Ja taas tämä kiusaamisen kulttuuri ...mahtavaa, on meillä viisaita aikuisia!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äidin blogi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin blogi;30195823:
Siis kokemushistoriaasi.

ääriesimerkki: lapsi jota on hakattu ei koe kosketusta mielekkääksi, vaikka minä ajattelisin vain silittäväni häntä. Hän kokee kosketuksen, minkä tahansa negatiiviseksi ja vaikka toipuisi kokemastaan, ei koskaan unohda kosketuksen vahingollisuutta.
Tulkitsee kosketusta aina oman historiansa kautta.


eli tätä tarkoitan. Tämä esimerkki oli helpoin tie kertoa mitä tarkoitin.

:O

Ja kuten aiemmin ilmaisin, se mikä sinun historiassasi on kiusaamista, se ei minulle sitä ole.

Mietipä tätä kirjoittamaasi lausetta ja sen merkitystä tarkkaan. Mieti sen jälkeen sitä tyttöä josta aloituksessasi kirjoitit, sitä jota kiusattiin sen sinisen hupparin takia.

Sitten mietit miltä siitä tytöstä tuntuisi se että kiusaajat, tai jopa asiaa selvittämään tullut opettaja, sanoisi tytölle näin.

Sitten mietit minkä takia keksit omalle törppöilyllesi jatkuvasti vähätteleviä tekosyitä jotka kuitenkin upottavat sinut saman tien.
 
[QUOTE="friday";30195756]Riippuu tilanteesta ja siitä miten henkilö asiaan suhtautuu.

Jos kyseessä on teekkari Mannerheiminkadulla kello 2:00, joka huutaa tapahtuman perään että eikö ookin hienot kalsarit. Mä voin ottaa nekin nekin pois jos haluatte. Kyllä, luulen että nauraisin katketakseni. Enkä usko että siitä kukaan pahoittaisi mieltänsä.

Jos taas kyseessä on vähän ujompi kaveri keskellä normaalia iltapäiväruuhkaa joka vaan vetää vaan nopeasti housut takaisin ja näyttää siltä muistaa tapahtuman seuraavan 1/2 vuoden ajan joka päivä, niin tekisin kaikkeni etten nauraisi.

Minun täytyy olla välillä varovainen, koska olen ilmeisesti sen verran vakavan oloinen kaveri että joskus leikin laskun jälkeen ovat vähän tuntemattomammat ihmiset tulleet huolestuneena kyselemään että olinko tosissani. Joopa joo - vähän on matkaa vielä Hedbergin Samiin.... Voi kökkö.[/QUOTE]

Mutta sua naurattaisi silti.
Sulta voi päästä siltikin tahaton nauru, vaikka kuinka yrittäisit olla nauramatta. Oletko silloin kiusaaja?
 
:O

Ja kuten aiemmin ilmaisin, se mikä sinun historiassasi on kiusaamista, se ei minulle sitä ole.

Mietipä tätä kirjoittamaasi lausetta ja sen merkitystä tarkkaan. Mieti sen jälkeen sitä tyttöä josta aloituksessasi kirjoitit, sitä jota kiusattiin sen sinisen hupparin takia.

Sitten mietit miltä siitä tytöstä tuntuisi se että kiusaajat, tai jopa asiaa selvittämään tullut opettaja, sanoisi tytölle näin.

Sitten mietit minkä takia keksit omalle törppöilyllesi jatkuvasti vähätteleviä tekosyitä jotka kuitenkin upottavat sinut saman tien.




Ei millään pahalla..sä haastat aina riitaa.
 
Mutta sua naurattaisi silti.
Sulta voi päästä siltikin tahaton nauru, vaikka kuinka yrittäisit olla nauramatta. Oletko silloin kiusaaja?

En usko että minua naurattaisi jos toinen häpeää vieressä housut kintuissa.

