ja tällä saralla tehdään kyllä kaiken aikaa hyvää työtä, uskot sitä tai et. Mutta jostain syystä tulokset eivät näy kovinkaan selvästi reaalielämässä. Miksi? Mitä voimme tehdä? Kerro.[/QUOTE]
kuuntelemme mutta emme kuuntele tai se on itsestään selvää niinpä emme olekkaan hoitaneet sitä itsessämme. Ehkäpä ajattelemme kun olemme lukeneet sen ja sanoneet itselleme emme tee näin ja sillä sselvä. Vaikka oikeesti se vaatii itseltä aika paljon. Ihan ylemmillä tasoilla näemme valitettavasti sitä turhaa kinastelua katsot esim politiikkoja ja heidän esimerkkiään? puheet ja teot ovat niin pahassa ristiriidassa että mitä se kertoo siitä seuraavalle? joka katsahtaa pintapuolisesti? jos nekin miks ei me. valitettavasti moni ei ehkä näe sitten mitä kentällä taphtuu asian eteen?



ps toi oli tollanen ehkä muistiinpanotyylinen siksi saattaa olla epäselvää

 

["random"]

kuuntelemme mutta emme kuuntele tai se on itsestään selvää niinpä emme olekkaan hoitaneet sitä itsessämme. Ehkäpä ajattelemme kun olemme lukeneet sen ja sanoneet itselleme emme tee näin ja sillä sselvä. Vaikka oikeesti se vaatii itseltä aika paljon. Ihan ylemmillä tasoilla näemme valitettavasti sitä turhaa kinastelua katsot esim politiikkoja ja heidän esimerkkiään? puheet ja teot ovat niin pahassa ristiriidassa että mitä se kertoo siitä seuraavalle? joka katsahtaa pintapuolisesti? jos nekin miks ei me. valitettavasti moni ei ehkä näe sitten mitä kentällä taphtuu asian eteen?



ps toi oli tollanen ehkä muistiinpanotyylinen siksi saattaa olla epäselvää

Hyvin sai selvää. Tarkkanäköistä pohdintaa on, ja olen pitkälti samaa mieltä. Me jokainen varmasti olemme sitä mieltä, että itse kohtelemme muita hyvin, emme kiusaa tai ylenkatso. Mutta siinä arkielämässä, erilaisissa tilanteissa ja mielentiloissa tulee sitten toimittua miten tulee. Joskus huomaamatta, joskus tietoisesti. (Esimerkiksi periaatteella "tuo aloitti, joten mulla on oikeus"...)

Se asennekasvatus pitää jokaisen aloittaa ITSESTÄÄN, ei muista. Jos tulee tunne, että on itse valmis ja täydellinen, hälytyskellojen pitäisi soida ja lujaa.

 

[Suo anteeksi]

[QUOTE="random";30194959]Hyvin sai selvää. Tarkkanäköistä pohdintaa on, ja olen pitkälti samaa mieltä. Me jokainen varmasti olemme sitä mieltä, että itse kohtelemme muita hyvin, emme kiusaa tai ylenkatso. Mutta siinä arkielämässä, erilaisissa tilanteissa ja mielentiloissa tulee sitten toimittua miten tulee. Joskus huomaamatta, joskus tietoisesti. (Esimerkiksi periaatteella "tuo aloitti, joten mulla on oikeus"...)

Se asennekasvatus pitää jokaisen aloittaa ITSESTÄÄN, ei muista. Jos tulee tunne, että on itse valmis ja täydellinen, hälytyskellojen pitäisi soida ja lujaa.[/QUOTE]

ni nopiasti vastaan valitettavaahan on se juurikin se oikeassa olemisen tarve ja se vie asian riitelyksi ja voi ehkä alitajunna tasoilla näyttää sitten tilanteissa väärää mallia lapsille se minun oikeus. Hmm tää nyt ehkä on miesten ongelma ollu jos puhtaasiti historiaa katsoo mutta nykyään myös paljon naisilla myöskin. Ehkä se ku nnaiset ovat olleet kaun tukahdutettuja niin nyt ei sit tarvii kuunella Noh aamun toimet alkaa täällä päin voi jatkaa tossa myöhemmin

 

["enter"]

ni nopiasti vastaan valitettavaahan on se juurikin se oikeassa olemisen tarve ja se vie asian riitelyksi ja voi ehkä alitajunna tasoilla näyttää sitten tilanteissa väärää mallia lapsille se minun oikeus. Hmm tää nyt ehkä on miesten ongelma ollu jos puhtaasiti historiaa katsoo mutta nykyään myös paljon naisilla myöskin. Ehkä se ku nnaiset ovat olleet kaun tukahdutettuja niin nyt ei sit tarvii kuunella Noh aamun toimet alkaa täällä päin voi jatkaa tossa myöhemmin

Itse olen kyllä siinä käsityksessä, että etenkin aikuisiällä kiusaaminen on enemmän naisten kuin miesten juttu. Tuttavapiirissäkin on pari tosi räikeää työpaikkakiusaamistapausta, joissa asialla ovat olleet nimenomaan naiset. Vähän ikävä myöntää, mutta ne jutut naisvaltaisten työpaikkojen huonosta hengestä eivät taida olla ihan tuulesta temmattuja.

 

[Äidin blogi]

Ei näissä varmasti ole mitään yhtä ratkaisua.

Siis kyllä uskon että asennemuutosta on menossa/tulossa.

On niin monta esimerkkiä sattunut kohdalle, jossa aikuinen laiminlyö velvollisuuttan puuttua, ei halua puuttua, uskalla tai ajattelee että "se mikä ei tapa vahvistaa".

Ja sitten on se miten jotkut ajattelee kiusaamisesta. Itse ajattelen, että vaikka teko mielestäni olisi "kevyt", jos vastaanottaja kookee sen kiusaamisena, silloin olen kiusannut. Vaikka en olisi tarkoittanut, se voi ylittää toisen henkilön rajan.
Anteeksi ei ole kovin vaikea sana ja siinä pitäisi olla vilpitön.

Jossakin luin..en muista missä että ei ole vaarallista jos vähän hiplaa naapurin peppua. Kyllä se on. Jos on olemassa häilyvä raja, sitä ei ole. Fyysinen koskemattomuus tarkoitta mitä tahansa toiseen ihmiseen kajoamista.

Elämässä mikään ei ole mustavalkoista, mutta tällaiset säännöt mielestäni ovat.
On varmasti "lapsellista" mutta yhtälailla kuin luokissa voisi työpaikoilla olla "käyttäytymissäännöt".

Jos toinen loukkaantuu vitsistäsi, olet loukannut, pyydä anteeksi, vaikka tekosi olisi ollut vilpitön. Et tunne toisen historiaa.

Käyttäydy korrekttisti ja tervehdi yhteisöäsi.

Monet asiat, ihan pienet, pitävät energian ja tunnelman hyvänä.
Tämä on pitkä vyyhti..mutta olen jo saanut jotakin teidän vastauksista.
Se on mielestäni viihdettä, saada omaan näkemykseen uutta väriä.

Kiitos teille siitä.

 

[Jäsennä]

Ap, sun tekstiä on tosi hankala lukea. Jäsennä vähän ajatuksiasi ennen kuin kirjoitat. Tuollaista tajunnanvirtaa ei jaksa lukea...

 

["juu"]

[QUOTE="enter";30195002]Itse olen kyllä siinä käsityksessä, että etenkin aikuisiällä kiusaaminen on enemmän naisten kuin miesten juttu. Tuttavapiirissäkin on pari tosi räikeää työpaikkakiusaamistapausta, joissa asialla ovat olleet nimenomaan naiset. Vähän ikävä myöntää, mutta ne jutut naisvaltaisten työpaikkojen huonosta hengestä eivät taida olla ihan tuulesta temmattuja.[/QUOTE]

tarkastelin tota juttua nopeesti valtio mies tasolla. Sinällään jo se on ihmisten ongelma siis sitä vallan haluamista niin siinä naiset on kirinnyt kansa ja tästä tarkakilin noh nyt menee niin nopeeksi tää kirjotus et pitää keskittyä kun aikaa on hei hei

 

[vierasd]

Isäm maan pullustajat

Sisarrukset tekivät monta piirrustusta.

 

[AivanSama]

Vanhemmistahan se valitettavan usein lähtee - kiusaaminen. Oli ap mikä tahansa, hänellä on kyllä ihan pointtikin tuossa, ja hyvin se tuli todistetuksi jo heti ensimmäisellä sivulla.