Kiusaamisen rajaa on vaikea määritellä yksiselitteisesti ja siten että yksi määrittely pätisi kaikkiin tilanteisiin. Se olenko kiusaaja riippuu (ainakin jonkin verran) siitä miten se toinen sen kokee. Varmuudella voidaan sanoa että silloin en ole kiusaaja, jos pyydän nauramistani anteeksi ja pyrin siihen etten tee sitä uudestaan.

Eli sama idea edelleen kuin aiemminkin. Jos toinenkin nauraa tapahtuneelle voi nauraa mukana ja jos toinen on vakavana niin tuskin kannattaa itse nauraa vieressä.
 
En tiedä, olen varmaan outo, mutta minua ei naurattaisi vähääkään vaikka kuinka komea mies lähtisi fyysisen vamman vuoksi ontuen kävelemään. Tai sorauttaisi ärrää... Minusta nuo vaan ovat asioita, joille ei itse mitään mahda. Entisessä työssä näin niin paljon kaikkea, ja sitäkin, kuinka tuollaiset voivat ihmisen elämään vaikuttaa. Ei minua naurattaisi.

Ja se on hyvin sanottu, että jos toinen nauraa, voi nauraa mukana.
 
Kiusaamiseen ei puututa koska koetaan että se kiusattu on muita heikompi ihminen. Ja heikot ei pärjää yhteiskunnassa.

Onhan meillä Suomen valtion johtajinakin narsisteja ja koulukiusaajia, se on vaan osoitus siitä millaiseksi arvomaailma Suomessa on muuttunut. Ennen uskottiin yhteiseen hyvään, nykyään jokainen vaan tavoittelee henkilökohtaista valtaa ja rahaa.

Surullista mutta totta. Opeta täällä sitten lapsesi empaattiseksi ja toisia huomioivaksi, sahaa siinäkin vaan omaa jalkaansa.
 
  • Tykkää
Reactions: Äidin blogi
Alkuperäinen kirjoittaja Pettynyt äippä;30198016:
Kiusaamiseen ei puututa koska koetaan että se kiusattu on muita heikompi ihminen. Ja heikot ei pärjää yhteiskunnassa.

Onhan meillä Suomen valtion johtajinakin narsisteja ja koulukiusaajia, se on vaan osoitus siitä millaiseksi arvomaailma Suomessa on muuttunut. Ennen uskottiin yhteiseen hyvään, nykyään jokainen vaan tavoittelee henkilökohtaista valtaa ja rahaa.

Surullista mutta totta. Opeta täällä sitten lapsesi empaattiseksi ja toisia huomioivaksi, sahaa siinäkin vaan omaa jalkaansa.


Näin olen myös kokenut. Ajattelen myös että jos muutosta ei tee, sitä ei tule.

Olen kyllä niin ylpeä ihminen, etten haluaisi mennä keskustelemaan koululle "lapsestani joka häiriköi/kiusaa muita", kokisin olevani epäonnistunut vanhempana.
Se kai motivoi minua. Omat rajani ja se minkä koen oikeaksi /oikeamieliseksi ja moraalisesti kestäväksi, sen eteen haluan tehdä töitä. Myös itseni kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pettynyt äippä;30198016:
Kiusaamiseen ei puututa koska koetaan että se kiusattu on muita heikompi ihminen. Ja heikot ei pärjää yhteiskunnassa.

Onhan meillä Suomen valtion johtajinakin narsisteja ja koulukiusaajia, se on vaan osoitus siitä millaiseksi arvomaailma Suomessa on muuttunut. Ennen uskottiin yhteiseen hyvään, nykyään jokainen vaan tavoittelee henkilökohtaista valtaa ja rahaa.

Surullista mutta totta. Opeta täällä sitten lapsesi empaattiseksi ja toisia huomioivaksi, sahaa siinäkin vaan omaa jalkaansa.

On surullista, jos oikeaan kiusaamiseen ei puututa ja sen annetaan jatkua.