Toisaaltaan vanhemmat vois myös opettaa lapsen vaikka vähän nauramaan omille heikkouksilleen tai kirjoitusvirheilleen. Ei kaikkea (ennenkaikkea itseään) tarvitse ottaa vakavasti.
Kyllä mun perheenjäsenet ja ystävät nauraa aivan räävittömästi ja hillittömästi mun mokailuille, mutta mä nauran mukana. Ei se mitään kiusaamista ole.

Kiusaaminen on kamalaa. Se on vastenmielistä.
Mutta... joskus näyttää sillekkin, että aikuiset on vähän hukassa sen kanssa, mikä on kiusaamista ja mikä ei.

 

[vierasd]

Kyllä tähän tarvitaan asiantuntioita.

Ehkä jopa runoilioita.

 

[AivanSama]

Ei näissä varmasti ole mitään yhtä ratkaisua.

Siis kyllä uskon että asennemuutosta on menossa/tulossa.

On niin monta esimerkkiä sattunut kohdalle, jossa aikuinen laiminlyö velvollisuuttan puuttua, ei halua puuttua, uskalla tai ajattelee että "se mikä ei tapa vahvistaa".

Ja sitten on se miten jotkut ajattelee kiusaamisesta. Itse ajattelen, että vaikka teko mielestäni olisi "kevyt", jos vastaanottaja kookee sen kiusaamisena, silloin olen kiusannut. Vaikka en olisi tarkoittanut, se voi ylittää toisen henkilön rajan.
Anteeksi ei ole kovin vaikea sana ja siinä pitäisi olla vilpitön.

Jossakin luin..en muista missä että ei ole vaarallista jos vähän hiplaa naapurin peppua. Kyllä se on. Jos on olemassa häilyvä raja, sitä ei ole. Fyysinen koskemattomuus tarkoitta mitä tahansa toiseen ihmiseen kajoamista.

Elämässä mikään ei ole mustavalkoista, mutta tällaiset säännöt mielestäni ovat.
On varmasti "lapsellista" mutta yhtälailla kuin luokissa voisi työpaikoilla olla "käyttäytymissäännöt".

Jos toinen loukkaantuu vitsistäsi, olet loukannut, pyydä anteeksi, vaikka tekosi olisi ollut vilpitön. Et tunne toisen historiaa.

Käyttäydy korrekttisti ja tervehdi yhteisöäsi.

Monet asiat, ihan pienet, pitävät energian ja tunnelman hyvänä.
Tämä on pitkä vyyhti..mutta olen jo saanut jotakin teidän vastauksista.
Se on mielestäni viihdettä, saada omaan näkemykseen uutta väriä.

Kiitos teille siitä.

Kiusaaminen on kamalaa.

Se, että kun jostakusta joku tuntuu kiusaamiselle vaikka teko olisi "kevyt", niin eikö vanhempien vastuulla kuitenkin ole valmistella sitä lasta tähän maailmaan. Jos jokaikinen pieni mielenpahoittaminen pitää käsitellä ja puida opetusministeriössä asti, koska se tyyppi koki, että sitä kiusataan, kun Pertti ei halunnut lainata sille sen sinistä kynää eikä kävellä sen kanssa koulusta kotiin, niin onko tossa nyt enää mitään järkeä?

 

[AivanSama]

Ja jos joku kokee mun kertoman vitsin loukkaavaksi (vaikkei se sitä ole) henkilöhistoriansa takia, niin voin toki pahoitella sitä, että hän loukkaantui, mutta en mä sitä vitsinkertomista anteeksi pyydä, koska ei mulla ole mitään syytä siihen!

 

[vierasd]

It takes one to know one.

Paraskin sanoja

 

["friday"]

Ja jos joku kokee mun kertoman vitsin loukkaavaksi (vaikkei se sitä ole) henkilöhistoriansa takia, niin voin toki pahoitella sitä, että hän loukkaantui, mutta en mä sitä vitsinkertomista anteeksi pyydä, koska ei mulla ole mitään syytä siihen!

Miksi ei olisi syytä pyytää anteeksi? Ylpeys?

Minä olen "joutunut" pyytämään tuollaisessa tilanteessa anteeksi ja minusta se oli helppo tapa hoitaa ikäväksi mennyt tilanne. En olisi kertonut sellaisia vitsejä jos olisin tiennyt että se jota kuta satuttaa. (Alkoholismista vähän rankemman leikin laskeminen voi olla aika kipeä paikka joillekin, jotka ovat sen joutuneet kokemaan).