Mitä tulee päämiehiin ja vallapitäjiin, niin heistä on aina suurin osa ollut narsistisia tai psykopaattisia. Sellaiset ihmiset pääsevät helpommin vallankahvaan. Niin se vaan on. Se ei silti ole oikein tai hyvä asia.

Olen itse vähän turhankin empaattinen. Jonkun toisen suru ja tuska voi toisinaan tuntua liiankin tukahduttavalle ja ahdistavalle, jotta kykenisin edes käsittelemään asiaa. Kaikenlaiset toisten empatian hyväksikäyttäjät, piilokusipäät ym. ovat tietyllä tavalla lujittaneet minua ja tehneet minusta kyynisemmän. En suhtaudu ihmisiin suurella luottamuksella.

Empatia on hyvä asia. On kuitenkin eri asia antaa muiden kävellä ylitse. Nämä kaksi asiaa eivät kulje käsikädessä.

Toisaaltaan suhtaudun myös uhriin pienellä epäilyksellä. Olen liian monta kertaa nähnyt, miten se väitetty "uhri" on aivan kaikkea muuta, kuin uhri. Olen nähnyt niitä, joiden mielestä kaikki muuta aina kiusaavat niitä käsittämättä, että niiden oma käytös on se, joka oikeasti aiheuttaa sen, ettei kukaan enää jaksa edes yrittää olla mukava tai ystävällinen. Liian monta näitä on tullut vastaan. Monilla myös kiusaamisen määritelmät ovat... hieman erikoiset. Odotetaan muilta ihmisiltä vähän liikoja. Ihminen joka loukkaantuu aivan liian herkästi ja ottaa kaiken itseensä, tuppaa aina syyttämään muita kiusaamisesta. Näitäkin on ihan liikaa.

Se, että joku mukava ihminen joutuu täysin syyttä muiden hampaisiin, on järkyttävää. Se on asia, jolle on oikeasti tehtävä jotain. Sellaista ei saisi tapahtua.
Oma lapseni oli hetken ikätovereidensa hampaissa. Tätä ennen olin kieltänyt häntä lyömästä tai tönimästä ketään ja kehotin olemaan kaikkien kaveri ja ystävällinen. Kunnes tajusin, ettei maailma pyöri näin. Nykyään kehotan lyömään heti, jos joku käy vähänkin käsiksi. Loppui muuten ne kiusaamiset siihen.
 
Itseasiassa olen keskivertoa huomattavasti empaattisempi.

Millä perusteella olet tehnyt tällaisen päätelmän?

Nimittäin empatian puutteelta minustakin vahvasti kuulostaa, jos toisten viat ja onnettomuudet naurattaa. Ja vielä ihan oikeassa elämässä, kun häpeävä tai itsensä satuttanut ihminen on siinä silmien edessä. Normaalisti myötätunto ohittaa huvittuneisuuden näissä tilanteissa.

Missä muuten menee rajasi naureskelulle ja matkimiselle, vai onko sitä? Nauratko, jos joku joutuu erikoiseen onnettomuuteen, sanotaan nyt vaikka että yllättäen kompuroi ja tipahtaa johonkin tietyökaivantoon loukkaantuen vaikeasti? Entä jos näet CP-vammaisen pyörätuolissa, pää kenossa ja kädet koukistuneena. Nauratko ja kallistelet "tahtomattasi" päätäsi ja koukistelet käsiäsi?
 
Millä perusteella olet tehnyt tällaisen päätelmän?

Nimittäin empatian puutteelta minustakin vahvasti kuulostaa, jos toisten viat ja onnettomuudet naurattaa. Ja vielä ihan oikeassa elämässä, kun häpeävä tai itsensä satuttanut ihminen on siinä silmien edessä. Normaalisti myötätunto ohittaa huvittuneisuuden näissä tilanteissa.