Oikeastaan kysymys on, että miksi en olisi pyytänyt anteeksi? En varma olisi tehnyt jos olisin tiennyt, mutta miksi piiloutua sen taakse?

 

[Äidin blogi]

Toisaaltaan vanhemmat vois myös opettaa lapsen vaikka vähän nauramaan omille heikkouksilleen tai kirjoitusvirheilleen. Ei kaikkea (ennenkaikkea itseään) tarvitse ottaa vakavasti.
Kyllä mun perheenjäsenet ja ystävät nauraa aivan räävittömästi ja hillittömästi mun mokailuille, mutta mä nauran mukana. Ei se mitään kiusaamista ole.

Kiusaaminen on kamalaa. Se on vastenmielistä.
Mutta... joskus näyttää sillekkin, että aikuiset on vähän hukassa sen kanssa, mikä on kiusaamista ja mikä ei.

Mulla on dysleksia, jonka kanssa olen takunnut koko elämäni. Joten en jaksa millään nauraa sille, vaan olen ylpeä, että ylipäätään saan kirjoitettua mitään sellaista, että kukaan saa selvää.

Se mikä näyttäytyy sulle hauskana, ei ehkä ole niin hauskaa.

Asioilla on monta puolta.

Se miten ajattelet itse mikä on kiusaamista, ei ehkä toiselle ole.
Mikä muuten sun mielestä on kiusaamista..?
Ihan kiinnostaa tietää..kiusaaminen ei mielestäni ole aina "tarkoituksellista" mutta jos minä sanon sullle, että kiusaat mua, niin voitko sinä kiistää sen?

 

[Happygirl-91]

Mulla on dysleksia, jonka kanssa olen takunnut koko elämäni. Joten en jaksa millään nauraa sille, vaan olen ylpeä, että ylipäätään saan kirjoitettua mitään sellaista, että kukaan saa selvää.

Se mikä näyttäytyy sulle hauskana, ei ehkä ole niin hauskaa.

Asioilla on monta puolta.

Se miten ajattelet itse mikä on kiusaamista, ei ehkä toiselle ole.
Mikä muuten sun mielestä on kiusaamista..?
Ihan kiinnostaa tietää..kiusaaminen ei mielestäni ole aina "tarkoituksellista" mutta jos minä sanon sullle, että kiusaat mua, niin voitko sinä kiistää sen?

Minusta on vähän huono alkaa tuollaiseen "jos minä sanon että tuo on kiusaamista, se on!" Kun oikeassa kiusaamistilanteissa kiusataan sitä uhria systemaattisesti, pitkäkestoisesti ja siinä ei jää arvailun varaan, että kuka on uhri ja ketkä kiusaajia (hiljaiset hyväksyjät/naureskelijat lasketaan myös!)

Kiusaamista ei ole tasapuoliset riitatilanteet

 

[Mä ymmärrän]

Ei näissä varmasti ole mitään yhtä ratkaisua.

Siis kyllä uskon että asennemuutosta on menossa/tulossa.

On niin monta esimerkkiä sattunut kohdalle, jossa aikuinen laiminlyö velvollisuuttan puuttua, ei halua puuttua, uskalla tai ajattelee että "se mikä ei tapa vahvistaa".

Ja sitten on se miten jotkut ajattelee kiusaamisesta. Itse ajattelen, että vaikka teko mielestäni olisi "kevyt", jos vastaanottaja kookee sen kiusaamisena, silloin olen kiusannut. Vaikka en olisi tarkoittanut, se voi ylittää toisen henkilön rajan.
Anteeksi ei ole kovin vaikea sana ja siinä pitäisi olla vilpitön.

Jossakin luin..en muista missä että ei ole vaarallista jos vähän hiplaa naapurin peppua. Kyllä se on. Jos on olemassa häilyvä raja, sitä ei ole. Fyysinen koskemattomuus tarkoitta mitä tahansa toiseen ihmiseen kajoamista.

Elämässä mikään ei ole mustavalkoista, mutta tällaiset säännöt mielestäni ovat.
On varmasti "lapsellista" mutta yhtälailla kuin luokissa voisi työpaikoilla olla "käyttäytymissäännöt".

Jos toinen loukkaantuu vitsistäsi, olet loukannut, pyydä anteeksi, vaikka tekosi olisi ollut vilpitön. Et tunne toisen historiaa.

Käyttäydy korrekttisti ja tervehdi yhteisöäsi.

Monet asiat, ihan pienet, pitävät energian ja tunnelman hyvänä.
Tämä on pitkä vyyhti..mutta olen jo saanut jotakin teidän vastauksista.
Se on mielestäni viihdettä, saada omaan näkemykseen uutta väriä.

Kiitos teille siitä.

aika hyvin koska siis se tunne kuvaa aika paljon mua. Tai monasti just se ivaamis tyylinen ja pilkkaava huumori no en pidä sitä huumorina.itse vertaan sitä juuri teini aikaan. ellei se oo selvää sami hedbergin tyyliin ja tilanne komiikka on eri juttu. Anteeksi pyytäminen on vaikea juttu varsinkin tuntemattomille ehkäpä. En itsekkään aina ymmärä jos olen loukannut mulle siitä voi aina sanoo suoraankin. toki mullekin tulee jälkeen päin mieleen et toi oli väärästi tehty.

Totta värin saaminen eri asioihin on keventävää

 

[AivanSama]

Mulla on dysleksia, jonka kanssa olen takunnut koko elämäni. Joten en jaksa millään nauraa sille, vaan olen ylpeä, että ylipäätään saan kirjoitettua mitään sellaista, että kukaan saa selvää.

Se mikä näyttäytyy sulle hauskana, ei ehkä ole niin hauskaa.

Asioilla on monta puolta.

Se miten ajattelet itse mikä on kiusaamista, ei ehkä toiselle ole.
Mikä muuten sun mielestä on kiusaamista..?
Ihan kiinnostaa tietää..kiusaaminen ei mielestäni ole aina "tarkoituksellista" mutta jos minä sanon sullle, että kiusaat mua, niin voitko sinä kiistää sen?

Kannattais varmaan sunkin opetella nauramaan dysleksiallesi. Se ei tarkoita sitä, ettetkö voisi olla siltikin ylpeä siitä, että saat kirjoitettua.
Itseironia on aika oleellinen piirre. Ehkä sinun ongelmasi on se, ettei sinulla ole sitä.

Ai jos sä väität mun kiusaavan sinua, niin voinko kiistää sen? Mun on varmaan vaikea kiistää sitä hervottomalta naurultani. Mutta joo, ymmärrät varmaan itsekkin ongelman, jos mietit hetken. Kuka tahansa vois syyttää ketä tahansa kiusaamisesta, vaikkei sillä olisi oikeasti mitään todenperää. Joku voi vaan olla niin herkkä itsensä suhteen, että sen mielestä ihan kaikki on kiusaamista. Sehän on helvetin väärin, että jonkun väitetään olevan kiusaaja, vaikka oikeasti se vastapuoli on vaan naurettava ja sillä on ihan naurettavat odotuksen muiden suhteen.

Mun nähdäkseni kiusaaminen on toisen jatkuvaa alentamista, nöyryyttämistä ja vähättelyä.
Se, että mä koen esim. R- vian kauheen huvittavana ja alkaa helposti naurattamaan tai joskus jopa tahattomasti jostain syystä matkin R- vikaa, ei ole mielestäni kiusaamista. En mä sitä ihmistä huonona pidä. Mua vaan naurattaa joku sen ominaisuus. Ihan samalla lailla vaikkapa mun murteelle on naurettu, muttei mulle ole hittovie tullut mieleenkään ottaa siitä itseeni.

 

[AivanSama]

[QUOTE="friday";30195195]Miksi ei olisi syytä pyytää anteeksi? Ylpeys?

Minä olen "joutunut" pyytämään tuollaisessa tilanteessa anteeksi ja minusta se oli helppo tapa hoitaa ikäväksi mennyt tilanne. En olisi kertonut sellaisia vitsejä jos olisin tiennyt että se jota kuta satuttaa. (Alkoholismista vähän rankemman leikin laskeminen voi olla aika kipeä paikka joillekin, jotka ovat sen joutuneet kokemaan).