Missä muuten menee rajasi naureskelulle ja matkimiselle, vai onko sitä? Nauratko, jos joku joutuu erikoiseen onnettomuuteen, sanotaan nyt vaikka että yllättäen kompuroi ja tipahtaa johonkin tietyökaivantoon loukkaantuen vaikeasti? Entä jos näet CP-vammaisen pyörätuolissa, pää kenossa ja kädet koukistuneena. Nauratko ja kallistelet "tahtomattasi" päätäsi ja koukistelet käsiäsi?

Minä en ole tehnyt sitä päätelmää.

En tiedä oletko sinä huomannut, että on monenlaista erilaista naurua.
On ivallista ja pilkallista naurua. On hyväntahtoista naurua. On pidättelemätöntä naurua. On itkunsekaista naurua.

Meissä kaikissa on vikoja. Miksi niille ei saisi nauraa? Nauran omillekkin puutteilleni ja vioilleni?

Mun nähdäkseni, jos joku tippuu tietyökaivantoon, olen varmasti ensin hyvin huolissani, että sattuiko jotain? Mikäli tämä henkilö on loukkaantunut, soitan todennäköisesti paikalle ambulanssin. En näe siinä mitään syytä nauraa. Jos sille ei käynyt kuinkaan, saatan revetä hillittömään nauruun. Helpotus saattaa olla niin suuri.

Olen nähnyt CP- vammaisia niin paljon, etteivät heidän maneerinsa yllätä minua. Ne eivät myöskään ole sellaisia, joita tulen vanhingossa matkineeksi. Toisaaltaan, jos vaikkapa kehitysvammainen henkilö heittää jonkun aivan pimeän jutun, niin nauran kyllä.

Se, että matkin tahtomatta R- vikaa tai simien räpsyttelyä, kielii itseasiassa empatiakyvystä. Murteen matkiminen liittyy myös tähän. Ihmiset, jotka viihtyvät toistensa seurassa alkavat matkia toistensa maneereita, mikäli et tiennyt. Se on enemmän sidoksissa emaptiakykyyn, kuin pilkkaamiseen.

Sinä olet tehnyt päätelmän omassa päässäsi, että pilkkaan vammaisia tai näkyvän vian omaavia ihmisiä, vain pilkatakseni ja ivatakseni heitä.
Mikä on huvittavaa. En ole eläessäni kiusannut ketään. Tässä ketjussa olen ainoastaan myöntänyt, että koen yllättävissä tilanteissa huvittavana jonkin vian tai ominaisuuden. Se ei tarkoita sitä, että sormella osoittaen pilkkaisin ketään. En ole eläessäni halunnut pahoittaa kenenkään mieltä syyttäsuotta.
Minä näen naurettavana suoranaisen valehtelun siitä, että jengi väittää täällä tosissaan, etteikö ne olisi ikinä huvittuneet jonkun fyysisestä ominaisuudesta, viasta, puhetyylistä, äänestä, murteesta, puheviasta tai mistään muusta.
Tai sitten tä palsta kuhisee pyhimyksiä. Mikä tietysti on ihan todennäköistä, kun ihmiset tunnetusti on pelkkää hyvää ja hattaraa.

Sinä halusit vängätä ja ymmärtää väärin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pettynyt äippä;30198016:
Onhan meillä Suomen valtion johtajinakin narsisteja ja koulukiusaajia, se on vaan osoitus siitä millaiseksi arvomaailma Suomessa on muuttunut. Ennen uskottiin yhteiseen hyvään, nykyään jokainen vaan tavoittelee henkilökohtaista valtaa ja rahaa.

Paskapuhetta.

Narsisteja ja kiusaajia on aina ollut johtajien palleilla, ei se ole mikään "nykyilmiö".

Ihmiset jatkuvasti sortuu näihin täysin perusteettomiin oletuksiin, jotka kumpuaa siitä totaalisen irrationaalisesta "ennen oli kaikki paremmin"-ajatuksesta, joka ei perustu mitenkään todellisuuteen.

Itse me teemme yhteiskunnastamme sitä mitä se on, omilla asenteillamme ja toimillamme.

Jokainen meistä on vastuussa omalta osaltaan siitä millaiset asenteet on vallalla. Jos ei ole halua kohdata typerästi ajattelevia ja yritystä oikaista virheellisiä johtopäätelmiä tai täysin surrealistisia maailmankuvia, ei kannata myöskään valittaa yhteiskunnan tilasta.

Jos ihmiset tykkää keskittyä muiden kontrollointiin ja holhoamiseen, arvaas mitä? Niin tapahtuu ihan siellä portaiden yläpäässäkin.

Kyllä se järkevyys lähtee ruohonjuuritasolta ja niistä päätöksistä mitä itse teemme äänestäjinä ja ihmisinä yhteisöissämme.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama ja Data
Onhan niitä tässä "maailmassa" nähty, miten tunnollinen järkevä ihminen, kohtaa narsistisen vallanpitäjän, koittaen suoristaa tämän virheellisen johtopäätelmän, ja mitä tapahtuu? Tunnollinen järkevä ihminen lytätään maanrakoon, hiljennetään, saa potkut, nauretaan päin naamaa, jätetään yksin, viedään lapset, viedään elämä.
 
Onhan niitä tässä "maailmassa" nähty, miten tunnollinen järkevä ihminen, kohtaa narsistisen vallanpitäjän, koittaen suoristaa tämän virheellisen johtopäätelmän, ja mitä tapahtuu? Tunnollinen järkevä ihminen lytätään maanrakoon, hiljennetään, saa potkut, nauretaan päin naamaa, jätetään yksin, viedään lapset, viedään elämä.

Yksioikoisuus kostautuu oli missä tahansa yhteiskunnallisessa asemassa, mutta varmimmin hierarkian alapäässä.

Ei kukaan sanonut että "ole idiootti". Et sinä "narsisti" pomoasi voi ojentaa.

Edellä kirjoitettu on tarkoitettu passiiviseen "sinä" muotoon, ei henkilökohtaiseen.
 
Onhan niitä tässä "maailmassa" nähty, miten tunnollinen järkevä ihminen, kohtaa narsistisen vallanpitäjän, koittaen suoristaa tämän virheellisen johtopäätelmän, ja mitä tapahtuu? Tunnollinen järkevä ihminen lytätään maanrakoon, hiljennetään, saa potkut, nauretaan päin naamaa, jätetään yksin, viedään lapset, viedään elämä.

Miten voit oikaista narsistisen henkilön tekemää virhettä, koska sellaistahan ei kertakaikkiaan voi olla?
 
" Jos ei ole halua kohdata typerästi ajattelevia ja yritystä oikaista virheellisiä johtopäätelmiä tai täysin surrealistisia maailmankuvia, ei kannata myöskään valittaa yhteiskunnan tilasta. Yksioikoisuus kostautuu."

Epävarmuus, pelko ja anteeksipyytävä asenne kostautuu.

"Miten voit oikaista narsistisen henkilön tekemää virhettä, koska sellaistahan ei kertakaikkiaan voi olla?"
?Voitko hieman avata?
 
Miksi niille ei saisi nauraa? Nauran omillekkin puutteilleni ja vioilleni?

Tässä ketjussa on jo moneen kertaa selitetty miksi se ei ole korrektia kuin harvoissa tilanteissa.
Sinä naurat omille vioillesi silloin kun itse HALUAT ja PYSTYT. (Jos ne eivät koskaan sinua harmita ja pystyt aina nauramaan niille, niin kannattaa vähentää lääkitystä). Esimerkkitapauksen housujen tippuminen voi naurattaa henkilö itseäänkin, yhtä seuraavana päivänä, toista 10 vuoden kuluttua ja joku ei koskaan pysty nauramaan tuolle tapahtumalle.

Siinä on melkoinen ero.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin blogi;30198050:
Näin olen myös kokenut. Ajattelen myös että jos muutosta ei tee, sitä ei tule.