Oikeastaan kysymys on, että miksi en olisi pyytänyt anteeksi? En varma olisi tehnyt jos olisin tiennyt, mutta miksi piiloutua sen taakse?[/QUOTE]

Huvittavaa tässä on se, että mulle on varsin helppoa pyytää anteeksi, kun olen tehnyt jotain väärää.
Mun mielestä on vaan ihan typerää pyytää anteeksi jotain sellaista, missä ei edes ole tehnyt mitään väärää. En mä mene pyytämään keneltäkään anteeksi sitäkään, että syön possua himassa, vaikka se jotakuta saattaisikin loukata.

Itse en usko, että asiaan vaikuttaisi ylpeys. Tuollainen turha anteeksipyyntö menettää anteeksipyynnön merkityksen. Lisäksi se antaa vastapuolelle kuvan, että häneltä kuuluukin pyytää anteeksi, vaikkei toisella ole mitään anteeksi pyydettävää.
Se auttaa ihmistä vääristämään oman maailmankuvansa.
Yhtälailla mä voisin kokea loukkaavana vaikka sen, että joku hyväkroppainen mimmi on rannalla pienissä bikineissä ja mä olen sen vieressä maksaläiskiä täynnä olevan kroppani kanssa.

Eli, voin olla pahoillani siitä, että joku on loukkaantunut vitsistäni. En siltikään voi olla pahoillani, että kerroin sen, koska siinä ei ollut mitään loukkaavaa.

Jotenkin hassu tapa lähestyä mitään. Se on ihan sama, mitä sä teet, niin sä loukkaat jotkakuta. Jos kuljet topissa ja minihameessa, niin loukkaat islaminuskoisia. Jos syöt punaista lihaa loukkaat vegaanin tunteita. Jos olet onnellinen saadessasi lapsen, joku loukkaantuu, kun se ei saa lasta yrityksistä huolimatta. Voin mä toki olla sen puolesta pahoillani, ettei se saa lasta, mutta en mä omiani ala anteeksi pyytämään, vaikka toinen osapuoli kuinka siitä pahottaisi mielensä.

Kaikkia ei voi vaan aina miellyttää.

 

[Äidin blogi]

Kannattais varmaan sunkin opetella nauramaan dysleksiallesi. Se ei tarkoita sitä, ettetkö voisi olla siltikin ylpeä siitä, että saat kirjoitettua.
Itseironia on aika oleellinen piirre. Ehkä sinun ongelmasi on se, ettei sinulla ole sitä.

Ai jos sä väität mun kiusaavan sinua, niin voinko kiistää sen? Mun on varmaan vaikea kiistää sitä hervottomalta naurultani. Mutta joo, ymmärrät varmaan itsekkin ongelman, jos mietit hetken. Kuka tahansa vois syyttää ketä tahansa kiusaamisesta, vaikkei sillä olisi oikeasti mitään todenperää. Joku voi vaan olla niin herkkä itsensä suhteen, että sen mielestä ihan kaikki on kiusaamista. Sehän on helvetin väärin, että jonkun väitetään olevan kiusaaja, vaikka oikeasti se vastapuoli on vaan naurettava ja sillä on ihan naurettavat odotuksen muiden suhteen.

Mun nähdäkseni kiusaaminen on toisen jatkuvaa alentamista, nöyryyttämistä ja vähättelyä.
Se, että mä koen esim. R- vian kauheen huvittavana ja alkaa helposti naurattamaan tai joskus jopa tahattomasti jostain syystä matkin R- vikaa, ei ole mielestäni kiusaamista. En mä sitä ihmistä huonona pidä. Mua vaan naurattaa joku sen ominaisuus. Ihan samalla lailla vaikkapa mun murteelle on naurettu, muttei mulle ole hittovie tullut mieleenkään ottaa siitä itseeni.

Näin varmaan ajattelevat kaikki muutkin. Ja kun sellainen henkilö tulee toistamiseen sen eteen, että joku takertuu siihen vikaasi, ei auta itseironia.

Esim: päivän aikana tapaat 50 ihmistä, joista 30 tirskahtaa nauramaan kun sulla on r-vika, niin sä uskot että se ihminen jaksaa joka kerta nauraa mukana( ihanaa, kun tuokin huomasi mun vian). Saa olla kyllä läpeensä hauska ihminen että jaksaa jatkuvasti olla nauramassa omille vioillee.

Eli ajattelet, että noi on niin herkkiä että loukkaantukoot, mun asenne on oikea ja voin jatkossakin naureskella vaikka vammaisille, niiden vika kun ei ole itseironiaa?