Olen kyllä niin ylpeä ihminen, etten haluaisi mennä keskustelemaan koululle "lapsestani joka häiriköi/kiusaa muita", kokisin olevani epäonnistunut vanhempana.
Se kai motivoi minua. Omat rajani ja se minkä koen oikeaksi /oikeamieliseksi ja moraalisesti kestäväksi, sen eteen haluan tehdä töitä. Myös itseni kanssa.

Aha. Aika vähän sillä on vanhemmuuden kanssa tekemistä. Jos et ymmärrä että ihmisillä on erilaisia luonteita niin sun luuloja on mahdoton parantaa. Jokainen äiti rakastaa lastaan ja toimii aina lapsen parhaaksi mutta lasten luonteisiin ei edes äitikään pysty muuttamaan. Jos sulla on useampi lapsi niin tiedät ettei ne ole samanlaisia luonteeltaan.

Kukaan ei halua mennä keskustelemaan koululle yhtään mistään mutta olis täysin luonnotonta jättää omat lapset ilman tukea ja puolustamista. Sitä kutsutaan välittämiseksi mutta sellaisiakin äitejä sitten näköjään on olemassa jotka jättää omat lapset ilman tukea. Ei niillä ole sellaista elämänkokemusta että ne osaisi puolustaa itseään aikuisia vastaan joilla pitkä kokemus etenkin tuollasista asioista.
 
" Jos ei ole halua kohdata typerästi ajattelevia ja yritystä oikaista virheellisiä johtopäätelmiä tai täysin surrealistisia maailmankuvia, ei kannata myöskään valittaa yhteiskunnan tilasta. Yksioikoisuus kostautuu."

Epävarmuus, pelko ja anteeksipyytävä asenne kostautuu.

"Miten voit oikaista narsistisen henkilön tekemää virhettä, koska sellaistahan ei kertakaikkiaan voi olla?"
?Voitko hieman avata?

Oletko koskaan kuullut, että narsisti ei ole mielestään koskaan väärässä?
Miksi tuota kommentia sanoisi... ehkä hieman ivalliseksi, ei sinua kohtaan vaan ehkä niitä narsistisia ihmisiä kohtaan.
 
[QUOTE="friday";30198642]Tässä ketjussa on jo moneen kertaa selitetty miksi se ei ole korrektia kuin harvoissa tilanteissa.
Sinä naurat omille vioillesi silloin kun itse HALUAT ja PYSTYT. (Jos ne eivät koskaan sinua harmita ja pystyt aina nauramaan niille, niin kannattaa vähentää lääkitystä). Esimerkkitapauksen housujen tippuminen voi naurattaa henkilö itseäänkin, yhtä seuraavana päivänä, toista 10 vuoden kuluttua ja joku ei koskaan pysty nauramaan tuolle tapahtumalle.

Siinä on melkoinen ero.[/QUOTE]

Olen avannut aika paljon asiaa parissa edellisessä tekstinpätkässä. Mielestäni selitin itseäni niissä aivan riittävän hyvin, eikä ole enää tarvetta toistaa itseään.

Mullekkin saa nauraa. Ihan niinpaljon, kuin ikinä jaksaa. En näe nauramista ehdottomasti pahana asiana. Naurua on monenlaista. Sinä oletit minun eittämättä olevan ivallinen, vaikken sitä koskaan olisikaan.

Omat lähtökohtani tähän keskusteluun olivat ne, että jokainen ihminen tulisi kasvattaa siten, että se osaa nauraa myös itselleen. Se on koko loppuelän kannalta keskeinen taito. Muut ihmiset eivät pidä niitä asioita virheinä, joita itse saattaa pitää. Sekin on asia, jota kannatta miettiä. Me olemme täällä kaikki omine epätäydellisyyksinemme ja sille kannattaa opetella nauramaan.
 

Yhteistyössä