Tai vaikka se dysleksia..hihii kun niin hauskaa ( sä muuten olet aika mones joka siitä vetää huumoria, että ei sillen oikeen jaksa naurattaa..)

tai vaikka kompurajalka. Näyttäähän se idiootilta kun kinkkaa tuolla, miten olis oikein yhteisnaurut, katsellaan josko silläkin ihmisellä olis itseironiaa..


Tiesitkö muuten että hyvä huumorintaju ei koskaan pilkkaa heikkoja tai naura heikkouksille tai suoraan henkilöille.

Satiiiri voi olla tätäkin, mutta se kohdistuu kaikkiin sen yhteisön henkilöihin.

Minusta presidenteistä henkilöinä tehty huumroi oli/ on huonoa. Se oli juuri vioille nauramista.

 

[voihan...]

Minä-keskeisyys huipussaan!

 

["friday"]

Mun mielestä on vaan ihan typerää pyytää anteeksi jotain sellaista, missä ei edes ole tehnyt mitään väärää.

Elämä on aika mustavalkoista jos ei voi pyytää anteeksi kun vain silloin kun on 100% varmasti tehnyt jotakin väärää. Minusta monessakaan tilanteessa ei ole tehty väärin vaan oltu typeriä joko tahtoen tai tahtomattaan ja jätetty se toisen tilanne huomioimatta.

 

[Äidin blogi]

Miksi et kirjoita murteellasi, jos se kerran on sulle niin o.k juttu? Koska siihen voisi joku kaltaisesi tarttua ja heittää herjaa?
Koska se on sinulle niin herkkä paikka, niin et halua tuoda sitä itsestäsi julki?

 

[AivanSama]

Näin varmaan ajattelevat kaikki muutkin. Ja kun sellainen henkilö tulee toistamiseen sen eteen, että joku takertuu siihen vikaasi, ei auta itseironia.

Esim: päivän aikana tapaat 50 ihmistä, joista 30 tirskahtaa nauramaan kun sulla on r-vika, niin sä uskot että se ihminen jaksaa joka kerta nauraa mukana( ihanaa, kun tuokin huomasi mun vian). Saa olla kyllä läpeensä hauska ihminen että jaksaa jatkuvasti olla nauramassa omille vioillee.

Eli ajattelet, että noi on niin herkkiä että loukkaantukoot, mun asenne on oikea ja voin jatkossakin naureskella vaikka vammaisille, niiden vika kun ei ole itseironiaa?

Tai vaikka se dysleksia..hihii kun niin hauskaa ( sä muuten olet aika mones joka siitä vetää huumoria, että ei sillen oikeen jaksa naurattaa..)

tai vaikka kompurajalka. Näyttäähän se idiootilta kun kinkkaa tuolla, miten olis oikein yhteisnaurut, katsellaan josko silläkin ihmisellä olis itseironiaa..


Tiesitkö muuten että hyvä huumorintaju ei koskaan pilkkaa heikkoja tai naura heikkouksille tai suoraan henkilöille.

Satiiiri voi olla tätäkin, mutta se kohdistuu kaikkiin sen yhteisön henkilöihin.

Minusta presidenteistä henkilöinä tehty huumroi oli/ on huonoa. Se oli juuri vioille nauramista.

Niin, asiathan menee vituksi, kun ihmisellä ei ole suhteellisuuden tajua.

Miksi se, jolla on R- vika, ei voi yrittää ymmärtää niitä, joita se joskus naurattaa, että se vaan naurattaa. Ne ei ole tottuneet siihen ja se on vika, jota ei voi piilottaa ja se kuuluu aina, kun avaat suusi. Sehän tulee niille tuntemattomille aina täysin puuntakaa.
Ihan sama, jos jollain tippuu housut keskellä katua. Sori, mutta kyllä se mua naurattaa.

Mitä kaikki suomalaiset sketsit sitten on? Eikö niissä juuri parodioida jonkun henkilöhahmolla tai vioilla? Hiustyylillä tai pukeutumisella?

Onhan se ihan fiksua ottaa muiden tunteet huomioon. Tottakai. Mutta nä "kiusattujen" odotukset alkaa mennä aika kohtuuttomuuksiin, kun loukkaannutaan siitä, että joku muu niistää nenänsä naapurissa.